eli odotan kolmatta (oikeastaan neljättä) ja rv 20 2.. huomenna olisi rakenneultra aika mut mua ei kiinnosta mennä sinne yhtään..
alku raskaus meni hyvin ja lapsi toivottu, mutta noin kolme-neljä viikkoa tuntunut et mä en halua tätä.
en ole edes pystynyt kertomaan raskaudesta kun vain lähimmille tutuille.
onko mulla masennusta vai mitä?
en ole ennen tuntenut näin, pelottaa..
alku raskaus meni hyvin ja lapsi toivottu, mutta noin kolme-neljä viikkoa tuntunut et mä en halua tätä.
en ole edes pystynyt kertomaan raskaudesta kun vain lähimmille tutuille.
onko mulla masennusta vai mitä?
en ole ennen tuntenut näin, pelottaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen nyt viikolla 22 6 ja täytyy sanoa, että itselleni ei ainakaan ole tullut tollaisia olotiloja ollenkaan. Mieheni kanssa odotetaan innolla pikkaista. Jos sulla sisimmissään on koko ajan olo ettet halua lasta niin sitten täytyy tehdä jotain. Mutta voi olla, että hormoonit ne vaan jyllää. Tosi usella tulee olotiloja, että mitä jos ei haluakkaan lasta jne. Toivotaan että nuo menevät pian ohi meinaan jos jatkuu koko raskauden ajan niin sitten et varmaan sitä halua.
Onko parisuhteesi ja kotiasiat kunnossa? Voisin kuvitella, että tuo olo on silloin, kun oma elämä ei ole kohdallaan ja kaikki tuntuu olevan täysin merkityksetöntä. Ja sitten hormoonit tekee lisää tepposia olotilaan. Osallistuuko/onko miehesi osallistunut aiemmin lastenhoitoon ja kotihommiin? Jos ei ole´, niin en yhtään ihmettele, että yksi pää lisää huollettavana ei houkuttele. Mun mielestä sun kannattais puhua asiasta neuvolassa ja miehesi kanssa ja löytää sitä kautta joku ratkaisu. Kyllä mun tuttavapiirissä kaikki odottajat ovat menneet innolla rakenneultraan, joten sulla ei ole kaikki nyt mallillaan. Jaksamista!
Heti aluksi haluan sanoa, että mielestäni et ole poikkeuksellinen. Ainakaan et ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan rakenneultrassa innostunut lajitoverisikaan. Kaikkein vähiten epäilen sitä, etteikö lapsesi olisi oikeasti toivottu.
Kuulostaa siltä, että sinulla on väsymystä tai raskausaikaan liittyvää masennusta. Noita fiiliksiä tulee ja menee joillakin raskausaikana, mutta vielä yleisempää on synnytyksen jälkeinen masennus. On tutkittu, että ne, jotka ovat masentuineita raskausaikana, eivät masennu niin helposti synnytyksen jälkeen. (Tietysti on myös olemassa ne onnekkaat, joita ei masenna kumpanakaan ajankohtana.)
Kävin itse maanantaina rakenneultrassa, eikä kokemus ollut mitenkään maailmaa syleilevä (toisin kuin eka ultra). Tämän lisäksi yritän saada opintoja pakettiin kovalla kiireellä, joten en jaksa itsekään hihkua innosta jokaisen potkun johdosta. Niin paljon kuin tätä lasta olen odottanutkin.
Älä siis syyllistä itseäsi tai aseta liian kovia paineita, että nyt pitäisi tuntua siltä ja tältä. Raskaus on osa elämää, ja yhdeksään kuukauteen ehtii mahtua sata erilaista tunne- ja vireystilaa. Sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet, sillä ei ole olemassa vääriä tunteita.
Ihan normaaleja tuntemuksia ja hyvä että uskallat niistä puhua!
Lapsi on mielettömän iso muutos fyysisesti ja psyykkisesti ja raskausaikana ja monet käy noita tunteita läpi.
Kannattaa puhua miehes kanssa ja neuvolassakin jos se helpottas!
Samanlaisia ajatuksia on mullakin ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Omasta puolestani voin kertoa, että syyni ajoittaisiin "haluttomuuksiin" liittyivät ihan vaan siihen, että esim. kolmannen odotuksessa tulokas tuntui "häiriötekijältä" elikkä tunsin kaiken olevan kohdallaan elämässäni ja perheessäni, tulokas ikäänkuin sotkisi meidän perheen elämän, kyllähän se toki täytyy myöntääkin että muutosta jokainen uusi lapsi aina tuo....vaikka lähtökohta on aina ollut se, että ihan toivomalla ollaan lapset toivottu.
Nyt on neljäskin vauveli masussa kasvamassa, hän on vielä alkuvaiheessa ja puhdas yllärikin kaiken lisäksi, joten luonnollisestikin mieliala vaihtelee laidasta laitaan (kaikista eniten mun edellisiin raskauksiin verrattuna)...tiedän kyllä, että viimestään heti syntymän jälkeen olen 100% iloinen, kun vielä yhden ihanan vauvan sain osakseni, ihmettelen vain kuinka ihmeessä olen pikkuisen vauvan ajatellut "sotkevan" meidän sen hetkiset kuviot :-)
Se huominen on jo tänään eli menitkö sinne rakenneultraan?
Mikään pakko ei kenenkään ole käydä tuota ultraa eikä sen poisjättämiseen pidä suhtautua niin, että olisi jollain tavoin huono äiti.
Voimia raskauteen ja puhu asioista miehesi kanssa ja neuvolassa. Toivottavasti sinulla on hyvä terveydenhoitaja!
Kiitos asiallisista kommenteista.
Kävin ultrassa ja mulla se vähä niin kuin pakollinen ja se tehtiin kyssis äitipolil (ei tavallinen neuvolan ultra)
Yöllä en saanut nukuttua ja sairaalaan asti tuntui sille et haluuan kotiin.
Mutta kaikki oli vauvalla hyvin, kasvanut viikkojen mukaan ja kaiken lisäksi TYTTÖ!
Aikasemmat lapset on tyttö ja poika ja tämä poika on nuorin kauhu kakara.
Mietin itse että minua varmaan pelotti mennä tutkimuksiin ja et onko poika tulossa, koska ultran jälkeen elämä on taas maistunut yms.
kaikki hyvin ja taas päivä kerrallaan eteenpäin..
Oikein hyvää jatkoa kaikille!!! :)