MENEMMEKÖ LÄÄKÄRIIN VAI SAIRAANHOITAJALLE?

Tämän päivän Itä-Häme – lehdessä (31.5.06) oli toimittaja Anne-Pauliina Rytkösen laatima artikkeli ”Vastaanottotoiminta muuttuu Heinolassa”. Kesäkuun alusta Heinolan terveyskeskus kokee jälleen uuden muutoksen, kun potilaita pyritään ohjaamaan lääkärin sijaan sairaanhoitajan vastaanotolle. Käytännössä kaikki tartuntatautipotilaat, myös tartuntatautiepäilyt ohjataan sairaanhoitajalle. Lisäksi pienet toimenpiteet ovat jatkossakin sairaanhoitajien hoidettavina. Onko lääkäriin enää mahdollista päästä muuten kuin yksityisellä puolella?

Lehden artikkelin mukaan tällä keinolla saadaan luotua enemmän vastaanottopäiviä. Samaten palvelun tulisi parantua. Mielestäni tämä on hieman ristiriidassa sen väitöksen kanssa, että lääkärin vastaanotolle haluavat, lievästi sairaat asiakkaat joutuvat jatkossa odottamaan omaa aikaansa pidempään. Onko tällöin kyse palvelun parantumisesta? Mielestäni ei. Kuka määrittelee onko potilas lievästi sairas vai ei? Raskas ja vastuullinen päätös hänelle.

Kun asiakas soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen, päätös hoidosta ja hoitavasta tahosta on puhelimeen vastanneella. Osaako hän heti tehdä oikean ratkaisun siitä, kenelle potilas ohjataan? Kuka ottaa vastuun sitten, jos asiakkaan oikean hoidon saanti estyy tai pitkittyy tämän sairaanhoitajalla käynnin johdosta? Kuinka nopeasti potilas pääsee tämän käynnin jälkeen lääkärille? Nämä ovat kysymyksiä, jotka nousevat välittömästi mieleeni.

Laitanpa nyt esimerkkitapauksen. Käytimme muutama viikko sitten 6-vuotiasta lastamme omalääkärin vastaanotolla. Lastamme vaivasi erittäin pahan kuuloinen vinkuva yskä ja raju nuha. Lääkärikin aluksi vähätteli lapsemme sairautta ja sanoi, että jos kaikki tällaiset nuhatapaukset tulisivat vastaanotolle, ei muita potilaita kerittäisi hoitamaankaan. Kuunneltuaan stetoskoopilla lapsemme keuhkot, asia olikin jo aivan toinen. Lapsemme vaikea siitepölyallergia oli laukaissut hänelle astmaoireet. Poistuimme lääkäristä lukuisten reseptien kera. Poikamme sai kasan lääkkeitä, joista yksi oli mm. astman hoitoon tarkoitettu lääke. Kuinka pahaksi poikamme vointi olisi ennättänyt mennä, jos hänet olisi ohjattu ensiksi sairaanhoitajalle? Hoitohan tuossa viivästyisi, sitä ei voi kieltää.

Sairaanhoitajien vastuu siis kasvaa rutkasti. Luullakseni tämän takia sairaanhoitajille tulisi antaa mittavasti lisäkoulutusta tehtäväänsä. Heidän työnkuvansa muuttuu tämän johdosta aika paljon. Jos sairaanhoitaja diagnosoi potilaalla esimerkiksi korvatulehduksen, niin kuka tällöin kirjoittaa reseptit? Muistaakseni aiemmin sairaanhoitajat eivät tehneet diagnooseja eivätkä kirjoittaneet reseptejä. Vai käykö nyt niin, että sairaanhoitajan todetessa potilaalla korvatulehduksen, potilas lähetetään lääkärin luokse? Tuolloin lääkäri tutkii potilaan korvat ja toteaa sairauden sekä kirjoittaa reseptin. Eikö tällöin yksi potilas syö turhaan kahden ihmisen resursseja, sairaanhoitajan ja lääkärin? Yhdelläkin voisi selvitä. Onko siis kyse sittenkin potilaan pompottelemisesta paikasta toiseen vai todellakin resurssien lisäämisestä? Taloudellisista säästöistä ei kuulemma ole kyse!