Olen jo pidemmän aikaa seurannut tätä palstaa ja pari kertaa olen esittänyt mielestäni ihan asiallisia kysymyksiä lähinnä liittyen teidän näkemyksiinne esim. hivenen alempana kuolemanjälkeisyyteen liittyvä kysymys, sain peräti yhden vastauksen (kiitos hänelle) ja muihin ei ole tullut välttämättä vastauksia ollenkaan. Johtuuko tämä siitä, että te ette todellisuudessa tiedä miten homma toimii kokonaisvaltaisemmin? Teiltä saa kyllä hienoja vastauksia teidän tapoihin ja erilaisiin tyylisuuntiin liittyen, mutta niitä asiota on helppo löytää internetistä muutenkin. Olisi mukava kuulla joskus ihan teidän omiakin näkemyksiä ja sitä millälailla teidän uskontonne vastaa perimmäisiin kysymyksiin; miksi on kärsimystä, mitä kuoleman jälkeen, mikä on elämän tarkoitus. Miten te koette nämä asiat henkilökohtaisella tasolla. Nyt varmasti monen mieleen tulee vastata tähän lainaamalla jotain tekstejä jostain kirjoituksista, mutta minä olisin kovin iloinen, jos joku vaivautuisi vastaamaan ihan omin sanoin ja esittämään omia tulkintojaan wiccalaisten yhteisten tulkintojen rinnalla.
wicca ei vastaa mihinkään
Omppu
6452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan ensiksi on sanottava, että wiccaan ei voi suhtautua kuten kristinuskoon. Wicca nimittäin ei väitäkkään olevansa "ainoa-oikea-uskonto-jonka-harjoittajat-tietävät-Totuuden". Siksi voi olla vaikea vastata kysymyksiisi, koska ei voi vastata kaikkien wiccojen puolesta, eikä myöskään väittää että oma mielipide/usko olisi totuus. Wicca eoaa myös kristinuskosta siinä, ettei se pyrikkään antamaan "vastauksia", jokasen pitää etsiä vastauksensa itse. Mutta yritän nyt vastata jotain omasta puolestani..
>miksi on kärsimystä
Kysymys on liian yleinen. Jos kysyt miksi maailmassa jotkut ihmiset näkevät nälkää, vastaus on siksi, että me olemme lisääntyneet yli luonnon kestokyvyn ja että syntyvyyttä olisi syytä rajoittaa ja tehokkaasti, ennekuin ravinto loppuu kokonaan. Jos kysyt, miksi ihmiset sotivat tai kohtelevat toisia ihmisiä huonosti, vastaan että se johtuu ihmisen itsekkyydestä, välinpitämättömyydestä ja kyvystä olla tuntematta empatiaa. Tämän taas uskon alkaneen silloin kuin sotaisa, seksuaaliseti rajoittunut ja patriarkaalinen kulttuuri alkoi valloittaa maailmaa, ja siinä samassa oravanpyörässä juoksemme vieläkin. Jos kysyt, miksi joku pieni lapsi kuolee 4-vuotiaana leukemiaan, vastaan että onhan se surullista yksilöille tottakai. Mutta
onneksi voimme ajatella, että kyseinen henkilö syntyy vielä uudelleen. Ehkä hänellä oli jotakin opittavana ja nuorena kärsitty vakava sairaus opetti jotain tärkeää hänen sielulleen.
>mitä kuoleman jälkeen
Kuoleman jälkeen menemme Valonmaahan eli Kesämaahan. Se on välitila ennen seuraavaa syntymää. Tämä välitila voi olla joko positiivinen tai negatiivinen kokemus, riippuen siitä miten ihminen on elämänsä elänyt. Ei kuitenkaan taivas tai helvetti. Tarkoitin siis, että ihminen joutuu rehellisesti katsomaan silmiin sitä kaikkea mitä on tehnyt ja arvioimaan itsensä. Julmat teot kostautuvat tekijälleen jo maan päällä. Eli Karma EI seuraa ihmistä seuraavaan elämän, kuten hindut uskovat ja täten aiheutaa seuraavan elämän "kärsimykset".
>mikä on elämän tarkoitus.
Elämän tarkoitus on elämän vaaliminen, sen kaikissa muodoissa. Myös oman elämän vaaliminen eli kyllä itseään pistävän hyttysen voi tappaa, mutta ei pidä tappaa ja vahingoittaa turhaan. Mielestäni muinaisilla metsästäjillä oli hyvä tapa: Kun eläin tapettiin, sen hengeltä pyydettiin anteeksi ja sitä kunnioitettiin. Eläintä ei tapettu huvin vuoksi, vaan tarpeeseen ja koko sen keho käytettiin hyväksi. Luonnon turha saatuttamien mukavuudenhalun vuoksi ei myöskään ole elämän kunnioittamista.
Mutta nämä ovat vain minun ajatuksiani ja mielipiteitä. Joltakin toiselta wiccalta saisit toisenlaiset vastaukset.
Minusta uskonto on dogmaattisena "totuutena" paska juttu. Oikeasti kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eikäsillä edes ole mitään väliä. Tärkeämpää on se, MITEN otamme vastaan kuoleman hetken. Se miten kohtaamme kuoleman. Itse kuljen sitä tietä, joka johtaa kuoleman tyyneen ja rauhalliseen kohtaamiseen, eli haluan oppia yksinkertaisesti kuolemisen taidon. Olen havainnut Budo-harjoittelun hyväksi opettajaksi, harjoittelussa kun täytyy työskennellä myös kuoleman ongelman kanssa. Lopulta syntyy oivallus kuoleman luonteesta ja pelko lakkaa, samalla elämänjano sammmuu, tapahtuu kärsimyksestä vapautuminen.
Elämän tarkoituksesta:
Tällä keikalla maan päällä ei muuten nähdäkseni ole mitään tarkoitusta. Synnymme, elämme ja kuolemme. Elämämme tarkoituksen määrittelemme yksilötasolla jossain vaiheessa itse. Minun periaatteeni on: "Elä puoliksi itsellesi, puoliksi muille." Kaikki lähtee myötätunnosta eläviä kohtaan. Yritän tehdä parhaani elämässä, hoidan työni ja autan kykyjeni mukaan jos joku tarvitsee oikeasti apua (esim. vakavasti loukkaantunut ihminen, tai hyökkäyksen kohteeksi joutunut.)
Elämää on kunioitettava ja se on elettävä loppuun. Ehdottomasti toista ihmistä ei tule tappaa turhaan. Vain oman tai toisen hengen ja terveyden suojeleminen voi oikeuttaa surmaan, mikään muu ei. Oikeus tuomitsee tekomme viimekädessä, ei mikään Jumala.
Silti meillä on oikeus päättää oman elämämme kohdalla sen jatkumisesta tai päättymisestä. On asioita, joissa itsemurha on periaatteessa sallittu ratkaisu (mm. vakava tappava sairaus.) Voi olla, että myös sovittamaton ja vakava ristiriita voi oikeuttaa oman elämän päättämiseen.
Miksi on kärsimystä?
Elämä on valitettavasti epäreilua, kärsimme monella tapaa fyysisesti, aineellisesti ja henkisesti. Kärsimyksestä vapaudutaan kuolemassa, toisaalta kuolemanpelosta ja pakottavasta elämänjanosta vapautuminen lopettaa suurelta osin maallisen kärsimyksen.
Ihminen on ahne, rajoittunut, itsekäs ja sadistinen monella tapaa. Myös valta turmelee käyttäjänsä. Aikamme on epäinhimillinen ja kovan kaupallinen, ihmisyys arvona on unohtunut. Kunnioitan suuresti Wiccalaisuutta ja Zen-Buddhalaisuutta, joissa lähdetään ihmisen yksilöllisestä arvosta, pääidea on rakkaus ihmistä kohtaan.
Ihmisen olisi opittava elämään harmoniassa luonnon ja itsensä kanssa, sitten tämä vääränlainen yhteiskuntajärjestys ja kaupallinen systeemi voisi loppua. Ensin on lopetettava sotiminen, tämä merkitsee armeijasta ja asevelvollisuudesta luopumista. Itse olen aseista kieltäytyjä. Sitten on luovuttava työelämästä, ihmisen tulisi tehdä töitä vain ravinnon saannin ja muiden hyvinvoinnin vuoksi, ei rahan vuoksi. Onnellinen yhteiskunta on vapaa, ei valtiota, ei pakottavia järjestelmiä, kukin saa tarpeensa mukaan. Eräänlaista kommunismia siis.
Olisi ehkä kannattanut tuoda hieman selkeämmin esille se, että olet nimenomaan kiinnostunut wiccojen henkilökohtaisista näkemyksistä etkä peräänkuuluta "Oikeita Wiccan Totuuksia" (joita, kuten Vilja jo mainitsikin, ei ole olemassakaan samalla tavalla kuin esim. tiettyihin pyhiin kirjoihin pohjautuvissa uskonnoissa). Kas kun ihmiset ovat usein haluttomia vastaamaan yleispäteviin kysymyksiin kertomalla vain omasta näkökulmastaan, jotta ei syntyisi luuloa, että kaikki muutkin X:n edustajat ajattelevat samalla tavalla.
>>Nyt varmasti monen mieleen tulee vastata tähän lainaamalla jotain tekstejä jostain kirjoituksista..>>
Väittäisin, että yhdeksän kymmenestä wiccasta EI jotain asiaa selittääkseen turvaudu ensimmäisenä "johonkin kirjoitukseen" - juuri siksi, että mitään standardoituja Virallisia Pyhiä Wiccatekstejä ei juuri ole.
Mitä tulee kuolemanjälkeiseen elämään ja omaan mielipiteeseeni siitä, sen voi tiivistää sanoihin "en vielä tiedä". En halua USKOA siihen, että on olemassa ruumiin toiminnoista riippumaton sielu; haluan TIETÄÄ sen. Siihen asti kunnes tiedän, en voi sanoa mitään varmaa. En olisi hirvittävän pettynyt, vaikka osamme olisi kuollessamme yksinkertaisesti vain sammua ja palata fyysisesti ja energeettisesti luonnon kiertokulkuun; se, että ruumiista tämän elinaikani päätteeksi tulee muhevaa multaa kasvien kasvaa ja pikkuötököiden tongiskella, ei ole lainkaan huono ajatus. Pidän kuitenkin täysin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että jotain muutakin kuin ruumis meistä jää jäljelle kuoleman jälkeen. Mutta kuten sanottu, en vielä tiedä (tai en enää muista, riippuen siitä, miltä kantilta asiaa katsoo).
Hei Omppu!
Vastaanpa nyt, kun huomasin sun turhautuvan, kun kukaan ei antanut sulle haluamiasi vastauksia. Puhun tässä vain omana pienenä itsenäni. En pidä itseäni wiccana, vaikka olenkin wiccalaisissa harjoitus-coveneissa liikkunut, päädyin tällaiseksi tavalliseksi ”pakanaksi” (siis virallinen uskontoni kaikissa virallisissa kirjoissa), koska wiccalaisilla alkaa olla niin paljon koulukuntia, jotka nahistelevat keskenään, että se on alkanut muistuttaa suorastaan helluntalaisten, ev.lutien yms (en osoita ketään tiettyä sormella) rajapyykinvetoa.
“Johtuuko tämä siitä, että te ette todellisuudessa tiedä miten homma toimii kokonaisvaltaisemmin?”
Wicca ei ole järjestäytynyt uskonto (vielä, ja varjelkoon, että siitä ikinä sellaista tulisi) kuten muut ns. valtauskonnot, eikä sillä ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta sun kysymyksiin. Jokainen wicca etsii omat vastauksensa wiccalaisen ajatusmaailman avulla. Vastaukset ovat jokaiselle omakohtaisia. Mikä ei tarkoita, etteikö vastausta sun kysymyksiin olisi. Aivan kuin esimerkiksi jokaiselle kesä merkitsee eri asioita (yhdelle jäätelöä, toiselle kesämökkiä, kumpikaan ei ole väärä vastaus).
Itselleni selitän kärsimyksen sekä karmalla että oppimisella. Omassa elämässäni olevat vaikeudet olen monesti jäljittänyt edellisiin elämiini (ja vielä useammin nykyiseen elämään) ja niissä tekemiini vääryyksiin ja typeryyksiin. Samaten yritän miettiä myös, että mitä itse opin siitä, kun kärsin. Mikä on se läksy, joka mun on opittava. Yritän myös olla ”yliselittämästä” asioita, sillä joskus asiat vain ovat siten kuin ovat. Sattumusta. Niin se tapahtuu luonnossakin.
Miten itse selität kärsimyksen, Omppu, oman uskomuksesi mukaan?
Uskon itse, että kuoleman jälkeen ruumis muuttuu matojen ruoaksi ja toivottavasti myös lannoittaa kasvillisuutta, mutta henki palaa kotiinsa. Jonkinlaisen jumaluuden, suuremman järjestyksen pariin. Minulle kesämaa ei ole mikään välitila ennen uudelleensyntymää, vaan “koti”. Aivan kuin koulun päätyttyä tulee loma ja palataan kotiin. Sitten sitä seuraava elämä riippuu siitä, mitä on seuraavaksi opittava. Kuinka tuli luettua läksyt tässä elämässä ja sovellettua käytännössä. Minun elämäntarkoitukseni (ainakin tässä elämässä) on kasvaa hyväksi ihmiseksi, käyttää niitä lahjoja, jotka on suotu, mieluiten omaksi ja muiden hyväksi. Kuullostaa helpolta, mutta onko sittenkään?
Minne sinä haluat päästä kuoleman jälkeen? Mikä on sinun tehtäväsi tässä elämässä?
Toivottavasti yksi vastaus lisää tuntuu paremmalta. Keskustelen mielelläni lisää, jos haluat, mutta esitän vain omia näkemyksiäni.
Miksi niin moni ajattelee ohielämän suoraan kuolemaa? Kuolema on vain ongelma, ei mikään ylitsepääsemätön muuri. Minusta olisi tärkeämpää tehdä henkinen työ kuoleman ongelman parissa niin, että vapaudutaan jatkuvasta kuoleman ajattelemisesta. Yhrssä vaiheessa kuolema lakkaa olemasta ongelma kun tehdään henkinen työ oikein. Sitten on varaa keskittyä elämään ja käytäntöön, uskonto menettää merkityksensä tuossa vaiheessa.
Minä en tarvitse vastauksia rajan tuolle puolelle liittyvissä asioissa. Minulle on yksiselitteisesti ihan sama mitä ruumiille tapahtuu (olen pyytänyt polttohautausta vanhemmilta ja tuonut tahtoni esiin myös kaveripiirissä. Kaveripiirille toin tahtoni tiedoksi siltä varalta, jos jonain päivänä päädyn kuolemaan oman käden kautta tai onnettomassa tilanteessa väkivallan/liikenneonnettomuuden uhrina.)
Henki ei varmaan jatka mihinkään, ja jos jatkaa, ainakin minulle mieluisin ajatus on jälleensyntymä. Tuokin on vain harha, sen varaan en laske. Elän tämän elämän niin hyvin kuin taidan, samapa tuo mitä mieltä joku uskovaisten iso opettaja on sieluni menemisestä helvettiin kun en usko heidän Jumalaansa.
Ja lopulta: meillä on tämä elämä maan päällä, voimme vain jokainen tehdä parhaamme.
Arvoisa kysyjä.
Valitettavasti kaikki Wiccat eivät ole "on-line", mutta olen varma siitä,että esittämällä asiallisia kysymyksiä saat asiallisia vastauksia. Toki jos esität.. hmm hyvin empiirisiä ja laajoja kysymyksiä saat samanlaisia vastauksia.
eli.
>miksi on kärsimystä,
jos tarkoitat, että mikä on kärsimyksen funktio, niin varmasti se että muuten ei tietäisi mikä on kärsimyksen vastakohta. Jos kysymys on henkilökohtaisesta kärsimyksestä, niin syyt ovat henkilökohtaisia silloin. vai mitä ?
Tosin, tähän voisi vastata myös: Miksi on valoa ja varjoa ?
>mitä kuoleman jälkeen,
hmm. mää ainakin lähren Summerlandiin.. :-)
Toivottavasti ehdin valaistua sitä ennen, niin sitä ei tarvitse miettiä.
>mikä on elämän tarkoitus.
42 :-)
Nämä siis omia tulkintojani, joita arvatenkin halusit. Lisää filosofista pohdintaa löytynee alan kirjallisuudesta. Kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy myös vastaus helposti:
Menet vain kotona peilin eteen ja hymyilet itsellesi. ja olet lähempänä kuin arvaatkaan.. :-)