Moi!
Kannattaako viisikymppisen lähteä hakemaan Yliopistoon?
Haittaako suuri ikäero muihin opiskelijoihin nähden?
Miten opettajakunta mahtaa suhtautua?
Kannattaako viisikymppisen lähteä hakemaan Yliopistoon?
Haittaako suuri ikäero muihin opiskelijoihin nähden?
Miten opettajakunta mahtaa suhtautua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa. Ei haittaa. Opettajakunnan suhtautuminen saattaa vaihdella, mutta on pääasiassa asiallista.
Periaatehan on se, että kenellä tahansa. Siis aivan kenellä tahansa, on oikeus hakeutua korkeinta opetusta saamaan ja suorittamaan tutkintoa jos vain täyttää kelpoisuusvaatimukset ja läpäisee karsinnan. Joskus yliopistotutkinto saattaa olla jopa työelämässä etenemisen edellytyksenä. Ainakin valtiolla.
Lisäksi hieman vanhemmalla opiskelijalla on ylensä äidinkieli hallinnassa ja tätä opettajakunta ja kypsyyskokeen vastaanottaja arvostaa... Ei muuten ole mikään vitsi. Kypsyysnäytteitä on viime vuosina hylätty huomattava määrä vain kielen kelvottomuuden takia. Ei auta vaikka asia on hallussa jos sitä ei saa ymmärrettävästi paperille.
tuolta yliopisto-palstalta ("vanhin tietämäsi/tuntemasi ihminen joka aloittaa yliopisto-opinnot...)
Luepa ne vastaukset niin huomaat että kyllä kaiken ikäiset opiskelee yliopistossa!
Tsemppiä!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000024&posting=22000000016531882
Ehdottomasti kannattaa. Ainakaan minua ei ole haitannut. Opettajien suhtautuminen on ollut todella kannustavaa.
Olin 51 kun aloitin nuoruuden toivealani (miten olinkaan lipsahtanut kaksikymppisenä ihan muihin hommiin enkä edes akateemiselle uralle?) ensin ihan harrastuksen vuoksi avoimessa. Viiskolmosena olin suorittanut opintoja niin paljon ja hyvällä menestyksellä että pääsin "avoimen väylältä" tiedekuntaan. Parin vuoden kuluttua eli viisvitosena kuittasin maisterin paperit. Nyt väsäilen väikkäriä. Työn ohessa tietysti.
Mikä mukavinta, yliopistossa ei kukaan ole kyseenalaistanut valintojani (jotkut työkaverit ja tuttavat voi pitää hiukka hulluna mutta omapa on asiansa).
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Samaa sanon minä sinulle. Viisikymppisellä on jo elämänkokemusta ja yleissivistystä yleensä niin paljon, että (tietysti alasta riippuen)pärjää tentissä vähemmälläkin lukemisella. Tämän on todennut myös muutama muu kaltaiseni (meitä on monta).
Mutta älä sitten turhaudu ihan huikeasti ellet opintojen päätyttyä saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Kaikki työnantajatkaan eivät välttämättä suhtaudu supersuopeasti; jos arvelet tarvitsevasi opintovapaata tms. järjestelyjä niin kannattaa ehkä jutella pomon kanssa etukäteen.
Joo,olipa mukava saada kannustavaa palautetta!
Oma suunnitelmani on -07 pääsykokeissa.Olisi noin vuoden verran aikaa valmistautua.Olisiko hyödyllistä mennä vaikka Avoimeen opiskelemaan syyskaudeksi vai kannattaisiko jo syksyllä alkaa lukemaan pääsykoekirjoja(ovat olleet samat jo ainakin pari vuotta),jotka ehkä ovat samat ensi vuonnakin tai vähintäänkin aihe pysyisi samana?
Mikset menisi avoimeen jos aikasi riittää ja jos löydät sieltä sopivia kursseja? Kai sinunkin valitsemallasi alalla voi osan kursseista suorittaa avoimessa, jolloin saat heti yliopistoon päästyäsi mukavasti suoritusmerkintöjä opintorekisteriisi.
Jotkut moittivat avointa yliopistoa kalliiksi mutta se kalleuskin on vähän katsojan silmässä; useinhan sitä panee saman verran rahaa shoppailuun tai viikonloppuristeilyyn tai muuhun piristävään. Mulle ainakin avoimessa opiskelu oli kannustavaa ja aivoja aktivoivaa puuhaa silloisen pitkälti rutiinityön ohessa (sain kyllä ylennyksen valmistuttuani, mutta se ei välttämättä johtunut tutkinnosta).
Voisit muuten lukaista Joensuussa tehdyn tutkimuksen, Erja Moore: Pitkä opintie. Kertoo nimenomaan aikuisista yliopisto-opiskelijoista ja siitä miten he itse ja ympäristönsä ovat opintoihin suhtautununeet. Löytyy Helsingissä ainakin yliopiston opiskelijakirjastosta, varmaan kaupunginkirjastostakin. Jollei sinun paikkakunnallasi/käyttämässäsi kirjastossa tätä ole, niin pane kirjaston kaukolainauspalvelu asialle (sitä tarvitset varmaan opintojesikin aikana).
Pääsykoekirjojen lukeminen tietysti ainakin vie sinua tulevan opiskeluaiheesi äärelle. Ehkä ehdit tehdä tämän kaiken?
Muista kuitenkin, että tarkoitus on nauttia opinnoista (ja muustakin elämästä!!!), ei tehdä siitä pakkotahtista taakkaa.
pitkän linjan opiskeluista. Ikää tällä hetkellä 43, 2-kymppisenä koulutason ammattitutkinto, 3-kymppisenä opistotaso ja nyt pääsin sisään yliopistoon (juuri eilen tiesin). Opiskelin pitkin matkaa avoimessa, pääaineesta on cum laude ja sitten approbatur viime talvelta sivuaineeksi kelpaavasta aiheesta.
Pääsykokeeseen luin noin kolme viikkoa, tosin kirjallisuus oli melkein kokonaan entuudestaan tuttua. Jos saatavilla on vanhoja valintakokeita, tutustu ihmeessä niihin, niin näet suuntia siitä, mitä kysytään. Itse katselin myös toisten yliopistojen kysymyksiä.
Avoimen väylän mahdollisuudesta kannattaa myös ottaa selvää, kun on riittävästi opintoviikkoja, saattaa päästä niilläkin sisälle (niitä sitten tosin pitää olla useita kymmeniä alasta riippuen). Mutta onnea matkaan! Itse koen opiskelun tosi tärkeänä ja kehittävänä tylsäksi käyneen työni lomassa.
niitä aineita, joissa valtaosa opiskelijoista on vanhempaa, kuten esim. hoitotiede, jossa keski-ikä on kyllä varmasti 40v. Mutta kyllä varmasti muissakin aineissa suhtaudutaan aikuisiin (iäkkäämpiin) ihan hyvin. Oma asenne ratkaisee aika paljon.
Hyödyllisintä voisi olla opiskelutekniikan hiominen. Ja esseiden harjoittelu jos on esseetyyppinen koe. Avoimessa on myös juuri näitä kursseja "tieteellisen kirjoittamisen"
nimellä. Innostus aiheeseen kantaa sitten jo pitkälle. Terv. nim. 56 ov avoimessa ja pari pääsykoekeikkaa harjoiteltuna.