muistamisesta ja huolenpidosta toivon keskustelua.
Yksinäisiä vanhuksia on paljon. Mitä voimme tehdä heidän eteen? Ja miten voimme parantaa heidän oloaan?
Yksinäisiä vanhuksia on paljon. Mitä voimme tehdä heidän eteen? Ja miten voimme parantaa heidän oloaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä on yksinäinen ja iäkäs äitimme, joka ei kohta enää pysty yksin asumaan.
Hän ei halua lähteä kenenkään meidän lastemme luo asumaan, koska kokee olevansa vaivaksi ja vastukseksi.
Hän ei halua myöskään lähteä mihinkään palvelutaloonkaan, koska arvelee, ettei siellä pidetä tarpeeksi hyvää huolta ja onhan siinä perääkin, kun tietää, miten heikot ovat vanhusten huollon resurssit tänä päivänä.
Työväkeä ei ole tarpeeksi ja säästösyistä ei voida lisätäkkään.
Yhteiskuntamme päättäjät ovat unohtaneet vanhukset ja sairaat. Tärkeintä on vain hyväosaisten aseman turvaaminen.
Isolla rahalla tietysti saa palvelua myös vanhukset, jos heillä on tarpeeeksi paljon, mistä maksaa.
Maksuttomat palvelut senkun vähenee. Köyhä saa kuolla hoidon puutteeseen.
Minulla olisi hyvä idea. Perustetaan vanhoillislestadiolaisille vanhuksille oma hoivakoti, jossa samanhenkiset ihmiset voisivat saada elää keskenään hyvässä hoidossa ja tietysti hoitohenkilökunnaksi samaa uskoa olevia.
Onhan SRK perustanut kansanopistojakin, niin kysyntää olisi myös vanhusten hoitokodilla.
Ja rahat tälläiseen kyllä löytyisivät helposti.
Paavo Väyrynenkin perusti keminmaahan kodin syrjäytyville muorille. Olis hyvä ajatus perustaa lestadiolaisten vanhainkoti sellaisille vanhuksille, jotka haluavat turvata onnellisen loppuelämän. Myös yhteiskunnan tukea tällaisen hoivakodin perustamiseen tulisi.
Tämäntapaisia yksityisiä hoivakoteja kyllä löytyy, mutta oma on aina oma.
Rauhanyhdistyksiäkin perustetaan joka vuosi ja varoja kerätään niihin talkoilla ja keräyksillä.
Kellekkään ei ole kuitenkaan tullut vielä mieleen oman vanhustenkodin perustamisesta.
Jos vanhuksilla on varallisuutta, he kyllä voivat tilata itselleen vaikka kuinka hyviä hoitopalveluita, mutta kun suurimmalla osalla ei ole, niin ainoa turva on kunnalliset kehnonlaiset hoitopalvelut.
Tämä sektori tarvitsee sitä vapaaehtoistyötä, johon ei monellakaan liikene aikaa varsinkaan vieraille, kun ei edes omille vanhemmilleen tahdo löytyä aikaa ja mahdollisuuksia.
Kerronpa erään tositarinan eräästä yksinäisestä uskovaisesta vanhuksesta, jonka eräs lapseton aviopari otti omakseen ja huolehti hautaan asti.
Vanhuksen lapset kun asuivat kaukana, eivätkä joutaneet juuri koskaan käymään hänen luonaan.
Lapset olivat uskottomia ja unohtaneet uskovaisen äidin lähes kokonaan.
Kun äiti sitten kuoli, tulivat lapset maailman turuilta heti perinnönsaannin toivossa tappelemaan keskenään, mutta kuinkas kävikään.
Liki kymmenen vuotta tuota yksinäistä vanhusta hoitanut uskovainen lapseton pariskunta saikin testamentilla koko perinnön palkaksi pitkästä hoidosta. He kuljettivat säännöllisesti vanhusta seuroissa ja suviseuroissakin, vaikka se vaati voimia pukata kärryissä suviseurakentän pelloilla.
Vanhuksen lapsethan nostivat kovan äläkän ja alkoivat oikeutta käymään, jonka lopputuloksesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta ainakin tuo lapseton pariskunta asuu edelleen vanhukselta testamentilla saadussa mökissä ja nyt he ovat ottaneet ottolapsen, joten he ovat tehneet paljon hyvää, eikä heitä siitä sovi kadehtia.
Vanhukset eivät itse tule pyytämään keltään apua, vaan sitä on osattava heille mennä tarjoamaan.
Monet lapset ovat oivaltaneet tämän asian, ja menevät kesälomallaan mielellään mummia hoitamaan, josta he saavat pientä palkkaa.
Meidän seurakunnassa lapset menevät ja ottavat hoivatakseen jonkun perheen sylivauvoja, jotta isä ja äiti voisivat rauhassa keskittyä seurapuheen kuunteluun. He saavat siitä karkkirahaa ja ovat näin suorastaan kilpasilla, kenen äitien pienokaisia kerkiävät tahtoa hotamaan.
ei meinaa tulla kirjotuksia.
Onko liian vähäpätöinen asia?
Mehän tulemme kaikki joskus vanhoiksi. Niin eikö olis hyvä ajoissa puhua, miten sen asian haluais itsellä olevan sitten kun se aika tulee.
Se voi olla myöhäistä muttaaa asioita sitten kun asia on ajankohtanen ja itse on vanha.
Kun en enää pysty lukemaan paljon eikä ole kiinnostustakaan, kun en jaksa tai voi tehdä käsitöitä tai ratkoa ristikoita, haluaisin istahtaa television ääreen ja katsella sieltä ihania ja kauniita ihmisiä ja paikkoja ja romanttista rakkautta...
Ei sieltä televisiosta näkyisi sen pahempaa kuin mitä elämä on ollut.... parempaa välillä....
oli tämän palstan aihe, vai kuinka?
Eihän vl-vanhus voi katsoa telkkua, vaikka siitä voisi olla hyötyäkin, kun ei jaksa muuta tehdä, ei jaksa kyläillä tai käydä sanankuulossa. Yksinäisyys vaivaa, kun on isompaan ääneen tottunut. Ei lapset voi aina olla läsnä seurustelemassa, vaikka heitä oli kaksi toista tusinaa... on siis yhteensä kai 14. :D
toisilla sivuilla, siellä on keskustelut 60:lle, 70:lle ja vanhemmillekkin.
keskustelu pitäisi olla, avauksesi kuuluu ehkä toisaalle. Vai kaipaatko uskovaisten tekoja. Sinänsä tärkeä ja aiheellinen asia käsiteltäväksi.
siitä, miten paljon vl-vanhuksilla on masennusta ja apatiaa?
Mitä he tekevät pitkinä iltoina, kun ei ole ketään kylässä eikä pääse seuroihin? Tuskin vl-diakonia kovin aktiivista on? Kaikilla on omat kiireensä, eikä haluakaan ole, koska lähimmäistyö ei ole kovin korkeassa kurssissa. Siitä voi tulla pian ansioita, sanoo vl-saarnamies! ;(
Arvelisinpa ettei keskimääräistä masentuneempia koska useimmilla on kuitenkin periaatteessa paljon niitä ihmisiä, jotka voivat vierailla vanhuksen luona. Niillä kenellä on lapsia, on usein niitä useampia. Kolmikymppinen naapurini oli isoäitinsä 90-vuotispäivillä ja kertoi paikalla olleen koko suvun alenevassa polvessa. Piti tarkistaa kuulinko oikein kun hän innoissaan kertoi että paikalla oli tosiaan ollut koko suku, 12 henkeä. Nuorinkin suvusta lähentelee kolmeakymmentä. Toivoa sopii että nuo 11 ovat sukurakkaita ja edes joku asuu lähellä.
Et ilmeisesti itse ole vl, miten osaat noin varmasti sanoa että halua lähimmäistyöhön ole? Ainakin itse muistan äitini joka on aina pitänyt vanhuksista jo 30-50 vuotiaana kulkeneen monien kylän mummojen luona kylässä ja auttelemassa. Täytyy sanoa, että kun itsellä on tuossa iässä vielä sen verran omaa perhettä kotona, ei rahkeita tuollaiseen ole riittänyt.
vähän sarkastinen, joten ei paljon kiinnosta vastaillakaan.
sen vuoksi se on täällä.
juttu, vain teidän keskusteltavaksi!
Olet omituinen rajaaja, vain me-opin selkeä ylläpitäjä.
Kyllä meilläkin on lähipiirissä vl-vanhuksia, joten emme aivan uunoja ole tuon ongelman suhteen. Muttei sitten sekaannuta sitten mitenkään, jos ei apu kelpaa. Toki käytännössä meitäkin tarvitaan! Miksi, jos teikäkäisten apu on vain sitä oikeaa?
VL:vanhuksilla voi olla erilaiset puheet kuin ei -vl:illä.
Eikö Raamatun maukaan uskovaisilla ole yhtäläinen sananparsikin.
Ja he voi tuntea todella yksinäiseksi itsensä jos samassa vanhain kodissa ei ole muita vl:ä täskin syystä.
Raamatussahan sanotaan Raamatun mukaan uskovaisista; "Te olette outoja ja muukalaisia tässä maailmassa."
Ja tästä johtuen se yksinäisyys voi olla vielä suurmepi taaakka VL:ilä kuin muilla.
Ja se TV:kin siellä on kiusana.
Se raja tulee ihan luonnllisesti jo esim. näistä syistä.
Jumalan lapsen välille ja tämän maailman välille ei ole ihminen pannut rajaa vaan Jumala.
että sitä rajaa ei meidän välillä olis. Mutta kun sen on Jumlaa pannut, sitä ei voi ihminen ottaa pois.
Ja ovat juuri vanhenemassa. He tuntuvat todella vierailta.
Pelastusarmejalainen kävi tässä ja pyysin anteeksi, että hän olin ottanut kantaa hänen puheisiin väärällä tavalla. Kun hän puhui eräästä naapurista. Sanoin, että se on minusta väärin puhua selän takana toisista ihmisistä.
Hänelle tuli kiire ja lähti meiltä saman tien.
Minä vaan katsoin ihmeissäni. Mieheni tokasi; "Siellä vaan poltelkoon."
Sen jälkeen vaikka olen yrittänyt puhua hänen kanssa, hän keskusteli vaan toisen kanssa, ja näytti että häntä ei kiinnostanut ollenkaan surani. Eikä ollut tietävinään, vaikka olin läsnä.
Sitä ennen ei ollut tällaista.
Mutta eräs VL-puja sanoi kerran, että ne ulkopuoliset pelkää tätä Jeesuksen veren ääntä.
Toinen naapuri joka pyytää käymään, on myös vanhuuden kynnyksellä. Panee TV:n auki miltei joka kerta, tai yrittääbingoon, tai johonkin missä on maailmallista musiikkia tms.
Toivottavati tästä näet, että Vl:illa on kokonaan erilainet arvostukset kuin muilla. Ja se elämä tämän uskon ulkopuolella tuntuu sen vuoksi liian pinnalliselta.
Olen ulkopuolelta tullut. Ja nyt ymmärrän miksi sieltä maailmasta en koskaan löytänyt mitään muuta kuin tyhjää.
Mutta kun Jumlan valtakunta löytyi, elämä ei ole ollut tyhjää täynnä sen jälkeen.
erikoisesti VL:vanhukset on sydämmellä edellä mainituista syistä.
Mutta myös muutkin. Koska he ovat lähesytmässä ajan iltaa. Ja heillä olis hyvä olla "saattojoukko" joka olis Raamatun mukaan uskomassa. Ja osais näyttää, mistä tie taivaaeeen menee.
Näiden asioiden vuoksi, tämä avaus kuuluu mielestäni tälle VL-palstalle.
"Esim. MInulla on tässä naapureita
Kirjoittanut: jotak ei ole VL:iä 1.6.2006 klo 21.58
Ja ovat juuri vanhenemassa. He tuntuvat todella vierailta. "
Tarkotan sitä, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä,Raamatun mukaan.