mitä ihmettä voisin tehdä? vauva tekee minulle lujaa vauhtia burn outia, en jaksa kerta kaikkiaan hoitaa häntä joka sekunti aamusta yöhön kun hän huutaa suurimman osan päivästä, eikä anna rauhaa. mitään vikaa hänellä ei pitäisi olla, vaatii vain syliä ja läsnäoloa kokoa ajan kuin jokin olisi vialla. mitä ihmettä teen kun kohta en jaksa? minun on turha hakea mistään apua, sitä ei tule . ruuat puppaa ulos eikä suostu syömään oikein kunnolla ainakaan joka päivä. syöttämisestäkin on tullut epämieluisaa puuhaa.
alati itkevä 9 kk
en jaksa enempää
223531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En osaa sinua neuvoa kun en tiedä miten lapsesi itkee ja vaatii huomiotasi. Mutta kun kerroit että et saa apua mistään, niin kokeileppa soitta neuvolaan ja kerro tilanteesi. Heillä on siellä velvollisuus auttaa sinua jotta jaksat lapsen kanssa.
..lie ainoa keino mutta elämäni on tällä hetkellä täynnä murhetta muutenkin joten se varmasti heijastuu vauvaankin. tosin tätä vaativaa touhua on jo jatkunut liian kauan, olen tosi huolissani jaksamiseni ja vauvankin puolesta. ihan kuin hänelläkin olisi jokin psyykkinen ongelma päällä. eihän vaoi olla kuin kaksi vaihtoehtoa itkulle. toinen on, että hänellä on kipuja. olen tosi lohduton ja neuvoton enkä usko saavani edelleenkään edes neuvolasta apua.
Seuraa sitä itkemistä. milloin se lähinnä tulee?(kerroit kyllä että koko ajan..) mutta onko syömisten jälkeen. Vaiko itkisikö kakkaamista! Kakkaako "normaalisti", tuleeko sitä joka päivä, tuleeko tarpeeksi..hankalaa..mutta paljonko syö ja pömpöttääkö maha vauvalla? Tarkkaile Näitä. No sitten hakeudut kyllä lääkärin vastaanotolle, siis lääkäriaika, neuvolankin kautta voi käydä, mutta menisin sinuna SUORAAN lääkärille.
Miten raskaus meni? (oletan hyvin) Elämässäsi nyt murhetta. Se kyllä heijastuu vauvaankin jos et itse voi hyvin. Mutta ne kovat itkemiset tuo lähinnä mieleen jotain muuta kipua.
Tärkeää on nyt että puhut OIKEESTI jonkun ulkopuolisen kanssa, heti huomenaamulla soitat neuvolaan ja varaat ajan. Kyllä siellä jotain sun avuksi saadaan mietittyä.
Jos pikkuisella on joku hätä niin täytyyhän se tutkia, ja tieysti keksiä jotain että sinäkin saat hengähtää!
Ja jos meinaa hermo mennä väsymyksestä niin yritä silti muistaa että sulla on vielä kovin pikkuinen tuo lapsi, ei se itelleen mitään mahda, varsinkaan jos kyse on jostain kivusta. Onko sillä muuten jo tullu paljo hampaita, voiskohan kyse olla siitä?
Toivotan sulle paljon jaksuja, pidä vauvasta huolta!!!
Täällä eräs mummu, hei.
Ikävää kun vauvalla ei oo kaikki hyvin.
Kerrot ettei hän syö hyvin, tuli mieleeni, miten on kakan laita ja kupliiko pikku masu ??
Kaupan maito on monta kertaa syyllinen, en tietenkään osaa sanoa, että niin on sinun vauvallasi, mutta omallani aikanaan oli, keitetty maito kävi meillä, mutta ei purkista suoraan. Se on pieni vaiva jättää maitotuotteet pois ja kuunnella onko siitä apua. Samalla voisit miettiä muitakin ruoka-aineita, jos niissä on jotain mitä pieni masu ei siedä.
Jos taas on pelkästä seuran tarpeesta johtuvaa, niin kaunis musiikki ja lastenlaulut ovat yksi keino siihen. Mutta ei lasta saa turhaan huudattaa pitkiä aikoja, hän vain hämmentyy ja on vieläkin itkuisempi.
Jos sinulla on mahdollisuus, pyydä mummua apuun, saat sinä levätä ja vauva ehkä reakoi erilailla.
Iloisempia vauva-päiviä !!
t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Voisikohan olla, ettei jokin ruoka-aine sovi hänelle? Tosin tuntuu aika epätodennäköiseltä nyt kun luin tekstisi uudestaan...
Kokeile illalla laittaa lämpimään kylpyyn ennen nukkumaan menoa, jospa tämä rauhoittaisi. Kiedo sitten pyyhkeeseen, pidä sylissä, lue satu, anna iltavelli tms. Sauna olisi vielä parempi, siellä jossain alimmalla lauteella kylpyammeessa hetken aikaa. Se rentouttaa.
Alkakaa sitten illalla yhtä aikaa nukkumaan. Kaikki valot ja äänet pois. Ota hänet vaikka viereesi.
Oma lapsi alkoi muutaman illan jälkeen nukkumaan todella levollisesti, kun nukuttiin vierekkäin. Laitoin hänet seinän puolelle.
Onko teillä säännöllinen päivärytmi? Herätys samaan aikaan aamulla? Ruoka-ajat? Nukkumaanmenoajat? Saako lapsi leikkiä kanssasi tai muiden lasten kanssa päivällä jossain vaiheessa?
Yleensä kun lapsi leikkii, lapsi väsyy, tulee nälkä ja nukuttaa...
Minulla onneksi lapsi jo iso, että leikki-ikä burn out ohi, mutta lapsen kasvaessa uudet murheet tulevat.
Kuten sanotaan: Pienenä lapsi syliä potkee, isona lapsi sydäntä potkee...
Voit kyllä mennä lapsen kanssa ihan terveysaseman lääkärin vastaanotollekin. Varaat vain ajan. Kerrot väsymyksestäsi ja lääkäri kuitenkin tarkistaa että kaikki ok.
Tuttavallani oli todella hankala lapsi ja itkuinen lapsi ja kävi ilmi, että oli jotain ruoansulatus/tyräjuttuja.
Olet upea äiti! Yritä levätä ja nukkua aina kun se vain on mahdollista. Siivoukset unohda! Upeuttasi osoittaa se, että tänne palstalle kirjoitit!
Toivotan sinulle tsemppiä ja varaa ihmeessä se aika lääkärille, teille molemmille! Haleja!!!
Koitapa silti kysyä sukulaisilta tai vaikkapa naapurista voisiko joku katsoa pikkuista muutaman tunnin ja sinä voisit rentoutua. Sinun paha mieli heijastuu varmasti vauvaan, joten kyllä apu tulisi tulla myös sinulle.Itkun syynä voi olla myös allergiat, joten käypä ensin kuitenkin neuvolassa. Ehkäpä vauvan unirytmi on sekaisin ja silloin vauva voidaan ottaa sairaalaan saamaan oikea rytmi kiinni. Ja sinä saisit kerättyä lisää voimia.
tuo itkuisuus ja kiinniroikkuminen alkaneet nyt lähiaikoina?
Meillä on samanikäisellä alkanut tuo eroahdistus nostaa päätään ja välillä tuntuu, et äiti ei saa lähteä metriä kauemmas, saati esim. kääntää selkää lapselle tai itku alkaa.
Nukkumaanmenosta on tullut sellainen hulabaloo et huhuh! Nukahtaa kyllä rinnalle ja on unessa kun kiikuttaa sänkyyn, mut sit puolen tunnin-tunnin unien jälkeen on pystyssä huutamassa ja tätä yleensä jatkuu niin kauan, et äiti menee myös nukkumaan...
Syöminen on meillä ollu ajoittain hankalaa, ei aina, mut on joitain päiviä, et syö ehkä yhden kunnon ruuan, mut molemmat puurot on käytännöllisesti syömättä.
Onko lapsen isän mahdollista hoitaa häntä välillä, et saisit levätä? Tai isovanhempien?
Voi kyllä olla, et jos on kyse tuosta eroahdistuskaudesta, niin se on mahdottomuus toteuttaa..
lapsesi lääkäriin. Voihan se olla että lapsellesi on tullut jokin vaiva vatsan alueelle tai muualle. Häntä voi särkeä jotain paikkaa, joten tietenkin hän itkee ja välillä syö huonosti. Mietippä olisiko tämmöinen asia mahdollinen. Muista myös että lapsi vaistoaa kun sinullakin on huono olla.
Meillä vauva 6 kk, ja melkolailla samanlaista on. Vauva itkee HETI, jos en ole hänen vieressään. Edes vessaan ei pääse ilman että kamala huuto alkaa. Siinäpä sitten saa vessareissun jälkeen pitkään lohdutella hysteeristä reppanaa. Nyt ovat yötkin menneet mahdottomiksi, heräily on jatkuvaa,ja aina itketään. Itse en ole nukkunut pariin viikkoon tuntia pidempään kerrallaan.
Nyt olen parina päivänä kokeillut kantoliinaa, ja siinä vauveli vaikuttaisi viihtyvän. Eli jos on mahdollista, kokeile! itsellä ei selkä kestä pitkään kantaa liinassakaan, mutta saa edes vähän hermot levätä kun pikkuinen on tyytyväinen. Lääkärillä ollaan ravattu jatkuvan itkun takia, allergioitakin löytyi, mutta lääkärin mielestä pikkuisemme on ns. "vaativa vauva". Neuvolassa väittävät, että alun allergiaitkut ovat jääneet päälle tms.
En voi muuta sanoa, kuin että tiedän miltä tuntuu. Yritä huolehtia omasta jaksamisesta, syö hyvin, käy suihkussa ja jätä vauva esim. pinnasänkyyn tai muuhun turvalliseen paikkaan itkemään. Voit jättää hyvällä omallatunnolla vauvan joskus itkemään yksin n. 5-10 min ajaksi, pakkohan sinunkin on perustarpeista huolehtia. Koita nukkua aina kun vauva nukkuu, että univelkaa tulisi mahdollisimman vähän. Ja kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä neuvolaan tai lääkäriin, sillä itkun taustalta voi löytyä jonkin sairaus, allergia tms. Jaksamista!
meillä samoihin aikoihin samaa vikaa... se oli melkosen rankkaa ku ei ees vessaan ois päästäny yksinään ja söi tosi huonosti ja koko ajan oli väsyny ku ei saanu nukuttuu, niin äiti ku lapsiki. mutta lopultaki ne hampaat puhkes! kannattaa tutkia sitä suuta vähä et tuntuuko/näkyykö et ois hampaita tulossa. panadol toi meillä helpotuksen, nukkui yön hyvin ku illalla anto lääkettä ja päivälläki jakso leikkiä yksinään vähän aikaa että itse sai muutaman minuutin hengähdystauon. :) onhan niitä viilentäviä puruleluja, ihan mielellään toi jätkä sitä järsii ku on hampaita tulossa, viilentää ja rauhottaa ikeniä.
Kiitos vastauksistanne. Taitaa olla vauvalla sellaisesta monimutkaisemmasta ja vaihtelevasta oirehdinnasta kyse, vatsaa hänellä väänsi illalla niin että vasta yhdeltätoista nukahti huutoonsa. Ja kakat tulivat vaippaan pitkän illan päätteeksi. Mutta se itku on tavallisesti väsyneen piinallista itkua ja jos en huomioi niin saattaa ruveta hakkaamaan päätään jotakin vasten, kuten sänkynsä päätyä. Mahtaako sittenkään saada nukuttua aina tarpeeksi hänkään. Paljon häiriötekijöitä kuitenkin ympärillä. Ja se eroahdistus on hällä päällä, seuraa kuin moppe myös vessaan joten jos jotain haluan tehdä yksin, on se tehtävä silloin kun hän nukkuu. On oppinut juuri konttaamaan ja viikko pari sitten takaperin itki hampaiden tuloa kaksi päivää oikein kunnolla. Itkuisuutta on jaettu isänkin kanssa, mutta parisuhde on kärsinyt kovia kolauksia ja hän ei ole kotonakaan viikkoon välillä. Ja siitä on käyty viestisotaakin tässä viikon verran kun ei olla kerran nähty, olen ollut tosi loukkaantunut että hän juo vielä naisseurassa, mutta vauvan vuoksi en voi välillä tosi huonosti toimivaa suhdetta lopettaa. Vauva selvästi kaipaa hassuttelevaa isäänsä. Minun on hyväksyttävä miehen viinareissut, vauvan vaativuuden ja väsymiseni takia. Tämä alituinen vauvan vaatiminen varmaan rassaa isukkiakin varmasti, hälinä ympärillä joten hän pakenee omille teilleen, mutta hänellä on kyllä paha ongelma johon ei muut ole syypäitä. Isää eikä muita sukulaisia saa useinkaan apuun vaikka olisin kuinka väsynyt. Mummolaväki on aina töissä ja huilaa viikonloput joten sieltäkään ei apua juuri saa. Että ihmettelen miksi jotkut saavat lapsia eikä vanhemmat kannakaan tasavertaisina vastuuta. Jotkut vastuunsa tuntevat parit haluavat kovastikin vauvoja, mutta niitä ei vain kuulukaan. Ei mene tasan maailmassa oikein mikään. Vauva vaatii taas huomioitaan, on pyörinyt tämänkin ajan jaloissa tutkimassa kaikki nurkat moneen kertaan..lastenlaulut soi. jos olen aivan rehellinen itselleni, en olisi koskaan halunnut lasta. Olen liian väsynyt olemaan iloinen vastuun kantamisesta ja köyhyysloukusta, johon lapsen kanssa joutuu Suomessa.
8 uisuen tytön äiti.samalaista elämää..isä tulee kotiin ja samasa lähtee ulos.. vaikkapa aurinkoa kattelemaan ja juomaan olutta! itse taas olen kakaran kanssa kotona ja odotan iltaa jotta pääsis yöpuulle..kaikki kotihommat on mun harteilla ja ukolla on kaikki omaa aikaa!!Tosin huomasin et jos olen vauvan kanssa kotona niin koko ajan roikkuu kiinni ja lattialle kun panee niin huuto..Kylässä on ihan ok kun on uusia leluja yms.koitetaan jaksaa..ukot on perseestä, ei apuja ei!!
ITse olen yh. MIehen kanssa meni välit poikki kun vauva oli 2 kk. Ensin oltiin turvakodissa kuukausi, sitten saatiin oma asunto. Sitten seurasi paha synnytyksen jälkeinen -ja mikä lie- masennus, josta kärsin edelleen aika ajoin vaikka syön lääkkeitä yms. Minä olen siis yksin aina vauvan kanssa. Mummot ja papat kyllä hoitaa välillä, mutta muuten päivät ja yöt ollaan kahden. Kaikki kotihommat tottakai teen yksin. Joskus on hei parempi kokonaan ilman sitä miestä, joka vaan lisää sun stressiä ja piinaa. Näin on oikeastaan ihan ok nyt. Ei miehen sotkuja siivottavana, ei mustasukkaisuutta..
VOIMIA !
ps. annan vauvalle välillä kourallisen pestyjä rusinoita. Niitä tykkää levitellä ja poimia yksi kerrallaan suuhunsa. Saan olla hetken rauhassa.
Pane vieraiden naisten kanssa juopotteleva ja viikonkin pois reissuillaan viipyvä mies pihalle! Ei sinun enää sellaista tarvitse sietää eikä lapsenkaan kannalta ole eroa, onko isä hassutteleva tai ei, jos se ei ole koskaan kotona.
Menet turvakotiin siksi aikaa, että saat oman asunnon, johon miehellä on asiaa vain selvinpäin ja vain sovittuina aikoina lastaan tapaamaan.
Olet vaaraksi lapsellesi, ellet hoida _ensin_ itseäsi ja elämäntilannettasi kuntoon.
Lapselle aloitat nyt heti tutkimukset neuvolan kautta. Soitat sinne ja varaat ajan sekä terveydenhoitajalle että lääkärille. Kerrot kaunistelematta, minkälainen tilanne teillä on kotona ja pyydät apua. Ei vauvalla tarvitse olla mitään muuta kuin hoitamaton allergia, ja itkut yms loppuvat ruokavalion rukkaamisen ja äitinsä eli _sinun_ elämäntilanteen selviämisen avulla.
Mun esikoinen oli hankala lapsi. huusi paljon, löi päätä lattiaan, ei syönnyt, heräili yöt päästään. Toinen lapsi nukkui yöt kokonaan kolme kuukautisesta, söi kaikkea ja oli oikea hymytyttö.
Esikoisella todettiin myöhemmin dysfasia, siihen liittyy joskus ruokailu ongelmia. Myös puheenkehityksen ongelmista liittyen tarkkaavaisuushäiriö.
En sano, että lapsellasi olisi mitään vikaa, mutta sanon, että podet huonoa omaa tuntoa, jos nyt kohtelet lasta "kovistelemalla" ja myöhemmin jotain todetaan. Eli yritä jaksaa ja huolehdi myös itsestäsi.
Lisäksi vielä se pointti, että pienikin lapsi vaistoaa kireyden parisuhteessa / äidissä ja tämäkin voi aiheuttaa itkuisuutta.
Tuli mieleeni kun kerroit että ruoka tuppaa ylös,onko vauvalla pulauttelua tai nieleskelyä? Kyseessä voisi tällöin olla refluksivaiva,eli ruoka nousee suuhun ja tulehduttaa ruokatorven josta seuraa kipuja.Jotenkin kirjoituksestasi tuntuisi että hänellä olisi jotain vaivaa, toki ympäristön ongelmatkin voivat vaikuttaa.Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan,itse pääsin nopeasti neuvolapsykologille juttelemaan kun lapsella todettiin sairauksia..ja ehkä lääkäri voisi katsoa vielä lasta.VOIMIA;ETSI IHMEESSÄ APUA!!!!
helpompiakin päiviä tässä on ollut vaikka yksin hoidan vauvan kokonaan. Mutta huolestuttaa tuo pään paukuttaminen joka paikkaan, pöydän kulmaan, seinään, kaappeihin, minne vaan. Tuntuu siltä että isänsä poissaolon takia tuota tekee, äitiä kun ahdistaa ja surettaa. Olen alkanut pelätä, ettei vauvalla ole kaikki kohdallaan tuon mielihalun takia. Toivottavasti se ja tämä kaikki muukin on ohimenevää.
joku jo viestiketjussa sanoi,hae ihmeessä apua neuvolan kautta koska asia niin mietityttää,ja lapsi ja sinä ilmiselvästi kärsitte tilanteesta.Onko sulla joku este esim.pieni paikkakunta tms.ettet haluaisi puhua asiasta esim.neuvolassa.Ei kukaan jaksa yksin,EIKÄ OLE HÄPEÄ HAKEA APUA.Me kun emme osaa täällä olla kuin henkisenä tukena.VOIMIA:
..hetki sitten pariltakin lääkäripalstalta(mm.kaks plus)tuosta itkuisuudesta ja jatkuvasta päänhakkaamisesta.Niissä kysyjiä kehoitettiin menemään lapsen kanssa tarkempiin esim.neurologin tutkimuksiin.En halua lietsoa mitään sairausjuttuja,joskushan ko.tapa on "normaalia" kehityskauteen sopivaa toimintaa..mutta itse ainakin haluaisin selvyyttä asiaan.
8-9 kk iässä useimmat vauvat alkavat tiedostaa itsensä erilliseksi äidistä ja yhtäkkiä maailma onkin paljon pelottavampi paikka. Aikaisemmin rauhallinen vauva saattaakin yhtäkkiä muuttua paljon itkuisemmaksi, heräilee öisin enemmän yms. Se kuuluu kehitykseen ja tuo aika onkin hyvin herkkää aikaa vauvan elämässä. Eroahdistus äidistä voi joillakin vauvoilla olla hyvinkin voimakasta, mikä on tietysti vanhemmille raskasta. Toivottavasti pian helpottaa.