Olen mielenkiinnolla seurannut ilmiötä jo sen kymmenen vuotta, mitä enemmän aktiivisesti koulutuskentillä olen pyörinyt. Koira, joka kilpailee TOKO:n erivoissa ja seuraa kylki kyljessä kuin paikoilleen liimattu, mutta arkielämässä saattaa räyhätä remmissä ja kiskoo taluttajaa minne mielii.
Näitä on nyt tullut nähtyä jonkin verran (=paljon) ja mietinkin, että onko oikeasti tärkeämpää päästä sinne erivoihin ja valioksi ja ainoastaan pitää noita tavoitteita silmällä koiraa koulutettaessa. Eräskin toetsi minulle, ettei voi koiraansa opettaa olemaan kiskomatta hihnassa, koska sen innostus katoaa eikä se tekisi liikkeitä enää yhtä vauhdikkaasti kentällä.
Metsästysporukassa sama juttu: Koiraa ei voi kouluttaa (joko siksi kun se on ajokoira eikä niitä "voi" kouluttaa) tai siksi, että koirasta tulee liian kuuliainen eikä sen metsästysvietti säily hyvänä.
Englannissa eräs näyttelykasvattaja käski minua olla opettamatta koirilleen (joita tuolloin koulutin ja handlasin) istumista käskystä, koska ne eivät sitten seisoisi näyttelykehässä... Olipa tämä ihmeissään, kun koirat oppivat molemmat! Ajatella...
Itsellä tavoitteena on koira, jonka kanssa voi mennä minne vain ja pitää irti missä vain, ja johon voi luottaa niin paljon kuin koiraan ylipäätään on mahdollista luottaa. Jos se pärjää kisoissa niin hyvä, mutta arkielämä on se, johon panostan eniten.
Näitä on nyt tullut nähtyä jonkin verran (=paljon) ja mietinkin, että onko oikeasti tärkeämpää päästä sinne erivoihin ja valioksi ja ainoastaan pitää noita tavoitteita silmällä koiraa koulutettaessa. Eräskin toetsi minulle, ettei voi koiraansa opettaa olemaan kiskomatta hihnassa, koska sen innostus katoaa eikä se tekisi liikkeitä enää yhtä vauhdikkaasti kentällä.
Metsästysporukassa sama juttu: Koiraa ei voi kouluttaa (joko siksi kun se on ajokoira eikä niitä "voi" kouluttaa) tai siksi, että koirasta tulee liian kuuliainen eikä sen metsästysvietti säily hyvänä.
Englannissa eräs näyttelykasvattaja käski minua olla opettamatta koirilleen (joita tuolloin koulutin ja handlasin) istumista käskystä, koska ne eivät sitten seisoisi näyttelykehässä... Olipa tämä ihmeissään, kun koirat oppivat molemmat! Ajatella...
Itsellä tavoitteena on koira, jonka kanssa voi mennä minne vain ja pitää irti missä vain, ja johon voi luottaa niin paljon kuin koiraan ylipäätään on mahdollista luottaa. Jos se pärjää kisoissa niin hyvä, mutta arkielämä on se, johon panostan eniten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oman koirani kanssa harrastan agi.ä, tokoa, hakua ja käymme joskus näyttelyssäkin. Ei ole koulutus näyttelyissäkäyntiä häirinnyt, eikä päinvastoin. Koira on MVA, eikä ole istunut näyttelyssä kertaakaan. Sunnuntaina yks täti-ihminen selitti agi.treeneissä, että kasvattaja on kieltänyt opettamasta koiralle istumista, kun sitten muka istuu näyttelyssä. Ja paskat sanoin. Jokainen koira rotuunkatsomatta oppii istu ja seisokäskyn.
Tuntuu menevän niin, että pienten rotujen piirissä istuminen on suorastaan rikos. Laiskuutta on olla opettamatta koiralle asioita. Sitten tullaan jopa tokotreeneihin ja kun alat selittää perusasentoa, niin sitten ollaan kauhistuneita, kun meidän koira ei saa istua. Höpö höpö. Koirat oppii mitä niille opetetaan ja osaavat mokomat erottaa ollaanko näyttelykehässä vai tokokentällä.
Ja eikun koirille uusia asioita opettamaan, se on hyödyllistä ja hauskaa.
No jos koiran kanssa ei harrasteta tokoa vaan se harrastus on näyttelyt. Niin miksi ihmeessä sille pitäisi edes opettaa koko istu-sana. Siksikö kun se nyt on sellainen mitä kaikki opettaa...? Toinen puoli asiassa on sitten se että koira kyllä oppii kummatkin asiat. Kyse on vain mieltymyksestä ja mielestäni tämä on yksi asia missä on turha alkaa muita kritisoimaan.
Tuohon remmirähjäys juttuun mistä alkuperäinen kirjoittaa en taas itse ole paljon törmännyt. Ja ikää on lähes kaksi kertaa enemmän ja näin ollen kaksi kertaa enemmän olen varmasti pyörinyt toko-ympyröissä omien koirien kanssa ja kouluttajana. Kääk, ,kun olen jo vanha ;) Kyllä pääsääntöisesti,minun mielestäni, EVLssä kisaavilla koirakoilla on jo niin hyvä suhde että hihnassa kiskomista/rähjäystä yms ei tapahdu.
Ja muutenkin, tokokentillä on alkanut näkymään mielestäni paljon koirakoita joilla suhde on paljon parempi kuin mitä aikaisemmin näki.Remmirähjöjä joskus näkee mutta siinäkin on usein takana jokin muu asia kuin koulutuksellinen asia, pelko tms. Ohjaaja ei vain ole osannut sille asialle tehdä mitään.
Poikkeuksia varmasti on, olen niitä itsekin nähnyt mutta ei saa alkaa yleistämään. Tuo kommentti että antaa koiran vetää ettei sen innostus katoa on aika uskomaton mielestäni. Hihnassa vetämättä käveleminen on ensimmäinen asia mitä koirilleni opetan kun se pentu riekkuminen on loppunut. No, jokainen kai tavallaan...
Sehän että on päässyt kisoissa pitkälle ei kyllä tosiaan ole mikään tae siitä että suhde on kunnossa.
Metsästysporukoissa olen liikkkunut vain noutajapuolella ja siellä kyllä koirat ovat koulutettuja.Eihän se homma kertakaikkiaan muuten edes onnistu. TÄysin mahdottomuus. Muista metsästyskoirista en osaa sanoa sitten yhtään mitään.
Aivan totta, ainakin olen samaan törmännyt jonkun kerran. Koira saattaa olla huippukoulutettu ja kumminkin voi olla muuten luonteeltaan heikko. Yksikin justiin TVAksi tullut koira kotona repii kaiken eikä ollenkaan osaa olla kiinni kun vetää. Eihän sitä pakko ole opettaa ollenkaan mitään, mutta tuo on outoa kun jaksetaan panostaa kisoihin vaan ei arkielämään.
Tää on nyt vanha vitsi,mutta ennenvanhaan puhuttiin,että on tottelevaisia koiria ja sitten on " kenttätottelevaisia" koiria...
En ole moisesta kuullut, mutta kuulostaa juuri silta, miten olen asian monesti kokenut... Mita myohempaan komenttiisi tulee, polvet on tutisseet monta kertaa ja hermot riekaleina. Koira katsoo ja ihmettelee, etta mita se nyt tarisee, tamahan on vain yksi koe. Joopa joo. ;)