Hei!
Voisitko vielä katsoa mitä näet nyt, kun annoin lisäselvitystä. Kysymykseni on kohta seitsemännellä sivulla.
Voisitko vielä katsoa mitä näet nyt, kun annoin lisäselvitystä. Kysymykseni on kohta seitsemännellä sivulla.
E.K.
miksi näin?
2105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaksi vuotta ovat olleet sinulle itsetutkiskelun aikaa jolloin olet käsittänyt yksinäisyytesi syvyyden.
Pitkä avioliitto, kerroit, sanoit näkemyksesi ettei hän ainakaan tule muuttumaan, varmuudella.
Pitkän avioliiton perusteella hänet tunnet, tiedät siis mistä puhut.
Pelkkä mukaavudenhalu, pelko muutoksesta, pitää useimmat yhdessä. Mieluummin tuttu tapahtumattomuus kuin tulevaisuus muutoksineen, näin monet sen ymmärrettävästi ratkaisevat kohdallaan.
Tottumus on toinen luonto. Puoliso muuttuu ikäänkuin lempinojatuoliksi, tietää että siinä se on ,on aina ollut, samanlaisena, arkisena, muuttumattomana, mutta ainakin tutussa paikassa.
Kun ihminen on sitten tilanteessa jossa olosuhteet muodostuvat omalle luonteelle kestämättömäksi (yksinäisyys, läheisyyden ja yhteyden tarve ei täyty) on suurinpiirtein nämä reagointitavat:
-ihminen sopeutuu.(mikään ei muutu, näin on siis hyvä)
-hakee muutosta tilanteeseen jos voi.(parisuhde leireiltä monet on löytäneet yhteisen sävelen, tien toisen luo)
-ahdistuu.(haluan pois, mutta uskallanko, pärjäänkö?)
Kerroit että muutokseen et usko. Olet ahdistunut ja surullinen tilanteesta.
Kaipaat syliä, kainaloa---siis kosketusta naisena?
Auttajana olen puun ja kuoren välissä. Me emme missään nimessä saa kehottaa avioeroon. Tai alkaa valitsemaan mielestämme tulevaisuudessa vastaantulevista elämänkumppaneista sopivinta kysyjälle. Tiedän, että ymmärrät tämän.
Mutta sanon seuraavaa:
Jo pelkästään tavasta jolla ilmaiset itseäsi kirjallisesti huokuu älykkyys ja kyky tarkastella asioita usealta kantilta.
Olet mielenkiintoinen.
Ja mielenkiintoiset ihmiset harvoin jäävät ilman sitä ,mitä kipeimmin tarvitsevat, mikäli niin haluavat.
Näen sinut voimakasta charmia omaavana, mielenkiintoisena, keskustelevana naisena
joka huolehtii asioistaan ja läheisistään hyvin .
Kiitos pitkästä vastauksestasi E.K!
Niin, en tiedä aina mitä ajatella tästä tilanteesta. Välillä tuntuu, että olen vain itsekäs, kun toimin näin. Tai, että en voi erota, koska teen väärin miestäni kohtaan. Hänestä mikään ei ole peruuttamattomasti vialla. Ehkä ei olisikaan, mutta en jaksaisi taas kerran yrittää ja huomata muutaman kuukauden kuluttua olevani taas samassa tilanteessa. Kaipa minä läheisistäni huolehdin, mutta joskus haluaisin tavallaan jotain takaisinkin, että taas jaksaisi.Ehkäpä vielä jossain olisi toinenkin mies minua varten, mutta luulen olevani aika tarkka, etten tee taas samoja "virheitä" valitessani. Tiedän myös sen, etten pääse tästä tilanteesta, jos ei ole jotain "yllykettä" tiedossa, eli jotain toiveita uudesta suhteesta. Sekin ajaa vielä ahtaammalle. Kesän tulokaan ei siksi tunnu oikein miltään. Jään kohta kesälomalle, ehkäpä silloin helpottaa.
Ymmärrän kyllä, että et voi antaa valmiiksi pureskeltuja ohjeita, vaan minun tehtävä itse valintani, menipä se sitten miten meneekin.