Ihan enimäiset lumihiutaleet putosivat hiljalleen maahan. Mä juoksin ulos kuin hätääntynyt sonni, lyysähdin polvilleni keskelle pihaa, nostin kädet kohti taivasta ja huusin niin kovaa kuin pystyin:-VIHDOINKIN!! Suljin silmäni ja laitoin käteni ympärilleni ja huokaisin. -Ei hirveän usein näe naapurin tyttöä noin innoissaan. Kylli tädin ääni kantautui korviini. Avasin silmäni ja hymyilin: -Ei se talvikaan ole kuin kerran vuodessa. Nousin ylös ja katseeni osui Kyllin vieressä seisovaan poikaan. Poika näytti järkyttyneeltä. -Täkin vielä! Se tuhahti ja juoksi sisälle. -Kuka toi oli? Kysyin nolona. -Petri, lapsen lapsi. Ikäisesi poika. On kai liikaa kun joutuu joulun maalla olemaan, mutta itsepähän lopetti koulun, eikä hänen äitinsä pitänyt siitä yhtään ja heitti minua auttamaan tänne. Kylli selosti suu vaahdossa. -Vai niin. Nyökkäsin ja kävelin koti ovea kohti ja huusin vielä: -LISÄÄ LUNTA, EI JUMALAUTA ETKÖS PAREMPAAN PYSTY HÄH!?
kohti ystävyyttä
¤hikka¤
295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Mä juoksin ulos kuin hätääntynyt sonni".. :) nättiä...
LISÄÄ LUNTA, EI JUMALAUTA, ETKÖS PAREMPAAN PYSTY, HÄH!
Persoonallinen ote sulla. Teksti oli hiukan sekava, mutta noi kaks lausetta oli ihan huippuja!
Huom. Kylli-täti, ei Kylli täti
Sori et oon pilkunviilaaja... Bad habit... ;)
lisää! lisää! lisää!
haluan lisää...
jee juu joo lisää!!