Onko tällä palstalla nuoria as-ihmisiä jotka haluaisivat kirjoitella omasta elämästään?
Nuoria aspergeriä, ikä alle 20v
semi
211636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oon kyllä yli 20, mutta nuoria oon vähän kaivannut seuraksi. Kauheen vähän tuntuu olevan nuoria. Ehkä ne ei kirjoittele.
Mistä haluaisit puhua?
Ehkä siitä miten yksinäiseksi sitä jäi, kun sai asperger-diagnoosin. Aivan kuin minulla olisi joku tarttuva tauti?
Miten sait diagnoosin ja oletko kertonut assistasi ihmisille, vai onko joku muu tehnyt sen puolestasi?
Lakkasiko kaverit ottamasta sua porukkaan, vai mitä on tapahtunut? : /
Mulla ei ole diagnoosia, enkä halua sitä hakea. En halua, että ominaisuuksistani ja persoonastani tehdään sairautta... Ja ei se diagnoosi tee minua vielä mihinkään kuuluvaksi, eikä as liioin.
Sain diagnoosin kun opet eivät enää jaksaneet minun kanssasi ja laittoivat testeihin ja kyllä se on kaikille koulussa kerrottu. En ollut ennen diagnoosia kiusattu, koska olin sellainen suupaltti ja joka paikassa häärin ja opeille sanoin joka asiasta vastaan.
Diagnoosin jälkeen olen jäänyt kaikista syrjään, osittain omasta ehdostakin, olen vaan alkanut olee hiljaa joka paikassa.Itsemurhaakin olen jo pari kertaa yrittänyt.
Siis onko koulun puolesta kerrottu sinun assistasi!?
Mitenköhän olisi oikeusjutun paikka tuossa tilanteessa?
Kyllä muistan, millainen olin itse joskus lapsena, ehkä vähän hankala koulussa. Mutta ite olin hiljainen. Ja olen myös seurannut muutamia asseja myöhemmissä kouluissa. Mielestäni ne opettajat, jotka eivät niitä ihmisiä kestäneet, olivat ymmärtämättömiä ja itsekeskeisiä. Eivät osanneet ikinä ajatella asioita toisen kannalta, eivät omanneet sosiaalisia taitoja, joilla päästä heti kompromisseihin erilaisissa tilanteissa.
Tämähän on yleinen käytäntö, jos ei luokka riitä niin voimistelu salissa.. kutsutaan kaikki koolle ja opettaja kertoo suru uutisesta, miten tämä pikku poika on sairastunu parantumattomaan kulkutautiin mikä on aiheuttanu nämä käytös häiriöt.. juu on kokemusta.
minunkin elämäni on pilattu.
"Mielestäni ne opettajat, jotka eivät niitä ihmisiä kestäneet, olivat ymmärtämättömiä ja itsekeskeisiä. Eivät osanneet ikinä ajatella asioita toisen kannalta, eivät omanneet sosiaalisia taitoja, joilla päästä heti kompromisseihin erilaisissa tilanteissa"
Eiköhän nuo ominaisuudet joita mainitset, kuulu kuitenkin nimenomaan as- eikä nt-ihmisille?
Ai niinkö ne olikin... : )
Siksi niin sanoinkin. On huvittavaa, että jotkut opettajat eivät pysty edes siihen, mihin autistit...
Vaikka on kyse alueesta, mikä on juuri heikko kohta autisteilla.
Monilla ihmisillä ei ole minkäänlaista empatiaa erilaisuutta kohtaan.
"On huvittavaa, että jotkut opettajat eivät pysty edes siihen, mihin autistit.."
Mihin autistit näistä taidoista/ominaisuuksia sitten pystyvät paremmin kuin nt-opettajat? Luulen, ettei asia ole ihan niin yksiselitteinen kummankaan näkökulmasta, kuin annat olettaa. Pitäisikö nt-opettajien aina olla tekemässä kompromissia, ja asettua toisen asemaan, vaikka toinen käyttäytyisi miten häiritsevästi? Yhteisymmärykseen pääseminen voi olla vaikeaa kahden nt-ihmisenkin välillä, niin että mitä se sitten voikaan olla nt- ja as-ihmisen välillä.
kanssa - silloin pitää selvittää, miten he viestivät. Kärsivällisyyttä siis opellekin jos joutuu marsilaisia opettamaan!
Kyllä, olen samaa mieltä, että pitää yrittää tulla toimeen ja hyväksyä myös erilaisuutta. Olla kärsivällinen ja etsitä vaihtoehtoisia kommunikaatiomuotoja, kun diagnoosikin on nyt tiedossa.
Mutta lähinnä kritisoin tekstissäni sitä, miten viestin aloittaja kertoi aluksi olleensa suupaltti joka sanoi opettajalle vastaan joka asiassa. Ja tämän seurauksena laitettiin testeihin, josta sai diagnoosin. Ja miten Ritalin vastasi aloittajalle, miten nämä tämmöiset opettajat ovatkin niitä ymmärtämättömiä, suvaitsemattomia henkilöitä, joilla huono sosiaalinen taso, kun eivät kompromisseihin heti pysty. Ja miten assitkin pystyvät joihinkin asioihin paremmin kuin mämä nt-ihmiset.
Pointtini kyseisessä tekstissäni oli siis se, että pitäisikö nt-opettajien sietää päivästä toiseen oppilaan häiritsevää ja hyökkäävää käytöstä, vain koska hän sattuu olemaan as? Onko siis opettaja suvaitsematon ja epäempaattinen, kun ei jaksa häiritsevää käytöstä, jonka seurauksena passittaa oppilaan testeihin? Kyseessähän on myös opettajan omat voimavarat ja jaksaminen. Mielestäni siis on väärin tuomita opettaja, joka ei jaksa häiriköivää käyttäytymistä, ja pistää opettajan syyksi, jos sopua ei synny. Asseilleko pitäisi sitten aina antaa myönnytyksiä ja vapautuksia asioista, joita ei haluaisi itse tehdä? Sitä vartenhan onkin sitten olemassa erityisluokat, jos erityiskohtelua kaipaa.
Oli tietenkin todella väärin opettajalta kertoa diagnoosista muille oppilaille ilman aloittajan lupaa. Tuossa asiassa opettaja kyllä taisi käyttää väärin valtuuksiaan.
Vähän epäilinkin, että viestistäni saa tällaisen kuvan.
Tarkoitukseni oli hakea sitä, että opettajalla pitäisi olla kiinnostusta oppilaitaan kohtaan. Myös niitä, joista hän ei pidä. Jos oikeasti haluaa ratkaista ongelman, pitää olla kiinnostunut ihmisestä.
Tällöin opettajaa ei kiinnostanut aloittaja ihmisenä, vaan hän päätti heittää kaiken vastuun itseltään pois, ilmoittamalla muille opillaille ilman lupaa.
Olen itse nähnyt opettajalta sellaista käytöstä, missä opettaja ilmeisesti koki erään oppilaan jotenkin noloksi ja henkilökohtaisesti. Hän haukkui sitten oppilasta muulle luokalle oppilaan ollessa poissa.
Jos opettaja laittaa häiriköivän oppilaan testeihin, niin kyllä se mun mielestä silloin osoittaa jonkinasteista kiinnostusta oppilaan ongelmaa kohtaan. Miten voi ratkaista ongelman, jos ei sille ole nimeä tai syytä? Tässä tapauksessa testit viittasivat aspegeriin, ja nyt kun ongelman nimi on tiedossa, sitä voidaan alkaa purkamaan ja kehittää oppilaalle uusia motivoivampia tapoja opiskeluun.
Yritäpä itse opettaa luokkaa, jossa yksi häiriköi jatkuvasti. Tule sitten kertomaan, miten pitkälle kärsivällisyytesi riitti. Oppilaan haukkuminen selän takana, on kuitenkin aina väärin kaikkia kohtaan.
Ja mihin mainitsemiisi ominaisuuksiin siis assit pystyvät paremmin kuin nt:t?
Niin, opettaja oli kiinnostunut, koska lapsi häiritsi häntä. Opettajaa kiinnosti lopettaa häirintä.
"Ja mihin mainitsemiisi ominaisuuksiin siis assit pystyvät paremmin kuin nt:t?"
No, jos puolet kaikkein merkittävimistä tiedemiehistä on asseja, niin kyllä se jotain kertoo.
Nt:t ovat rajoittuneet sosiaalisiin sääntöihinsä. He eivät pysty ajattelemaan asioita, mitkä rikkovat heidän sääntöjään. He ovat jumissa yhteiskunnan määräämissä rajoissa.
Samoin he voivat hahmottaa tehokkaasti pieniä kokonaisuuksia, asiayhteyksiä. Oppia tehokkaasti. Mutta eivät pysty hahmottamaan uutta, eivät pysty luomaan uutta kaikenkattavaa kokonaisuutta.
tulkitaan koulussa asiantuntemattomien taholta häirinnäksi!
Pojallani 13v. on viime syksynä diagnosoitu asperger.
Hän ei taida vielä rohjeta täällä kirjotteleen.
Murros-ikä on alkanut ja ollaan paljon juteltu hänen kanssaan kaikenlaisista aspergeriin liittyvistä asioista. Hänelle itselleen on ollut helpotus tietää mistä tietyt ongelmat johtuvat. Hänellä on kavereita ja nyt hänellä sujuu kavereitten kanssa paljon paremmin kun hän itsekkin paremmin tiedostaa mistä seikoista niitä väärin käsityksiä on tullut ja että hänen oma käyttäytymisensä myös vaikuttaa asioihin.
Olen 23v., mutta kuitenkin.
Pienenä olin hyvin paljon omissa oloissani, tänä päivänä vielä enemmän.
Työelämässä ja opiskelussa tiimityöskentely sujuu, mutta esim. yhteisen vapaa-ajan suhteen olen syrjään vetäytyvä.
Tuttavapiirissä minut ymmärretään jatkuvasti väärin. Riippumatta siitä mitä sanon, pidetään minua usein paahantahtoisena tms. Kaiken huippu oli, kun entinen paras ystäväni väitti minun käyttävän hänen ystävyyttään hyväkseni! Vaikka kyseinen sosionomiksi opiskeleva henkilö sanoi olevansa hyvä alallaan ja lukevan paljon alansa kirjallisuutta ym. ei hän tuntunut tietävän aspergerin syndroomasta mitään. Autisteja hän kyllä ymmärsi, mutta mm. minua haukkui jatkuvasti siitä, että minulla on niin vähän ystäviä ym. Lisäksi kyseinen henkilö on haukkunut minut varmaan kaikille yhteisille tuttavillemme, sillä en ole pitkään aikaan saanut yhteyttä juuri kehenkään heistä :( Ei ole helppoa Assi-elämä...
asperger-sivustot ja sano,lue tosta kun et muuten älyä.
Kyllä se on parempi itse asiasta puhua ja kertoa, mistä on kysymys. Jos haluaa sitten tietää lisää, niin antaa linkkejä. Hyvä kirja partnerille on Loving mr Spock
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000013137330
itse kohta 19v.... oon jo kirjotellu nettiin, varmaankin tällekin palstalle mutta en muista minne...
mutta ainakaan tällä hetkellä ei jaksa kehitellä stooreja elon ihmeistä
ja kysyin sinulta, millaisena olet kokenut psykoosin. Rtalin on kertonut seikkaperäisesti omasta kokemuksestaan. Millainen on sinun kokemuksesi psykoosista?