tarkoitan siis terävyys,värit ja kontasti?
Kumpi parempi 35filmi- VS digijärkkäri ?
hong kong
141527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
nuo kaikki kohdat on korostuneita tavalla tai toisella, tekeekö se kuvasta paremman on taas asia erikseen, toinen tykkää toinen ei, mutta hyvällä kinojärkkärillä ja analogisella labbiksella tehty kuva kyllä voittaa digijärkkäri/labbis kuvan mennen tullen..
Projisoitu kuva vai paperille tulostettu?
Käsittelemätön tiedosto / käsitelty?
Automaattilabran / ammattikuva?
eli siis paperivedos/valokuvavedos
Kun pysytään alle A3 koossa.
( Ei kuitenkaan parempi, vaan yhtä hyvä, mutta helpompi säätää valot ja värit tulostusta varten )
... isoihin vedoksiin sitä resoa juuri enempää tarjoa. Eiköhän isoihin vedoksiin toi keskikoko tai laaka ole se väline. Ainakin negatiivi tarjoaa kosolti dynamiikkaa (vähintään nyky digien verran) joten säädöt onnistuu niistäkin ihan yhtälailla, mutta paljon sitten riippuu minkälainen skanneri ja kuinka hyvin filmi skannautuu (niissäkin on eroja).
Paperivedoksia tulee aika vähän tehtyä.
Digikuvia tähän mennessä 10 000, joista tehty neljä kappaletta paperivedoksia.
Filmille kuvatessa sama tahti, alle kymmenen kappaletta paperivedoksia vuodessa, filmikulutus keskimäärin 75rl / vuosi.
Parhaimmillaan kuvat on kuitenkin kankaalle projisoituina.
Toistaiseksi filmiprojektorit ovat vielä ylivoimaisia digiprojektoreihin verrattuna.
Ei pikseliluvusta ( terävyydestä ) ole paljon iloa, jos ei se näy lopputuloksessa.
( kuvaesityksessä )
Mikäli vastaan vain kysymykseen niin ainoa ero, jonka itse näen digiprinttien ja suurennuskoneella(leica)35mm-negatiiveista tehtyjen
valokuvaprinttien välillä on, että digiprinttien mustuma ei ole valokuvaprinttien mustuman veroinen.
Puhumattakaan, jos perinteinen valokuvaprintti "toonataan", jo normaalissa valokuvakopiossa voi olla yli "2.0D" mustumaarvo, joka tosin riippuu valokuvapaperista ja toonaamalla päästään vielä suurempiin lukuihin.
Printtien huippuvalo kohdissa asia ei häiritse, koska aivan kirkkain kohta jätetään usein aivan pohjavaaleaksi tai käytettään "heikennystä" kirkastamaan huippuvalo kohtia, joten digiprintien paperin pohjaväri on todella vaalea ja sopii hyvin huippuvaloarvoksi.
Tosin perinteisessä valokuvakopiossa valkoinen huippuvalokohta näyttää ehkä vaaleammalta kun rinnalla on todella mustaa sävyä.
Väreissä en näe suurta eroa... Kokonaan toinen asia on, että digin kontrastialueen toistokyky ei ole niin laaja kuin 35mm dia-filmin tai erikoismenetelmällä kehitetyn 35mm mustavalkonegatiivi rullan.
Moi !
Käytännön elämässä, normaalin harrastelijan käytössä, digillä lopputulos on parempi.
Olen kuvannut kolmisenkymmentä vuotta filmille ja viimeiset neljä vuotta rinnan molempia. Käytännössä digillä saa parempaa jälkeä.
Huippuvälineillä filmistä saa yhtä hyvää, ainakin riittävän hyvää jälkeä. tosiasiassa yhdelläkään normaali harrastajalla ei ole kuitenkaan varaa ostaa huippuhyvää rumpuskanneria. tämän luokan keskustelut ovat täysin teoreettisella tasolla.
--
Mutta kiwa teoreettisiakin keskustelua on käydä ja kuulla eir näkökulmia.
pesevät mennentullen parhaat filmikamerat. Muistelen, että digit pystyvät hyödyntämään yli 95 % foteneista kun filmin herkkyys lienee alle 5 %. Yhteenkään uuteen merkittävään tähtikaukoputkeen ei ole ole laitettu filmikameraa vaan aina on tyydytty digiin. Toisaalta harvalla meistä on varaa halkaisijalta edes viiden metrin linssiin ja kennon nestekaasujäähdytys on vaikea saada mahtumaan pokkariin.
Arkipäivän elämässä (muutaman tuhannen euron) digikamerat lienevät parempia. Käytettynä puoli-ilmaiset keskikoon ja laakafilmikamerat ovat selvästi digejä parempia, mutta äärimmäisissä olosuhteissa digit ovat loistavia. Filmikamerat ovat katoavaa kansanperinnettä, mutta kyllä niitä valmistetaan ja käytetään ainakin sata vuotta.
Kannattaa lukea kysymys....
" Mutta kiwa teoreettisiakin keskustelua on käydä ja kuulla eir näkökulmia."
Valitsemalla sopivasti verrattavat asiat, saa sopivia vastauksia.
Terävyys: Digi ylivoimainen.
Väritasapaino: 1000 kertaa helpompi hallita digillä.
Muut värit: Saturaatiota voi olla filmivedoksessa (ja varsinkin diassa) enemmän kuvan näyttämättä luonnottomalta. Mutta tulos riippuu filmistä ja litkuista niin paljon että sulla menee 30vuotta opiskeluun että voit edes kuvitella, mikä olis "optimaalinen" lopputulos.
Kontrasti: Filminegatiivi tarjoaa tasaisimman sävyjakauman, ja samalla oikealla valotuksella todentuntuisimman kontrastin. Esim. usvaisesta maisemakuvasta tämän näkee helposti maallikkokin, 95% kuvista taas ei kukaan. Digi polttaa valkosen aina valkoseksi klöntiksi, jota ei voi pelastaa mitenkään, negatiivilla valotus on aina suhteellinen liukuva käsite. Dia tekee saman sekä tummalle että vaalelle päälle, mutta filmillä tuo täysin puhkipalaneen raja ei ole niin absoluuttinen.