Voiko anoreksia olla ihan normaalipainoisella, että ei olisikaan mikään luukasa? Entä syövätkö anorektikot ikinä roskaruokaa tai karkkia esim. viikonloppuisin OKSENTAMATTA!?! Syövätkö he ylipäätään ruokaa, leipää, karjalanpiirakoita?
itselläni on kauhea into laihtua. Sitä ei ole tapahtunut erikoisemmin paino vain jojottelee. Tuntuu vain, että vaikka syö kotiruokaakin tulee kauhea morkkis ja itse inho. Mittani ovat 169/52 eli ei mikään kauheen läski, mutta mun mielestä LÄSKI!
Pelkään, että nyt kun olen muuttunut jotenkin, olen päättänyt alkaa urheilla ja kun ajattelen sitä saan siitä hyvänolon tunteen, ennen se sai mut ajattelemaan hikeä ja tuskaa. Lisäksi pystyn hillitsemään itseäni jotenkin paremmin (tänään kaverit söi pizzaa, minä vain yhden slice-palan!) JES :D Syön kyllä karkkia viikonloppusin ja joskus myös kotiruokaa..
Mieli vain tuntuu sairastuvan.. en tiedä
Ensiviikolla saattaa olla että en syö enää kuin pienen pussin leffailtana, ennen meni suuri säkki sipsit. Sitä seuraavalla viikolla en syökkään ehkä enään ruokaa.. ja niin edelleen
Kuitenkin olen perso karkille ja tiedän että syön herkkuja kun kesä tulee. Olen vain niin saatanan tyhmä, että ajattelen et jos en syö ruokaa tai jos vain pureskelen sen ja sylkäsen pois, niin silloin voin syödä karkkia ja jätskiä sen tilalle! MISTÄ SAAN VITAMIINIT SUN MUUT???
En ole anorektikko, mutta haluaisin, että bmi olis 15.. ja haluni on vain kasvanut tässä kun on muutama kilo tullu lisää.. homma ryöstäytyy joskus vielä käsistä :S
Eli olenko ana, vai onko ana vain jos ei syö MITÄÄN ja liikkuu 5 tuntia päivässä.. juu pitkä juttu älkää hepatko :P
itselläni on kauhea into laihtua. Sitä ei ole tapahtunut erikoisemmin paino vain jojottelee. Tuntuu vain, että vaikka syö kotiruokaakin tulee kauhea morkkis ja itse inho. Mittani ovat 169/52 eli ei mikään kauheen läski, mutta mun mielestä LÄSKI!
Pelkään, että nyt kun olen muuttunut jotenkin, olen päättänyt alkaa urheilla ja kun ajattelen sitä saan siitä hyvänolon tunteen, ennen se sai mut ajattelemaan hikeä ja tuskaa. Lisäksi pystyn hillitsemään itseäni jotenkin paremmin (tänään kaverit söi pizzaa, minä vain yhden slice-palan!) JES :D Syön kyllä karkkia viikonloppusin ja joskus myös kotiruokaa..
Mieli vain tuntuu sairastuvan.. en tiedä
Ensiviikolla saattaa olla että en syö enää kuin pienen pussin leffailtana, ennen meni suuri säkki sipsit. Sitä seuraavalla viikolla en syökkään ehkä enään ruokaa.. ja niin edelleen
Kuitenkin olen perso karkille ja tiedän että syön herkkuja kun kesä tulee. Olen vain niin saatanan tyhmä, että ajattelen et jos en syö ruokaa tai jos vain pureskelen sen ja sylkäsen pois, niin silloin voin syödä karkkia ja jätskiä sen tilalle! MISTÄ SAAN VITAMIINIT SUN MUUT???
En ole anorektikko, mutta haluaisin, että bmi olis 15.. ja haluni on vain kasvanut tässä kun on muutama kilo tullu lisää.. homma ryöstäytyy joskus vielä käsistä :S
Eli olenko ana, vai onko ana vain jos ei syö MITÄÄN ja liikkuu 5 tuntia päivässä.. juu pitkä juttu älkää hepatko :P
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anorektikko voi olla vaikka ei olisikaan luukasa, mutta ilmeisesti se on sinulla tavoitteena. BMI 15 on ihan sairasta!
Hyvä kun vielä nautit liikunnasta, koska pian siitä tulee sinulle pakkorehkimistä, jonka ainoa tavoite on kalorien kulutus ja laihtuminen.
Varmasti anorektikotkin jotain syövät, toiset vähemmän ja toiset enemmän, mutta yleensä vähemmän. Luulisin, että joskus voi myös herkkuja kulua, mutta hirveä morkkis siitä todennäköisesti seuraa.
Sehän on vain hyvä asia, että karkkiaei mene iso säkki vaan pikkupussi ja ruokavalio on terveellisempi, mutta rajansa silläkin. Tällä hetkellä ruokailutottumuksesi kuulostavat vielä ihan hyviltä. Mutta et todellakaan ole läski, joten ihan turhaan laihdutat!
...eivät nuo ruokatottumukset terveellisiltä kuulosta, kun aloittaja kertoo jättävänsä normaaliruoan usein väliin saadakseen syödä herkkuja.
Eikä tämä ollut mitään moralisointia, itse tein juurikin noin anoreksiaa sairastaessani. Ajattelin, että kun en kuitenkaan pysty kieltäytymään herkuista, jätän sitten normaaliruoan vähemmälle. Nerokasta ajattelua kaksikymppiseltä, tosiaan. Seurauksena oli hemoglobiinin lasku niin alhaisiin lukemiin, että lääkäreitäkin meinasi huimata. Ei hienoa.
Tuo voitonriemu vähäisestä syömisestä ja ruokamäärien salakavala hiipiminen alaspäin ovat kyllä vakavia hälytysmerkkejä. Samoin tuo alhainen painotavoite. Ei kannata uskotella itselleen kaiken olevan hyvin - syömishäiriöt ovat sairauksia, joita kukaan ei yksinkertaisesti halua itselleen, jos oikeasti tietää/muistaa (viitaten uudelleen sairastumista tavoitteleviin), millaista sairastaminen oikeasti on.
anorektikot syövät. Ihmiset sairastavat tätä tautia vuosia. Jos he eivät syö mitään, on sairauden (ja lopun elämänkin) kesto laskettava kuukausissa.
BTW, et todellakaan halua tätä sairautta!
Ilmeisesti mielesi on jo ehtinyt suht lähelle terveen ja sairaan rajaa. Pyydän, pidä se terveen puolella. Tämä sairaus ei tapa, se kiduttaa vuosikausia ennen kuin se antaa sinulle luvan joko elää tai kuolla.
Siis en halua olla anorektikko, haluan olla laiha! Mutta nyt oikein pelästyin, kun sanoit että olet normaalin ja sairaan rajamailla, nimittäin se tuntui hyvältä :S
Pelkään ihan oikeasti, että joudun vielä jonnekkin mielisairaalaan. Älkääkö nyt alkako sanomaan että aijjaa "sä oikeen yrittämällä yrität olla sairas" se ei ole totta. Mutta muistatte varmaan itsekkin sen kuinka hyvältä se tuntui kun luitanne kehuttiinn ja kun saitte tietää olevanne anorektikko, sehän ei ole tervettä pitää tuosta, mutta kun on sairas mieli niin on sairas mieli.. paska homma!
Mun mielestä sä olet jo anorektikko. Et ainakaan terve. Et todellakaan ole normaalipainoinen! Toinen juttu: mä en usko, että kukaan, koskaan kehuu kuita, jotka loistaa nahan läpi. Naisessa PITÄÄ olla mistä kiinni ottaa.
minua sanottiin anorektikoksi. Häpesin sitä ja häpeän edelleen noin 10 vuotta parantumisen jälkeenkin. Oli hirveää, kun jouduin anoreksian aiheuttamien vatsavaivojen takia sairaalaan ja teholta siirretiin vielä ennen kotiutusta vuodeosastolle, joka oli lasten leukemiaosasto. Oli hirveää olla siellä anorektikkona leukemialasten joukossa, kun tuntui, että olen itse ongelmani aiheuttanut ja muut siellä on sairastunut vakavasti täysin ilman omaa syytään.
Sitä paitsi empä ole koskaan kuullut, että anorektikon luita kehuttaisiin, niitä lähinnä kauhistellaan. Siitä on iso ero!
Niin niin, sori käytin väärää sanaa. Mutta siis kun anorektikon luita kauhistellaan niin anorektikot nauttii siitä. Sitä tarkoitin..
Minä tajusin mitä tarkoitit ja tuo on täyttä faktaa. Minä ainakin nautin siitä suunnattomasti kun joku kauhisteli laihtumistani. Tosin, tuo nautinto ei jatkunut loputtomiin. Siinä vaiheessa, kun mieli ja pää ja koko kroppa oli niin sairaat ja sekaisin, ei siinä paljon välittänyt, mitä muut sanoivat tai ajattelivat. Minä ainakin vaan halusin parantua mutta kun en tiennyt miten. No mutta tuosta ajasta on vuosia ja nyt minulla on täysin terveen paperit. Mutta kun sanoit jotain, että pelkäät joutuvasi johonkin mielisairaalaan, niin voin kertoa, että ainakin minulle sairaalaan pääseminen oli pelastus. En olisi jaksanut niin en henkisesti kuin en fyysisesti enää kauaa.
Mutta kuten tässä on jo tullut varsin selväksi, sinä et ole terve. Anoreksia on TODELLA salakavala ja jos mahdollista sinne asti ei itseä kannata päästää. Voi kun saisit nyt hypätä hetkeksi OIKEAN anorektikon housuihin, niin ehkä tajuaisit, että se on todella vakava ja ennen kaikkea henkinen sairaus, joka pikkuhiljaa syö ihmistä elävältä.
On niin monimutkaista kun ihmiset sanoo, että anoreksia on kamala sairaus, josta potilas haluaa päästä pois. Se on niinku henkisen, psyykkisen ja kaikkea siltä väliltä syövä sairaus. Minä taas joka en ole anorektikko ajattelen, että se on vaan laihtumista, joka tekee elämästä paremman!!!
Miten saisitte mun päähän selitettyä mitä muita henkisiä ja muitaki ongelmia siihen liittyy. Itse en tajua muun, kun tuon niin ihanan laihtumisen...
Mä oon n.52kg\158cm.Omasta mielestäni mä oon läski.Mä vedän 8 km:n lenkin joka toinen päivä ja teen lihasharjoituksia. Mä yritän olla syömättä koulussa ja joskus tulee ahmittua ja oksennettua ku tulee syyllinen olo. On semmonen riittämättömyyden tunne.