Puolisoni haluaa lopettaa polttamisen. Han on vahentanyt polttamista tosi rajusti, ennen kulu aski paivassa ja nyt polttaa 1-2 satkaa paivassa. Han on tosi ylpea et on pystyny tohon. Mutta valilla hanella sit tulee poltettua enemmanki, esim. jos ystavia tulee kylaan ja polttaa. Haluaisin kysya teilta tupakoitsijoilta ja muiltakin joilla on kokemusta asiasta, etta miten polttamisen lopettavaa ihmista voisi tukea? Esim. kun himot palaa niin miten siina vieressa vois tukea?
Lopettajan tukeminen
auttava puoliso
4338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten ketään voi tukea polttamaan vähän, eli esim jättämään joka toisen savukkeen polttamatta. Kokonaan polttamatta olevaa on helpompi tukea. Voi keskustella tupakoimattomuuden hyödyistä, ja luvata vaikka jonkun yllätyksen kun on ollut esim viikon/kuukauden polttamatta, kehua miten hyvälle hän tuoksuu kun ei lemua enää tupakalle.. etc
Ihan ensin, ÄLÄ painosta tai pakota, se vain haittaa koko asiaa. Lopettaminen tehdään aina lopettajan ehdoilla.
Sitten kun/jos vierotusoireet alkavat, tarvitsee lopettaja sitä todellista tukea ja ymmärystä.
Vierotusoireet voivat olla todella ikäviä ja vaikuttaa jopa ihmisen psyykkeeseen. Tunnen itse pariskunnan(entisen sellaisen) joille tuli ero kun mies lopetti tupakoinnin. Vaimo painnosti lopettamaan, mies lopetti mutta muuttui vierotusoireiden myötä ärtyisäksi ja kiukkuiseksi. Vaimo lopulta kyllästyi ja lähti. Nyt tämä mies polttaa taas.
Itse olen koettanut lopettaa monet kerrat. Aina on ollut parisuhde koetuksella ja eräs ex-tyttöystävä jopa sanoi että ei halua että lopetan koska ei kestänyt minua ja huonotuulisuuttani.
Nyt olen nikotiini purukumikuurilla ja pärjään sillä hyvin. Jos en tosin saa nikoretteä päivittäin, hyvin seinille, avovaimo onneksi ymmärtää asian ja antaa mun olla rauhassa.
En tiedä mitä asiantuntija sanovat tuesta jne, mutta omasta kokemuksesta paras tapa on antaa vierotusoireiden uhrin olla rauhassa, paapominen ja lässyttely yms muu saattaa pahentaa.
Itse haluan että mut jätetään rauhaan kun vitutus iskee!
Kiitos tosi paljon vastauksesta! Tuntuu, etta tassa tarvii vahan neuvoja...
Etta kannattaisi vaan antaa miehen itse lopettaa sitten kun han on siihen itse valmis ja niin paattaa? Olen valilla kylla muistutellut tasta lopettamisesta... Ja kun itse han siita alkoi puhumaan ja halusi lopettaa. Yhdessa siita juttelimme mutta sitten kun han polttaa niin mina olen jotenkin pettynyt, kun tuntuu etta yhdessa tata asiaa ollaan puitu. Han on tosiaan ihan itse vahentanyt polttamisen pariin satkaan paivassa. Kannattasko mun nyt ottaa itseni irti tasta hanen prosessista ja jos han joskus sitten kokonaan lopettaa niin sitten yrittaa tukea tarvittaessa niissa vierotusoireissa? Ja kuten edellinenki ehdotti, ehka kehua tupakatonta hengentuoksua :) ja antaa vahan extra pusuja?
extrapusut on aika hyvä idea. Ja puhuminen siitä, että miten tupakka on enemmänkin henkinen addiktio. Fyysisestä pääsee eroon helpommin, mutta sen tavan hylkääminen on joillekin hyvin hyvin vaikeaa, tai jopa ylitsepääsemätöntä. Itse olin ensimmäiset 5pv todella hermostunut. Ajattelin tupakkaa lähes lakkaamatta, vaikka en halunnut ratketa polttamaan. Se on vähän kuin joku lemppariharrastus, tai hauska kaveri, josta joudut luopumaan. Ja sitten jossain vaiheessa tajuat, että sinua onkin vain käytetty hyväksi. Eli ei se kaveri mitään hyvää sinulle antanutkaan. Päinvastoin. Itse tarvitsin ennen lopetusta aika paljon tällaista pohdintaa yksin, ja mieheni kanssa. Mutta koska motivaatiota löytyi pohtimaan tupakoinnin haittoja /hyötyjä monia kuukausia, jopa vuosi ennen lopetusta, uskon tämän nyt onnistuvan. Siinä vaiheessa kun ihminen uskaltaa valita itse, se onnistuu. Uskaltaa sanoa "ei, en polta. Se on epäterveellistä." :)
Tiedän erään naisen joka ei suudellut (saati sitten antanut..hih) ollenkaan jos mies oli polttanut, koska tämä nainen ei voinut sietää tupakanlemua. Mies lopetti..vähän aikaa siihen meni mutta näin kävi... :D