Luokallani on AS-poika, joka on välillä kyllä todella rasittava ja monet ärsyyntyvät häneen helposti. Muutamat kiusaavatkin. Hänellä on siis tosi vaikeaa luokassa ja jutuista päätellen muutenkin elämässä. Itse kuitenkin näen hänessä ihmisen kaikkien oireidensa takana ja haluaisin tukea häntä. Miten voisin parhaiten auttaa?
Miten olla kaveri
AS-tyypille?
91448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kaikkinieleviä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, joista he luennoivat mielellään kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Parhaiten voit olla assin kaveri tutustumalla näihin kiinnostuksen kohteisiin ja keskustelemalla hänen kanssaan niistä.
Assit näyttävät usein siltä, niin kuin he eivät välittäisi muista ihmisistä, koska he eivät osaa ilmaista tunteitaan ja ovat sosiaalisesti kömpelöitä, mutta tämä on näennäistä. Uskollisempaa ja vilpittömämpää ystävää kuin assi saa hakea.
Onko poika itse kertonut olevansa asperger?
Jos poika itse pystyy juttelee aspergeristaan, niin hänelle voi tai oikeestaan pitääkin kertoa mikä hänen käyttäytymisessään ärsyttää tai hairitsee muita. hän ei osaa itse tulkita sitä mikä hänessä muita ärsyttää ja aspergerhan ei osaa tulkita vihjailuja tai kierrellen ja kaarrellen ilmaistuja asioita vaan asiat pitää sanoa selkeesti ja suoraan ettei siihen jää tulkinnan varaa.
Itse asperger pojan äitinä olen jo oppinut että pojalle sanotaan selvästi mikä ei ole kivaa käyttäytymistä ja mikä ärsyttää. Esim. kun joskus hänellä jää n.s.levy pyörimään paikoilleen eli hokee jotain tiettyä juttua, niin sanon suoraan että NYT LOPETA tuo on ärsyttävää ja niin hän sitten lopettaa. Olen myös sanonut että älä ihmettele jos joskus kaverisikin sinuun ärsyyntyvät.
Tosin diagnoosin saatuaan poika on alkanut itsekkin kiinnittää enemmän huomiota käyttäytymiseensä ja myöntää että se on vaikeeta.
On todella kiva että haluat tukea kaveriasi. Uskollisempaa ystävää kuin asperger saat hakea.
Jep, eli parikymppinen on tämä luokkatoveri.
Hänellä tuntuu puheista päätellen olevan suuria vaikeuksia itsenäistymisessä; asuu siis jo omillaan. Ei ole kovin motivoitunut koulunkäyntiin tällä hetkellä, koska muussa elämässä tuntuu olevan asiat aika sekaisin. Siis päihdeongelmia ym. Jos kykenisi keskittymään (ADD tai ADHD-piirteitä tms. hänellä kuulemma assi-diagnoosin lisäksi myös) kouluun, pärjäisi varmasti tosi hyvin, koska varsinkin muisti on kaikkien pikkudetaljitietojen muistamisessa ilmiömäisen hyvä. Kokonaisuuksien hahmottaminen tuntuu olevan vaikeampaa.
Hän on itse auliisti kertonut assiudestaan ja tuntuu ainakin periaatteessa tiedostavan poikkeavan käytöksensä ts. mitä oireisiin kuuluu. Aluksi pystyi jonkinverran peittelemään käytöksensä assipiirteitä, mutta nyt kun olemme tuttuja keskenämme, ne tulevat näkyvämmin esiin. Välillä tuntuu, että hän pyrkii oikein provosoimaan muita käytöksellään..en tiedä onko tämä vain harhaa "terveen" silmissä. Käyttäytyy siis kuin murkku siinä kamalimmassa iässä.
Itseäni käy sääliksi se, että suurin osa luokkalaisistani (eikä aina opettajistakaan) ei jaksa häntä käytöksensä vuoksi. Se tuskin parantaa hänen viihtymistään koulussa..Olen yrittänyt lähinnä olla kuulevana korvana, kun hän kertoo vaikeuksistaan jne. ihan niin kuin muillekin kavereilleni. En siis mitään ihmeellistä; hänellä on niitä varsinaisia tukihenkilöitä myös muualla, sellaiseksi en itse yritä. Vaan ihan tukea arkielämässä koulussa..Opettajien toiminta harmittaa, kun tuntuu, että eivät ota hänen erityistarpeitaan huomioon riittävästi, enkä myöskään tiedä miten yhteistyö kodin-tukihenkilöiden ja koulun välillä toimii - tai onko sitä ollenkaan. Toisaalta ihan normaaliluokassa tässä ollaan kaikki, kaiketi jonkinlaiseen erityisopetukseenkin pääsisi, jos sille nähtäisiin olevan tarvetta. En tiedä.
Näistä teidän neuvoista on kyllä varmasti apua jatkossa, olen myös lukenut netistä muuta assitietoutta.
Tunnen itseni kamalan etuoikeutetuksi, kun kaikki on itselle niin helppoa (vaikka normaalia elämää iloineen ja murheineen tässä eletään), ja toinen joutuu ponnistelemaan kauheasti aivan kaiken kanssa..
En ymmärrä kun Asperger-nuoret/aikuiset valittavat käytöksensä aiheuttavan ongelmia koulussa (eli tunnilla). Näin yksinkertaista se on: ole hiljaa ja istu paikallasi. Eihän tuo voi olla onnistumatta kuin ehkä hyvin heikkolahjaiselta ADHD-lapselta.
En yritä väheksyä assien ongelmia. Mutta ongelmathan ilmenevät vuorovaikutustilanteissa, esim. ystävien kanssa. Tunnilla niitä voi välttää.
Huomaa kyllä että et tiedä mistä puhut.
Istuit varmaan paikoillasi suu kiinni kun kirjoitit viestiä...
Aika sellainen tavallinen ja varmasti toimiva tapa on, että osoitat hänelle, että hänestä välität. Siis tosiaan sanot hänelle, että pidät hänestä ja kehut ja osoitat rakkautta. Varmaan moni as on jännyt vaille välittämistä, kun ne pienet välittämisen osoitukset, mitä hänelle anntetaan menevät helposti ymmärryksen ohi. Moni ei koe, että hänestä välitetään.
Ja ota hänet ystäävksesi, äläkä pidä häntä muita heikompana missään asiassa. Älä syrji häntä, tai näytä hänelle, että hän ei ole silmissäsi normaalin arvoinen. Moni as jää ulkopuolelle ja häntä ei hyväksytä porukkaan.
Näin on vahvuuksia tukemaan, niin heikkoudet häviää!
Olen itse jo aikuinen AS-tyyppi.Olisin aikoinaan ollut kiitollinen,jos joku sinunlaisesi olisi ollut kiinnostunut olemaan ystävä.Vaikka olen erilainen kuin muut,minulla on silti tunteet ja tarpeet.Yhdyn edellisiin kirjottajiin:uskollisempaa ystävää saat hakea.Osoita hänelle,että olet oikeasti kiinnostunut mitä hänelle kuuluu.
Aurinkoista kesää :))