..aina sitä biologisen isän tärkeyttä? Eihän geenit isää tee,vaan pyyteetön rakkaus lasta kohtaan.Miehen mallin lapsi voi myös saada joltain aivan muulta kuin biologiselta isältään!
Miksi korostatte..
Kukko
14660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tunnen kaksi erittäin hyvää esimerkkiä hyvistä isäpuolista, joista toisesta kirjoitin tuossa alemmassa viestissä ja korostin biologisen muun suvun merkitystä.
Toinen taas on ollut ihanteellinen isähahmo ja kun tuli aikanaan puhetta siitä, että haluaisiko lapsista vanhempi eli se vaimon ex-miehen tytär liittyä saman sukunimen alle, tytär oli asiasta hyvin mielissään! Isäpuoli sukunimineen on paljon rakkaampi kuin biologinen isä, joka viis veisaa.
....
Älkää tuomitko jottei teitä tuomittaisi!
En muista mistä tuo lause on, sananlasku kai tai sitten evankelisluterilaisten pyhästä kirjasta mutta muista tuo!
Kun biologinen isä on sellainen ääritapaus, isän irvikuva, on fiksu isäpuoli kultaakin kalliimpi.
Kaikista miehistä ei ole isäksi (insesti, fyysinen väkivalta, henkinen manipulointi, kriminaalius) ja he eivät välttämättä muutu nuoruuden kohellusten jälkeenkään hyviksi.
Esimerkkitapaukseni isän "parantumista" odoteltiin 13 vuotta mutta kun ei, niin ei.
On muistettava että vanhemmilla ei ole oikeutta lapsiin, he ovat vain meille lainaksi annettu, mutta lapsilla on oikeus TURVALLISIIN vanhempiin.
vaan oikeutta tietää sukujuurensa. On aivan itsestään selvää, että meistä jokainen haluaa tietää mistä on tullut ja keneltä geeninsä saanut. Kuka minä olen-kysymys tarvitsee vastauksia ja vanhemmat ovat eräs niistä.
yleistää, mutta mitä olen kuullut ja saanut lähipiiristäkin kokemuksia, niin moni pitää tärkeänä verisukulaisuutta. Kukko ei käskien laula sanotaan ja ketään ei voi pakottaa tai manipuloida vihaamaan/rakastamaan/välittämään toisesta ihmisestä - isästä, olkoot hän kasvatusisä, biologinen isä, adoptioisä ym...
Tunteet ovat niin hienovaraisia "tiloja", että niitä ei voi ohjailla - yleensä. Useat aikuistuneet lapset kertovat, "näin kyllä läpi lapsena" kun äiti/isä haukkui/panetteli toista vanhempaa ja yritti saada omalle puolelleen.
Biologinen side on useimmalle tärkeä muutenkin kuin sukujuuritiedon takia. Rajatapauksia tietenkin on ja eri tavalla tuntevia ja ajattelevia, mutta kuitenkin ihminen haluaa tietää ja myös tuntea juurensa. Lukekaa "Kenen lapsi" kirja, johon on koottu aikuisten ( pääosin keski-ikäisten) adoptoitujen/au-lapsien elämäntarinoita, joissa he etsivät biologista vanhempaa ja sukua. Liikuttavia kertomuksia.Moni sanoo, että vasta sitten saavutti "eheyden", kun löysi juurensa. Harva ihminen on välinpitämätön suvunsa juurista.
Yksinhuoltajana ei elämä aina ole just täydellistä mut mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.Sääli että vieläkin on olemassa miehiä jotka eron tultua eivät enää halua kuulla mitään lapsesta.Kun asennoituu ja parhaansa yrittää voi olla ylpeä onnellisista lapsista.Nykyään moni nies jo valmis ottamaan paketin sellaisenaan ja isommat lapset saavat mukavan kaverin,vauva isin :).Tsemppiä joka yh talouteen,miksei muillekkin.
Lapsella on oikeus tietää sukujuurensa ja olla yhteydessä myös biologiseen isään, jos se vaan on mahdollista. Tietenkin jos biologinen isä itse ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä on asia eri.
Usein näkee erotilanteissa, että biologinen isä yritetään heivata sivuun tahallaan ja mahdollinen uusi yritetään nostaa hänen ohitse. Myös biologisella isällä on omat oikeudet lapseen ja vaikka aikuiset eivät tulisi toimeen keskenään, ei lapselta saa viedä mahdollisuutta biologiseen isään.
On toki ymmärrettävää, että jos isä on ns renttu niin hänen vaikutuksensa lapseen ei aina ole positiivinen ja pelko, että lapselle hänen seuransa ei ole hyväksi.
Miehen malli ei tule pelkästään biologiselta isältä, ei vaikka tapaamiset olisivat kunnossa. Kyllä siihen vaikuttaa myös isäpuoli ja muut aikuiset miehet, joiden kanssa lapsi on tekemisissä.
Sattuupa niitä vahinkoja,niinku mulle.Yhenillan jutusta ikuinen seuraus.Isyystestii käskettii,ku penska ol monta kuukautta vanha jo.En oo lapseen tai äitii yhteydessä,enkä ees halua olla.En tunne lasta kohtaa mitää,geenit on samat mut kyl se isähahmon ja miehen mallin jostai muualtaki saa.Lapsen äiti teki elämästäni täyttä h*lvettii,aina jotai naukumassa ja millo mitäki.Baarissa ku kävin,ni ämmä ei sillonkaa osannu antaa mun olla rauhas,.Onneks löysin naisen,joka ei tuomihe ja hyväksyy mut virheineni.Meil on itseasiassa parin kuukaud.ikäine vauva,joka on kultaaki kalliimpi ja josta oon tosi ylpee!Kyllä lapsi tietää kuka rakastaa ja kuka ei,mitä sitä lapsipara elämää särkemää,ku ei oo mitää tunnetta..?!
Maksamaan myös tuosta kersasta, mitä et halunnut?
Pakkohan ne elatusmaksut on maksaa,laki sanoo näi!Ja jos lapsen äiti haluu selvittää kuka penskan isä on,ni isyystestiin on mentävä-halus tai ei.Laki on laki.Ämmä ei meinannu ees tajuta,ettei kiinosta koko touhu.Sotki elämää ja puhu täyttä p*askaa vaimostani ja tulevasta lapsesta.kaikesta mahollisesta.Kylä oma vaimo on parasta maailmas ja meiän pieni vauva!Ei olis kaikki jaksanu tai jaksais olla vaimo pöksyis!Kiitos hänelle.
Harmi kun naisella on noin suuri valta. Valitan. varmaan harmittaa kun ne rahat, jotka joudut maksamaan sille joka ei tajunnut käydä abortissa, ovat poissa siltä lapselta, kumppanilta ja perheeltä jonka halusit ja valitsit.
miesystäväni halusi abortiin. kun odotin päiväsairaalan naistentautien osastolla keskeytystä,tajusin viime hetkellä perua järjettömän toimenpiteen ja nyt minulla on kasvamassa kaksi vuotias ihastuttava miehen alku. ensin lapsen isä oli vihainen päätöksestäni, mutta leppyi ja nyt hän on valehtelematta maailman onnellisin iskä ja odottaa innokkaasti aikaa että he pääsevät harrastamaan yhdessä miestenjuttuja.
sen verran otan kantaa näihin juttuihin abortista ja ihmisistä jotka siihen yllyttävät ja pitävät keskeytystä helppona juttuna: kuinka moni mies vuosia,kymmeniä vuosia abortin jälkeen ajattelee olematonta lasta?
lesbonainen tai mies ei koskaan voi asettua abortin tehneen naisen asemaan,se pieni ero miehissä ja naisissa on.
Nainen, joka ei halua lasta tekee abortin - muiden mielipiteistä viis.
Nainen, joka haluaa lapsen tai ei henk.koht syistä kykene aborttiin, käyttää valtaansa ja nakittaa muillekin kustannuksia.
"ensin lapsen isä oli vihainen päätöksestäni, mutta leppyi ja nyt hän on valehtelematta maailman onnellisin iskä ja odottaa innokkaasti aikaa että he pääsevät harrastamaan yhdessä miestenjuttuja."
Noita tapauksia on harvakseltaan. Useimmiten lapsi kasvaa isänkaipuulla tai "väärän" isän kanssa. Mikä osaltaan myös kuvastaa naisen valtaa, ja monesti itsekkytyttäkin.
"kuinka moni mies vuosia,kymmeniä vuosia abortin jälkeen ajattelee olematonta lasta?"
Se, ettei kykene kuoppaamaan tiettyjä asioita ja katsomaan eteenpäin tuskin on miehen vika?
voi puhua vallasta. Viimekädessähän nainen on "laverilla jalat levällään" ja on päätöksensä tehnyt, vaikka isäehdokas ei niin haluaisikaan.
Löytyy varmaan niitä miehiäkin, kelle abortti on ollut melkeimpä elämää suurempi asia.
Kirjoitat vain ja ainoastaan omasta, onnellisesti??, päättyneestä kokemuksestasi, aika näyttää.