Kun näitä aiheita yhteis- ja yksinhuoltajuudesta täällä käy lukemassa, vaikuttaa siltä, että yksinhuoltajuus koetaan negatiiviseksi suurimmassa osassa viestejä - milloin kenenkin taholta. Haluaisinkin kuulla positiivisia asioita yksinhuoltajuudesta sekä yksinhuoltajien itsensä mielestä että muiden. Siis mitä positiivista on/näet yksinhuoltajuudessa?
Sitten toiseksi miten muut ihmiset kohtelevat, kun ilmoitat olevasi yh? Miten ns. "normaalien" (isä, äiti, lapsi/lapset) perheiden äidit/isät suhtautuvat? Onko ensimmäinen reaktio voi, voi -tyyppinen vai mikä? Onko enemmän kysymys omasta persoonasta ja suhtautumisesta kuin yksinhuoltajuudesta ja mistä sen huomaa?
Sitten toiseksi miten muut ihmiset kohtelevat, kun ilmoitat olevasi yh? Miten ns. "normaalien" (isä, äiti, lapsi/lapset) perheiden äidit/isät suhtautuvat? Onko ensimmäinen reaktio voi, voi -tyyppinen vai mikä? Onko enemmän kysymys omasta persoonasta ja suhtautumisesta kuin yksinhuoltajuudesta ja mistä sen huomaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisten käyttäytyminen yksinhuoltajaa kohtaan riippuu siitä miksi henkilö on yh. Jos olet leski sinua ymmärretään paremmin. Eronnut yh-nainen on monille avo- tai avioliitossa olevalle naiselle uhka, joka kaappaa hänen miehensä niin kuin miehellä ei omia aivoja olisikaan. Tästä syystä yh-naista ei kutsuta esim. kesämökille, perhejuhliin ym. Itse olen yh ja onnellinen siitä, ettei enää tarvitse kuunnella juopon ukon hörinöitä. Saan nauttia ihanasta lapsestani pelkäämättä mitä miehen juopottelu häneen vaikuttaa. Rahat tietenkin on aina tiukalla mutta eihän kaikkea voi mitata rahalla. Menot on vaan suhteutettava tuloihin. Asun omistusasunnossa, käyn työssä ja opiskelen työn ohella. Vapaa-aikaa ei liiemmin ole mutta kaikella on oma aikansa.
Sukulaiset auttavat kun apua tarvitsen. Olen oikeastaan tosi onnellinen. Olen huomannut, että en tarvitse miestä moneenkaan asiaan, näin on hyvä.
Kyllä se omasta itsestä lähtee se suhtautuminen. Mä suhtaudun yhärin uraani positiivisesti, enkä minkäänlaisena olosuhteiden uhrina. Itse annoin miehelle kenkää aikoinaan, enkä ole päivääkään katunut.
Positiivista on paljon. Kaikki sujuu helposti kun on yksin vastuussa. Hyvällä organisoinnilla arki sujuu kivasti omalla painollaan. Ei tarvitse ajatella ja viihdyttää mitään kaljaa kittaavaa sohvaperunaa iltaisin, vaan voi tehdä mitä huvittaa ;)
Toiset ihmiset välillä suhtautuu omituisen säälivästi. Ikään kuin mulla olis ollu tosi raskasta. No olihan se raskasta vaippaikäisiä yöheräilijöitä yksin hoitaa, mutta tosi mukavaa aikaa kuitenkin kotiäitinä! Useimmat tunnustavat etteivät olisi yksin pystyneet hoitamaan lapsia ja kotia, eli mies on ollut hyvin tarpeellinen.
On mukavaa olla itsenäinen!!!
Aika usein voivotellaan sitä, että on yksinhuoltaja. Eikä todellakaan lapsen kannalta, vaan yksinhuoltajan kannalta katsottuna. Mielummin yksinhuoltaja kuin huono parisuhde.