olen aivan naatti 4-vee tyttöni nukuttamiseen,tänäänkin hommaan meni tunti ja vartti,annatteko lapsen katsella kirjaa petissä,meil tehdään niin ja samalla luen hälle pienen iltasadun ja yleensä olen saatavilla ja paikalla kunnes nukahtaa, miten teillä muilla, kuinka kauan aikaa kuluu kunnes on untenmailla.päikkäris kyl nukkuvat päiväunet ja ehkä vaikuttaa, mut huh huh, osaispa olla menettämättä hermojaan itse.
nukkumatin maille
maarittiäiti
7555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miehelläni on lapsi jota ei ole koskaan nukutettu. Tarkoitan siis sitä, että jo vauvasta asti on nukkunut yksin, eikä siis muuta vaihtoehtoa ole annettu. Nyt meillä yhteinen vauva ja aiotaan hoitaa samalla lailla. Pusut ja halit ja peittelyt ja nukkumaan. Toimii tosi hyvin. Saa sitten itse alkaa tekeen niitä tekemättömiä asioita.
Meillä myös lapsi 1v9kk. nukkunut omassa huoneessa ja omassa sängyssä puolivuotiaasta lähtien. Illalla silitellään ja halitellaan sängynreunalla ja toivotetaan hyvät yöt. Ei mitään ongelmaa ole ollut koskaan...toivottavasti jatkuu samoin:)Kokeileppa ottaa joku tietty rutiini jonka jälkeen lapsen on jäätävä rauhassa nukkumaan yksikseen, eri asia tietysti jos lapsi pelkää nukkua yksin.
"ja yleensä olen saatavilla ja paikalla kunnes nukahtaa"
Voiko tuon jälkeen enää edes ääneen ihmetellä ongelmista???
Mitäs isä on mieltä tuosta??
lapset ovat hyvin erilaisia. Osa on vauvasta asti näitä helposti itsekseen nukahtavia, osa ei koskaan nukahda täysin ilman mitään nukutteluja. Itselläni sattuu olemaan kaksi täysin erilaista lasta. Esikoinen jo synnäriltä asti vaati paljon huomiota, nukkui vähän ja nukahti vain viereen- siis jos laskit omaan sänkyyn vaikka olisi ollut kuinka sopivasti väsynyt niin huusi kuin palosireeni. Tempperamenttinen lapsi, jolle pitää nykyäänkin olla omat unijutut...ja mikä pahinta, kun tuntuu että jokin rutiini toimii, tyttö ikäänkuin tajuaa muutaman päivän päästä että tämä rutiini on taas sitä nukkumaanmenoa, enkä tahdo mennä nukkumaan. Ja taas alkaa vaeltelu pois sängystä jne. Tiukat kiellot ym. ei auta, kun alkaa kiukkuaminen, ja raivarit jotka voivat kestaa parikin tuntia. Näin siis ollut AINA, ei liittynyt ikään (nyt 3,5v). Aina ollut hankala nukkuja, vauvana valvoi aamukuuteen, rytmi pyörähti vasta yli 6kk.n ikäisenä hiljalleen oikein päin.
Toinen lapsi taas lähes vastakohta. Jopa vaatii iltanukahtamiseensa sen, että laitan omaan sänkyyn ja peittelen ja sitten katoan paikalta. Joskus pari kertaa tutti tippuu strategisella hetkellä, mutta silmät kiinni ähisee ja kun laitan tutin, jatkaa nukutteluaan. Ollut alusta asti hyvä nukkuja, herää yöllä vain kerran pari syömään (reilu 2kk) ja nukkunut jo pari kertaa koko yönkin. Muutenkin rauhallinen ja vaatii vähemmän huomiota kuin isosiskonsa koskaan.
Että lapsisa on temperamenttieroja tuon nukuttamisenkin suhteen, nukuttaminen ei ole aina "opetettua".
Amerikan-Nannyä?
Oli tuosta nukkumistouhusta kanssa, aikas sirkusta kaksi poikaa pitivät. Saivat kiukuttelullaan äidin ja isän viereensä nukkumaan! Joka yö!
Meillä lapsille luetaan iltasatu olohuoneessa. Nuorin on meillä 3,5v. Sen jälkeen kukin omaan huoneeseensa, pusut ja hyvää yötä.
Eipä ole ongelmia ollut.
Jos oletkin siellä lapsen huoneessa nukkumaanmenoaikaan, niin älä huomio lasta. Sanot vaan, että pää tyynyyn, nyt nukutaan. Jos vieläkin jatkaa juttelua, niin et vastaa enää jollei ole mitään hätää. Muista; ei katsekontaktia!
Aloita pikkuhiljaa, että pääsisit huoneesta pois. Sano, että menet siivoamaan keittiön yms. ja tulet sitten hetkeksi takaisin. Toivottavasti lapsi nukahtaa tällävälin...
Nukkumaanmeno rituaaleja ei ole meillä koskaan ollut,eikä myöskään ongelmia milloin mennään nukkumaan.Klo 21,sängyssä,ja hiljaisuus viimeistään klo 21.30..Vapaapäivät tietysti poikkeus,jos ei ollut hoitoon tai kouluun lähtöä...Kyllä se jämäkkyys niissä nukkumaanmeno touhuissa paikallaan.Se tv ohjelma oli hyvä.Lapset oppivat uudet säännöt tosi nopeasti,ja äiti pelkäsi vain että tulee traumoja lapselle!Sen olen huomannut lasteni kasvaessa että rajat ovat oikeasti rakkautta.Ja tuo sääntö on tuottanut hedelmää....
Meillä oli vähän samantapainen tilanne silloin kun poika 5-vuotiaana sai oman huoneen. Hän oli tottunut siihen että koko perhe meni yhtaikaa nukkumaan, koska aluksi hänen ollessaan 1v ja minun aloittaessa taas työelämää olin niin poikki iltaisin, että mentiin kaikki yhdeksältä nukkumaan. Siitä jäi tapa, että käytiin iltapesut yhdessä ja menin itse omaan sänkyyn siksi aikaa että poika nukahti (iltasadun jälkeen). En kokenut asiaa ongelmaksi, koska saatoin lueskella samalla itsekseni ja poika nukahti nopeasti. Pojan saatua oman huoneen tilanne kuitenkin muuttui, koska en saanut enää omassa sängyssä lepäillen "nukuttaa" häntä vaan jouduin istumaan ja odottelemaan, ja nukahtaminen tuntui iän myötä kestävän kauemmin. Halusin muuttaa tilanteen sellaiseksi, että poika jäisi iltasadun jälkeen itsekseen nukkumaan, ja että hän tajuaisi sen, ettei äidin ole pakko mennä nukkumaan yhtä aikaa (meillä tilanne se, että jäimme kahden, kun lapsi oli 3v, ja teimme tosi paljon asioita kaksin, keskustelimme ja olimme koko ajan yhdessä). Aloitin sillä, että en käynyt yhtä aikaa suihkussa lapsen kanssa muuta kuin saunapäivinä, vaan jätin päivävaatteet päälleni mennessäni nukuttamaan, rajattiin kirjojen määrä niin että yksi kuvakirja sylissä ja 1 luku "jatkokirjaa" niin että lapsi oli sängyssään, jäin lukemaan omaa kirjaa alkuun siihen asti että nukahti, sitten vaan vartiksi, kymmeneksi minuutiksi, viideksi minuutiksi jne. Alkuun kun lapsi jäi hereille, menin lukemaan omaan huoneeseeni siihen asti että hän nukahti, sitten pikku hiljaa aloin tehdä heti kotitöitä, saatoin keittää iltateetkin ja avata television, ja lapsi oppi, että äiti jää hereille ja voi tehdä omia juttujaan kun lapsi nukkuu, koska aikuiset jaksavat valvoa enemmän.