Mistä kumpuaa tämä mahdoton uusavuttomuus ihmissuhteissa?
Kaikenmaailman chateissa hakevat seuraa tulevat yh:t.
Lapsi ei ole edes syntynyt, kun isä on heivattu pellolle.
Neljäsosa lapsista käy psykiatrilla, ja vielä useampi olisi sen tarpeessa.
Erojen syyt ovat olemattomia vastoinkäymisiä, koska ei viitsitä edes yrittää.
Taitaisi olla parasta määrätä ehkäisy pakolliseksi, jonka saisi vasta luvan saatuaan keskeyttää.
Tietysti senkin pitäisi tapahtua ammattilaisen valvonnassa, koska nykynuoriso ei enää osaa edes kirjoittaa, saati sitten ehkäistä.
Ei millään pahalla, mutta lakatkaa nyt edes uskottelemasta itsellenne, että oma itsekkyytenne on lapsen etu! Ei se ole, vaikka vaikka kirjoittaisitte yhtä tulikivenkatkuisen vastineen, kuten puolisolle, joka ei huomannut Sinun käyneen kampaajalla.
Kaikenmaailman chateissa hakevat seuraa tulevat yh:t.
Lapsi ei ole edes syntynyt, kun isä on heivattu pellolle.
Neljäsosa lapsista käy psykiatrilla, ja vielä useampi olisi sen tarpeessa.
Erojen syyt ovat olemattomia vastoinkäymisiä, koska ei viitsitä edes yrittää.
Taitaisi olla parasta määrätä ehkäisy pakolliseksi, jonka saisi vasta luvan saatuaan keskeyttää.
Tietysti senkin pitäisi tapahtua ammattilaisen valvonnassa, koska nykynuoriso ei enää osaa edes kirjoittaa, saati sitten ehkäistä.
Ei millään pahalla, mutta lakatkaa nyt edes uskottelemasta itsellenne, että oma itsekkyytenne on lapsen etu! Ei se ole, vaikka vaikka kirjoittaisitte yhtä tulikivenkatkuisen vastineen, kuten puolisolle, joka ei huomannut Sinun käyneen kampaajalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ole olemattomien vastoikäymisten syitä, niin kuin sinä olet asiasta mieltä. Kyllä ne ovat yhtä moninaisia kuin on meitä ihmisiäkin. Ehkä se, jos on henkisenpuolen/kanssakäymisen ongelmia, mikä ei välttämättä näy ulospäin, tekee eroamisesta ulkopuolisille silmille sen olemattoman syyn erota. Fiksumpaa on erota jo siinä vaiheessa, ennen kuin on perheväkivaltaa, alkoholisoitumista tai pettämistä, henkisenpuolen ontumisen seurauksena.
Ja muuten; ei odottava äiti ole välttämättä heivannut sitä tulevaa isää pihalle ennen lapsen syntymää. Kyllä enemmistö näistä tulevista isistä lähtee ihan itse.
kuitenkin se, että toisesta välittäminen ja huolenpito - rakastaminen - alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Jäljellä on vain itsekkyys.
Miksi yleensä avioitua, kun se lupaus myötä ja vastamäestä kunnes kuolema erottaa, kestää kuitenkin vain keskimäärin 5-6 vuotta.
Oikeassa olette, molemmat kirjoittajat, vaikka aihe ei sivua tätä kiihkeätä keskustelua liian paljon välittävistä mummoista, mummot ovat vielä sellainen voimavara että on todella sääli, että monet nyrpeät miniät sairaassa vallanhalussaan eivät voi sitä myöntää - ajatelkaa miltä lapsesta/lapsista tuntuu, kun he oppivat ymmärtämään kireän äidin ja mummon kuvioita? onhan se suurenmoinen apu nykypäivän kiireisessä elämänrytmissä jos on joku mummola jossa todella välitetään ja rakastetaan jälkipolvea.
ei kukaan lapsi voi saada osakseen liian paljon välittämistä,
en ymmärrä tätä asetelmaa että " mummo ei meillä määrää" MINÄ sanon mitä lapsen kanssa tehdään, jos miniät kuuntelisivat mummoja niin ei tällaisia aivan turhia valtataisteluita edes käytäisi, mutta perimmäisenä syynä on minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä viis lapsesta jolla on rakastava, välittävä JA osaava mummo.
miniät senkun kiristää ennenkin kireitä pipojaan ja uhoavat että samperi soikoon MINÄ päätän....
Ainakaan meidän vihkikaavassa ei ollut "kunnes kuolema erottaa". Papppi oli sitä mieltä sitä ei kannata käyttää.
Lapset on vanhempien, ei isovanhempien.
En voi mitenkään ymmärtää miten pahansuuopaisuus voisi olla pääsääntäisin lähtöisin miniästä???
Anopillahan sitä on tarvetta käyttää valtaansa oman lapsensa etuja ajaessaan tai pyrkiessään vaikuttamaan lastenlastensa elämään.
Teitysti jos se on "nyrpeyttä", kun minä ei suostu anopin määrättäväksi, niin sitten...
Mummot on todella hyvä juttu, kunhan vaan tajuavat ja osoittavat sen että kasvatusvastuu on vanhemmilla.
"Anopillahan sitä on tarvetta käyttää valtaansa oman lapsensa etuja ajaessaan tai pyrkiessään vaikuttamaan lastenlastensa elämään."
Itse sanoudun irti heti paikalla moisesta typerästä väitteestä!
*Ja kädet ylhäälläkin jo!* ;)
En ihan ymmärrä juttusi pointtia. Varmaan monetkin lapsen vanhemmat kuuntelee mummoja, mutta eipä se sitä muuta, että lapset on vanhempien kasvatettava ja vanhempien vastuu. Kun lapsia tekee, pitää olla valmis niistä vastaamaan. Ei kai tässä nyt mitään outoa pitäisi olla? Oudompaa minusta on se, että vanhemmat kulkisivat syyttämässä A) koulua, B) isovanhempia, C) tarhantätejä, D) naapuria ja niin edelleen oman lapsensa kasvatuksesta.
Siitä seuraa semmoinen homma, että myös valta lasta koskevissa asioissa on vanhemmilla. Valta ja vastuu kuuluu olennaisesti yhteen, eikä niitä voi erottaa. Se ei esim mene niin, että isovanhemmat antavat lapselle joka päivä karkkia, ja sitten vanhemmat kuskaa lasta hammaslääkäriin ja pitää kädestä kun lapsi itkee poratessa reikiä. Minusta sellainen kuulostaa aika huonolta työnjaolta.
Valta sananakaan ei ole mikään huono juttu. Kaikki ihmiset käyttää valtaa eri tilanteissa ja eri ihmisiin. On turha luulla itse olevansa sen yläpuolella, tai että se olisi vain huonojen, tiukkapipoiusten ja asemastaan tärkeiden ihmisten hommaa. Niin ei ole.
oikeaa asiaa. Olen täysin samaa mieltä asiasta. Kiitos kirjoituksestasi!
Olen yksi noista miniöistä, nirppanokkaisista mulle-kaikki-heti-nyt -tyypeistä...
Ei vaitenkaan. Olen miniä, joka on kyllästynyt anopin ilkeyteen, eikä halua lastensa kuulevan ja näkevän kaikkea sitä, mitä mummon suusta tulee.
Ei siinä mitään nirppanokkaisuutta tai uhoamista ole, että minä päätän lapsistani melko pitkälle. Se on vain tosiasia, että minä ja mieheni päätämme lastemme asioista.
Voin kertoa, että jos miniän kasvatusperiaatteet ja "määräykset" ovat jotenkin lapselle pahaksi, niihin kyllä puututaan jossain muualla, joten isovanhempien ei tarvitse niitä kyseenalaistaa.
Isovanhempien hemmottelu tuntuu usein toteutuvan juuri antamalla lapselle jotain sellaista, mitä tämä ei saa kotona: karkkia, valvomista, kiellettyjä tv-ohjelmia, vapauksia. Jälkipyykin hemmottelusta pesevät aina vanhemmat, joten hemmotteleminen ja sen miniän sääntöjen noudattamatta jättäminen on kaikkea muuta kuin rakkautta.
Luin kauhuissani tekstiäsi: "jos miniät kuuntelisivat mummoja niin ei tällaisia aivan turhia valtataisteluita edes käytäisi, mutta perimmäisenä syynä on minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä viis lapsesta jolla on rakastava, välittävä JA osaava mummo."
Minusta sinä kyllä ylikävelet pahasti sen asian yli, että äiti on lapsen ykkösihminen, ei mummo. Äiti asettaa rajoja lapselle rakkaudesta, ei vallanhalusta. Äiti välittää lapsesta, siksi hän haluaa olla varma siitä, että lasta hoidetaan hyvin silloinkin, kun äiti on pois. Äiti on osaava siinä missä mummokin. Mummolla on voinut olla montakin lasta, mutta ei sitä lastenlasta.
Kyllä se on mummo, jonka tulee kuunnella miniää, eikä päinvastoin.
Neljäsosa lapsista psykiatrilla... enpä usko...
Useampi kuin yksi neljästä tarvitsee lääketieteellistä apua psyykkisiin ongelmiinsa.
Sitä en tiedä kuinka moni käyttää
psykiatria, koska ko. palveluja on niin monenlaisia.
" lääketieteellistä apua psyykkisiin ongelmiinsa" = pari kertaa vuodessa buranaa päänsärkyyn
näinkin olisi jjj voinut vastata.
en yhtään tiedä ja tunne nykynuorien asioita.
"minulle kaikki ja heti" on nykyajan ajattelutapa
Ennustan että kun 10-20 vuotta on kulunut on tullut "pää vetävän käteen" nyky menolle.
Peruskoulua käyvistä lapsista suuri määrä on tpsykiatrisen laitoshoidon parpeessa jo nyt.
Nuoremmalla sukupolvella on aina jotain pielessä, jos vanhemmalta sukupolvelta kysyy. Alan itsekin olla sen verran vanha, että huomaan katselevani nuorisoa jo aika etäältä.
"Minulle kaikki ja heti" -periaatteessa on paljon hyvääkin. Omat lapseni ovat opettaneet ja kasvattaneet myös minua, samalla kun minä olen kasvattanut heitä. Lapseni eivät elä samanlaisessa maailmassa kuin minä elin lapsuuteni. Ympäristön muuttuessa myös vaatimukset kasvavat. Olen ylpeä lapsistani, jotka elävät nykyajan ajattelutavan mukaan.
Lapsiani olen kehottanut tavoittelemaan onneaan ja välttämään "sitten kun" -elämänasennetta. Elämää on elettävä silloin, kun se on käsillä, eikä odotettava parempaa aikaa.
Totta on, että psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia on paljon. Lapset eivät ole kuitenkaan nykymenon uhreja, vaan vähän aiemman menon. Ja jos psykiatrisen hoidon tarpeella mitataan, on entisajan menossakin täytynyt olla jotain vialla. Samaan aikaan kun lasten psykiatrisen hoidon tarve kasvaa, myös vanhusten (eläkeikäisten) masennus ja alkoholismi ja erilaiset mielenterveyshäiriöt lisääntyvät.
Joillekin jää pää vetävän käteen aina, sellaista elämä on.