Nyt tulee taas tilitystä...
Monesti mietin, miksi olen tällainen ujostelija.
Miksi en saa sanaa suustani?
Miksi olen niin kiltti?
Miksi itseluottamus ei ole kohdallaan?
Miksi sulkeudun?
Miksi olen näin haavoittuvaisen herkkä?
Välillä tuntuu, että unelmat kaatuu ujouteni myötä. Aika kuluu ja elämä vilahtaa huomaamatta ohitse.
Ja elämä on vaikeampaa. Taakkaa on raskasta kantaa.
Annan niiden ihmisten, joihin haluaisin tutustua, kävellä ohi. Jos joku haluaisi tutustua minuun, en voi jostain syystä antaa itsestäni juuri mitään.
Tällä hetkellä juuri ehkä eniten harmittaa, etten osaa ottaa kontaktia toiseen ihmiseen enkä toisaalta ole varmaan helppo lähestyttävä. Varsinkin kun nyt tarvitsisi jonkun (ja se joku voisi olla hän...). Koulukavereita toki on, mutta niitäkin näkee melkein vain koulumaailmassa. Kesä taitaa mennä lähinnä yksin, tosin niin se on oikeastaan aina ollut. Mutta nyt uudella paikkakunnalla tuntuu vielä yksinäisemmältä.
Miksi en voi paljastaa sisintäni?
Miksi juoksen karkuun?
Miksi tuhlaan aikaani kainosteluun?
Miksi jatkan samaa rataa?
Haluan tunteeni irti,
haluan näyttää kuka olen,
haluan kahleet irti,
muurit murtumaan!
Olisihan se ihan mukavaa saada noin vain suoralta kädeltä vastaukset, mutta eihän se ole ihan niin yksinkertaista. Toisinaan sitä ajattelee, että rupeaa oikein tosissaan tätä arvoitusta selvittämään.
---
Ypöyksin tai kaksin
Sul’ on suljettu sydän
Kanssa toisten samanlaisten
Sul’ on suljettu sydän
Tuskaako huutaa vai itseltään varjelee?
sun suuri, suljettu sydän
Kuka sen aukaisee?
Monesti mietin, miksi olen tällainen ujostelija.
Miksi en saa sanaa suustani?
Miksi olen niin kiltti?
Miksi itseluottamus ei ole kohdallaan?
Miksi sulkeudun?
Miksi olen näin haavoittuvaisen herkkä?
Välillä tuntuu, että unelmat kaatuu ujouteni myötä. Aika kuluu ja elämä vilahtaa huomaamatta ohitse.
Ja elämä on vaikeampaa. Taakkaa on raskasta kantaa.
Annan niiden ihmisten, joihin haluaisin tutustua, kävellä ohi. Jos joku haluaisi tutustua minuun, en voi jostain syystä antaa itsestäni juuri mitään.
Tällä hetkellä juuri ehkä eniten harmittaa, etten osaa ottaa kontaktia toiseen ihmiseen enkä toisaalta ole varmaan helppo lähestyttävä. Varsinkin kun nyt tarvitsisi jonkun (ja se joku voisi olla hän...). Koulukavereita toki on, mutta niitäkin näkee melkein vain koulumaailmassa. Kesä taitaa mennä lähinnä yksin, tosin niin se on oikeastaan aina ollut. Mutta nyt uudella paikkakunnalla tuntuu vielä yksinäisemmältä.
Miksi en voi paljastaa sisintäni?
Miksi juoksen karkuun?
Miksi tuhlaan aikaani kainosteluun?
Miksi jatkan samaa rataa?
Haluan tunteeni irti,
haluan näyttää kuka olen,
haluan kahleet irti,
muurit murtumaan!
Olisihan se ihan mukavaa saada noin vain suoralta kädeltä vastaukset, mutta eihän se ole ihan niin yksinkertaista. Toisinaan sitä ajattelee, että rupeaa oikein tosissaan tätä arvoitusta selvittämään.
---
Ypöyksin tai kaksin
Sul’ on suljettu sydän
Kanssa toisten samanlaisten
Sul’ on suljettu sydän
Tuskaako huutaa vai itseltään varjelee?
sun suuri, suljettu sydän
Kuka sen aukaisee?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Six thoughts at once I can't focus on one
Seven days a week but my life has just begun
So caught in emotion and I'm overcome
As I'm falling down I come undone
Sometimes I feel like I'm alone
Sometimes I feel like I'm not that strong
Sometimes I feel so frail so small
Sometimes I feel vulnerable
Sometimes I feel a little fragile
A little fragile
In six thousand years what will this mean
Words from the heart or a melody
So caught in emotion and I'm overcome
As I'm falling down I come undone
Sometimes I feel like I'm alone
Sometimes I feel like I'm not that strong
Sometimes I feel nothing at all
Sometimes I feel vulnerable
Sometimes I feel a little fragile
A little fragile
If people can see right through my eyes
Like an open door that I can't disguise
I won't be afraid from the tears I cry
I'll not run I'll not hide this is how I feel inside
A little fragile
A little fragile
Sometimes I feel like I'm alone
Sometimes I feel like I'm not that strong
Sometimes I feel so frail so small
Sometimes I feel vulnerable
Sometimes I feel a little fragile
By: Delta Goodrem
moi! voisin mielelläni auttaa sua :) koska oon iteki ollu aika ujo ja oon edelleen, mut tiiän et miten siit vois päästä eroon. ja tietty se on hauskaa auttaa muita :) et varmaankaan vastaa tähän mitään, koska luulet et oon joku pedofiili (toivottavasti et luule niin) mut ois kiva jos sul ois vaik mese ja voitais jutella siel asiasta? ku et pääsis ujoudest eroon niin pitäs tietää jotai taustoja/pelkoja/syitä. mun ei tartte tietää paikkakuntaa jol asut tai sun nimee tai ikää yms. :D mut vaan jos haluut, ei oo pakko. mun mese on [email protected]
Tietenkin asiallinen keskustelu mielenkiintoisesta aiheesta kuulostaa aina hyvältä. ;)
Omaa meseyhteystietoani en kuitenkaan tähän nyt viitsisi laittaa kaikkien nähtäväksi...
Jospa muuten kiinnostaa, niin aiheesta löytyy mielenkiintoista kirjallisuutta. Lukaisepa esim. Keijo Tahkokallion Miksi Jännitän ja Juhani Mattilan Ujoudesta, Yksinäisyydestä. Sain ite ainakin ihan kunnolla pohdittavaa noista kirjoista.
Kiitos kirjavinkeistä!
Täytyykin tutustua noihin kirjoihin.
Näyttääkin olevan nämä kirjat lääketieteen/terveydenhoidon eikä psykologian puolella...