Minä häpeän ja pyrin salaamaan sen. Yksinäinen ihminen on jotenkin kummallinen, koska hän on yksin. Kaikilla normaaleilla ihmisillähän on edes jonkin verran ystäviä ja sosiaalista toimintaa. Pakkohan yksinäisessä jotain vikaa on olla! Minä en halua että minusta ajatellaan noin, niin kuin varmasti yksinkertaiset ihmiset ajattelevat.
Jos vanhat koulukaverini saisivat tietää että olen AINA yksin kuolisin häpeästä. Nuorilla aikuisillahan on aina jotain menoa ja meininkiä, minähän olen kummajainen.
Sukulaisillekin pyrin yleensä kiertäen vastaamaan jos he kysyvät vapaa-ajanvietostani. Jos joku vaikka tiedustelee, että miten juhlistan syntymäpäivääni niin vastaan, että "enpä kai mitenkään/ei sitä viitsi/no eipä tule mihinkään tällä kertaa lähdettyä". Aivan kuin olisi oma päätökseni ja valintani nyt olla juhlimatta/tekemättä mitään, samoin myös muina juhlina (juhannus, vappu, uusivuosi, joita oieastaan en pidä juhlina koska en juhli niitä). :)
Kyllä minua vähän hävettää. En yksinäisyydestä ainakaan lähde kellekään erikseen mainitsemaan.
Jos vanhat koulukaverini saisivat tietää että olen AINA yksin kuolisin häpeästä. Nuorilla aikuisillahan on aina jotain menoa ja meininkiä, minähän olen kummajainen.
Sukulaisillekin pyrin yleensä kiertäen vastaamaan jos he kysyvät vapaa-ajanvietostani. Jos joku vaikka tiedustelee, että miten juhlistan syntymäpäivääni niin vastaan, että "enpä kai mitenkään/ei sitä viitsi/no eipä tule mihinkään tällä kertaa lähdettyä". Aivan kuin olisi oma päätökseni ja valintani nyt olla juhlimatta/tekemättä mitään, samoin myös muina juhlina (juhannus, vappu, uusivuosi, joita oieastaan en pidä juhlina koska en juhli niitä). :)
Kyllä minua vähän hävettää. En yksinäisyydestä ainakaan lähde kellekään erikseen mainitsemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kenelle häpeäisi ...
Tuo yksinäisenä nyhjöttäminen ei ole siis oma, luonteva tyylisi, mutta olosuhteiden pakosta joudut viettämään elämääsi sillä tavoin? No ok. Mutta sitä en käsitä, että mitä hävettävää siinä on. Niinkuin ylempi kirjoittaja jo kirjoitti: ei ole ketään, kelle hävetä. Ja tottahan se on, yksinäisiä ihmisiä ei kukaan pohdiskele, vaan he "saavat luvan" olla ihan rauhassa. Joten häpeämistä sinun ei mielestäni tarvitse tässä ollenkaan murehtia... Ei kukaan pidä kirjaa siitä, kuka oli minäkin vuonna yksinäinen, vaan jokaista kiinnostaa ainoastaan se, MITEN HE ITSE voisivat viettää vapaa-aikaansa. Jos yllättäen tutustuisit johonkin seurapiiri-ihmiseen, en usko että hän alkaisi kyselemään sinulta tuosta sinun yksinäisyydestäsi. En vain jotenkaan usko...
...on täysin normaali.
Hei!
Olen jo ilmeisesti runsaasti sinua vanhempi, ja luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat.
Työssä, missä ihmissuhteeni ovat, joudun liian usein vastaamaan kysymykseen "kenen kanssa" jos olen kertonut olevani lähdössä/olleeni jossain. En siis enää kerro menoistani, koska jatkuva "olin yksin" vastauksen antaminen alkaa todella "hävettämään" ja oma ahdistus lisääntyy.
Ihmiset, jotka eivät oikeasti ole TÄYSIN yksinäisiä, eivät voi koskaan ymmärtää ...
Vietin 30 vuotisjuhliani vain mieheni kanssa kaksin, koska en tiennyt ketä voisin kutsua. Yksi ystävä itse ilmoitti haluavansa viettää synttäreitäni. Että silleen.
Mutta tottahan se on ettei kannata sanoa ihmisille että olet yksin/yksinäinen. Parempi on kai sanoa että on kyllä ystäviä mutta kaukana. Koska jotenkin sitä alitajuisesti ihminen ajattelee ettei toinen ole ystävyydenarvoinen jos ei ole ystäviä.
Itse ajattelen, etten ole vain kohdannut vielä oikeita ihmisiä tarpeeksi. Ei minussa ole mitään vikaa kuten ei sinussakaan! Taaksepäin katsottuani ymmärrän miksei minulla ollut ystäviä. EN tuntenut itseäni enkä osannut olla aito siksi. Nyt tiedän kuka olen ja olen avoimempi. Siltikään ei ole vielä ystäviä niin, että se minua tyydyttäisi. Kaipaisin paria ystävää tänne lähelle.
Ja ekaa kertaa olen nyt Juhannuksena viettämässä sitä! Ihmiset aina kysyvät mitä teet Juhannuksena ja minä olen vain kotona tai sitten mennään miehen vanhemmille. Nyt lähdemme ystäväni ja hänen perheensä luo! Ainakin osaan olla kiitollinen niistä ystävistä joita minulla on ja jotka pitävät yhteyttä vaikka asummekin kaukana.