puheterapeutin lausunto

Älä syytä itseäsi. Lapsen puheenkehitystä ei voi estää, edellyttäen että elätte tavallista elämää. Eli jotta toimintanne olisi viivästyttänyt lapsen puheen kehitystä teidän olisi pitänyt olla nämä pari vuotta kommunikoimatta lapselle ollenkaan tai säilyttää häntä suljettussa kaappissa tms. Silloin hän tuskin olisi kuvailemasi iloinen ja tavallinen lapsi.

Lukemisella, loruttelulla, lapsen kanssa juttelemalla yms. voi edistää lapsen puheenkehitystä jonkin verran, mutta ilman tälläistä extra-viestintääkin suurin osa lapsista oppii puhumaan normaalisti ja taas lapsen kielelliset erityisvaikeudet ei korjaannu tälläisillä kotoisilla tukitoimilla (ne voivat toki olla osana kuntoutusta).

lapsesi on kaksi vuotta ikätovereitaan kielellisessä kehityksessä jäljessä, vai että hän on nyt kaksivuotias ja hänen puheensa on viivästynyt?

Jos tarkoitit, että lapsesi on nyt kaksivuotias, niin ihmettelen puheterapeutin lausuntoa, sillä monikaan kaksivuotias ei vielä puhu, mutta saa kyllä pian ikätoverinsa kiinni, kunhan rupeaa puhumaan.

Oma esikoiseni ei kaksi vuotta täyttäessään puhunut kahtakymmentä sanaa enempää, mutta kaksi ja puolivuotiaana puhui jo kuin papupata. Nuoremmat lapseni ovat puhuneet hyvin jo 1 1/2 -vuotiaina.

Meillä kohta 4v täyttävä autisti poika, hänellä kehitys arvioitu 1.5v tasolle. Meitä vanhempia ei ole edes yritetty syyllistää mitenkään vaikka väkisinkin sitä välillä miettii oisko itse voinut tehdä jotain toisin yms.. tsemppiä vaan nyt!!

jos kielellinen kehitys on noin selvästi jäljessä niin ainoastaan puhumattomuudellasi olisit voinut sen aiheuttaa!

Puheterapia on hieno asia. Muutamalal käynnillä saattaa jokin palikka loksahtaa paikalleen ja näkyvää tulosta voi tulla nopeaankin. Tosin on paljon myös asioita jotka vaativat pitkää selvittelyä ja kuntoutusta ja odottelemaan voi joutua pitkäänkin. Jotain kuitenkin yleensä tapahtuu nopsaan ja pienikin asia on hieno juttu!

Onhan lapsen kuulo tarkastettu? Kuulovammahan voi olla osasyy tilanteeseen vaikka vaikuttaisi normaalikuuloiselta ainakin melkein..

Kielelliset vaikeudet kieltämättä usein johtuvat neurologisista syistä ja niihin liittyy puheen lisäksi kirjoittamisen ja lukemisen ongelmat, mutta niihin tulee apua samalla ja aikanaan koulumuotoa voi miettiä ja aloitusaikaa, nyt ei ole vielä siihenkään kiire.

Toivotaan että terapeutilla ja lapsella synkkaa ja käynnit ovat mukavia ja että se terapeutti edes löytyy! Pulahan on ihan tajuton koko maassa.. Niin ja muistakaa että harjoitteluläksyjä voi tulla kotiin, mutta koti on koti eikä terapiakeskus..

Hei!
Oma lapseni aloitti puheterapian noin 3-4 vuoden iässä. Aluksi tilannetta seurattiin, sitten tuli tiiviimpiä terapia jaksoja ja lopulta kunnon tutkimukset. Diagnoosi saatiin ja sen myötä saatiin paljon vinkkejä miten auttaa lasta oppimaan. Nyt neiti on menossa kouluun, erityisryhmään kylläkin, ja ollaan varauduttu oppimis vaikeuksiin, mutta kun asia on ennalta tiedossa on siihen helpompi suhtautua ja varautua. Onneksi on lapsella niin vahva itsetunto, että ei maailma kaadu vaikka hänen puheesta jotkut huomauttavat. Juoksee ulkona muiden ikäisten kanssa, eikä joukosta erotu muuten kuin puheen perusteella.

Aurinkoista kesää ja ennen kaikkea positiivista asennetta!!!

Olen puheterapeutti ja työskentelen lasten kanssa. Nykytutkimusten valossa kannattaa kuntoutus aloittaa heti, kun viivästymä havaitaan. Odottaminen ei kannata, sillä vaikka osa lapsista kurookin ikätason kiinni niin kaikki eivät sitä tee ja jos on odotettu useita kuukausia on menetetty tärkeitä kehityksellisiä herkkyysvaiheita. Kun aloitetaan varhain, niin on myös suuremmat todennäköisyydet estää koulussa ilmeneviä oppimisvaikeuksia. Kotona on tärkeää tarjota lapselle sopivan tasoisia leikkivirikkeitä, kielellistää leikkiä ääneen (nyt auto ajaa isosta ovesta talliin...), nimetä paljon arkipäivän esineitä, asioita ja toimintoja. Lorujen rytmi auttaa myös sanarakenteen hahmottamisessa ja siten kielen kehityksessä.