Olen vihdoinkin saanut normaalin uneni takaisin puolitoista vuotta kestäneen unettomuuden jälkeen. Turvauduin tuona aikana unilääkkeisiin, jotka toimivat varsin mukavasti ja antoivat toivutut unet.
Nyt teitä kiinnostaa tietää, että mikä oli ratkaiseva tekijä kun sain unen takaisin...
Ensinnäkin unettomuuden syynä oli työ/opiskeluasioihin liittyvä stressi. Tästä stressistä pääsin eroon muuttamalla omaa suhtautumistani siten, että en enää odota itseltäni epärealistisia suorituksia, vaan teen sen minkä osaan ja sillä hyvä. Eli hyväksyn itseni sellaisena kun olen ja se saakoon riittää. Stressini tuli juuri liian korkeista odotuksista itseäniä kohtaan..."face the facts..."
Viestini teille muille (jotka kärsitte tilapäisistä uniogelmista) on se, että niin kauan kun teillä on stressi päällä, niin unikin on sekaisin. Unilääkkeet antavat unen, mutta eivät ratkaise ongelmaa. Ongelman ratkaisu löytyy teidän päänne sisältä. Tutkikaa päätänne!
Parempaa jatkoa kaikille unihäiriöisille toivoo Teppo
Nyt teitä kiinnostaa tietää, että mikä oli ratkaiseva tekijä kun sain unen takaisin...
Ensinnäkin unettomuuden syynä oli työ/opiskeluasioihin liittyvä stressi. Tästä stressistä pääsin eroon muuttamalla omaa suhtautumistani siten, että en enää odota itseltäni epärealistisia suorituksia, vaan teen sen minkä osaan ja sillä hyvä. Eli hyväksyn itseni sellaisena kun olen ja se saakoon riittää. Stressini tuli juuri liian korkeista odotuksista itseäniä kohtaan..."face the facts..."
Viestini teille muille (jotka kärsitte tilapäisistä uniogelmista) on se, että niin kauan kun teillä on stressi päällä, niin unikin on sekaisin. Unilääkkeet antavat unen, mutta eivät ratkaise ongelmaa. Ongelman ratkaisu löytyy teidän päänne sisältä. Tutkikaa päätänne!
Parempaa jatkoa kaikille unihäiriöisille toivoo Teppo
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa, että olet päässyt unettomuudesta eroon! Itsellänikin unettomuuskierre kesti vähän yli vuoden ja nyt olen nukkunut ilman lääkkeitä tosi hyvin jo melkein vuoden! Tarinani oli aivan sama kuin sinulla eli työ/opiskelu aiheutti stressiä ja vaadin itseltäni liikoja...kuinka helppoa elämä onkaan nyt kun vihdoin osaan ottaa vähän "rennommin" :)
Valmistuminen otti koville ja eipä paljoa nukuttanutkaan. Koitan tässä toipua pikkuhiljaa. Eikös se niin ole että kun tarpeeks monta yötä valvoo eikä suostu ottaa nukahtamislääkkeitä, uni joskus tulee. En enää viittis niitä hakea.