Se on siis huomenna. Munasarjasyövän ensimmäinen kontrolli.
Sairastuin viime kesänä. Leikkaus ja 13 sytoa takana.
Nyt kaksi kuukautta ilman hoitoja. Pelottaa..
Toisaalta myös on helpotus että saa huomenna sinne mennä ja tietää sitten missä mennään.
Mutta jos tulee huonoja uutisia... Hermostuttaa..
Koko päivän tässä keksinyt kaikenlaista tekemistä. Nyt ei enää tekemiset auta kun kontrolli on jo niin lähellä..
Miten te olette ensimmäisestä kontrollista selvinneet? Mitä tunsitte ennen kontrollia?
Kerron huomenna miten meni, jatkuuko kesä normaalisti ripsien ja hiusten alkujen kanssa.... vai ei.
Sairastuin viime kesänä. Leikkaus ja 13 sytoa takana.
Nyt kaksi kuukautta ilman hoitoja. Pelottaa..
Toisaalta myös on helpotus että saa huomenna sinne mennä ja tietää sitten missä mennään.
Mutta jos tulee huonoja uutisia... Hermostuttaa..
Koko päivän tässä keksinyt kaikenlaista tekemistä. Nyt ei enää tekemiset auta kun kontrolli on jo niin lähellä..
Miten te olette ensimmäisestä kontrollista selvinneet? Mitä tunsitte ennen kontrollia?
Kerron huomenna miten meni, jatkuuko kesä normaalisti ripsien ja hiusten alkujen kanssa.... vai ei.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulle, oli tulos mikä tahansa. Mervi
hei sinulle!
meillä kaikilla samassa leikkauksessa olleilla on varmasti ihan samoja fiiliksiä kuin sinulla.
Minulla oli munasarjasyöpäleikkaus viime vuonna. Nyt menossa toiseen kontrolliin. Näköjään aina hermostuttaa, ihan luonnollistahan se on.
Eka kerralla kärvistelin monta päivää sen verikokeen jälkeen, että jaksanko odottaa kontrolliin asti vai soitanko ja yritän kysellä markkeria.
Nytkin kysyin sen markkerin. Ihan pientä numeroa, ihanaa! Eihän se kaikkea meinaa, tarkoitan kerro, luulen. (?)
Välillä saan ihan hirveän hepulin, tosin ihan yksityisen, omassa mielessäni. Jokainen selän kolotus tai vatsan nipistys tai pömpötys vie henkisesti jalat alta, välillä. Näin etenkin kun on väsynyt. VÄsyneenä ei myöskään uskalla uskoa mihinkään tulevaisuuteen.
Sitä oppii pikkuhiljaa ymmärtämään itseään vähän enemmän, miten se oma pää ja mieli toimii. Jossain vaiheessa alkaa sitten heittää kaiken 'kohtalon huomaan', ainakin hetkeksi. Unohtaa sen pelon ja elää vain juuri tässä ja nyt tätä hetkeä, kun se kuitenkin on se paras juttu tehdä. Ja vähiten uuvuttava tapa olla.
-
Niin tai näin, tässä ollaan nyt menossa. Istutaan siellä odottamassa ultraa ja thoraxia ja niin edelleen. Niin kummallinen tilanne, jotenkin 'nollassa'. Menee sinne ultraan, ne levittävät geeliä vatsalle ja se laite tuntuu ihan miellyttävältä. Jospa keskittyisi vaan siihen miltä se tuntuu...
Minulla se on huomenna /nythän on jo tänään ;D.
Sinulla on tänään kontrolli. Pidän sinua kädestä, sisko, toivon sinulle parasta.
Tänään se sitten oli. Ei hermostuttanut siellä odotushuoneessa niin paljon kuin luulin, en ajatellut oikein mitään.
Minulla on ollut pieniä tuntemuksia vatsassa, mutta ei mitään kipua kuitenkaan. Senkin takia vähä jänskätti.
Onneksi oli tuttu lääkäri vastassa. Ja hän heti ensimmäisenä kertoi että hyvältä näyttää. ca 12-5 merkkiarvo oli pysynyt todella negatiivisena, nyt oli vain 15.
Syöpä todetessa se oli 515. Hoitojen loppuessa 20 ja nyt laskenut edelleen.
Mahtavan onnellinen olo.
Toki ensi viikolla magneettiin mutta hyvältä silti näyttää.
Ikää minulla on 19 vuotta ja tänään olisi ollut valmistujaispäiväni, jos en olisi viime kesänä sairastunut ja keskeyttänyt koulua puoleksi vuodeksi.
Noh, elämä kuitenkin jatkuu taas ja ensi kontrolliin on jo huomattavasti helpompi mennä.
Lääkäri totesi tässä samalla että minulla on ilmeisesti kilpirauhasen liikakasvua vai vajaatoimintaa. Että seuraavaksi siitä sitten tutkimuksiin. Onneksi ei kovin vakava asia ole.
Hyvää kesää kaikille!!
Hieno homma! Nautihan kesästä oikein kunnolla!
hei, kirjoitin sinulle "kaikesta selvitään". Oli mukava kuulla uutisiasi.
pidä nyt minulle peukkuja...
Ai, magneettikuvaus vielä. Pitäisikö minun yrittää myös pääsyä sellaiseen. No, katsotaanpa nyt.
Iloisia kesätuulia sinulle ja meille kaikille, tietty.
kaikki hyvin täällä, kontrollissa ei mitään syöpään viittaavaa! Upeaa. Nyt uskallan ajatella Kesää. Mutta en aio sen kummemmin suunnitella. Aion olla, lorvailla, nauttia. Mennä minne tuuli kuljettaa ja nenä vie.
ihania lepohetkiä Luonnon helmassa kaikille, nautinnollista tässä ja nyt hetkessä olemista.
Minulla on nyt kesällä 4 viikkoa töitä kotipalvelussa, mutta loput sitten lomasta lorvailua...
Magneettiin menon määrää yleensä lääkäri, minulla ainakin...
Tsemppiä!