Olen niin väsynyt tähän nykyiseen tilanteeseen.. Johtunee varmaankin siitä myös, että parisuhde jaksaa huonosti ja työpaikkakin on menossa alta..
Minulla on nyt 13 kk ikäinen tanskandoggi tyttö. (Tämä on neljäs koirani..Eikä kenenkään muun kanssa ole ongelmia ollut...)
Otin hänet aivan pentuna itselleni. Alku meni hyvin, mutta nyt alkaa olemaan piru merrassa. Asumme kerrostalo kaksiossa.(Koira saa olla lenkillä päivässä noin 2tuntia, ja käydään leikimässä koirakavereiden luona pari kertaa viikossa.) Koiralle on nyt tullut valtava tuhoamisvimma, kun se on yksin. Palkkani menee suurimmaksi osaksi siihen, että maksan kaikki tuhoutuneet tavarat. Kenkiä on mennyt kymmeniä pareja (nykyisin kengät on nostettu pois koiran ulottuvilta..) menee matot, varastelee pöydältä kaiken mahdollisen, sohvatyynyt.. Kaikki. Kun ei saa kenkiä, purkaa hän vimmansa johonkin muuhun.
Ja kyseinen doggi on aivan uskomattoman jääräpää. Ei tottele mitään. (Tämän jääräpäisyyden on todennut jopa ammattilaiset.) Se ei kuule, ei nää. Elää aivan omaa elämäänsä. Ei tule luokse.. tms.
Kiltti se on kaikille. Kissan kanssa asustelee..
Koira on siis tuhonnut valtavan määrän omaisuutta. Alan väsymään siihen, että joka päivä on jotakin tuhottu. Joka ikinen päivä. Ja vaikka kuinka komennan koiraa, ei se ota sitä kuuleviin korviinsa.
Rakastan tätä koiraa, mutta meneekö minulla pian mielenterveys......
Viisaampien neuvoja tässä nyt kaivataan..
Minulla on nyt 13 kk ikäinen tanskandoggi tyttö. (Tämä on neljäs koirani..Eikä kenenkään muun kanssa ole ongelmia ollut...)
Otin hänet aivan pentuna itselleni. Alku meni hyvin, mutta nyt alkaa olemaan piru merrassa. Asumme kerrostalo kaksiossa.(Koira saa olla lenkillä päivässä noin 2tuntia, ja käydään leikimässä koirakavereiden luona pari kertaa viikossa.) Koiralle on nyt tullut valtava tuhoamisvimma, kun se on yksin. Palkkani menee suurimmaksi osaksi siihen, että maksan kaikki tuhoutuneet tavarat. Kenkiä on mennyt kymmeniä pareja (nykyisin kengät on nostettu pois koiran ulottuvilta..) menee matot, varastelee pöydältä kaiken mahdollisen, sohvatyynyt.. Kaikki. Kun ei saa kenkiä, purkaa hän vimmansa johonkin muuhun.
Ja kyseinen doggi on aivan uskomattoman jääräpää. Ei tottele mitään. (Tämän jääräpäisyyden on todennut jopa ammattilaiset.) Se ei kuule, ei nää. Elää aivan omaa elämäänsä. Ei tule luokse.. tms.
Kiltti se on kaikille. Kissan kanssa asustelee..
Koira on siis tuhonnut valtavan määrän omaisuutta. Alan väsymään siihen, että joka päivä on jotakin tuhottu. Joka ikinen päivä. Ja vaikka kuinka komennan koiraa, ei se ota sitä kuuleviin korviinsa.
Rakastan tätä koiraa, mutta meneekö minulla pian mielenterveys......
Viisaampien neuvoja tässä nyt kaivataan..
Vastaukset 21
Vanhimmat
koitin kerran tuosta tuhoamisesta mainita doggi palstalla,minut jyrättiin ja sanottiin ettei ole totta sellaiset jutut,mutta doggi kasvattajia on tutuissa monia ja tuhoaminen on valtava ongelma alle 2 v doggien keskuudessa =(Menee ovet,kodinkoneet,sängyt,sohvat,seinät,kaikki irtoava(tai mistä kiinni saa)Valitettavasti en osaa auttaa,tiedän ettei tuhoavaa doggia herkkuluut pysäytä eikä dipit ja dapit.Ainoa lohtu mitä voin antaa on se,että tuossa 2 vuoden kieppeillä useimmat kertoo koiransa lopettaneen kaiken tuon,eli aikuistuvat sitten lopulta.Tämä on kyllä asia mistä doggi-ihmiset saisi kertoa avoimemmin,sillä doggi voi tuhota jopa tuhansien eurojen arvosta kotia ekan parin vuoden aikana eikä siitä vaikeneminen auta niitä joilla on sama ongelma kuin sulla.Myös oma doggini teki tuota,se piru tyhjensi puolivuotiaana jopa keittiön yläkaapit,repi kahvit ja jauhot pitkin lattioita,tavaraa se ei rikkonut muuten,mutta silloin tutustuin muutamiin joilla olikin sitten kuvaamasi meininki.sen koommin olen niitä löytänyt monia,et siis ole yksin.Ja nyt ei auta sanoa ettei meidän doggi ainakaan,jos ei niin hyvä onni on käynyt =)Monet doggit on kuin sinun,kilttejä mutta täysin luupäitä =( siinä ei usein mitkään opetukset auta,ainoastaan aika ja toivo,sillä monesti kun tuhoaminen loppuu niin koirasta on jopa tullut "kuin ihmisen mieli"eli persoona ja kuuliaisuuskin on muuttuneet.Ja ps,tämä kuuluisa eroahdistus ei aina ole syynä,itse jäin monesti väijymään omaani,mies lähti autolla pihasta ja minä menin piiloon,ei vikinää,haukkua eikä kitinää,vaan saman tien riemulla ekasta esineestä kiinni ja kauhea riehuminen,ei haitannut omistajan puuttuminen.
kertoa tuosta doggien uskomattomasta tuhoamisvimmasta avoimemmin. On totta, että jokainen koira, rodusta riippumatta tuhoaa omaisuutta,MUTTA tämä doggini on AIVAN MAHDOTON... Tottakai se jo suuren kokonsa vuoksi saa nopeasti tuhoa aikaan.. Mutta edellinen paimenkoirani painoi yli 70kg, mutta ei tuhonnut näin paljoa. EI todellakaan.
Kaipaisin kipeästi neuvoja tähän tilanteeseen.. Saattaapi olla, että seuraava koira on alle 40cm korkea..
Mitä tähän tuhoamisvimmaan kannattaisi kokeilla?
Huomioimattomuutta? Koulutusta? Aktivointia? Kuonokoppaa? Häkkiä?
Koira on tuhonnut jo omaisuutta noin 2000 Euron edestä...
oikein hyvin,mutta en hoitoa,sillä uskon että sinunkin koirasi tuhoaa tuhoamisen riemusta =(
vaikka toki ne yksilöitä on,ei siinä mitään.Kaverin t-doggi laittoi kasvuaikana 3 sohvaa täysin uuteen uskoon,samaa kuulin nyt juuri yhden pennun tekevän,sohva-addikteja,eivät tuhoa "muuta"mutta sohvat on aivan riekaleiksi raastettuja =(ja vieläpä niin että uusi sohva/yksi työpäivä,eli kaikki revitään innolla,sitten onkin kiva tulla kotiin.Asia voi tietty helpottua jos nyt joudut työttömäksi ja kotiin,että jotain positiivista siinäkin,toki koiran silti pitäisi tuossa iässä pärjätä päivä kotona.
että koiran pitäisi jo 14kk:den ikäisenä pärjätä 7,5tuntia kotona yksinään. Ja joka ruokatunti käytän sen ulkona..
Aina oikein pelottaa mennä kotiin, kun ei koskaan tiedä, mitä on tuhottu. Olen päättänyt, että mikäli se tuhoaa 1500 Euron arvoisen sohvan, lähtee doggi. Kuulostaa varmaan pahalta, mutta silloin loppuu jo ymmärrys.
Doggillani taitaa olla nyt murkkuikä menossa. Se oli jo todella kiltisti kotona, mutta noin kuukausi sitten se muuttui. Muuttui doggista hirviöksi.
Jos ei niin toivotaan että on ekan juoksun aiheuttama mielenhäiriö =)Tuokin vielä että pääset päivälläkin käyttämään sen ulkona on enemmän kuin monella muulla koiralla.Toivotan hyvää onnea josko menisi ohi ja älä murehdi työttömyyttä,väliaikaista kaikki on vaan.Koita myös suhteelle tehdä jotain,jos on parannettavaa,yrittäkää,jos ei niin kerran tässä vaan eletään ja tavan vuoksi ei hyödytä yhdessä olla.
on jo ollut.. Oli tuossa helmi-maaliskuussa. Ja ihan kamala valeraskauskin oli.
Niin.. Ehkei se työttömäksi jääminen TÄSSÄ TILANTEESSA ole niin kamalaa. Jospa sillä olikin ihan oma tarkoitus. Jos kerkeän olemaan pari kuukautta kotona, voihan vimma hieman jo laantua. Ja onhan totta,että työttömälle löytyy maailmasta aina töitä.
se siitä suttaantuu =)
kotiin sen aikaa kun on yksin. Muuta en osaa neuvoa.
että aina on ihmisiä kotona. Kun pelkään saavani aikaan eroahdistuneen koiran, jollainen edellinen oli. Kyseinen doggi ei pode eroahdistusta, ainut on vaan se, että tavaraa tuhoutuu. Ja nyt on mennyt jo yli 2000 Euron edestä.. :(
Mutta olenhan jäämässä nyt työttömäksi. (Enpä ole vielä koskaan ollutkaan..) Vietän siis varmasti enemmän aikaa kotona, ja pystyn hieman tarkkailemaan koiran tekemisiä.
tuota kuonokopan käyttöä.
mites voi juoda?
Mulla on dobermanni narttu, joka tuhosi yksinollessaan kaiken mahdollisen mikä vaan oli ulottuvilla. Jyrsi kengät ja vaatteita, tuhosi sohvan ja tuolinjalat, kaukosäätimet ja ihan kaikki sai kyytiä. Kunnes päätin kokeilla mitä neiti sanoisi jos laittaisin sen kylpyhuoneeseen yksinollessaan, siellä kun ei ole mitään tuhottavaa. Vain pari ensimmäistä kertaa se haukahteli ja ulisi, jo kuudennella kerralle ei enää välittänyt mitään.
Tuosta on nyt reilu vuosi ja nykyään koira menee sinne heti kun huomaa että teen lähtöä ulos ilman sitä. Kokeileppa sinäkin, jos kävis yhtä hyvä tuuri kuin minulla. Vettä kuppiin ja peti, jos sellainen koiralla on ja kylppäriin!!
Itse ajattelin kokeilla että vieläkö tuo tuhoaisi jos en sitä vessan ovea kiinni laittaisikaan, mutta mitäpä siinä jos koira kerran sinne mielellään menee.
jyrkästi aikoinaan kylppäriin sulkemisen.
Olenpa tutustunut täysin sekopäiseen sakemanniin, joka oli viettänyt käytännössä koko lyhyen (koira kotia vaihtaessaan 2 v) elämänsä tuulikaapissa. Ongelma ehkä poistuu, mutta millä tavalla... Tietysi, jos koira sopeutuu tuohon pieneen tilaan sulkemiseen mutkattomasti ja saa muuten paljon liikuntaa, eikä muuta keksitä, niin miksei. Kyllä meilläkin koirat jää aina kylpyhuoneeseen "kuivamaan" pesun jälkeen joksikin aikaa, on niille ihan päivänselvä asia, että "nyt makaillaan tässä pyyhkeellä ja odotetaan että saadaan lupa tulla pois"
toisille pahentaa oireita sulkea pienempään tilaan.
laatta lattiat ja seinät muuten tulee kallis remppa kun menee vesieristeetki uusiin puihin.
Ihan aluksi,tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu.
Oma doggini täyttää heinäkuussa 10,se on jo hiukan rauhoittunut mutta tekee vieläkin hölmöyksiä yksin jäädessään.
Voisin sanoa että tämä koira on tehnyt kaiken mihin koira pystyy!! On kuule mennyt 10000 kaapin nappulaa,lamppuja,ovia,pakastin,tyynyjä,peittoja,portteja(kun rajattiin sen olotila yksinoleessaan),kukkia,ja lista jatkuu.....mutta tällä koiralla on ehdottomasti valtavan paha eroahdistus!! Se on selvä,siihen viittaa kaikki oireet,tuhoaminen,läähättäminen,vapina yms..
Ja eikä mun tilannetta ainakaan auta se että otin toisen koiran mikä on rescue,ja sillä myös kamala eroahdistus..huoh..nyt mulla on siis 2 eroahdistuskoiraa.. :/ Mutta on ne niin rakkaita silti,ei tulis mieleenkään luopoua niistä!
Ja tämä toinenkin on oikein tuhoamismestari!
No siis,sulle koira tuli pentuna,mulle doggi tuli 1 vuotiaana,aika huonossa kunnossa ja laiminlyötynä,että en ollenkaan ihmettele että sillä on eroahdistus.
Ja se että koiran ottaa pentuna ja opettaa sen olemaan yksin,ei takaa sitä etteikö koiralle voisi puhjeta eroahdistusta.
Seuraako koira sinua joka paikkaan ja on todella kiinni sinussa?
Oletko nyt uudelleen yrittänyt opettaa yksin jäämistä? Huomiointi?
Hei.
Meillä on ollut doggeja vuodesta -90 ja yksi neitokainen oli ylitse muiden touhuilussaan päivän aikana :o)
Tiedän tunteesi, olen ollut samassa 'jamassa'. Meillä meni vuoden mittaan kolmet sohvat, kaikki kukkaset, verhot tuli tankoineen alas ikkunasta useaan otteeseen (kunnes en enää jaksanut niitä laittaa..), astiakaapeista tyttönen tiputti astiastot alas pariinkin otteeseen, väliovia muutama riekaleina, muoviset liimatut lattiamatot eteisestä uusittiin kerran.. eli ihan koko mökki sisuksineen meni uusiksi. Voi sitä riemun päivää, jos joku päivä oli 'vaan' roskiskaapin ovi temmottu irti saranoiltaan.. se oli pientä se!
Vastoin aikanaan elänyttä A. Eerikäisen mielipidettä, opetin tyttösen pitämään metallista kuonokoppaa (olen ollut ko. henkilön luennolla ja hän oli rajusti vastaan tätä metallisenkin kuonokopan käyttämistä koiralla). Siihen se tottui todella nopeasti ja sitä pidettiin aina, kun olin itse töissä. Pystyi juomaan ja haukkumaan se päässä ja ennenkaikkea se oli sen oman turvallisuuden vuoksi hyvä valinta. Tuhot loppuivat ja molemmat olimme ilmeisen tyytyväisiä:o)
Yksi vaihtoehto on kokeilla luontaistuotteita, joissa on rauhoittava vaikutus. Näitä kannattaa tiedustella eläinkaupasta tahi elainlääkäriltä. Meillä näistä ei ollut apua..
ei mielestäni ole eroahdistunut. Edellinen koirani oli rescue-koira, jolla oli AIVAN järkyttävä eroahdistus,joten ainakin jollakin tasolla tiedän, mistä puhun.
Asumme kerrostalossa tällä hetkellä, ja naapurit aina kummastelevat, että onkos sinulla vielä se koira, kun mitään ääntä se ei pidä. Ei siis hauku, ei ulvo. Ei yksin ollessan tai ihmisten seurassa. Siihen olen tyytyväinen, että tämä doggi on niin hiljainen neiti. :)
Päätin rescue-koiran jälkeen, että otan aina pentukoiran(tai ainakin tässä tilanteessa.) jotta voin opettaa sen yksinoloon tms.
Doggini ei seuraa minua lainkaan, ei sitä kiinnosta mitä sisällä tapahtuu. Eikä se ole kiinni minussa, välillä toivoisin, että se olisi jopa kiintyneempi minuun.. :D
suosittelisin kyllä kokeilemaan kuonokoppaa.Se on TASAN ainut mikä auttaa mun doggia olemaan tuhoamatta.
Mun koiralla on sellanen metallinen mikä ei purista mistään kohtaa eikä paina,ja siinä on kuononpäällä sellainen pehmuste. Se on kuitenkin niin väljä että koira pystyy kyllä halutessaan juoda.
Kivaahan se ei tietty ole,mutta tuo on ainakin ihan sinut kuoniksen kanssa eikä vastustele sitä mitenkään. Tuhot loppui saman tien kun sille tuon hankin. Muovisen se rikkoi hampaillaan.
Kannattaa tosiaan kokeilla,varsinkin kun sun koiralla kyseessä on näköjään tuhoamisvimma.
Käytä kuonokoppaa jonkin aikaa ja kokeile sitten loppuiko tuhoamiset. Toivottavasti koira yhdistää sen siihen ettei tarvitse tuhota mitään vaikka yksin jääkin. Olen kokeillut myös omani kanssa pitää sitä ilman välillä,ja joskus se on kiltisti(aikaisemmin ei ollut koskaan),mutta joskus se vielä luistaa vanhoille radoilleen..
Ja ihan mun oman koiran turvallisuuden takia pidän kuonista...
Aivan, suosittelen minäkin edelleen tuota kuonokoppaa. Meillä oli juuri tuollainen metallinen, jossa pehmuste kuonon päällä, ettei hangannut. Muovisia & nahkaisia en kokeillut edes, kun tuntui, että suu joutuu liian 'ahtaalle'... Meillä on pari eri kokoista noita kuonokoppia, iso ja toinen on yhtäsuuri, mut kuono- osaltaan vähä lyhyempi.