järki ja tunteet usein mielletään vastakkaisiksi ominaisuuksiksi? Eivätkö olekaan toisiaan tukevia toimintoja?! Ja koska luotat järkeen, milloin tunteeseen? :)
Miksiköhän
lempi
9555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kas kun tunne on syvällä ihmisen tiedostamattomassa ns limbisessä systeemissä..sykolokiaa.. eli se on vahvempa vietti kuin järki, joka on ihmispololle kehittynyt taistelemaan tunteen kanssa ikuista taistelua jonka se aina lyhyessä juoksussa häviää ja pitkässä voittaa.Em väännöt käydään pääsääntöisesti keväisin.
Jos järki ja tunne joskus, joka on murphyn lain mukaan tavalliselle ihmiselle mahdotonta, mutta joillekin onnellisille toteutunutta unelmaa ,sattuvat samalle puolelle ( löytyy molemminpuolin Se Oikea) on se voittamaton kaksikko.
selkeätä, eikö totta.
tämä vaatii hiukan miettimistä, vaikka onkin aika selkeätä ;)..melkein. Huomaa, että logiikassasi ja psykologian tuntemuksessasi ei ole vikaa. Ja ilmeisesti kevät siis tuottaa eniten päänvaivaa aiheauleen asioissa järkevälle gentlemannimiehelle, jolloin tunnepuoli on jotenkin voimissaan asioiden kanssa painiessa. Mikäli oikein ymmärsin..
Tarkoitatko, että siis järki ja tunne ovat samalla puolella, vai kaksi järkevää ja tuntevaa ihmistä ovat samalla puolella - ja siis oikeita toisilleen molemminpuolisesti - sekä järjellisesti, että tunteellisesti? Ja silloin on siis Se harvinainen Oikea kysessä?
Siinä tapauksessa tässä Murphyn lakien raamittamassa todellisuudessahan voitaisiin melkein puhua Sen Oikean parivaljakon suhteen tavallaan jopa päihittämättömästä kvartetista? :)
lyhyesti sanottuna. Totta ;)
Yleensä toisella osapuolella on tunne vallassa ja järki hukassa, ja toisella järki vallassa ja tunne hukassa. ´Ja se jolla järki jyllää sanoo yleensä näkemiin, ennemmin tai myöhemmin.
Jos molemmilla on järkivallassa, tulee toisen (tai kolmannen) tunne ennemmin tai myöhemmin peliin ja sit taas mentiin.
Mitä tästä opittiin: ei mitään, olemme tunteen vallassa väkisin, aina ajoittain, täytyy vaan toivoa että se toinenkin osapuoli olisi samassa avuttomassa tilassa..
vähän lemmenjutuissa on, että kaksi osapuolta siihen tarvitaa aina ;) ..ja tosiaan molempien oltava mukana jutussa toimiakseen..
Mikä se kolmas vaihtoehto on? ..siis joku jolla järki ja tunteet ovat molemmat mukana :)
Vaikka voi myös olla niin, että ihmiset ovat välillä enemmän tunteella mukana ja toisinaan järki toimii enemmän. Siis samassakin suhteessa.
Ja sitten taas tunne, ja järki. Ja tunne ja järki. Ja sama saattaa olla käynnissä molempien avuttomassa toiminnassa. Mikä huipentuma ;)
...tai molempiin. Mulla on käynyt niin, että aina kun aavistan jotain (siis mitä tahansa) luotan siihen, koska joka ikinen kerta on käynyt juuri niin kuin olen aavistanut.
voi kyllä olla tosi voimakas kokemus :)
tavatessaan uuden ihmisen aavistaa, tuleeko hänestä olemaan iloa vai harmia. erityisesti negatiiviset aavistukset, jotka voi olla tosi voimakkaat jo ensitapaamisella, ovat usein sittemmin käyneet toteen.
Tuo on täysin totta.. uskomatonta mutta totta, myös omalle kohdalle on sattunut moinen. Kaikki ok
päällisin puolin,
mutta jokin outo aavistus,joka hautautui jonnekin. Kunnes sitten selvisi, miksi aavitus oli ollut.ja aikaa oli vuosia välissä.