Siis, kamalaa... En tunnista enää itseeni. Sairastin aivoverenvuodon v99 ja oireeksi jäi aivovamma mikä selvisi nyt vasta jälkeen päin. Korvastani on mennyt kuulo, eikä syytä tähän löydy. Tuskastun, en saa sanottua todellisesti ajatustani, enkä käsisttelemään asioita, se on joko kyllä tai ei! Väli muotoja ei! Kaiken pitää olla tip top ja jos aika käy vähiin, palaa het pinna. Kaikki katuu niskaan ja sitte ei kukaan ymmärrä. (Lääkäriä olen ajatellu ja omaksi turvallisuudeksikin jotakin rauhoittavaa!) Systerini kanssa pinta puolisesti asiaa läpi käydään mutta ei se auta! Mistä mä löydän oman itseni, kivan kiltin, sosiaalisen äiti ihmisen! Systeri vain tuumasi, kaippa joitenkin sä käsittelet asiaa prosessina itsesi kanssa, no totta helvetissä kun pienikin takapakki tai uus tilanne enkä siitä selviä.. yritän mutta en.. käyn itteni kanssa kamppailua... Tämä on kamalaa... Kuullu olen että muutamilla on lääkitys jolla jaksavat eteenpäin! Muistan just pieniä pätkiä mitä hetki sitte tapahtui mutta taas mistä olen jutellu esim.naapurin kans, ei hajuakaan! Kuulon takia en edes saa selvää hälinässä mitä kukakin puhuu niin jatkuvasti saat kysellä, MITÄ! Ja tämäkin saa olon erittäin tukalaksi!! Ymmärrystä aina saa mutta sen käsitteleminen on vaikeaa. Se on joko on tai off! Kertokaa kokeneet, kokeneiden omaiset miten tälläisestä selviän!! Haluan elää normaalia elämää! Törttöilyjä joka päivä. Tunnen itseni niin idiootiksi etten jaksa ihmisten ilmoille edes mennä, muuta kun pakoloiset! Kotitöistä selviän, rutiinilla. Jos jokin menee mönkään ja päivä ei sujukkaan niinku suunnitelmis oli, mun menee koko päivä miettimiseen ja tuskailuu mitä mä nyt teen!! En oo hullu, toivottavasti en!! Kenellekkään en tarkoita pahaa mutta sanojen sekaaminen saa kuulostamaan kaiken aivan kamalalta!! Välillä hyvä päivä mutta välillä aiva mahdoton tuska! Kiitos jos joku vastaa!!
Pinna palaa
Pallo kateis
91103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samaisesta sairaudesta änkyrä vaihe päälle. En osaa omasta mielestäni muuta kuin tiuskia ja kiukutella välillä niinkin paljon että tuntuu kuin suonet katkeis päässä. Eikä normaalia sosiaalista jutustelua huvita kadulla vastaantulijoitten kans kuin ennen sairautta.
Mä en opi elämään näin olleskaan. Ymmärtääkö läheiset sua ja kuunteleeko ne? Meillä pinta puolisesti, toki yrittäähän ne varmasti mutta... Mitenkähän tästä pääsis parhaiten tasoihin itsensä kans? Jokapäiväinen kysymys.. Kuinka ihmeessä! Muuten normaaliahkoa elämää mutta juuro tämä sosiaalinen puoli!!
eivät tiedä ainakaan oikein hyvin. Asuvat toisessa päässä suomea ja näen harvoin ja puhelimessa ei tule niin paljon puheltua.Mullakin normaalihkoa välillä, kun saan pitempään olla yksin ilman vieraita. Osaan minä yksin ääneenkin hermoilla kun jokin asia ei mene miten haluan sen menevän. Korvani on lukossa ollut siitälähtien silloin tällöin ja huimaus. Tapahtumastani on noin 3 vuotta.
Paitsi etten ole kiukkuinen (yleensä), mutta ikuinen väsymys, unohtelu, kuulon huononeminen ja toisaalta joskus aivan tajuttoman terävä kuulo, kuullun ymmärtäminen eli toisten puhe kuulostaa välillä aivan siansaksalta.
Tuntuu kurjalta kysellä jatkuvasti mitämitäMITÄ??? kun ei joko kuule tai ehdi tajuamaan toisten puhetta joko taustamelun tai liian nopean puhetulvan vuoksi.
Lisäksi olen alkanut vakavasti epäillä omia puheen tuottamisen taitoja :) :) Osaanko ilmaista itseäni niin selkeästi kuin mitä kuvittelen tekeväni...
Monta, monta mutkaa matkaan tarttui sen jälkeen kun sairastuin vuonna 2004.
Kohdallani suunnitellaan osaaikaeläkettä vaikka ikääkään ei oo ku 29v. Toisaalta hyväksyn tilani mutta taas jäädä tällä ikää jo kotiin tuntuu tod pahalta ja väärältä! Onhan täs tietty muitakin tekijöitä eläkejuttuihin mutta kuitenkin, syyllinen ja paha olo! Väsyn kans tod helpolla, mutta ostin uutta luontaistuotetta joka aktivoi aivoja. Syöny sitä nyt kolma viikkoa ja jotenkin olo virkeempi! Paranna se ei koskaan mutta piristää aina vähä (tai sitten kuvittelen). Muita oireitahan se ei poista mutta hieman pirteempi olo! Taloudellisestikkaan ei meinaa paljo ylimääräisiä suunnitella. Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin, ootko sinä kuinka työelämäs? Olisi kiva jotakin kuulla sinusta ja muistakin tietty!
Moi!
Karusellia tämä elämä tosiaankin on :) :)
Palasin töihin 3...4 kuukautta sairastumisen jälkeen. Aivan liian nopeasti. Todella :(
Minä olen syönyt kalaöljykapseleita ("e-e") ja se on helpottanut oloa.
Mulle lääkäri sanoi ekan vuositarkastuksen jälkeen, että nyt on kaikki hyvin. Voit jatkaa elämääsi aivan kuten ennenkin. No kiva :) mutta kun kaikki on muuttunut. Aivan kaikki, mutta kaikki ei välttämättä huonompaan suuntaan.
Olin ennen tosi terve ihminen, harvoin edes flunssaa ja nyt minuun tuntuu iskevän kaikki maailman taudit. Ei hyvä. Nyt sain neurologilta lähetteen neuropsykolle muistiongelmien vuoksi.
Hei
Hyvät ihmiset, puhukaa tästä ongelmasta lääkärille ja nimenomaan neurologille. Jos joku ehdottaa psykiatria, kieltäytykää. Jälkitilojen hoito ei maassamme todellakaan ole hyvällä tolalla. On mahdollista, että häpeä kykenemättömyydestä ennen aivoverenvuotoa luonnolliseen käytökseen estää avun hakemisen. Häpeää ei tarvitse kuitenkaan kantaa, sillä kyse on aivobiologian ongelmista.
Nykyinen epäsosiaalinen käyttäytyminen aiheuttaa teille aivan liian suurta stressiä, mikä tarkoittaa, että muutenkin rasittuneet aivonne joutuvat kohtuuttoman aivoenergian kulutuksen kohteeksi kahdesti; ensin purkautumiskäyttäytymisen aikana ja sen jälkeen aivojen käsitellessä ei-toivottua purkautumiskäyttäytymistä. Tuosta selviytyminen ilman ongelmia olisi suoranainen ihme.
Vaatikaa hoitoa neurologian puolelta.
Aivohalvaus- ja aivovammapotilaiden kuntoutus niin fyysisellä kuin neuropsykologisella puolella on kyllä todella surkealla tolalla.
Lähettäkää sähköpostia liittoihin ja eduskunnan stroke -ryhmälle, muutkin kuin minä. Voisi auttaakin.
Olen huomannut mitä kontrolli käyntejä tehnyt, tuntuu ettei siinä osaa sanoa lääkärille oikealla tavalla. Ongelmista ei sinänsä keskustella, muuta kun ettei ole lisääntyneitä pää kipuja tai vastaavia! Jää niin kuin se ihminen joka tämäm kanssa elää, käymättä läpi, mitä ihmisenä on tapahtunut! Jälki oireista ei edes puhuttu, leikkaus ku meni hyvin! Enkä aluksi ottanutkaan kantaa, olinhan siinä aluksi toipilaana mutta nyt olen vuosien aikana ruvennut tiedostaamaan ettei tämä suju näin! Itse lukemalla ja keräämällä jotakin tietoa ymmärtää että kohdallani on juuri nämä jälkioireet (aivovamma huomattiin kuusi vuotta sairastumisesta). Kirjoituksesi oli hyvä! Sen verran kysyisinkin (olet ilmeisesti jollain lailla asiantuntija asiasta) että minkälaisia hoito mahdollisuuksia on? Esim. terapiaako? Mä haluan pois tästä tuskasta!! Elämäni pitäisi olla edessä päin, ei takana päin. Monia tulevaisuuden haaveita joutunut suosista pudottaa pois! Pystyykö neurolle saamaan soittamalla ajan? Vai tarvitaanko siihenkin sitten tk,n lähete! (Pikku kuntalaisena kun ei vaitiolovelvollisuutta muisteta kunniottaa! Enkä tk.hin mieluusti ongelmaani kerrokkaan)! Kiitos sinulle ja aurinkokin taas tänään paistaa=)