sinnikkytttä

Kröhöm... eikös se niin mene, että ei ne sanat, mutta ne teot... Eli jokainenhan osaa puhua, mutta monellako on pokkaa käytännön toimiin?

Jos ihminen oikeasti tuntee jotain toista kohtaan, niin yleensä se näkyy käytöksessä, ollaan lähekkäin, suuteloidaan, pidetään kädestä, jutellaan kaikesta, ostetaan ehkä kukkia vaikka neitsytmies hieman pihi onkin, käydään yhdessä ulkona ja eletään kaverisuhdetta läheisempää elämää.

Jos mun mies toitottaisi rakastavansa muka, mutta ei tekis asian eteen mitään todistaakseen sanansa, enpä voisi ottaa kovin vakavasti. Ja onhan sekin, että neitsytmies ei anna palaa ennen kuin olet osoittanut olevasi hänen koko tunneskaalansa arvoinen. Heillä on vaikea luottaa, monet neitsyet ovat kokeneet paljon pettymyksiä, hyväksikäyttöä ja vastoinkäymisiä, jotka ovat saaneet heidät varpailleen. Itse olen vuoden taivaltanut hekumallista, mutta kuitenkin melko kivikkoista tietä ihanaisen neitsytmiehen kanssa ja sanon suoraan että jos en rakastaisi, ei välttämättä hermoja olisi tällaiseen testailuun.

Meillä kuitenkin oli alusta asti sanoista tekoihin linja, eli mitään ei kannata sanoa, jos ei ole aikomustakaan alkaa sitä toteuttamaan. Neitsytmieheni teki juuri näin, lupasi vain sen verran mitä arveli että pystyy pitämäänkin, eli itsensä ja lopun elämäänsä vierelläni. :)

Tsemppiä kaksosnaiselle, jos ette suhdetta aikaan saakaan, niin aika paljon tiedän neitsyt-kaksonen kaveriyhdistelmiä. Mutta on mm. yli 30v. yhdessä olleita saman yhdistelmän avioparejakin. :)