Koskapa opintoni ovat tällä hetkellä (4v takana) siinä vaiheessa, että olisi käytännössä kandin paperi tiedossa, eikä tippaakaan kiinnostaisi gradua vääntää turhaksi kokemallani alalla, utelenkin, jos täällä sattuisi olemaan joku asiaa paremmin tunteva, joka osaisi kertoa, onko yhteiskuntatieteiden kanditaatilla mitään toivoa työllistyä edes jossain määrin alaa sivuaviin tehtäviin?
Pääaineenani olen lukenut kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistossa. Pitkä sivuaineeni on valtio-oppi ja lyhyt sosiologia.
Tiedän kyllä sanomattakin, ettei näillä sivuainevalinnoilla ainakaan helpoteta työnsaantimahdollisuuksiani, mutta minkäs teet, kun nuorena, suoraan lukiosta tulleena piti jotain alkaa lukemaan.
Onko valkoihoisen heteromiehen ainoa paikka pitkäaikaistyöttömänä tai jossain ammattitaitovaatimuksiltaan olemattomissa tehtävissä, vai onko "luomakunnan kruunulla" vielä toivoa?
Pääaineenani olen lukenut kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistossa. Pitkä sivuaineeni on valtio-oppi ja lyhyt sosiologia.
Tiedän kyllä sanomattakin, ettei näillä sivuainevalinnoilla ainakaan helpoteta työnsaantimahdollisuuksiani, mutta minkäs teet, kun nuorena, suoraan lukiosta tulleena piti jotain alkaa lukemaan.
Onko valkoihoisen heteromiehen ainoa paikka pitkäaikaistyöttömänä tai jossain ammattitaitovaatimuksiltaan olemattomissa tehtävissä, vai onko "luomakunnan kruunulla" vielä toivoa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Enpä ole törmännyt työelämässä yhteenkään kandiin. Ehkä jos on suhteita niin voi saada jotain hommia, mutta tiukassa ne on maisterinkin papereilla. Kilpailu on kovaa ja usein täytyy aloittaa esim. puoli-ilmaisena harjoittelijana. Ainakin julkisella sektorilla näin. Ja tuolla aineyhdistelmällä yksityiselle puolelle on tosi vaikea päästä.
Minulla on jotain samoja aineita kuin sinullakin, mutta "pelastukseni" oli cumu laskentatoimesta. Sen päälle työnantajatkin ymmärsi.
siispä taidan jättää suosiolla hakematta mitään alaa edes sivuavaa, ja jättäytyä suosiolla syrjään koko touhusta.
Tulipa tehtyä vääriä valintoja ja nyt on sitten liian myöhäistä korjata virheitään.
kyllä kandeja aika paljonkin työelämässä. Ajatelkaa jopa yliopistolla olen törmännyt luennoitsijoihin, (yon palkkalistoilla) joilla on kandi.
no se se olisikin vihoviimeinen vaihtoehto, jotain "akateemista" ja "älyllistä" piipertelyä ja suojatyöpaikkatouhuja. Vaan eipä tällä lahjattomuudella sellaiseenkaan pääse, tuskin edes harjoittelupaikoille.
Äläpä nyt vielä luovuta. Jos esim. sosiologia on sun laaja sivuaine, niin koeta vaikka vaihtaa se pääaineeksi. Se voisi olla paremmin työllistävä kuin kv suhteet. Ja sitten yrität hankkia gradun toimeksiantona vaikka ilmaiseksi, niin että saat luotua suhteita.
Sitten voisit ottaa jotain käytännönläheisempiä sivuaineita tal. tieteiden puolelta. Ulkomailtakin voisi yrittää harjoittelujen avulla saada työkokemusta. Ei se tutkinto ole niinkään tärkeä vaan työkokemus ja persoona. Kovasti joutuu yrittämään kyllä että paikkansa löytää, mutta ovat kaikki opiskelukaverini töissä. Olen myös ytm.
Taidan luovuttaa, kun ei ole minkäänlaista opiskelumotivaatiota. Yritin aloittaa gradun tekemisen jo vuosi sitten, mutta maitojunallahan läksin seminaarista, kun ei vaan lähtenyt käyntiin.
Eikä tuo työnsaantikaan kovin hyvältä vaikuta, kun kokemusta ei ole alalta tai edes läheltä tippaakaan ja kun luonne on mitä on, niin tuskin sitä pääsen hankkimaankaan.
Toista tutkintoakaan en voi ryhtyä tekemään,edes mielenkiintoisemmalta alalta, koska omat asenteeni ja periaatteeni sen estävät. Kyllä ihminen osaa tehdä elämästään hankalaa itsepäisyydellään ja väärillä valinnoillaan.
Että hienosti kävi omien suunnitelmieni tulla "joksikin" ja saada ehkä joskus palkkaakin päälle sen mystisen 2000€/kk.
Kyllä ainoa kunnioitettava periaate on suorittaa homma loppuun - edes jollakin tavoin. Ei ole mikään selitys, että ei halua tehdä toista tutkintoa - ei niin ole varaa nykypäivän työllisyys (lue:työttömyys!)markkinoilla sanoa!
Nyt vaan niskasta kiinni ja googlaamaan mielenkiintoista uutta aihetta gradua varten. Kyllä se siitä lähtee kun antaa itsensä vähän lämmetä asialle ;) Tsemppiä huimasti!
entäpä jos vaan ei ole MINKÄÄNLAISTA mielenkiintoa tehdä, eikä mitään hajua, mistä tekisi, eikä alkuunkaan uskoa omiin kykyihin tehdä sitä?
Väkisin vääntämällä en sitä koskaan saisi aikaiseksi, enkä ole sitä tyyppiä, mikä on koko ajan kysymässä neuvoa pieniinkin asioihin, vaan jos en itse jotain alkuunkaan tajua, pyrin jättämään sen niille, joilta se ehkä luonnistuisi.
Kuulostaa maseentuneelta. Olet kuitenkin päässyt jo noin pitkälle.
Hei, älä ihmeessä luovuta. Enemmän sinulle koituu harmia siitä, jos jatkat samaa rataa ja palaat "maitojunalla" (gradu?)seminaarista pois. Tosin henkilökunta sinua ei varmaankaan ole palauttanut, vaan sinä itse olet luovuttanut. Ota yhteyttä henkilökuntaan ja tee itsellesi työ- ja aikataulusuunnitelma.
Sinun tilanteessasi on turha liikaa miettiä saanko töitä vai en juuri näillä opinnoilla. Kyllä yhteiskuntatieteilijöille (työ)paikka löytyy, mutta totta on, että maisterin paperit eivät anna (nykyään) mitään suoraa väylää tiettyyn työpaikkaan. Se on sekä heikkous mutta myös vahvuus. Omalla persoonalla ja omien vahvuuksien "myymisellä" on myös paljon vaikutusta työelämässä. Ei kv.suhteet ym. akateemiset opinnot estä sinua saamasta työpaikkaa.
Voi mitä ruikutusta. Jos sinulla on noin tiukat periaatteet, niin elä niden mukaan tai muuta niitä. Älä rakenna epäyhtälöitä.
Jos nyt oikein laskin, niin suoraan yläasteelta lukioon ja neljä vuotta yliopistossa tekee iäksesi 23. Ei kovin paljon plakkarissa kuitenkaan.
Voit toki luovuttaa ja laittaa väärät valinnat nuoruuden piikkiin ja kieriä itsesäälissä. Uskon kuitenkin että olet niitä selviytyjiä, joiden täytyy käydä pohjalla noustakseen vielä korkeammalle, minne he eivät ilman kriisi olisi koskaan yltäneet.