Miten saada itsensä rauhalliseksi aina vaikeissa tilanteissa? yleensä tuntuu kuin kärsivällisyyteni olisi liian hauras ja sitten stressaan, sanon ikävästi, minusta tulee tunteeton paskiainen ja tekisi mieli lyödä raivota ja rikkoa mitä käsiin saakaan. Siis en pysty kontrolloimaan raivoani. Tiedän käyttäytymiseni olevan typerää mutten voi hillitä raivonpuuskiani sitten millään.
Saatan sormia napsauttamalla muuttua yks kaks inhottavaksi ja aggressiiviseksi ihmiseksi. Mitä tehdä?
Saatan sormia napsauttamalla muuttua yks kaks inhottavaksi ja aggressiiviseksi ihmiseksi. Mitä tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nappaile neuroleptejä, esim. Leponexia, niin tunteesi tasoittuvat, ja makaat tuntikausia sängyllä ja tuijotat kattoa kuolan valuessa suusta etkä tunne juuri yhtään mitään. Siunattu olkoon lääketiede!
mä oon 23 vuotias naisen alku ja muakin jo pikkuhiljaa ärsyttää tää käytös. Kaikki sanoo että se kuuluu nuoruuteen, mutta kun luonteen ois jo pitänyt tasoittua. En oo enää niin nuori että tästä käyttäytymisestä voisi pelkästään nuoruutta syyttää. Oon miettinyt että mulla saattaa olla persoonallisuushäiriö, mutta toisaalta, mitä merkitystä sillä on mikä mulla on, kun kuitenkin käyttäydyn tosi typerästi kun suutun. Huudan, itken ja raivoon ja se on tosi rasittavaa mulle ittelleni mutta ennen kaikkea lähimmäisilleni. Ahdistaa, enkä mäkään tiiä mitä voisin tehä, jotta saisin itsehillintää edes vähän enemmän.
varmaan on niin et sul on ku onkin persoonallisuudenhäiriöja sit siihen lisäks jotakin muuta.. mulla oli just tuo persoonallisuudenhäiriö plus muutakin mielenterveyden häikkää.. se auttaa kun tietää mikä itsellä on , voi paremmin ymmärtää omia idioottimaisia tunteitaan ja ehkäpä terapian tmsn avulla hoitaa omaa mielenterveyttään ! mietipä tätä ja käy lekurilla, äläkä sano että tiedät että sulla on tuo vika vaan kerro oieistasi
TUNTEET sulla on! Näytä vaan ne! Suomi on täynnä "kivikasvoja", jotka popsivat psyykelääkkeitä ja hautovat salaa itsemurhaa.
olla vaan immuuni toisten ihmisten sanomisille ja tekemisille ja hoitaisit vaan omat asiasi. Sitä voisi myös hyväksi itsetunnoksi silloin kutsua.
Kuulostaa (ainakin minulle) normaalilta...
tai sitten minulla vaan on sairas ystävä piiri :)