En ole ihan varma, kuuluuko tämä tänne, mutta haluaisin jostain apua..
Olen 12-vuotias tyttö, jonka elämä on melko kurjaa. Siis tämä ei ole mitään teiniangstia, vaan ihan oikeaa. Ote päivästäni:
Aamulla herätessäni äitini alkaa huutamaan heti ensimmäiseksi minulle, miksen ole kammannut hiuksiani tai miksen ole siivonnut huonettani. Huutaminen ja valitus jatkuu aina siihen asti, kun lähden bussipysäkille odottamaan bussia. Koulussa saan heti ensimmäiseksi kestää kiusausta; Minua kiusataan, koska en ole samanlainen kuin muut tytöt, eli siis en kikata joka asialle ja en pidä jalkapallosta tai juoksusta, ja harmikseni opettajalle puhuminen ei auta koska minua kiusaavat tytöt ovat hänen lellikkejään ja hän ei heille ole huutanut ainakaan kolmeen vuoteen. Mutta jos minä pudotankin kynän tunnilla, saan huudot mölyämisestä, vaikka se hemmoteltu kakarakaksikko takanani kikattaa ja möykkää koko ajan. Osa luokan pojista kiusaavat minua aivan jatkuvasti haukkumalla huoraksi, läskiksi jne ja kaikki puhuvat minusta selkäni takana. Olen tosin onnistunut löytämään pari kaveria, mutta eivät he minua koskaan puolusta.
Kotiin palattuani raskaan koulupäivän jälkeen siskoni kiljuu minulle milloin mistäkin asiasta, ja jos väitän vastaan, turpiin tulee. Ja kun kantelen siitä äidilleni, tämä vain tuhahtaa. Mutta jos minä hipaisenkin jotakuta sisaruksistani, saan viikon nettikiellon ja huudot. Äitini oikeastaan on se pääpahis; Hän saattaa syöksyä milloin tahansa huoneeseeni ja mäkättää ja huutaa korvani pilalle aivan turhista asioista. Tai sitten hän syyttää minua jostain, minkä siskoni tai veljeni on tehnyt. Ja minä joudun hoitamaan yleensä kotihommia. Jos väitän vastaan, äitini läimäyttää minua naamaan ja huutaa, että en saa karjua ja olen itsekäs kakara, ja isänikin vain tanssii äidin pillin mukaan. Myötäilee äidin sanoja ja huutaa myös. Kun yritän puhua isälle, tämä vain sanoo, että itse muka huudan äidille, vaikka en koskaan huuda äidilleni koska tiedän, että saisin turpaani.
Tänään olin rauhallisesti koneellani ja olin saanut huoneeni siivottua, kunnes äitini yhtäkkiä avaa oven ja alkaa imuroimaan putipuhdasta huonetta, ja kun kysyin, mitä se oikein aikoo, hän alkoi huutamaan ja mäkättämään. Ja kun sanoin, että en huutanut sille, äiti läimäytti minua vihollani naamaan. Juoksin äkkiä ulos sisävaatteissani ja sukissa itkemään, mutta mitä tekee äitini; Heittää ulos roskapussin ja sanoo, "Vie tää roskikseen!". Lähden tarpomaan lumessa sukkasillani itkien. Vähän ajan päästä isäni tulee huutamaan minua sisälle ja äiti karjuu, että jos sairastun joudun menemään sisälle.
Tässä nyt istun.
Auttakaa minua, ennenkuin tapan äitini tai minut itseni.
Olen 12-vuotias tyttö, jonka elämä on melko kurjaa. Siis tämä ei ole mitään teiniangstia, vaan ihan oikeaa. Ote päivästäni:
Aamulla herätessäni äitini alkaa huutamaan heti ensimmäiseksi minulle, miksen ole kammannut hiuksiani tai miksen ole siivonnut huonettani. Huutaminen ja valitus jatkuu aina siihen asti, kun lähden bussipysäkille odottamaan bussia. Koulussa saan heti ensimmäiseksi kestää kiusausta; Minua kiusataan, koska en ole samanlainen kuin muut tytöt, eli siis en kikata joka asialle ja en pidä jalkapallosta tai juoksusta, ja harmikseni opettajalle puhuminen ei auta koska minua kiusaavat tytöt ovat hänen lellikkejään ja hän ei heille ole huutanut ainakaan kolmeen vuoteen. Mutta jos minä pudotankin kynän tunnilla, saan huudot mölyämisestä, vaikka se hemmoteltu kakarakaksikko takanani kikattaa ja möykkää koko ajan. Osa luokan pojista kiusaavat minua aivan jatkuvasti haukkumalla huoraksi, läskiksi jne ja kaikki puhuvat minusta selkäni takana. Olen tosin onnistunut löytämään pari kaveria, mutta eivät he minua koskaan puolusta.
Kotiin palattuani raskaan koulupäivän jälkeen siskoni kiljuu minulle milloin mistäkin asiasta, ja jos väitän vastaan, turpiin tulee. Ja kun kantelen siitä äidilleni, tämä vain tuhahtaa. Mutta jos minä hipaisenkin jotakuta sisaruksistani, saan viikon nettikiellon ja huudot. Äitini oikeastaan on se pääpahis; Hän saattaa syöksyä milloin tahansa huoneeseeni ja mäkättää ja huutaa korvani pilalle aivan turhista asioista. Tai sitten hän syyttää minua jostain, minkä siskoni tai veljeni on tehnyt. Ja minä joudun hoitamaan yleensä kotihommia. Jos väitän vastaan, äitini läimäyttää minua naamaan ja huutaa, että en saa karjua ja olen itsekäs kakara, ja isänikin vain tanssii äidin pillin mukaan. Myötäilee äidin sanoja ja huutaa myös. Kun yritän puhua isälle, tämä vain sanoo, että itse muka huudan äidille, vaikka en koskaan huuda äidilleni koska tiedän, että saisin turpaani.
Tänään olin rauhallisesti koneellani ja olin saanut huoneeni siivottua, kunnes äitini yhtäkkiä avaa oven ja alkaa imuroimaan putipuhdasta huonetta, ja kun kysyin, mitä se oikein aikoo, hän alkoi huutamaan ja mäkättämään. Ja kun sanoin, että en huutanut sille, äiti läimäytti minua vihollani naamaan. Juoksin äkkiä ulos sisävaatteissani ja sukissa itkemään, mutta mitä tekee äitini; Heittää ulos roskapussin ja sanoo, "Vie tää roskikseen!". Lähden tarpomaan lumessa sukkasillani itkien. Vähän ajan päästä isäni tulee huutamaan minua sisälle ja äiti karjuu, että jos sairastun joudun menemään sisälle.
Tässä nyt istun.
Auttakaa minua, ennenkuin tapan äitini tai minut itseni.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kirjoita tänne, niin saat varmasti vastauksen: http://www.terkkari.net
Huom!
Moi,kamalaa toi mitä kerroit.Onko sulla mitään isovanhempia tai joitakin tuttuja aikusia joiden puoleen kääntyä tässä asiassa,kun oma äitikin käyttäytyy noin.Pärjäile ja katso edellinen viesti,jonka toi toinen lähetti.
t.minä vain
Isovanhempia on, mutta äitenpuolemmaiset ovat aivan samanlaisia ja sen verran vanhanaikaisia, että sanovat vain "Kuule, kyllä se hoituu kun äitiä totellaan". Onneksi mulla on aina serkku.
Et sillee...mullakaa ei mee hyvin mut mitä sit...menee miten menee...kamuja on paljo
oon 16v poika...eteläpohjanmaalta...
koitaha hankkia joku hyvä ystävä jolle voit purkaa ja pyytää apua...sillä se korjaantuu
Aika vaikealta tilanteeltahan tuo kuulostaa...
Olisiko mitenkään mahdollista,että saisit isäsi kahden kesken juttelemaan kanssasi,kertoisit hänelle juurtajaksaen miten asiasi ovat,vaikka sanoit,että hän myötäilee vai äitisi sanoja,mutta jos hän ei ole huomannut kunnolla pahaa oloasi?
Jos tuosta ei ole apua niin mene koulusi terveyden hoitajalle tai vaikka ihan tilaat lääkäriltä ajan ja käyt kertomassa elämäntilanteestasi niin luulen,että kyllä jotain apua löydät!
Muista,että lapsiensa lyöminen on kiellettyä!!!
Sinun on parasta ottaa yhteyttä kuraattoriin tai
ehkä mahdollisesti POLIISIIN jos äitisi&muut perheenjäsenesi lyövät sinua ja huutavat ilman
mitää syytä... Yritä pärjätä :)
Tiedän, kuinka vaikeaa tuollaisesta asiasta on yrittää selvittää jollekin aikuiselle, koska he vain vähättelevät. Kirjoita mahdollisimman tarkasti, miten sinua kohdellaan. Näytä sitä ensin vaikka kouluterveydenhoitajalle tai jollekin toiselle, joka tuntuu sinusta luotettavimmalta. Varaudu siihen, että sinua ei uskota. Käänny, jonkun toisen puoleen, vaikka sitten poliisin.
No, voit lohdutella sillä, että 18-vuotiaana voit muuttaa loukostasi helvettiin koskaan sinne palaamatta. Ehkä jos alat opiskelemaan, niin sitten aikaisemmin jo...
Mä olin ite paha koulu kiusaaja joskus ja voin sanoo että kukaan siellä luokassa ei käy sun päälles...elletsä ite yllytä niitä...sä et pysty ikinä korvaamaan sitä koulu kiusausta jossä pysyt samassa koulussa...mun tyttö ystävä koko saman asin ylä asteella...ja nyttense käy vikaa luokkaa lukiossa ja eikä oo enään kiusattu koska ihmiset on kasvanu ja tullut järkiinsä..mä ite menin vielä raivoissani heittämään niille koulu kiusaajille läppää...nine oli ihan kunnon ihmisii..ja käskin jättää mun rakkaan rauhaan ja sama asia potes serkku poikaa mitä potkittii päähän joka päivä koulussa ja annettiin laumalla nyrkkiä helsingin vartiokylän koulussa...ja vanhemmat vaan haluu susta varmaan pitää huolta..siksne määräilee ja huutelee voi voi mullekki huudeltiin ku pienelle narttu orjalle täällä kotona..pienenä...nytten oon täysi ikäinen ja pistäny faijaa turpaan pari kertaa mutta eipä oo sen jälkeen enään puhunut mitään vaikka asutaan saman katon alla...ja tästä on 1.3wuotta..että koiuta pärjäillä...ja äläkä jää yksin käytävälle...hakeudu vanhempien ihmisten joukoon...esim:jos näät lukio laisia tai ylä aste laisia...ni sanot vaan että auttakaa...ni kylläse kiusauskin nopeesti loppuu..!!! *toivottavasti hyödyit jotain*
Okei, ensinnäkin, tunnen sinut, niinkuin varmaan nickistä huomaat. En ole ennen todellakaan tiennyt, että sulla on noin... sanoisinko, vaikeaa. Voin kyllä sanoa että tiedän miltä tuollainen tuntuu. Oma äitini tuntuu välillä olevan melko asennevammainen, eli kaikki on muka mun syytäni ja mä teen aina kaiken väärin jne. Äitini ei lyö minua, mutta sanallista väkivaltaa tulee senkin edestä. Esim. lähiaikoina olen ollut paljon kipeänä ja mulla on jatkuvasti kuumetta. Haluaisin mennä lääkäriin, että saisin tietää, mikä mulla on. Kun kerroin tästä äidilleni, se sai ihan järkyttävän raivarin ja ilmaisi, että mun sattumisiini nyt ei kukaan usko ja että mähän en mihinkään lääkäriin mene jonoja kasvattamaan kun mua ei kuulemma mikään vaivaa. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Isästäni ei kannata edes puhua.
Joka tapauksessa, onko sulla ketään, jolle voisit puhua? Esim. koulussa ketään mukavaa opettajaa tms.? Puhu vaikka naapurin tädille, jos sellainen sattuu löytymään. Tuollainen käytös äidiltäsi on kertakaikkiaan sairasta, eikä sun tarvitse kestää tuollaista hetkeäkään. Jos ei muuten niin soita vaikka lastensuojeluun ja selosta tilanne sinne.
Kirjoituksesi kuulosti jotenkin tutulta, aivan kuin oma nuoruuteni... Vaikka enhän minä vielä mikään aikuinen edes ole:) Mielestäni olet saanut kestää jo ihan liikaa... Minä sain kestää kiusaamista melkein koko ala-asteen ja ylä-asteen ajan ja se on vaikuttanut paljon elämääni. Ennen olin avoin ja rohkea ihmisten seurassa, mutta nykyään olen aina varuillani, jos joudun uuteen tilanteeseen. Kiusaaminen jättää pysyvät arvet, joiden paikkaaminen kestää vuosia... Mielestäni sinun pitäisi puhua jollekin tilanteestasi. Olen varma, että joku kuuntelee. Voi tuntua vaikealta mennä kertomaan omia asioita ulkopuolisille, mutta vanhempana varmasti arvostat sitä, että päätit pelastaa elämäsi. Älä jätä puhumista liian huomiseen, vaan tee se jo tänään. Onko koulussasi terveydenhoitajaa tai jotain muuta aikuista jolle voisit puhua? Entä isäsi? Jos selittäisit tilanteesi hänelle asiallisesti, niin että hän tajuaisi ongelmasi... Jos et puhu kenellekään, niin vähitellen asiat kerääntyvät sisällesi ja aiheuttavat vain ylimääräistä mielipahaa... Toivon sinulle jaksamista ja rohkeutta!
että etköhän hiukan liiottele.. oot nyt teini-ikänen ja se voi tuntuu että kaikki huutaa jne... sen koulu jutun uskon mut se taitaa olla liiottelua että jos kynä tippuu maahan niin sanotaan...
ja että äiti aina mäkättää jospa olet itse ottanut sellasen asenteen että äiti on välttämätön paha joka ei koskaan ees yritä.... miks ne ois sut tehny jos ne ei pitäis susta... ja liiottelu on liiottelua.... anteeks vaan mut tota en usko että kukaan muu ei tee mitään mutta sinä teet kaikki kotityöt... ja että muut sotkee paikkoja ja sinä saat syyt niskoilles....
SORRY MUT TÄÄ ON MUN MIELIPIDE !!!
Toi on hyvin yleinen mielipide:Et jos teini iässä yrittää puhua ongelmistaan,niin ne on silloin kuviteltuja ongelmia!!Mäkin saattaisin ajatella noin,ellen olis itse kokenu samaa..Eli kun mulla meni/menee elämässä huonosti(En tässä viiti alkaa ongelmiani selostamaan,sillä ketäpä ne kiinnostais kun oon vaan TEINI)Mun koulun maikat oli hommmanneet mulle ajan terveydenhoitajalle..kun mä en "hymyillyt moneen viikkoon tai nauranu"...Niin eli kävin sitten pakosta juttelemassa.Jotenkin mutsi onnistu löytämään sen lapun jonka terveydenhoitaja antoi mulle sen takii et maikat ei ihmettele miks en oo tunnilla.Siitä tuli huutoo,ja lyömistä..Mutsi huus et oonks mä menny selittään siitä jotain p****a koulussa.Enkä usko et kuvittelen tätä ongelmaa tai että tyttö joka tänne kirjoitti pyytäkseen apua kuvittelisi.Tää on siis taas vaan mun mielipide,sama juttu viiltelyssä:Sehän on yleisesti semmosta teiniangsti touhua,eli kaikki mitä teinit tekee on feikkaamista!En yleistä,enkä sano että kaikki ihmiset ajattelee näin..olen vain usein huomannut että moni "aikuinen" ajattelee niin.
Sinulla on tainnut olla aivan normaali koti, kun et tajua, että millaisessa helvetissä moni lapsi joutuu elämään. Äitini vihasi minua, koska minulla on synnynnäinen sairaus, sydänvika. Isommat sisarukseni saivat simputtaa minua täysin mielensä mukaan. Minua potkittiin ja hakattiin, minusta levitettiin valeita äitini toimesta. En saanut käydä edes hammaslääkärissä, kun hammasharjan ostokin oli liian suuri uhraus minuun,jne
Naapurin nuorimman lapsen piti syödä vanhempien sisarustensa lautaselle jättämät tähteet. Hän joutui imuroimaan koko omakotitalon joka aamu ennen kouluun lähtöä. Poika joutui juoksemaan koulumatkat, koska hän sai viipyä vain tietyn ajan matkalla. Siitä huolimatta hän sai jatkuvasti selkäänsä.
Tässä vain pari esimerkkiä.
en mä nyt tossa viittiny ruveta selostamaan mitä kaikkea henkistä pahaa mulle on tehty monelta taholta!Muista että ihmiset on erilaisia,jokin toinen asia saattaa satuttaa jotain toista henkisesti yhtä paljon,kuin sinun ongelmasi sinua!
en mä nyt tossa viittiny ruveta selostamaan mitä kaikkea henkistä pahaa mulle on tehty monelta taholta!Muista että ihmiset on erilaisia,jokin toinen asia saattaa satuttaa jotain toista henkisesti yhtä paljon,kuin sinun ongelmasi sinua!
Jos olisit oppinut jotain omista vaikeuksistasi, et vähättelisi muiden ongelmia. Se satuttaa pahiten.
"et tiedä"- kommenttini oli tarkoitettu nim. petetylle, ei sinulle Päivi.
Ensinnäkin on suomen lain vastaista käydä lapseen fyysiseti käsiksi.kokeileppa ensikerralla kun äitisi yrittää läimäyttää,sanoa että kerrot kohta viranomaisille hänen käytöksestään.tai sano isällesi että todella teet niin jos hänkään ei saa äitiäsi lopettamaan läimäyttelyä.luulisi että äitisi hieman säikähtäisi.siskosi ei taida olla kovin vanha vielä,koska hän ei pidä puoliasi,ne asiat kyllä paranee vielä,ikävä kyllä siihen menee varmaan vuosia kunnes isosiskosi tajuaa että olit paljon heikompi,ja silloin häntä kaduttaa.Vaadi terkkarisi kautta joku apunumero johon voit soittaa.Lupaan sinulle ettet jää ilman apua.suomessa näiden kotiolo juttujen pitäisi vielä toimia niin,ettei tarvitse sietää tuollaista.Voimia sinulle!
Jos joku kuvittelee tuon teiniangstin aikaansaannokseksi, kuulkoon tätä:
Jo kun olin 9-vuotias, äitini yhtäkkiä alkoikin huutamaan minulle kaikesta. Kaikki oli minun vikaani, minä olen perheen kolmesta lapsesta kaikista välinpitämättömin, etc. Isäni ei ole koskaan edes puolustellut minua, vain myötäillyt äidin sanoja.
Eikä minun mielestäni 9-vuotias ole vielä lähellekään teiniä.
Koulukiusausta on ollut jo koko kouluiän. Minulla ei ole todellakaan hajuakaan, minkä takia juuri minut valittiin kiusatuksi. Mutta se saattaisi juontaa juurensa siitä, että olen aina ollut poikien mukaan menevä, ja en kulje muodin ja massan mukana kuten muut. Siinä se taitaa olla, Olen erilainen. Monet sanovat, muunmuuassa enoni ja muutama toinen, että olen hyvin itsevarma ja vahvamielinen, jonka avulla olenkin kestänyt jo viisi vuotta. Mutta nyt ovat ajat vain käyneet pahemmiksi.
Äiti on kuin aikapommi; Koskaan ei tiedä, mistä se räjähtää. Aina pelkää, että sanoo tai tekee jotain, joka saa sen suuttumaan. Ja sanoisin jo, että äitini on skitsofreenikko, koska töistä tullessaan tämä voi olla täysin iloinen, mutta kymmenen minuutin päästä saattaa tulla huutamaan taas. Olen sanonut monta kertaa äidilleni, että ilmoitan lastensuojeluliittoon, koska on lainvastaista lyödä lastaan. Mutta mitä sanoo äitini. "Saa kyllä lyödä kun lapset ovat kurittomia!" Ja kuriton on äidin kielellä se, ettei tee kuutta homaa kymmenessä sekunnissa.
Huoh.
Olet varmaan oikeassa tuosta kiusaamisen "syystä". Jos tyttö tai nainen ei ole kanamainen lässy, hän joutuu varmasti muiden silmätikuksi. Oikea syy on tietysti, että kiusaamisesi aloittaja on sinulle jostain kateellinen. Ehkä sinä olet sellainen kuin hän haluaisi olla, mutta ei uskalla. Massasta erottuminen myönteisesti vaatii rohkeutta.
On hyvin tavallista, että aikuisilla on monenlaisia rooleja, viittaan äitisi käytökseen. Esim. työkaverini löysi unelmiensa miehen. Mies soitti hänelle monta kertaa päivässä, jolloin työkaverini kujersi hänelle uskomattoman hellästi. Aina heti luurin laskettuaan työkaverini muuttui katkeraksi ja ilkeäksi harpuksi, joka lakkaamatta kiusasi nuorta työkaveriaan.
Ajattelin, että äidilläsi voisi olla ongelmia työpaikallaan tai isäsi kanssa. Hän purkaa pahaa oloaan sinuun. Olet helppo kohde syntipukiksi. Itse jouduin alistumaan liian monta vuotta äitini ja vanhempien sisarusteni henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Siihen aikaan tuollaisista asioista ei puhuttu.
Ei sinun tarvitse alistua tuollaiseen. Toivon sinulle voimia hakea apua.
no moi! Joo...minuakin on koulukiusattu...ja olen nyt 15wee...minua kiusattiin ala-asteella koko ajan...haukuttiin milloin miksikin...mutta ei ikinä lihavaksi...mutta olin jo 5-6lk:lla tosi masentunut...mutta kun pääsin ylä-asteelle niin minua ei enää kiusattu...mutta sitten vasta minun ongelmani alkoivatkin...sairastuin anorektiaan...ja syyksi epäillään koulukiusaamista...koska minulla on muuten elämä ollu hyvin...ylä-asteella ne minun koulukiusaajat on eri luokalla...ja sitten sairastuin....koko koulu sai tietää siitä minun anorektiasta koska sen húomasikin minusta mutta ne olivat kyllä muuvaltakin sen tienneet...mut yhtenä päivänä kun olin koulussa...ne kiusaajat koko ryhmänä vaikka nekin on eriluokalla tuli pyytää minulta anteeksi siitä kun olivat kiusanneet minua...ja kyseli mitä minulle kuuluu...ja minä olin hyvin onnellin että nekin oli nyt ymmärtäny että minun elämä on ihan "0pihalla"!! Ja nykyjään ne kiusaajat juttelee minun kanssa välitunnuilla...ja jotkut kävelee kotiin minun kanssa kun asuu samalla suunnalla...ja on minun kanssa iltaisin...ja he melkein nykyjään huolehtii ennemmän minun terveydetäni kun edes minun vanhemmat...ne kaverit on ollu muutaman kerran minun mukana kun olen käynyt juttelemassa lääkärin kanssa tästä sairaudestani...mutta täsäpä oli minun tarinani...