Osa-aikainen sairausloma

En ole ollenkaan vakuuttunut että olisi hyvä juttu tuo osa-aikainen sairasloma. Parempi joko olla töissä tai kokonaan poissa. Osa-aikaeläkkeetkin on joillakin työpaikoilla hankala juttu. Työkaverit katsoo kyttyrää että taas se on täällä vaan kuluttamassa aikaansa ja nostamassa palkkaa ja kun on poissa töistä niin sanotaan että taas se on eläkkeellä, eihän se ehtinyt mitään täällä tehdä ennenkun taas lähti.

Hänellä on hodgkinin tauti johon hän saa sytostaattihoitoa joka toinen viikko yhtenä päivänä. Sen jälkeen hän on muutaman päivän väsynyt, mutta n. 1,5 viikkoa hän on aina työkykyinen sen jälkeen taas. Nyt kesällä hän ei ole ajatellutkaan menevänsä töihin, mutta syksyllä tykkäisi jo aloittaa. Mutta miten se onnistuu? Ei kai mitenkään. Tosin mieheni vanhassa työpaikassa on nainen jolta on hoidettu rintasyöpää. Hän on hoitojen vuoksi töistä pois aina viikon ja sitten taas töissä kolme viikkoa ja taas pois viikon. Sitä en tiedä miten tämä asia on hoidettu.

Sitä en tiedä, että ajatteleeko aikuiset ihmiset oikeasti osa-aikaeläkkeellä olevista kuten tuo toinen vastaaja väitti niin en tiedä.... kuullostaa kyllä typerältä ja ajattelemattomalta, jos ihmiset tuollaista puhuvat. Tunnen paljon osa-aikaeläkkeellä olevia (vaikka olenkin itse vasta 27) enkä ole koskaan aiemmin törmännyt mihinkään vastaavantyyppiseen väitteeseen.

Työnteko olisi varmasti monelle syöpää sairastavalle hieno juttu, jos voimia töissä käyntiin kerran on. Se pitäisi ajatukset ainakin muualla. Meillä on kaksi lasta ja minäkin olen hoitovapaalla vielä joten minun miehelläni piisaa kyllä puuhaa täällä kotonakin ja virikkeitä riittää jaettavaksi asti.

Itse olen ajatellut tätä asiaa niin, että koskaan toiste elämässä emme voi perheenä saada tälläistä tilaisuutta olla vain kotona melkein kokonainen vuosi. Jonkun mielestä voi kuullostaa kauhealta, että joku puhuu samassa lauseessa syövästä ja hyvästä tilaisuudesta, mutta asiat joille et voi mitään niin ne pitää hyväksyä ja niistä pitää sinällään hakea hyvät puolet.

Tsemppiä sulle paranemimseen!

Hei!
Juu, eipä tuosta osa-aikaisesta sair.lomasta ole meille apua. Itse olen tiennyt sairastavani KML:ää tasan vuoden. Ensin olin kuukauden sair.lomalla lähinnä henkisistä syistä, nyt työnantajani on ollut hyvin ymmärtäväinen yksittäisten huilipäivien suhteen. (Kyllä matala hb, ripulit ja lihaskrampit vaatii välillä lepoa). Nyt työpaikalla(kunnallinen) suunnitellaan yhtiöittämistä, mitenkähän tällaisen ikuisesti sairaan kohtalona mahtaa olla... ei varmaan enää ymmärretä noita yksittäisiä päiviä enää ja yrittävät keksiä sitä tekosyytä pellolle potkimiseen, kuten mainitsit viestissäsi. No, päivä kerrallaan. En minäkään iän puolesta ihan raahka ole vielä, 43-vuotias :)
Mitenkäs muuten jakselet, kauanko diagnoosisi ollut tiedossa?

Minulla todettiin kml marraskuun puolivälissä ja olen ollut siitä lähtien sairaus lomalla. En olisi millään kyennyt olemaan töissä. S- lomaa tammikuun loppuun ja edelleen tuntuu etten ole työkuntoinen. Esimieheni on erittäin ymmärtäväinen ja sanoo, että mennään minun kunnon mukaan. En ota töistä paineita, nyt ajattelen itseäni!