Nokimusta seikkailu

Tulipahan tämäkin pläjäys luettua. Kirjassa super-poke Tapsa Mäkilä on kadonneen miljoona-perijä Mikael Wöllerin jäljillä. Joskus aikaisemmin on tullut luettua Vuorisen Juoppohullun päiväkirja ja siltä pohjalta voisi luulla, että dekkariparodia olisi ehkä hauska - kenties jopa hulvaton. Mutta ei. Juoni on köyhä, Vuorisen kielellinen esitys tylsä ja kirja sisältöön nähden ylipitkä.

Kirja tuntuu kuin se olisi joukko täysin erillisiä tapahtumia. Kyllähän Vuorinen yrittää tapahtumat toisiinsa sitoa, mutta mielestäni ei siinä onnistu. Parodiakin tuntuu matkalla unohtuvan ja genren piirteiden ylikorostamisen sijaan Vuorinen pyrkiikin kirjoittamaan perus-dekkarin. Lisäksi ainakin minua pistää ärsyttämään kirjan "sankarin" elämän ehkä jopa liiallinen kerronta. kyllähän henkilöhahmojen syventäminen on toki tärkeää, mutta dekkariparodiaksi tässä mentiin kyllä hieman liian pitkälle - toisaalta ehkäpä siinä oli juuri sitä parodiaa. Mene ja tiedä.

Hyvänä puolena kirjassa on ehdottomasti ulkoasu. Kirjahan on suorastaan "kaunis". Tulee mieleen vanhat kunnon dekkarit jolloin kansipaperit ei ollut tiellä. Lisäksi raamatullinen kiinteä kirjanmerkkinauha on hieno. Sisällöllisesti kirjan parasta antia on hulvaton duo Händikäppers.