johtuu naisen kielestä
väkivaltaisten miesten vaimoilta
pitäisi tervata kieli
väkivaltaisten miesten vaimoilta
pitäisi tervata kieli
Minun mielestä
miehen väkivalta
14899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
.. se johtuu miehen taipumattomasta kielestä. Ei muuta kuin tappelemaan.
Koskaan ei pitäisi poikien antaa painia pienenä, eikä opettaa sellaista, vaan kielellistä ilmaisua parantaa.
ei silti saa antaa!!! Oletko tietoinen, että k a i k k i fyysinen väkivalta on ehdottomasti KIELLETTYÄ!!! Se pitäisi takoa kaikkien tankeroukkojen päähän: jos ei puhetta tule - ei tarvitse sitä nyrkeillä tehostaa!
Toisaalta, olen kanssasi samaa mieltä: naisten verbaliikka saa miehet turvautumaan väkivaltaan. Mutta "tarttis tehrä jotain" - muutakin, kuin LYÖDÄ!! Ehdotuksia???
sitä mieltä että nainen vaietkoon seurakunnassa ja ellei, niin turpiin vaan?
Vanhempieni kodissa näin lukuisat kerrat kuinka äitini kerjäsi kuonoonsa!
Jäkätti ja solvasi niin pitkään isääni että tällä 'paloivat päreet'.
Jäkättäessään äitini tarkalleen tiesi mitä tuleman pitää.
Turpiin saadessaan pääsi näyttelemään marttyyria!
Varsinkin talvella juostiin surkeina naapuriin näytille!
Isäni ollessa selvin päin, hän lähti tilanteesta pois.
Pikku huppelissa jäi paikalle ja aikansa vittuilua ja hänen sukulaistensa haukkumista kuunneltuaan luuvitonen heilahti.
Tilanne kehittyi aina vähitellen.
Äidilläni olisi ollut mahdollisuus lopettaa ajoissa koska näki ja tiesi mitä tuleman pitää mutta ei.
Isäni oli erittäin sosiaalinen eikä koskaan riitaantunut suukopua pahemmalle asteelle kenenkään kanssa. Ei humalassa eikä selvin päin.
Myös eräässä ikäluokkamme perheessä on sama ilmiö.
Rouva tietää saavansa turpiinsa mutta ei kun vaan vittuilee!
Tunnen kyllä muutaman pariskunnan joissa mies lyö vaimoaan perusteettoman mustasukkaisuuden vuoksi.
Jossain tilanteessa meidän muija saattaisi sietää kertatällin.
Toinen olisi liikaa. Sen jälkeen leikkaisimme matot halki!
parisuhteissa on jatkuva pelon ilmapiiri ja siksi siitä tulee kierre.Pelon saa poikki kun alkaa jäkättämään ja kun taas tulee luunappia tai tukasta riuhtomista,voi hengähtää että ei se ihan heti eli sairasta touhua.
Olen jättänyt väkivaltasen suhteen ja vasta jälkeenpäin sen tajuaa eli ei kenenkään hermot ketä jatkuvaa pelkoa ja se pelko alkaa ensimmäisestä iskusta!
turha jäkättää, ja humalainenhan on lähes syyntakeeton.
Terveellä itsesuojelu vaistolla varustettu nainen kyllä älyää olla hiljaa silloin kun mies on hulluna humalassa.
-kaista väkivaltaiselta mieheltä kädet
Sinähän olet kuin Bush: väkivaltaa vastaan väkivallalla. Sillä tavoin se rauha syntyy?
uutissista oli kuulla poliitikkojen koottuja selityksiä perusteluista sodasta terrorismia vastaan.
Monia oli 'omiakin' poliitikkoja, näitä jees´jees "rauhaanpakottaja", henkilöitä,jotka olivat lähtemässä talkoisiin mukaan.
Se oli myös monissa puheissa perusteena natoon liittymisen tarpeellisuudesta.
On muuten aivan sama tilanne kotiväkivallassa. Vaikka kuinka monta kertaa antaa tuta fyysisen ja henkisen voiman (julmuuden),niin siitä ei yleensä tule loppua,siis ts.väkivallasta ei ole ratkaisuksi parisuhdeongelmaan.
Tosin yleensä se tekijä on se "ongelma",vaikka syyttää toista hänen ärsyttämisestä tai muusta vastaavasta agitoinnista.
Jos nyt ollaan sitä mieltä, että tarpeeksi jäkättävää ja vittuilevaa vaimoa on jotenkin hyväksyttävää lyödä turpaan niin käännetäänpäs vähän:
Tarpeeksi vaimon hermoja rassaavaa ukkoakin saa vaimo vetää turpaan - ja jos ei nytkit riitä niin harjanvarrella vähintäänkin, ainakin tukasta saa repiä ja heittää seinään ja lattiaankin. Jos ei muuten onnistu, saa pyytää naapurin ukkoa avuksi.
Ja mies ei saa käyttää fyysistä voimaansa hyväkseen ja huitaista takaisin ollenkaan, joku tasapaino se tässäkin pitää olla!
Tuolla ylempänä kuvaamassani parisuhteessa todella tapahtui niinkin että, hellä äitini, arvioituaan tilanteen otolliseksi = isäni riittävän kännissä, tyrmäsi sen valurautaisella paistinpannulla.
Ps. Olen väärässä ikäluokassa. Kuvaamani elämä elettiin 1950-luvulla.
Naapurissa asui silloinen TUL:n raskaan sarjan painimestari.
Siitä ohi kun juostiin karkuun niin ko. Ute tuli ulos jututtamaan isäukkoa.
Tuskin nykyään mitään todellista väriä onkaan ihmisten elämässä!
tuolla ettei kannata humalaiselle miehelle suutaan soitella, en siitä huolimatta hyväksy väkivallan käyttöä parisuhteessa, kuin ei elämässä muutoinkaan.
Tietysti silloin jos aviopari on voimiltaan tasasuhtainen, ja jos ongelmat ovat ratkaistavissa fyysisellä tasolla, niin siitä vaan nyrkkeilyhanskat käteen ja kehään mätkimään toisiaan.
Mielestä parisuhdeongelmat eivät ratkea sillä jos toinen saadaan lyömällä vaikenemaan, sanat ja toistensa kuuntelu ovat parempia "aseita" - eli istutat puolisosi neuvottelupöytään ja et hellitä ennenkuin toista "pännivät" asiat ovat puitu loppuun - ja mikä tärkeintä: jos on sitä TAHTOA vielä selvittää ne "huudon syyt.
hakkas halakoja pihalla,ja silla ol votkapullo halkopinon raossa,ja aina sitte otti huikkia, homman valissa ja joskus kav pieksemassa eukonkin, mutta ei silti avio-eroa otettu.
silleen se rakkaus kesti ennen-vanahaan.
avioliitot kestivät ihan taloudellisista syistä, yleensä - tarpeet vain tyydytettiin, tuskin rakastettiin.
Eikä silloin ollut tapanakaan erota, ympäröivän yhteisön paineetkin estivät sen, no neuvokkaimmat läksivät Amerikkaan - miehet tietenkin, koska se(kin) oli heille paremmin mahdollista.
En ihannoi entisajan avioliittoja yhtään, on tietysti ollut hyviäkin liittoja, niinkuin on nykyisinkin, eipä silti.