Joskus törmää viesteihin tai kertomuksiin, joissa lesbo sanoo olevansa miehen kanssa naimisissa monia vuosia senkin jälkeen kun on jo mieltänyt itsensä lesboksi. Miksi ei erota? Miksi halutaan olla yhä miehen kanssa naimisissa vaikka sitten vain paperilla?
Olen varmaan kovinkin suvaitsematon, mutta jos tapaan yhä miehen kanssa naimisissa olevan naisen, joka sanoo olevansa lesbo, minun on oikeasti vaikea uskoa, että hän olisi todella lesbo.
Olisin kiinnostunut kuulemaan yhä naimisissa olevien itsensä lesboksi määrittelevien naisten syitä siihen, miksi yhä pysytään naimisissa?
Olen varmaan kovinkin suvaitsematon, mutta jos tapaan yhä miehen kanssa naimisissa olevan naisen, joka sanoo olevansa lesbo, minun on oikeasti vaikea uskoa, että hän olisi todella lesbo.
Olisin kiinnostunut kuulemaan yhä naimisissa olevien itsensä lesboksi määrittelevien naisten syitä siihen, miksi yhä pysytään naimisissa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Miäkin haluaisin olla yhden lesbon kanssa naimisissa. Seksiä en tarvitsisi vaan ihan kekustelukumppania ja pari halia silloin tällöin. Muija saisi tehdä mitä haluaa vapaa-ajalla. Valitettavasti islamilainen järjestetyt avioliitot- tyypinen ratkaisu ei enää toimi Suomessa samoin kuin 1800-luvulla. Täytyy vain huokailla ja sanoa o tempora o mores.... :(
Sanotaanko näin, että tulee edullisemmaksi olla kämppikset kuin epäerilliset.
vuoksi? Vaikka olisihan lastenkin edun mukaista, että vanhempien suhde perustuisi rehellisyyteen ja kumpikin vanhemmista olisi onnellinen.
Jos on/on ollut miehen/miesten kanssa on bi-seksuaali, ei lesbo. Tämä mielipide ärsyttää ko. ryhmää, mutta tätä mieltä minä olen. Ei sinänsä mitään pahaa bisseissä, mutta bi on bi eikä lesboksi muutu...
En minäkään ymmärrä miksi roikkua aviossa tai seurustelusuhteessa, jos syystä tai toisesta ei enää tunne eroottista vetoa toiseen. Oli kyseessä sitten mikä tahansa suhde. Kuvaamasi kaltaiset "lesbot" luultavasti pelkäävät sukulaisten ja naapureiden mielipidettä niin pahasti, että eivät saa aikaiseksi erota. Vaikka vois kai sitä erota ilman dramaattista julistautumista lesboksi ja elää sitten haluamaansa elämää erossa ex:stä ja ex:n suvusta. Jos on lapsia, nin sitten tietty on pakko olla tekemisissä jatkossakin ex:n kanssa.
Myöskään en ymmärrä eronneita naisia, jotka eivät muuta sukunimeään takaisin "tyttönimeensä" vaan pitävät ex-miehensä sukunimen. Onhan siitä tietty vaivaa,kun vaihtaa kaikkiin papereihin, ajokorttiin jne. nimen, mutta luulis että kun eroaa, niin eroaa sitten kunnolla.
Ja entäs sitten ne jotka saavat turpaansa kumppaniltaan. Miksi väkivaltaisessa suhteessa roikutaan vuosikausia? Pahimmillaan siihen asti, että lopulta jompi kumpi tappaa toisen. Minä en ainakaan voisi tuntea oloani mukavaksi ja turvalliseksi enään sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi kerrankin käynyt väkivaltaiseksi minua kohtaan. Miten sen jälkeen voisi enää palata entiseen olotilaan. Kerrasta poikki, niin se on.
Jokaisella tietysti saa olla oma mielipiteensä. Itse puhun vain omasta puolestani. Olen ollut naimisissa ja lapsiakin muutaman hankkinut. Silti olen tiennyt koko ajan olevani lesbo. Jo teini-iässä ajattelin naisia. Heräsin todellisuuteen eli siihen että elämä menee hukkaan myöhään eli olen näitä ns. myöhäisheränneitä.
En ole bi; eli en voisi kuvitella minkäänlaista seurustelusuhdetta miehen kanssa.
Elämä ei mene aina niin kuin haluaisi ja siihen on jokaisella omat syynsä. Ulkopuolisten niitä on turha ehkä yrittää edes ymmärtääkään. Itse tosin erosin jo hyvin varhain miehestä, mutta vei sen jälkeen pitkään ennen kuin löytyi rohkeutta lähteä hakemaan muita samoin tuntevia naisia.
Miehen sukunimen säilyttämisellä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Ei se eroa sen kummemmaksi tee, ottaako oman tyttönimensä takaisin.
ja muista. Mä en tiedä tekeekö se ihmisestä oikean ja paremman lesbon jos se 15 vuotiaana huutelee olevansa lesbo ja women forever ja EI miehille ja kertoo kuinka huippua on olla lesbo koska ei tarvitse karvaisia äijä jne.
Mikäs siinä, saahan sitä olla miten haluaa ja onneksi meillä on täällä mahdollisuus kohtuullisissa puitteissa olla myös avoimesti homoseksuaaleja.
Ja aina kun mennään sille tasolle missä mietitään kuka on enempi ja kuka on mitäkin, alkaa se ns kuollut keskustelu. Miksi mä sanoisin että esim sun mielipide kuka on bi ja kuka on l olisi väärin.
Enhän mä itse edes jaksa kiinnostua kuka on kenekn kanssa ja jos joku sanoisi että olen hetero niin mitäs mä siihen, terve vaan.
Mä olen yhden asian oppinut, ja se on että on aina helpompi tuomita ja kritisoida muita kuin itseään.
Mullakin oli joskus tiukatkin mielipiteet väkivallasta ja kerrasta poikki, tietty, alkoholismista, huumeista, bisseistä, lesboista, jne mutta kun mä en enään usko asioiden mustavalkoisuuteen, en siihen että se raja on niin helppo vetää.
Jos ajattelee järjellä, tietysti kerran kun saa turpaan puolisoltaan se on selkee eron paikka. Muttta kun elämä ei mene järjen mukaan kovinkaan monesti vaan siihen sotkeentuu monia muitakin tunteita.
Ja kai siksi, mä pidän elämänsopasta.
Eli että mun mielestä voi kutsua itseään lesboksi, jos on aina tiennyt olevansa kiinnostunut naisista, mutta ei ole vaan tehnyt asialle mitään.. Minä ainakin, kun en uskaltanut asiaa itselleni myöntää, olin suhteissa miesten kanssa, ja tosiaan lapsenkin tein.. :) Se oli kokeilua, taistelin sitä ajatusta vastaan että oisin lesbo, niin sitkeästi ja etsin ja etsin sitä jotain miestä joka veis multa jalat alta.. Sais mut syttymään.. Olen ollut rakastunut miehiin, mutta seksuaalinen kiihottuminen on aina ollut aika nollassa.. Seksi on aina ollut suorittamista, silmät kiinni ähellystä, joka ei parhaimmillaankaan ole tuntunut sen kummemmalta kuin jos olisin asiat itsekseni hoidellut.. Naisen kanssa ei tarvitse ku suudella ja johan lähtee.. :) Ei se minun mielestä ihmisestä tee yhtään sen enempää lesboa jos on tuntenut samoin kuin minä, mutta päättänyt linnottautua itseensä, pohtia yksikseen kunnes on ollut valmis tulemaan kaapista ulos esim. kaksvitosena ja aloittamaan suhteen naisen kanssa. Ehkä henkisesti tasapainoisempaa käytöstä, myönnän, mutta ei se asiaa miksikään muuta. Itse en vielä osaa sanoa mikä olen, koska asia on vielä kovin tuore, mutta kyllä tuntuu vaan todella omituiselta sanoa itseään bi:ksi, vaikka aluksi niin kuvittelin, koska miehet fyysisesti vain lähinnä yököttää.. Nyt kun olen ollut naisen kanssa ja tiedän mikä siinä seksissä niin mahtavaa on, se paljonpuhuttu intohimo, ajatus latteasta, epämiellyttävästä seksistä miehen kanssa tuntuu aika naurettavalta vaihtoehdolta.. Mutta pakkoko sitä on itseään mihinkään lokeroon mahduttaakaan..
Jatkoksi tuohon edelliseen viestiini, johon vastasit. Itse löysin itseni vasta yli 40-vuotiaana eli koskaan se ei ole liian myöhäistä:)
Kyse ei ole vain seksistä ja seksuaalisuudesta, vaan kokonaisuudesta. Miehiä vastaan minulla ei ole mitään, mutta vain naisen kanssa löydän niin henkisen kuin fyysisen läheisyydenkin.
Et olis voinu paremmin omaa elämääni kuvata, olen aina tiennyt itse mikä olen.
Mutta kuvitellaanpa aikaa kolmekymmentä vuotta taaksepäin, mitä paineita murkkulesbolla oli, kun tv:tkään eivät vielä olleet pullollaan sillä silmällä tyyppejä..muista asenteista yms. sukulaisten odotuksista puhumattakaan
että myöhäisheränneet on bissejä. Tiedän tapauksia, jotka ovat vain kieltäneet lesboutensa nelikymppiseen asti ja olleet miesten kanssa ilman sen kummoisempia kaveruutta ylittäviä tunteita, kunnes ovat tulleet kaapista ulos ja rakastuneet naiseen.
Itse olen bisse ja samaa mieltä kanssasi siitä, että jos on joskus tuntenut seksuaalista viehtymystä mieheen ja löytää itsestään myös naisistapitämispuolen, ei muutu lesboksi, vaikkei miehiin enää koskisi. Minua ei ärsytä se mielipiude, koska mielestäni se on fakta. Miksi haluaisin muuttuakaan lesboksi, ei kiitos! Ja jos taas olisin lesbo/hetero, tuskin haluaisin muuttua muuksi.
Minä olen myös pohtinut tuota sukunimiasiaa ja ihmetellyt myös kovasti sitä, miksi oma äitini ei muuttanut sukunimeään takaisin tyttönimeksi vanhempieni erottua. Vastaukseksi sain jotain todella hölmöä: "en jaksanut...". Jos minä olisin naimisissa ja eroaisin, vaihtaisin todellakin takaisin tyttönimeeni.
Ai mistä? No siis siitä, että sanoit just sen, mitä mäkin olen ajatellut. Kaiken maailman kritisointi, "oikeat mielipiteet", hyvä-paha-jaottelut ja moraalisaarnat on mun mielestä typeriä ihmisiä varten, jotka kokee ahdistusta siitä, että tän maailman asioita ei saa tungettua sinne lokeroon. Maailma on helpompi hahmottaa ja hallita, kun tekee selvät säännöt, mikä on oikein ja mikä väärin ja kaikki "moraalittomat" uhkaa tuota järjestystä ja siksi niitä pitää koko ajan oikoa...Älykkäät ihmiset tajuavat, että maailmaa ei saa hyppysiin, se on abstraktia ja absurdia. On sivistävää pitää ovet avoinna monille asioille ja määrittelyille, kyseenalaistaa ja ihmetellä, kunhan ei vahingoita itseään eikä muita...
""Myöhäisheränneet"...
Kirjoittanut: ... ovat "bissejä" 1.6.2006 klo 11.06
Jos on/on ollut miehen/miesten kanssa on bi-seksuaali, ei lesbo."
Ovatko protkin sitten bissejä?
Ovatko naiset jotka elävät kumppanuusavioliitossa bissejä?
Ovatko naiset jotka menevät naimisiin Herrassa bissejä?
Minun avioliittoni oli kahden samanmielisen välinen yhteinen liitto. Minulle seksuaalisuus oli käsittämätön mysteeri. Vieläkin seksuaalisuus hehkuu minussa himmeänä. Kaikkein paras selitys on se, ettei narsistit ole oikeasti seksuaalisia.
Entä jos olet elänyt "miehesi sukunimisenä" lähes koko aikuisikäsi ja se on jo osa identiteettiäsi? Entä jos haluatkin säilyttää lapsiesi sukunimen, et niinkään ex-miehesi sukunimeä? Syitä on monia, samoin ratkaisuja ja jokainen tekee parhaaksi katsomallaan tavalla.
Mielipide, mutta ei typerä.
Mielestäsi olen varmaan typerä, kun en tiedä mikä on pro?
Mennä naimisiin Herrassa? En ymmärrä sitäkään. Tarkoittaa mitä?
Kumppanuusavioliitto? Jos sisältää seksiä keskenään ja avion ulkopuolella tai avion jälkeen seksiä oman sukupuolen edustajan kanssa, niin sit on bisse. Jos kyse seksittömästä kulissiavioliitosta (esim. homo&lesbo), niin sit eivät ole bissejä.
Mutta mitä väliä sillä sinänsä on onko homo, hetero, bi tai mitä vaan. Kuitenkin jos luokitellaan jotenkin niin jotkut rajathan pitää olla siinä mihin jengiin kuuluu...
"Mennä naimisiin Herrassa? En ymmärrä sitäkään. Tarkoittaa mitä?"
Tarkoittaa sitä, että yhdistävä asia on kumppanuus Herran palvonnassa.
"Kumppanuusavioliitto? Jos sisältää seksiä keskenään ja avion ulkopuolella tai avion jälkeen seksiä oman sukupuolen edustajan kanssa, niin sit on bisse. Jos kyse seksittömästä kulissiavioliitosta (esim. homo&lesbo), niin sit eivät ole bissejä."
Seksi voi olla palvelus aivan kuin ruoan laittaminen. Ei siihen tarvita mitään seksuaalista suuntautumista. Monet prot ovat lesboja.
Pro tarkoittanee siis prostituoitua, I see.
Jos henkilön ehdottomasti tärkein asia elämässä on Jumalan palvonta, niin eikö siihen olisi paras sitten keskittyä nunna/munkki tyyliin täysin ja kokonaan ilman mitään "naimisiin menoa Herrassa"?
Minä en voi ajatella seksiä palveluksena. Seksi ei minulle ole pelkkä merkityksetön fyysinen akti, vaan fyysistä puolta tärkeämpi on tunne. En rahasta tai ilman oikeaa tunnetta menisi sänkyyn naisen kanssa, saatika sitten jonkun miehen kanssa, kun en miehiä kohtaan tunne mitään fyysistä vetoa, koska olen "täyslesbo". Yököttää ajatus seksistä miehen kanssa. Joten tämän, omakohtaisen aatemaailmani, perusteella prostituoidut ovat joko heteroita tai bi-seksuaaleja. Tai voihan olla pro lesbokin, jos harrastaa seksiä rahasta vain naisten kanssa, mutta tämä lienee aika harvinaista. Naiset kun harvemmin ovat kiinnostuneet tämänlaisista seksipalveluista.
Mutta jos joku pystyy ko. ammattia harjoittamaan, niin siitä vaan. Itse en kyllä siihen pystyisi. Saahan siitä nopeasti verotonta tuloa, mutta toisaalata ammatissa on omat vaaransa...
Voi taivas kun olet nätti ja kaunis, "taikatalvi-03", kuin myös nimimerkkisi... Huomasin että olet varattu, niin minäkin, naimisissa miehen kanssa tahollani. En lokeroi itseäni mitenkään, mutta ajatuksiltani olen taatusti lesbo.
Kaunis olet... Aurinkoista kevään jatkoa! :)
molemmista suhteista otetaan parhaat päältä, mieheltä rahat ja naiselta seksi jä läheisyys...sitä mieltä minä, vaikken ko. käytöstä ymmärrä enkä hyväksy.
Ei pidä yleistää tuollaisia asioita. Itse olin avioliitossamme se enemmän ansaitseva osapuoli. Taloudellinen tilanteeni muutenkin vain kohentui avioeron jälkeen, ainakin pitemmän ajan myötä.
tapauksessa, omasta suhteestani on jäänyt tällainen kuva...hän on miehensä kanssa koska haluaa elättäjän itselleen. En siis yleistä, puhuin omasta kumppanistani, ikävä kyllä.
Niin, ei pitäisi yleistää liikaa asioita. Harva nykyään tarvitsee miestä elättäjäkseen.
minä sanonutkaan että hän tarvitsisi häntä elättäjäkseen, mutta käyttää silti elättäjänään. Mutta kyse on siis nyt vain yhdestä ihmisestä, muista en tiedä...
naimisissa oleviin naisiin, jotka ovat vakuuttaneet, että suhde mieheen on ohi fyysisesti ja henkisesti. Silti ollaan yhä naimisissa. Milloin lasten takia, milloin uskalluksen puutteen vuoksi jne.
Jos sitten olen suhtautunut epäluuloisesti ja torjunut tällaisen naisen, olen saanut kuulla olevani ymmärtämätön. Onko se ymmärtämättömyyttä jos haluan naiseni olevan vain minun ihan käytännössä ja paperillakin? Vakuuttelut siitä, että ero on vain ajan kysymys, eivät todellakaan vakuuta.
Vai olenko sitten kohdannut vain bi-curious naisia, jotka ovat yrittäneet huijata minua? En tiedä. Mutta anteeksi vaan, kaikki yhä naimissa olevat naiset, jos tapaamme joskus jossain ja kerrottuanne olevanne naimisissa, minä kiitän keskustelusta ja häivyn. Siten säästyn monilta kyyneliltä.
välttää naimisissa olevia. Omalla kohdallani tuon eron ottaminen miehestä on kestänyt nyt viidettä vuotta, enkä usko hänen koskaan eroavan...ikävä tosiasia...
Jos on saanut osakseen todellista ja aitoa rakkautta, tuskin suostuu elämään suhteessa, jossa sitä ei ole. Jos on saanut kokea ihanaa seksiä, tietää mistä jää paitsi. Mutta. Kun ei tiedä niin sitä ei osaa kaivata vaan ottaa sen mitä saa.
Ilman muuta ne, jotka ovat saaneet rakkautta ja kokeneet tyydyttävää seksiä, ovat täysin ymmällään siitä, miten joku voi vapaaehtoisesti jättäytyä paitsi siitä kaikesta. Itselleni on ollut vaikea sisäistää, että siinä vaiheessa kun silmät ovat avautuneet, niitä ei enää voi sulkea. Kun ovi rakkauteen ja seksiin on avattu, se pysyy auki. Ne ihmiset eivät enää halua palata menneeseen, vaikka minä pelkään, että kun joku ihminen on kerran tehnyt jotain niin järjetöntä, hän voi tehdä niin vastakin. Tuskinpa kukaan kuitenkaan tietoisesti "valitsee" itselleen sellaisen elämän.
Jaa-a, tyydyttävä tai ihana seksi olisi ihanaa, mutta kun ei sitä ole niin ei, vähemmälläkin ja jopa ilman tulee toimeen. Ihmissuhteessa on paljon muutakin kuin seksi - vaikka silmät ovat aivan apposen auki. Valintoihin ja ratkaisuihin vaikuttavat niin monet asiat, joten seksi saattaa tulla jopa hännänhuippuna. Ja kas kummaa, kun ei ole seksiä, ehtii paljon paljon enemmän monta muuta asiaa :).
rakastan lesboja
Täällä yksi, joka naimisissa miehen kanssa, lapsikin on. Olen rakastunut naiseen, hän ei kai minuun. Tunteita ei enää mieheen ole, mutta rohkeus lähteä puuttuu. On yhteinen koti, lapsi ja lainat...ei ole helppoa päättää sitä, vaikka tunteita ei ole enää vuosiin ollutkaan. Toisaalta koen, etten näinkään voi jatkaa. Huolimatta siitä, mitä minulle ja ihastukselleni tulevaisuus tuo. Helpompaahan se olisi erota miehestä, jos olisi tukea naiselta siihen, mutta ymmärrän, jos hän ei halua sekaantua naimisissa olevaan naiseen. Tunteita se ei silti muuta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo... Meillä on vain tämä yksi elämä...
On myös olemassa semmoinen seksuaalisen suuntautumisen muoto kuin biamorinen. Tämä tarkoittaa henkilöä joka voi rakastua mieheen ja naiseen, mutta tuntee seksuaalista vetoa vain toiseen osapuoleen.
Elämä ei ole yksinkertaista.
lesbot on naurettavia ja lapsellisia
Niin ku eivät elä kuin pitäisi. Normielämää yhteiskuntaluokat muistaen. :-)
Ja jos elävät niin se on sitten oltava kaikki normit tai ei mitään....pahinta luokitusta ikinä..
Jo haluaa olla lepakko julkisesti niin on vähintään oltava kutsu linnan juhliin -pireissä tms, jotta voidaan ajatella että osaat ajatella.