Tällä(kin) palstalla kirjoittajat taitavat olla max 25-vuotiaita... koulu-/opiskelijaterveydenhuollon piirissä.
Mistä kannattais apua lähteä hakemaan tällaisen kolmekymppisen "tuuribulimikon"? Ensimmäinen oksentelukausi oli joskus 15-vuotiaana, mutta arvannette, että on pitkiäkin jaksoja ollut välissä ilman oksenteluja - ei kai sitä näin senioriksi olisi hengissä muuten selvinnytkään.
Oksentelu ja ahmimishimo iskivät taas jostain. Töissä onnekseni (?) ei kerta kaikkiaan mahdollisuutta oksenteluun, ja kotona vain kun ukko jossain muualla. Kierre kuitenkin uhkaa taas, vaikka luulin jo "aikuistuneeni". Kohtalotovereita?! Ootteko saaneet apuja esim. työterveyshuollon kautta?
Mistä kannattais apua lähteä hakemaan tällaisen kolmekymppisen "tuuribulimikon"? Ensimmäinen oksentelukausi oli joskus 15-vuotiaana, mutta arvannette, että on pitkiäkin jaksoja ollut välissä ilman oksenteluja - ei kai sitä näin senioriksi olisi hengissä muuten selvinnytkään.
Oksentelu ja ahmimishimo iskivät taas jostain. Töissä onnekseni (?) ei kerta kaikkiaan mahdollisuutta oksenteluun, ja kotona vain kun ukko jossain muualla. Kierre kuitenkin uhkaa taas, vaikka luulin jo "aikuistuneeni". Kohtalotovereita?! Ootteko saaneet apuja esim. työterveyshuollon kautta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttavani sairastaa kuulemma myös jonkinasteista bulimiaa. Hän on n. 35-vuotias. Sairaus on tietenkin piiloteltu aviomieheltä ja perheeltä ja lapsilta.
Käsittääkseni hän käy KELA:n korvaamassa terapiassa jollain yksityisellä psykiatrilla, eli ei muuta kuin hakemaan jokin psykiatrin todistus, sen jälkeen KELA:lle, ja odottamaan hoitopäätöstä.
Itsekin tunnen olevani "vanha bulimikko", vaikka ikää on kohta vasta 22.
Sairastin anoreksiaa ja sitten myös bulimiaa 20-25 vuotiaana. Tuo bulimia meni pikkuhiljaa pois mutta joskus töissä syönyt lainkaan mitään ja sitten illalla ahmin kaikkea mitä löytyi, ja vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen iskee välillä ahmimishäiriö, saatan syödä kokonaisen keksipaketin vaikkei olekaa hyviä keksejä, usein onnistun vielä oksentamaan ylimäärän veke (en koskaan työnnä sormia kurkkuun yrjöttää vain). Tämä on tosi harvinaista enkä enää tarttis apua siihen, kun en silloin nuorena mistään apua saanut. Mutta ehkäpä sitä vain on aina bulimikko kun kerran on ollut.
mä täytän 26 ja oon sairastanut bulimiaa 10 vuotta.Se on todellinen salaisuus,kihlattuni ja äitini tietää,kukaan muu ei.Hekään euvät tiedä kuinka paha tilanne joskus voi olla.Ulkoisesti näytän "terveeltä",valmistun pian fysioterapeutiksi..Joskus tuntuu ristiriitaiselta valistaa ihmisä terveellisiin elämäntapoihin...