Yritykseni ansiot olivat pienet, joten lopetin ottamasta vastaan töitä. Liike on vielä jäljellä. Elän juuri nyt mieheni kustannuksella ja aikaisemmilla säästöillä siltä ajalta, jolloin paiskin vielä töitä. En jaksanut tehdä töitä yrityksessäni, koska en ansainnut paljoa, ja tuntui kuin vain asiakkaani käyttivät minua hyväkseen. Minulla on vielä 8 vuotta eläkkeen alkuun.
Minulla ei ole taloudellista hätää, om katto pään päällä ja ruokaa on riittänyt. Mieheni on eläkeiässä ja sairaalloinen, mutta tekee vielä töitä omassa yrityksessään, koska se on hänen mielestään mielenkiintoista. Hänellä on, kuten minullakin oli, yritys samassa kiinteistössä jossa asuntommekin on - joten me olemme molemmat "kotona" kaiket päivät.
Hänen terveydentilansa ei salli juuri minkäänlaista ruumiillista rasitusta, joten minä teen yksin kaikki taloustyöt ja hoidan ison puutarhankin ilma apua. Se on positiivista, koska se antaa minulle tunteen, että minuakin tarvitaan. En voi jättää häntä koskaan kotiin pitemmiski ajoiksi, esim. että voisin matkustella. Hän ei enää jaksa matkustaa.
Kun jäin "kotirouvaksi", niin alussa tuntui vapaalta ja viihtyisältä. Nyt olen viime aikoina huomannut, että minun on vaikeaa päästä alkuun toimieni kanssa. On vaikea päästä ylös vuoteelta aamuisin ja vaikeaa nukahtaa iltaisin. Ymmärrän, että "työtä tekemättömän uni ei ole makeaa!" Tuntuu, kuin itsekritiikkini olisi kokonaan poissa ja moraaliset voimani olisivat kokonaan ehtyneet - siis kun en ole töissä! (Ei kukaan ota töihin tämän ikäistä ihmistä.)
En huolehdi mistään! Päinvastoin minusta on tullut LIIAN RAUHALLINEN, tuntuu kuin "käynnistysmoottorissani" olisi jotain vikaa. Lääkäri ei tahtonut antaa lääkettä "alakuloisuuteen", vaan sanoi, että olen aivan terve ja järkevä ihminen. Niin olen itsekin aina luullut.
Nautin todella vapaudesta, levosta, rauhallisuudesta, hiljaisuudesta ja mahdollisuudesta olla mieheni lähettyvillä ja antaa apua tarvittaessa. Mutta...
... mitä voisin itse tehdä, että PÄÄSISIN ALKUUN ERI TÖITTEN Ja HARRASTUKSEIN KANSSA. En tahdo vain leväta ja nukkua pois lopun elämäni.
Minulla ei ole taloudellista hätää, om katto pään päällä ja ruokaa on riittänyt. Mieheni on eläkeiässä ja sairaalloinen, mutta tekee vielä töitä omassa yrityksessään, koska se on hänen mielestään mielenkiintoista. Hänellä on, kuten minullakin oli, yritys samassa kiinteistössä jossa asuntommekin on - joten me olemme molemmat "kotona" kaiket päivät.
Hänen terveydentilansa ei salli juuri minkäänlaista ruumiillista rasitusta, joten minä teen yksin kaikki taloustyöt ja hoidan ison puutarhankin ilma apua. Se on positiivista, koska se antaa minulle tunteen, että minuakin tarvitaan. En voi jättää häntä koskaan kotiin pitemmiski ajoiksi, esim. että voisin matkustella. Hän ei enää jaksa matkustaa.
Kun jäin "kotirouvaksi", niin alussa tuntui vapaalta ja viihtyisältä. Nyt olen viime aikoina huomannut, että minun on vaikeaa päästä alkuun toimieni kanssa. On vaikea päästä ylös vuoteelta aamuisin ja vaikeaa nukahtaa iltaisin. Ymmärrän, että "työtä tekemättömän uni ei ole makeaa!" Tuntuu, kuin itsekritiikkini olisi kokonaan poissa ja moraaliset voimani olisivat kokonaan ehtyneet - siis kun en ole töissä! (Ei kukaan ota töihin tämän ikäistä ihmistä.)
En huolehdi mistään! Päinvastoin minusta on tullut LIIAN RAUHALLINEN, tuntuu kuin "käynnistysmoottorissani" olisi jotain vikaa. Lääkäri ei tahtonut antaa lääkettä "alakuloisuuteen", vaan sanoi, että olen aivan terve ja järkevä ihminen. Niin olen itsekin aina luullut.
Nautin todella vapaudesta, levosta, rauhallisuudesta, hiljaisuudesta ja mahdollisuudesta olla mieheni lähettyvillä ja antaa apua tarvittaessa. Mutta...
... mitä voisin itse tehdä, että PÄÄSISIN ALKUUN ERI TÖITTEN Ja HARRASTUKSEIN KANSSA. En tahdo vain leväta ja nukkua pois lopun elämäni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
työhistoria on minulla toisenlainen, ja itse olen mies.
Mutta tärkein vaiva mullakin on ihan sama kun sullakin. Mitä voisin itse tehdä, että PÄÄSISIN ALKUUN ERI TÖITTEN ja HARRASTUKSEIN KANSSA! Aloitekyky puuttuu ja tekemättömät asiat ahistaa kamalasti!
Neuvoja meille molemmille, please!
Ehkä ei tarvitsekaan tehdä jotain koko ajan? Ehkä olemme liian kovasti kasvatettuja ja liian pikkutarkkoja?
olen itse vielä aika nuori ja aina pätkätöitä tehnyt, joten olen oppinut elämään työttömyyden ja hurjan kiireen kanssa. Silloin kun minulla ei ole töitä , minun täytyy tehdä "oma aikataulu". kotityöt on niitä töitä. Ylös sängystä viimeistään yhdeksältä ja nukkumaan viimeistä puoltaöin.aamuisin aloitan kotityöt jolloin "olen töissä" ja illalla sitten rentoutusta eli telkkaria ja urheilua yms.
Yritän jaoittaa päivän joskus hyvinkin tarkkaan.
Voisko jokin vapaaehtoistoiminta olla mukava juttu? Silloin näkee muita ja joutuu lähtemään ulos. itse tosin asun yksin ja vuokralla, jolloin tuo tuleminen ja meneminen on niin paljon helpompaa... tai koirakin on kiva kaveri....
Niin onkin oikea tapa tehdä. Niin minäkin toimin aikaisemmin, mutta nyt olen muuttunut. Omaa aloitekykyä ei ole ollenkaan. Ehkä se on ajoittaista ja tulee paremmaksi vielä tulevaisuudessa!
Kiitos vinkistä. Olen nyt ottanut kauluksestani kiinni ja yritän nostaa ylös itseäni.
Toisista tuntuu varmaan lapselliselta, mutta olen nyt määrännyt itselleni yhden työn, jota minun on tehtävä säännöllisesti, siis joka päivä. Pesen joka päivä yhden ikkunan (talossa on 33 ikkunaa) Siis, sen ikkunan, jonka pesin tänään, tulen taas pesemään 34 päivän päästä uudestaan.
Olen myös ajatellut lopettaa liiallisen tietokoneen käytön. Vaikka aikomukseni onkin vain lukea viestini, niin aina viivähdän ja alan surfata ympäriinsä. Se on useimmiten masennuttavaa jälkeen päin! Yht'äkkiä on useat tunnit poissa, vaikka ajattelinkin vain katsahtaa viiden minuutin ajan. Etenkin, jos yömyöhään huomaa, että on surfannut tuntikaupalla ja kello alkaa olla 02, niin maasentuu kamalasti. Tuntee itsensä tosi huonoksi ihmiseksi. Tietäähän silloin jo heti, ettei pääse aamulla ajoissa ylös sängystä!
Kaikki tällaiset tapahtumat johtuvat varmaan jonkin laisesta luonteenheikkoudesta - ettei oikein ole oma herransa ja saa itse itseänsä lopettamaan, vaikka aivan hyvin tietääkin, että ei ole terveellistä istua tuntikaupalla tietokoneen edessä. Toivottavast se on ohimenevää!
Kiitos, että vastasit!
Oletko muuten terve? Mulla ollut vastaava olo jo pitkään ja sairastan kroonista kilpirauhasen tulehdusta.
Kyllä on hyvät arvot kaikessa, paitsi että kolesteroolit ovat korkeat. Olen juuri pari viikkoa sitten saanut koetuloskia kilpisrauhas- ja maksakokeista, joita tehtiin korkeitten kolesterooliarvojen vuoksi. Olen kyllä terve ja terveen näköinenkin- siis ruumiillisesti.
Olen kirjoittanut "työjärjestyksen" itselleni, että saisin säännöllisemän arkipäivän. Se on nastoilla seinään kiinnitetty, - mutta en seuraa sitä.
Minussa ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaista moraalia, joka sanoisi sisältäni, että NYT TEET TÄMÄN!
Kertoiko lääkäri vain että tulokset on normaalit vai kertoiko arvoja sulle myös? Paljonko tsh oli? Terveellä sen kuuluisi olla alle 2,5.
Eikä kilpirauhasen toimintahäiriö tee ihmistä mitenkään sairaan näköiseksi.
Ota selvää niistä labratuloksista jos et tiedä ja tsemppiä elämään!
THS: 1,2. Lääkärini sanoi että se oli "rajojen sisällä" ja hyvä. Koska kaulani on pullearakenteinen, niin olen saanut nämä kokeet aika monta kertaa elämäni aikana, ja aina ovat olleet "hyvät". Voi olla että kilpirauhaseni saa työskennellä roimasti saavuttaakseen nämä arvot, ja sen vuoksi vähän paisuu. Viimeksi kun kysyin, että voisinko kokeilla lääkettä, niin sain vastauksen, että kilpirauhashormoonit eivät ole laihdutuslääkkeitä. Sehän on sinänsä totta!
Olen ihmisenä onnellinen ja elämänkatsomukseltani positiivinen. Mielestäni saamme probleemeja ne voittaaksemme! En sure turhia, mutta voi olla että maailman tilanne (epäonnistunut maailmanpolitiikka ja rikokset) sinänsä vaikuttaa minuun alitajuntaisesti. Tahtoisin tehdä jotain ihmisen ja ihmiskunnan hyväksi, mutta minulla ei ole niitä oikeita työkaluja - tai, ehkä en vain ole niitä vielä saanut käsiini...
Kiitos, että ajattelit minua!
TSH ei THS