aspergillus home
--------------------------------------------------------------------------------
Page 1
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTASisällysluettelo :Pääkirjoitus- Markku Seuri ................................................................................................................. 2Kosteusvauriorakennukset - mitä tiedetään ja mitä ei - Aino Nevalainen .......................................... 3Asuntojen kosteusvaurioiden yleisyys Suomessa - Pertti Partanen ja Aino Nevalainen ................... 5Kosteusvaurioiden syntytavat pientaloissa - Jari Koivisto ................................................................. 7Kosteusvauriokohteen rakennusteknisen tutkimuksen ja korjaamisen periaatteet - Jari Koivisto ..... 9Homealtistuminen teollisuudessa- Marjut Reiman ........................................................................... 13Homealtistuminen maataloudessa - Marjut Reiman ja Heikki Kallunki ............................................ 15Kosteusvaurioisten rakennusten mikrobikasvu - Marjut Reiman ..................................................... 17Altistumisen arviointi työhygieenisin mittauksin ja serologisesti - Markku Seuri ja Marjut Reiman .. 19Kosteusvauriorakennuksiin liittyvät oireet ja sairaudet - Markku Seuri ............................................ 22Esimerkki Örebro -lomakkeen käytöstä - Markku Seuri ja Katve Kontturi ....................................... 26Altistuskokeiden tekeminen homeilla - Raili Kreus .......................................................................... 30Puolustusvoimat selvittävät ja korjaavat kosteusvaurionsa - Kyösti Lehtomäki .............................. 33Kosteusvaurioista johtuvien ongelmien selvittäminen kuntatasolla - Päivi Loikkanen ja KaisaHemminki ......................................................................................................................................... 35Home-eksperttien toimintatapa ....................................................................................................... 37
--------------------------------------------------------------------------------
Page 2
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu
IX/1995:HOMETTATyöterveyslääkäritoimintaa 20 vuotta Itä-SuomessaVuoden 1975 alkupuolella joukko Itä-Suomessa toimineita työterveyslääkäreitä perusti yhdistyksenkeskinäistä yhteistoimintaansa varten. Yhdistystä ei tuossa vaiheessa rekisteröity vaan se toimiepävirallisena Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistyksen alaosastona. Yhdistyksenperustamisen jälkeen aloitti saman vuoden lopulla toimintansa myös Kuopion aluetyöterveyslaitosja vajaan kymmenen seuraavan vuoden ajan työterveyshuolto laajeni nopeasti.Työterveyshuollossa toimivien lääkärien lukumäärä kasvoi nopeasti ja joukkoon tuli myös yhäenemmän naisia, jolloin eräitä alkuvuosina vakiintuneita toimintatapoja oli syytä muuttaa. Esim.alkuvuosina oli tapana hoitaa vuosikokousasiat kahden löylynheittämän välissä lauteilla. Yhdistysrekisteröityi tammikuussa 1989.Itä-Suomen työterveyslääkärien 20-vuotisjuhlajulkaisu käsittelee homeita. Teema sopiiyhdistykselle hyvin. Ensinnäkin aihe on ajankohtainen eikä siitä ole paljoa kirjallista tietoasaatavilla, joten julkaisun uskoisin kiinnostavan monia lääkäreitä. Toiseksi teema korostaayhdistyksen hyvää yhteistoimintaa Kuopion aluetyöterveyslaitoksen kanssa. Kuopionaluetyöterveyslaitos täyttää myös tänä vuonna 20 vuotta ja tällä tavoin yhdistys haluaa onnitellatätä läheistä yhteistyökumppaniaan. Kuopion kokoaan suurempi merkitys home- jakosteusvauriokysymyksissä johtuu mm. siitä, että Kuopion aluetyöterveyslaitoksen yksi keskeisistätutkimus- ja kehittämisalueista on ollut maatalous, jossa mikrobialtistuminen eräs keskeisimmistäaltaisteista. Lisäksi Kuopioon on sijoitettu Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveydenosastoryhmä. Nämä laitokset yhdessä Kuopion yliopiston kanssa muodostavat kansainvälisestikinhuomattavan suuren ympäritsöterveyden tutkimus- ja palvelukokonaisuuden. Päätoimisesti home-ja kosteusvaurioden kimpussa työskenteleviä tutkijoita Kuopiossa Savilahden ympäristössä lieneenoin 10-15 henkilöä.Tällä julkaisulla Itä-Suomen työterveyslääkärit ry haluaa selventää homekysymykseen liittyviäongelmia. Keskeinen sanoma, jonka toivon artikkeleista välittyvän on seuraava: Joskosteusvauriot korjataan kunnolla ja heti, terveysongelmat poistuvat !Markku Seurijulkaisun päätoimittaja
--------------------------------------------------------------------------------
Page 3
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTA Aino Nevalainen, dos.KansanterveyslaitosKOSTEUSVAURIORAKENNUKSET -
MITÄ TIEDETÄÄN JA MITÄ EIRakennusten kosteus- ja homevauriot ja niihin liittyvät terveyshaitat ovat olleet paljonjulkisuudessa viime aikoina.
Onko kyseessä muoti-ilmiö, joka aikanaan vanhenee jaunohtuu, vai onko taustalla oikeaa asiaa? Perusasetelma, että rakennuksen homekasvuunliittyy terveyshaittoja, on osoitettu useissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Ilmiö onsamankaltainen erilaisissa ilmastoissa ja erilaisissa kulttuureissa. Tutkimista riittää vieläsiinä, mikä tai mitkä homekasvusta peräisin olevat altisteet aiheuttavat terveyshaittoja jamitkä ovat haittavaikutusten syntymekanismit. Sen sijaan tämän hetkinen tieto on riittävääoikeuttamaan torjuntatoimet; rakennukset ja ihmiset voidaan saada kuntoon samallavaivalla.Rakennustekninen taustaRakennusten kosteusongelmat ja siitä seuraava homekasvu ovat pohjimmiltaanrakennusfysikaalisia ilmiöitä. Homesienten itiöitä on kaikkialla, ja niiden kasvuun lähtöä sääteleekäytännössä vain saatavilla oleva kosteus. Minkä tahansa rakennusmateriaalin pinnalla voi alkaahomekasvu, jos materiaali on jatkuvasti kosteana.Rakentamisessa pyritään kosteuden hallintaan. Ulkoa tulevaa kosteutta torjutaan vesikatteen,räystäiden, perustuksen, salaojituksen ja ympäröivän maaston muotoilun avulla. Sisäpuolella esim.asumisesta muodostuva kosteus poistetaan ilmanvaihdon avulla. Rakenteet eristetään siten, etteimuodostu kylmiä pintoja, joille ilman kosteus voisi tiivistyä. Tämän kaiken hallitseminen on vaativatehtävä, sillä käytännössä sisä- ja ulkoilman välillä on usein suuria lämpötilaeroja, jarakennustekniikka lukuisine materiaali- ja rakenneratkaisuvaihtoehtoineen on tänä päivänämonimutkainen kokonaisuus. Rakennusten kunnossapitoon ei myöskään ole käytetty resurssejalähellekään sitä, mitä autojen kunnossapitoon. Näiden tekijöiden lopputuloksena on, ettäsuomalaisissa rakennuksissa on runsaasti kosteusvaurioita. Näistä osa johtaa homekasvuun.Homeongelman rakennusteknisellä alueella suurin tutkimus- ja kehittämistarve on tällä hetkelläkosteus- ja homevaurioiden korjaustekniikoissa.Altistavat tekijätHomesieni- ja muusta mikrobikasvustosta vapautuu epäpuhtauksia sisäilmaan. Näitäepäpuhtauksia ovat itiöt, muut kasvuston osaset, mikrobien haihtuvat aineenvaihduntatuotteet jamikrobitoksiinit, jotka eivät yleensä ole haihtuvia, vaan jotka joutuvat ilmaan itiöiden mukana.Altistustilanne sisätiloissa on erilainen kuin ulkona, esimerkiksi sienimetsässä tapahtuva itiöillealtistuminen. Rakennuksen homekasvussa kyseessä ovat muutamat organismit, jotka löytävätitselleen sopivan ekologisen kolon; luonnonoloissa mikrobien keskinäinen kilpailu yleensä estääyhden lajin massiivisen kasvun. Mikrobikasvusta peräisin olevat epäpuhtaudet kertyvät sisäilmaan;ilmanvaihto on harvoin riittävän tehokas niiden poistamiseksi.Itiöiden pitoisuuksia, lajikoostumusta ja käyttäytymistä on tutkittu paljon. Tämän hetkisen tiedonperusteella on tärkeää tarkastella rakennusten mikrobiologista statusta kokonaisuutena: niin ilma-kuin pinta- tai materiaalinäytteistä tulee tarkastella pitoisuuksien lisäksi lajistoa. Joissakintapauksissa selvästi kohonneet pitoisuudet antavat viitteitä homekasvun läsnäolosta, kun taasosassa tapauksista johtopäätökset perustuvat kosteusvaurioita indikoivien lajien tai sukujenläsnäoloon. Yksinkertaistaen, tavoitteena on tunnistaa, viittaako rakennuksen mikrobisto kosteus-
--------------------------------------------------------------------------------
Page 4
ja homeongelmaan. Asiantuntevasti tehdyt mikrobimittaukset helpottavat ongelmatilanteenanalysointia ja toimenpiteiden suunnittelua.Haihtuvien aineenvaihduntatuotteiden toteaminen suoraan sisäilmasta on kehitteillä olevamenetelmä. On odotettavissa, että muutaman vuoden kuluttua sisäilman kemiallisesta profiilistavoidaan tunnistaa, onko joukossa aktiivista mikrobikasvua osoittavia aineryhmiä. Mykotoksiinientoteamismenetelmiä ympäristönäytteistä on myös kehitetty, mutta menetelmän herkkyys ei yleensäriitä sisäilmanaytteisiin.Altistuksen toteamisen saralla on kehitetty menetelmäyhdistelmiä, joilla ongelmatilanteet voidaantunnistaa. Tutkimus kohdistuu tällä hetkellä entistä käyttökelpoisempien näytteenottomenetelmienkehittämiseen, indikaattoriorganismien listan täydentämiseen ja eri tyyppisten altisteiden osuudenselvittämiseen terveysvaikutusten aiheuttajina.Altistuminen mikrobeille voidaan osoittaa myös henkilökohtaisista näytteistä, joista tarkastellaanseerumin IgG-vasta-aineita. Tulosten tulkinnassa käytetään apuna tietoja, joita saadaanaltistusympäristön mikrobimääristyksistä. Tutkimuksella saatavaa lisätietoa kaivattaisiin tällähetkellä lähinnä vasta-ainetasojen liittymisestä oireisiin.Altistuksen poistaminen edellyttää, että alkuperäisen kosteusvaurion aiheuttaneet syyt korjataan jaettä kontaminoituneet rakennusmateriaalit poistetaan tai puhdistetaan. Esimerkiksimineraalivillaeristeet tulee uusia, mutta kantavien rakenteiden kohdalla on tyytyminen näkyvänhomeen poistoon. Usein tarvitaan myös ilmanvaihdon tehostamista tai säätämistä.Terveyshaittojen torjuntaRakennuksen homekasvulle altistumisen terveyshaitat koostuvat ilmeisesti monen altisteen jamonen mekanismin yhteisvaikutuksesta. Epidemiologista, kliinistä ja kokeellista tutkimusta tehdäänparhaillaan täsmätiedon lisäämiseksi. Terveyshaittojen syntyminen on selkeästi sidoksissaaltistumiseen, joten sen torjuminen on myös haittojen ehkäisemistä parhaimmillaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 5
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAAino Nevalainen, dosentti, KansanterveyslaitosPertti Partanen, rakennusinsinööriASUNTOJEN KOSTEUSVAURIOIDEN YLEISYYS SUOMESSARakennusten kosteusvauriot ovat Suomessa yleisiä. Pientaloissa noin puolessa on todettukorjaamista vaativa kosteusvaurio. Kerrostalojen kosteusvaurioiden yleisyyttä kartottavahanke on käynnissä. Julkisessa keskustelussa on silloin tällöin ajauduttu syyllistenetsimiseen. Kosteusvaurioiden yleisyyden ja terveydellisen merkityksen selvittyä olisivoimavarat suunnattava korjaustoimintaan ja vaurioiden ehkäisyyn vastaisuudessa.Kosteusvaurioiden torjunta on kaikkien, asukkaiden, työntekijöiden, tilojen huoltajien,haltijoiden, käyttäjien ja omistajien vastuulla.Rakennusten homekasvua ja sen terveyshaittoja selvittävässä tutkimuksessa on jouduttupalaamaan alkutekijöihin: altistuksen karakterisointi mikrobimittauksin tai seerumimäärityksin onkallista ja aikaavievää ja tulosten tulkinta usein vaikeaa. Ympäristömikrobeille "altistutaan"asunnon mahdollisen homeongelman vuoksi tai työperäisen altistuksen kautta myösharrastuksissa, vaikkapa puutarhatöissä tai sienimetsässä. Siksi haetaan koko ajan uusiamenetelmiä haitallisen altistuksen havaitsemiseksi. Näitä menetelmiä tarvitaan niinepidemiologisissa tutkimuksissa kuin yksittäisiä "hometalotapauksia" ratkottaessa.Koska jokaisen homeongelman perussyy on jatkuvasti kosteana pysyvä materiaali, on mahdollistatarkastella tähän alkusyyhyn johtaneita tekijöitä. Rakennuksen kosteusvaurio voi johtua vuodosta,tiivistymisestä, puuttuvasta kosteuseristyksestä, maaperäkosteuden kapillaarinoususta,sadevesien pääsystä rakenteisiin tai sisällä muodostuvan kosteuden puutteellisesta poistosta.Usein tämä ylimääräinen vesi jättää silminnähtävän jäljen materiaaliin. Rakennuksensilmämääräinen kosteustarkastus yhdistettynä pintakosteusmittauksiin ja muihin, esim.hajuhavaintoihin, onkin osoittautunut oivalliseksi apuvälineeksi sekä ongelmatapaustentunnistamisessa että korjaustoimien suunnittelussa.Olemme käyttäneet kosteustarkastusta myös tutkimusmenetelmänä sen osuvuuden ja hyvänkustannus-hyötysuhteen rohkaisemana. Pidämme tarpeellisena koko "hometalo-ongelman"kansanterveydellisen merkityksen arvioimista, ja tämän hankkeen ensimmäisenä osatavoitteenaselvitettiin pientalojen kosteusvaurioiden yleisyys. Samalla saatiin paljon käyttökelpoista tietoakosteusvaurioiden syistä.Pientalotutkimuksen aineisto ja menetelmätTutkimusaineistona oli 450 pientaloa kolmesta sisämaan ja kahdesta rannikkokaupungista.Tutkimuskohteet valittiin satunnaisotannalla kaupunkien rakennusluparekistereistä ja ne edustivat1950-, 60-, 70- ja -80-luvuilla valmistuneita taloja. Kohteista 80% oli omakotitaloja ja loput rivitaloja.Tutkimus tehtiin paikan päällä haastattelemalla asukkaita ennalta laaditun kyselykaavakkeenmukaisesti ja tarkastamalla rakennukset aistihavaintojen ja pintakosteusmittareiden avulla, pintojarikkomatta.Vauriot yleisiä pientaloissaKoko aineistossa oli tapahtunut kosteusvaurio jossain muodossa 82%:ssa kohteista. Osa niistä olikorjattu, mutta edelleen korjauksen tai lähemmän tarkastuksen tarpeessa oli 55% kiinteistöistä.Koko pientalokantaan yleistettynä tulokset merkitsevät, että maassamme on lähes 500 000pientaloa, jotka olisivat kosteusvauriokorjauksen tai perusteellisemman tarkastamisen tarpeessa.Vaurioita oli yleisesti kaiken ikäisissä pientaloissa.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 6
Yleisimmät kosteusvauriot 1950-luvun kiinteistöissä (N=30) olivat perusmuurin vuotaminen (50%kohteista), vesikattovuodot sekä putkisto-tai laitevauriot. Useimmissa kiinteistöissä oli tehtyperuskorjaus, jolloin myös kellaritilat oli saneerattu asuintiloiksi, mutta ympäröivä salaojitus japerusmuurin vesieristys oli asennettu ainoastaan neljässä tapauksessa. Tämän aikakauden talojenvesikattovuodot olivat vähäisiä ja ne oli useimmiten huomattu ja korjattu ajoissa.1960-luvun taloissa yleisimpiä kosteusvaurioita olivat yläpohjan ja seinien kosteusvauriot (42%:ssakohteista). Lisäksi havaittiin usein ikääntymiseen liittyviä putki- ja viemäri- sekä alapohjan vaurioita.Tänä aikana yleistyivät erilliset ilmanvaihtokanavat, joiden läpiviennit olivat usein vuotaneet.1970-luvun talojen yleisin kosteusvaurio oli yläpohjan kastuminen (56%). Tänä aikana yleistynyttasakatto osoittautui riskialttiiksi ratkaisuksi, sillä 73% tasakatoista oli vuotanut, kun harjakatoissaoli 35%:ssa. Useimmissa kohteissa, joissa oli ollut kattovuoto, ei rakenteita ollut kuivattu tai edestarkastettu.Myös 1980-luvun taloissa oli yleisesti kosteusvaurioita, mutta ne olivat yleisimpiä seinärakenteissa(42%:ssa kohteista), erityisesti pesutiloissa. Tänä aikana yleistyi pesutilojen kaakelilaatoitus.Näiden seinäpinnoitteiden alusrakenne oli vaihteleva, mutta useimmiten siitä puuttui kunnollinenvesieristys. Laatoituksen saumat eivät ole vesitiiviitä, joten niiden kautta imeytynyt vesi kasteleealla olevat rakenteet väistämättä. Lisäksi esiintyi ilmanvaihtokanavien ja yläpohjan vaurioita sekälähinnä huolimattomasta asennuksesta johtuneita laitevaurioita.Tutkimuksen mukaan yli puolet pientalojen kosteusvaurioiden syistä oli aiheutettu jorakennusvaiheessa puutteelliseslla suunnittelulla, virheellisillä tai huolimattomilla työsuorituksilla taiväärillä materiaalivalinnoilla. Näiden virheiden välttäminen edellyttää rakentajilta entistä parempaatietoa rakenteiden ominaisuuksista ja toimivuudesta, vastuullista laatuajattelua ja huolellisuuttaetenkin riskialttiissa työvaiheissa, esim. vesikaton asennuksessa ja kosteiden tilojenvesieristyksissä. Asukkaiden itsensä tulisi huoltaa rakennusta säännöllisesti ja korjata havaitut viatvälittömästi.JohtopäätöksetTutkimuksen yhteydessä ei ollut mahdollista varmistaa laboratoriotutkimuksin, kuinka yleisestikosteusvauriot olivat aiheuttaneet homekasvua. Muusta kenttätyöstä saatuun kokemukseenperustuen tiedetään kuitenkin, että kosteusvaurio korjaantuu harvoin itsekseen. Vaikka materiaalinpinnalla näkyy ainoastaan kosteusjälki, voi pinnan alla tai rakenteen sisällä olla myös aktiivistahomekasvua.Tulokset osoittavat, että kosteusvauriot ovat suomalaisissa pientaloissa varsin yleisiä. Muustarakennuskannasta ei vielä ole vastaavaa tietoa, mutta kerrostaloasuntoja koskeva selvitys onparhaillaan käynnissä.Asukkailla on tärkeä rooli kosteusvaurioiden ja niiden haittojen ennalta ehkäisemisessä.Kosteusvauriot on usein helppo todeta esim. pintamateriaalin irtoamisena, vuotojälkinä tailastulevyn turpoamisena. Apuun kannattaa pyytää rakennusalan ammattilainen, jos omat taidoteivät riitä. Rakennuksen säännöllinen tarkastus esimerkiksi keväisin ja vaurioiden korjaaminen hetisäästää rahaa ja ehkäisee terveyshaittojen syntyä.Tutkimuksen rahoittivat Ympäristöministeriön Remontti-ohjelma, Kansanterveyslaitos ja Helsingin,Oulun, Kiuruveden ja Varkauden kaupungit. Kiitämme yhteistyöstä.Viite: Partanen P, Jääskeläinen E, Nevalainen A, Husman T, Hyvärinen A, Korhonen L, Meklin T,K, Forss P, Saajo J, Röning-Jokinen I, Nousiainen M, Tolvanen R, Henttinen I. Pientalojenkosteusvauriot - yleisyyden ja korjauskustannusten selvittäminen. Kansanterveyslaitoksenjulkaisuja KTL B6/1995, 48 s. liitt.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 7
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAJari Koivisto, rak.ins., tutkijaKansanterveyslaitos, ympäristömikrobiologian osastoKOSTEUSVAURIOIDEN SYNTYTAVAT PIENTALOISSARakennusinsinööri Jari Koivisto selvittää oheisessa artikkelissa pientalojenkosteusvaurioiden syntytapoja. Kosteusvaurio voi syntyä samoilla tavoilla myöskerrostaloissa tai työpaikoilla. Työpaikoilla kosteusvaurio voi syntyä myös tuotannollisistasyistä. Kosteusvaurioiden syntytapojen tuntemus auttaa terveydenhuollon henkilöstöätunnistamaan vaurioita.Kosteuden lähteetRakennusten kosteuslähteitä ovat sade-, sulamis- ja valumavedet, maaperästä kapillaarisestinouseva kosteus, ulko- ja sisäilman kosteus, pesu- ja käyttövedet, putki- ja laitevauriot,rakennekosteus ja sisäilman kosteuden tiivistyminen kylmiin pintoihin. Rakenteen lyhytaikainenkostuminen ei useinkaan aiheuta vaurioita, mutta rakenteisiin jäävä kosteus johtaa lähes ainahome- ja lahovaurioon. Tällaisiä vaurioita voidaan vähentää huomattavasti hyvällä suunnittelulla,rakennustyön huolellisuudella ja rakennuksen huollolla.Kosteus rakenteissaKosteus rakenteissa esiintyy vetenä ja vesihöyrynä. Vetenä kosteus liikkuu painovoimanvaikutuksesta alaspäin, mutta se voi nousta myös ylöspäin tietyissä materiaaleissakapillaarisuuden avulla. Vesihöyrynä kosteuden kaksi liikkumistapaa ovat konvektio ja diffuusio.Konvektiolla tarkoitetaan vesihöyryn liikkumista ilmavirran mukana ja diffuusio on rakenteen eripuolilla olevien vesihöyrypitoisuuksien erojen tasaantumispyrkimyksen aiheuttamaa liikettä.Kapillaarisesti kosteus nousee pääasiassa rakennuksen maanpinnan alapuolisissa osissa, muttaniin voi tapahtua myös ylempänä, jopa eri rakennusosien välillä. Maaperästä kosteuden nousukatkaistaan yleensä sorakerroksella tai muovilla ja rakennusosien välillä tiiviillä eristeellä taikermeillä. Puun liittyessä johonkin kivipohjaiseen, vettä sitovaan tai kapillaarisesti siirtäväänmateriaaliin, kuten tiileen tai betoniin, tulee rakenteen väliin aina asentaa kosteuden liikkeenkatkaiseva kosteuseristys.Sade- ja sulamisvesien rakennukselle aiheuttamaa kosteusrasitusta pyritään pienentämäänrakenteiden kallistuksilla ja muotoiluilla sekä pelkästään veden poisjohtamiseen tarkoitetuillarakenteilla. Maanpinnan muotoilulla on suuri merkitys ja erilaisia kuoppia ja painanteita tulisi välttäärakennuksen välittömässä läheisyydessä.Äkilliset ja suuret kosteusrasitukset, kuten tulvat, vesiputki- ja laitevauriot aiheuttavat rakenteisiinlyhytaikaisia, mutta kaiken kastelevia kosteusrasituksia. Tällaiset vauriot ovat usein työläitä korjata,mutta ne eivät aiheuta home- ja lahovaurioita, jos rakenteet saadaan kuivatettua nopeasti.Useimmiten kuivattaminen vaatii rakenteiden avaamista ja pinnoitteiden poistamista kuivumisennopeuttamiseksi.Diffuusion ja konvektion liikuttamaa vesihöyryä ja sen rakenteita kostuttavaa vaikutusta pyritäänehkäisemään tekemällä rakenteet ilmatiiviiksi muun muassa tuulensuojalevyjen ja höyrysulunavulla. Jos vesihöyry pääsee esimerkiksi höyrysulun reiästä kulkemaan rakenteeseen, se tiivistyykastepisteessä tai kylmässä rakennusmateriaalissa vedeksi ja imeytyy rakenteisiin tai valuu vetenäalaspäin. Kostunut materiaali alkaa homehtua otollisissa olosuhteissa. Lämpöeristeen kastuessase menettää lämmöneristyskykynsä, jolloin rakenteeseen muodostuu kylmäsilta. Tähän tiivistyväsisäilman kosteus aiheuttaa homekasvustoa tai lahovaurion.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 8
Rakenteen tuulettuvuudella on tärkeä merkitys rakenteisiin kerääntyneen kosteudenpoistamisessa. Puu, tiili, betoni, puru- ja lastueristeet sitovat hyvin kosteutta. Jos materiaaliinsitoutunut kosteus ei pääse haihtumaan, kerääntyy rakenteeseen jatkuvasti lisää kosteutta ja senkosteuspitoisuus kasvaa, jolloin seurauksena on ennen pitkää rakenteen vaurioituminen.Pienehkö vesikattovuoto saattaa kerätä vähitellen vettä yläpohjaan esimerkiksi höyrysulun päälle.Vettä voi huomattavia määriä, ennen kuin se tulee jostakin läpiviennin kohdasta huonetilaan. Siinävaiheessa, kun vuoto huomataan, ovat yläpohjan puurakenteet saattaneet vaurioitua pahastikinpitkäaikaisesta kosteusrasituksesta.Salaojituksella johdetaan sade- ja sulamisvedet pois sokkelin ja anturoiden läheisyydestä.Tukkeutuneen tai vaurioituneen salaojituksen seurauksena vesi jää sokkelin viereen ja imeytyyrakenteisiin tai jäätyessään liikuttaa perustuksia. Rakennuksen liikkumisen seurauksena tuleerakenteisiin halkeamia ja rakoja, joissa ilmavirtausten mukana liikkuva kosteus voi aiheuttaavaurioita.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 9
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAJari Koivisto, rak.ins., tutkijaKansanterveyslaitos, ympäristömikrobiologian osastoKOSTEUSVAURIOKOHTEEN RAKENNUSTEKNISEN TUTKIMUKSEN JAKORJAAMISEN PERIAATTEETLääkärit, terveydenhoitajat ja työterveyshoitajat eivät ole rakennusalan ammattilaisia, muttaheidän on syytä tuntea ne tavat, joilla kosteusvauriokohteita tutkitaan ja korjataan. Näidentapojen tuntemus helpottaa kommunikointia rakennusalan ammattilaisten kanssa.Rakennusalalla on tietämys korjausrakentamisesta lisääntynyt viimevuosina huomattavastija samalla on opittu tunnistamaan vaurioita aikaisemmassa vaiheessa.Rakennustekninen tutkimus etenee vaiheittain. Aluksi tutustutaan yleisesti rakennukseen jarakenteisiin, kartoitetaan rakennuksessa tehdyt havainnot ja korjaukset, selvitetään kosteusvaurionsyy ja vaurion laajuus sekä lopuksi laaditaan korjausohjeet.Rakennukseen ja rakenteisiin tutustaan pohja-, leikkaus- ja rakennekuvia ja työselitystä tutkimalla.Haastattelemalla rakennuksen käyttäjiä, huoltomiehiä ja korjausmiehiä saadaan selvillemahdolliset aikaisemmin tehdyt korjaus- tai muutostyöt. Samalla selvitetään tutkimustarpeenaiheuttaneet havainnot ja tiedossa olevat vauriot. Rakennuksessa on syytä tehdä yleissilmäysennen tarkempia tutkimuksia, jotta rakennuksesta muodostuisi kokonaiskuva.Yleissilmäyksen jälkeen tarkastetaan kohde ja tehdään omat havainnot kohteesta käyttäen apunaomia aistihavaintoja ja erilaisia teknisiä apuvälineitä. Havainnot on syytä kirjata heti. Näkö-, kuulo-ja hajuaisteja käyttäen tutkija saattaa paikallistaa vauriokohdan tai paikantaa vaurion syyn.Teknisinä apuvälineinä voivat olla erilaiset pintakosteusmittarit, joiden avulla voidaan paikantaarakenteissa esiintyvä kosteus pintamateriaaleja rikkomatta. Muita teknisiä apuvälineitä voivat ollamyös lämpökamerat, videoendoskoopit ym.Tutkimuksen aikana etsitään vaurion syy tai syyt. On tärkeää ettei syyn etsimistä lopetetaensimmäisen vaurion aiheuttajan löydyttyä. Kohteessa voi olla useita kosteusvaurion syitä, jotkatulisi kaikki löytää. Lisäksi vaurion laajuus täytyy kartoittaa, jotta voidaan tehdä riittävän laajatkorjaussuunnitelmat ja -toimenpiteet.Tutkimuksesta tulee tehdä kirjallinen lausunto, jossa käy ilmi havaitut vauriot ja niihin johtaneetsyyt sekä syntytavan ja laajuuden selvittäminen. Lisäksi korjausohjeiden pääperiaatteiden tuleesisältyä lausuntoon.Kosteusvaurioiden korjaamisen periaatteetKosteusvauriot ovat huomattavan yleinen ongelma suomalaisissa asunnoissa. Teknillisenkorkeakoulun arvioiden mukaan kosteusvauriot muodostavat 80-90% kaikista kiinteistöjenvaurioista (Väänänen ym. 1992). Yksinomaan putkistovaurioista johtuvia vesivahinkoja sattuuSuomessa vuosittain yli 20 000 (Hämäläinen 1989). Äskettäin valmistuneen selvityksen mukaan55%:ssa pientaloista on korjausta tai lähempää tarkastusta edellyttävä kosteusvaurio (Partanenym. 1995).Suomen olosuhteissa rakennukset ovat yleensä kuivia pitkän lämmityskauden ja hyväneristystekniikan ansiosta. Tämä kuitenkin edellyttää hyvää rakennustapaa, jonka avulla vältetäänrakennusaikainen kosteus rakenteissa, ja joka estää kosteuden tiivistymisen ja vuotamisenrakenteisiin.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 10
Kosteusvauriotapauksissa korjataan usein vain vaurioitunut rakenne ilman että vaurion syyselvitettäisiin ja poistettaisiin. Seurauksena on saman vaurion kehittyminen uudelleen. Vanhojenrakennusten peruskorjausten yhteydessä tehdään myös virheitä, jotka saattavat johtaa ennenmoitteettomasti toimineen rakenteen vaurioitumiseen. Kosteusvauriot ovat taloudellisesti jaterveydellisesti merkittävä ongelma.Kosteusvaurioista aiheutuva mikrobikasvu turmelee rakennusta ja huonontaa sisäilman laatua.Kosteaan materiaaliin ensimmäisenä ilmaantuva homekasvu voi aiheuttaa vakavia terveyshaittojaja ääritapauksissa pitkään jatkunutta kosteusongelmaa ilmentävä lahosieni voi turmella kokorakennuksen. Toisaalta jo kasvun lopettaneesta homekasvustosta voi lähteä itiöitä ja muitaepäpuhtauksia sisäilmaan.Korjaustarpeen tiedostaminenPääperiaatteena voidaan sanoa, että kosteusvaurio on korjattava aina. Vahingon tapahduttua onnopea korjaustoimenpide aina suoranaista säästöä. Korjaamattomana kosteusvaurio muuttuunopeasti myös terveyshaitaksi. Lähes mikä tahansa materiaali homehtuu nopeasti, jos se onjatkuvasti kosteana.Kaikki rakennuksen ulkopuoliset pinnoitteet on tarkoitettu ja suunniteltu suojelemaan rakennustasääolosuhteita vastaan. Veden, lumen, lämmön ja pakkasen rasittamiksi joutuvat materiaalitkuluvat ja heikkenevät taistelussa luonnonvoimia vastaan. Sisätiloissa peseytymistilojenpinnoitteiden tarkoitus on estää pesuvesien pääsy rakenteisiin. Sisäilman sisältämän kosteudenpääsy rakenteisiin estetään ilmanvaihdolla ja erilaisilla rakenneratkaisuilla.Mahdollisen kosteusvaurion tunnusmerkkejäAsunnossa oleskeltaessa voidaan kiinnittää huomio seuraaviin tyypillisimpiin kosteudenaiheuttamiin vaurioihin:• kosteusläikkiä sisäpinnoitteissa• tapetti irtoaa tai väri on muuttunut paikoitellen• sisäpinnoitemaali irtoaa• muovimatto irtoaa alustastaan• parketti tummuu paikoitellen• kaakelit tai klinkkerit irtoavat• tunkkainen tai kellarille ominainen haju• sokkelin maali irtoaa paikoitellen• tiiliverhous paikoin valkoinen vielä keskikesällä• näkyvä homekasvu• ikkunat jatkuvasti huurteessa (johtaa homekasvuun)Korjaustyön vaiheetKun jonkin rakennusosan havaitaan olevan korjauksen tarpeessa tai vahinko on jo tapahtunut,tulisi korjaustyön ja -tarpeen arviointi tehdä suunnitelmallisesti. Hyvällä etukäteissuunnittelulla työedistyy vaiheittain oikeassa järjestyksessä ja hankkeen kokonaiskuva on tiedossa alusta alkaen.Korjaustyön eteneminen voidaan jaotella kahdeksaan eri vaiheeseen:1. Vaurion havaitseminen2. Vaurion syyn selvittäminen3. Vaurion aiheuttajan poistaminen4. Vaurion laajuuden selvittäminen5. Korjaussuunnitelman laatiminen6. Rakenteiden kuivattaminen7. Vaurioituneiden rakenteiden uusiminen
--------------------------------------------------------------------------------
Page 11
8. Jälkiseuranta9. Ensimmäinen vaihe on vaurion havaitseminen. Tämä voi perustua näköhavaintoon, hajuun tai jopakuulohavaintoon, esimerkiksi putkivuodossa. Ihanteellisin olisi tietenkin tilanne, jossa syntyvävaurio voitaisiin havaita jo ennakolta, esimerkiksi kuntotarkastuksen tai huollon yhteydessä.Ennakoidun tai syntyneen vahingon korjaamiseen tulisi ryhtyä välittömästi.Seuraavana vaiheena on havaitun vaurion syyn selvittäminen. Esimerkiksi yläpohjankosteusvaurion perussyyn löytäminen saattaa joskus olla vaikeaa ja usean tekijänyhteisvaikutuksen aiheuttama. Jos vesikatteesta ei löydy näkyvää reikää, on syytä ryhdyttäväetsimään sisäkaton ja vesikatteen välistä, yläpohjan rakenteista. Korjaustyön onnistumisenvarmistamiseksi kaikki vaurioon johtaneet osatekijät on selvitettävä.Vaurion aiheuttaneen vian korjaaminen mahdollisimman nopeasti on tärkeää, koskakosteusvaurion vaikutusajalla ja vesimäärällä on ratkaiseva merkitys vaurion laajuuteen javakavuusasteeseen. Usein pikaisesti korjattu vesivahinko saadaan kunnostettua pelkällärakenteiden kuivatuksella. Pitkävaikutteisena vesivahingolla on aina tuhoisat seuraukset. Josvaurion aiheuttajaa ei poisteta, saattaa seurauksena olla saman vaurion kehittyminen uudelleen.Vaurion laajuuden selvittämisen on tärkeää hyvän korjaussuunnitelman tekemiseksi. On tärkeää,että terveeltäkin näyttävän rakenteen taustat ja ympäristöt tarkastetaan. Korjattuun rakenteeseenpiilevänä jäänyt kosteus tai homekasvusto aiheuttaa nopeasti saman vaurion uusiutumisen.Korjaussuunnitelman on oltava joustava, kunnes kaikki tarkastus- ja purkutyöt on tehty. Vielä työnsuorituksen aikanakin voi suunnitelmiin tulla niin suuria muutoksia, että tarkan kustannusarvionlaatiminen on usein mahdotonta etukäteen.Entinen rakenne ja siinä käytetyt materiaalit on selvitettävä tarkoin ennen suunnitelmien laatimista.Pelkkä vanhoihin piirustuksiin tutustuminen ei riitä, vaan rakenteita on avattava käytettyjenmateriaalien selvittämiseksi. Rakennusaikana tehdyistä suunnitelmamuutoksista ovattarkepiirrokset usein jääneet tekemättä. Myös korjaustyön aikana tehdyt muutokset on korjattavapiirustuksiin, sillä tehtävä korjaus ei välttämättä ole viimeinen remontointi kyseisessä kiinteistössä.Rakenteiden kuivattamisessa on olennaista, että kaikki eri materiaalit kuivatetaan rakennus- japinnoitetyön vaatimaan kuivuuteen. Olipa kyseessä betoni, puu, lämpöeriste tai jokin muumateriaali, ei pelkkä silmämääräinen tai kokeilemalla tehty kosteusmääritys riitä, vaankosteuspitoisuudet on mitattava. Puhaltimien ja lämmittimien käyttö nopeuttaa kuivumista.Esimerkiksi maanvaraisen betonilaatan kuivatus puhaltamalla laatan alle kuivaa, lämmintä ilmaa,nopeuttaa moninkertaisesti betonin kuivumista. Tämä on ammattiliikkeen työtä.Rakenteiden uusimisessa on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa materiaalien yhteensopivuus jatoimivuus entisten materiaalien kanssa.Lahonnutta ja homehtunutta puutavaraa poistettaessa on varmistuttava, että kaikki vaurioitunutmateriaali poistetaan. Puun sisällä edennyt sieni- ja homerihmasto ei aina ole silmin havaittavissa,joten lahovaurioon liittyvää terveeltä näyttävää puuta on poistettava vielä noin puoli metriä.Kosteusvauriokohdan läheisyydessä oleva puutavara olisi syytä käsitellä homekasvua estävälläpuunsuoja-aineella.Homehtunut teollisesti valmistettu lämpöeriste on vaikea puhdistaa ja siksi se on syytä uusia.Vanhoissa rakennuksissa lämpöeristeenä käytetyn sahanpurun kastuessa siinä alkaamikrobikasvu erittäin nopeasti, joten ne olisi aina uusittava. Jos materiaaleja ei voida uusia (esim.perustukset, kantavat rakenteet), tulee näkyvä home puhdistaa, rakenteet kuivata huolellisesti japinnat käsitellä desinfioivalla aineella.Loppusiivous on tehtävä huolellisesti, jotta purku- ja korjaustyön yhteydessä ilmaan levinneitämikrobeja ei jää korjattuun rakennukseen.Kosteusvaurioitunut rakennusosa on asetettava aina erityistarkkailuun. Huolella tehdyssäkorjaustyössä ilmenevä pienikin merkki uusiutuvasta kosteusvauriosta on useimmiten helppopaikallistaa ja korjata.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 12
Suojautuminen purkutyön aikanaHomeitiöpitoisuudet nousevat homeisten materiaalien purkutyön aikana korkeiksi. Suositeltavaaolisi, että asukkaat tai työntekijät muuttaisivat korjaustöiden ajaksi pois. Purku- ja korjaustyökohdeon myös mahdollista osastoida suojaseinien avulla. Osastoitu tila tulee tehdä alipaineiseksi jajärjestää riittävä ilmanvaihto. Purku-, puhdistus ja siivoustyön aikana työntekijän tulee käyttäävähintään P2-luokan suodattimella varustettua hengityssuojainta. Lisäksi silmät ja kädet tuleesuojata rakennuspölyltä. On myös pyrittävä välttämään homeitiöpitoisen rakennuspölynihokosketusta.Kirjallisuutta:Väänänen H, Absetz I, Kanerva I. Puurakenteisen pientalon kosteusvaurion tutkiminen,Tekninen korkeakoulu, Talonrakennustekniikan laboratorio, 1992, julkaisu 32Hämäläinen T. Kiinteistöjen vesivahingot lisääntyneet,LVI-lehti, 1989; 10: 10-11Partanen P, Jääskeläinen E, Nevalainen A, Husman T, Korhonen L, Meklin T, Miller K, Forss P,Saajo J, Röning-Jokinen I, Nousiainen M, Tolvanen R, Henttinen I (1995).Pientalojen kosteusvauriot - Yleisyyden ja korjauskustannusten selvittäminen,Kansanterveyslaitoksen julkaisuja KTL B6 1995.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 13
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarjut Reiman, FT, erikoistutkijaHomealtistuminen teollisuudessaNe teollisuuden alat, jotka käyttävät tuotannossaan orgaanista materiaalia, ovat mahdollisiahomepölyn esiintymisympäristöjä. Ammattitautitilastoista käy hyvin ilmi, että saha- jaselluteollisuus ovat esimerkkejä tällaisista toimialoista. Raaka-aineena käytettävä puu onhyvä elatusalusta monille sienille. Elintarviketeollisuudessa saattaa esiintyä korkeitahomealtistumistasoja, samoin lämpövoimaloissa. Kosteat työympäristöt, kutenjätevedenpuhdistamot, paperitehtaat tai ilmankostutusta vaativat prosessit, suosivaterityisesti bakteereiden esiintymistä, joskin homeitakin voi esiintyä, mutta yleensä vainkohtalaisia määriä. Kannattaa muistaa, että myös teollisuusrakennus voi kosteusvaurioitua,jolloin kyseessä on ensisijaisesti rakennusteknisesti ratkaistava ongelma.Teollisuudessa homealtistuminen on tavallisimmin seurausta siitä, että prosessissa käytettäväeloperäinen raaka-aine on homehtunut joko varastoinnin tai tuotantoprosessin aikana liiallisenkosteuden seurauksena. Useimmilla teollisuuden aloilla tätä homehtumista pyritään joko teknisintai kemiallisin keinoin pitämään kurissa. Alakohtaiset kuin myös tietyn teollisuuden alanlaitoskohtaiset erot altistuksen määrässä ja laadussa voivat olla erittäin suuria, mikä johtuuerilaisista tuotantotavoista, kemikaalien käyttötavoista, raaka-aineen kiertonopeuksista,ilmanvaihtoratkaisuista, työhygieenisistä torjuntatoimenpiteistä ja mm. siivousrutiineista.Hakkeessa usein paljon homettaHake homehtuu herkästi ja tärkein homehtumiseen vaikuttava tekijä on varastointiaika.Käytännössä alle kolmen viikon varastointi pitäisi homekasvun kurissa. Niin selluteollisuudessakuin haketta käyttävissä lämpövoimaloissakin varastointiajat ovat tätä pidempiä. Pahimmillaanhakkeen homehtuminen noudattaa samaa kaavaa kuin kostea heinä eli lämpötila voihomehtumisen myötä nousta aina 60oC:een saakka. Homehtuneen hakeen käsittelyssäitiöpitoisuudet voivat olla jopa miljardeja itiöitä kuutiometrissä ilmaa, ja lajisto on samantyyppinenkuin maatalouden työympäristöissä. Terveyshaittoja on todettu mm. sellutehtaiden hakeosastoillatyöskentelevillä, hakekasojen puskutraktoreiden kuljettajilla ja hakekuljettimien ja -siilojensiivoojilla. Hakkeen kiertonopeuden lisääminen vähentää homehtumisriskiä.Sahateollisuus ja homeetTuoreen puun varastointiaika on myös sahateollisuudessa keskeinen homehtumiseen vaikuttavatekijä. Sahateollisuudessa pyritään kuitenkin aktiivisesti pienentämään homeongelmansyntymahdollisuuksia. Vastasahattu puutavara on kosteuspitoisuudeltaan suuri ja siten hyväkasvualusta kaikenlaisille sienille. Sahalaitoksessa voidaan erottaa ns. märkä pää, jossakäsitellään tuoretta puuta ja jolle on tyypillistä mm. hiivojen, bakteereiden ja puussa viihtyvienhomeiden esiintyminen ja ns. kuiva pää, jossa käsitellään kuivattua puutavaraa ja jolle puolestaanon ominaista ns. termotoleranttien homeiden esiintyminen. Termotolerantit sienet, jotka kasvavatkorkeissa (40-50oC:ssa) lämpötiloissa, viihtyvät hyvin sahojen kuivaamoissa käyttöhäiriöidenaikana tai jos lämpötila on aiottua kuivauslämpötilaa alhaisempi. Tasaamotyöntekijän alveoliitinetiologiassa tärkeimpiä sieniä lienevät juuri kuivaamossa syntyneiden homeiden itiöt, mutta myösennen kuivausta puun pinnalle kasvaneet homeet, joiden itiöt kuitenkin irtoavat vasta kuivauksenjälkeen. Sahoilla on voitu pienentää homeongelmaa puun kiertoa nopeuttamalla,kuivauslämpötiloja nostamalla ja kemikaalien avulla.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 14
Monet teollisuustyöpaikat yksilöllisiä homeongelmien suhteenTavallista suurempaa homealtistumista voi esiintyä lähes millä työalalla tahansa. Mm.turvevoimaloissa, tupakkateollisuudessa ja vihannesten lajittelutöissä homeongelma saattaanousta esiin satunnaisen homehtuneen raaka-aine-erän vuoksi. Bioteknisillä työaloilla, mm.juustoloissa, oluen ja entsyymien valmistuksessa, puolestaan on kysymys mahdollisestaaltistumisesta tiedossa olevalle prosessiorganismille. Viime mainituilla aloilla hygieniavaatimus onkorkea, joten altistuminen muille mikrobeille on poikkeuksellista, mutta mahdollista.Tuoko siivous helpotusta teollisuuden homeongelmiin?Teollisuudessa siivoustyöstä vastaavat näyttävät usein altistuvan enemmän kuin varsinaisettuotantoon osallistuvat työntekijät. Eräiden puuteollisuuden työpaikkojen homeongelmaselvittelytovat osoittaneet, että käsiteltävä materiaali on mikrobiologisesti varsin puhdasta, mutta tästähuolimatta työilmassa esiintyy runsaita määriä monenlaisia homeita. Vasta tarkemmat tutkimuksetovat johtaneet homelähteen, työympäristöön kertyneen puupölyn ja muun puujätteen, jäljille. Monetpuuteollisuudessa käytetyt työmenetelmät ovat sellaisia, että puujätettä leviää ympäristöön.Jätteen kertyminen on jokapäiväistä, mutta siivoaminen jokavuotista. Kostean puumateriaalinhomehtumisherkkyyden huomioiden siivousväli ei saisi olla talviaikaankaan kuukautta pidempi,kesäaikaan jäte tulisi poistaa tätäkin useammin. Imurointi on siivousmuotona hyvä, kun poistoilmasuodatetaan tehokkaasti. Paineilmapuhdistus sen sijaan nostaa tehokkaasti jo laskeutuneet itiötilmaan.Minne homeitiöt joutuvat?Erityisesti puunjalostusteollisuuden työpaikoilla on havaittu, että itiöt eivät pysy syntypaikoillaan,vaan leviävät usein saman tuotantorakennuksen eri osiin. Osastoinnilla ja paine-erojen avullavoidaan vaikuttaa itiöiden liikkeisiin siten, etteivät ne kulkeudu vähäitiöisiin tiloihin. Monillatehdasalueilla ulkoilman itiöpitoisuudet ja homelajisto kuvastavat paremminkin laimennuttatehdasilmaa kuin tavanomaista ulkoilmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. toimistorakennuksenkorvausilmaksi käytetty raakailma täytyy suodattaa erityisen tehokkaasti. Toivottavaa on, ettähomeitiöt pysähtyisivät poistoilmasuodattimiin niissä osissa tehdasta, joissa itiöitä syntyy.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 15
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarjut Reiman, FT, erikoistutkijaHeikki Kallunki, fil.yo, apulaistutkijaHomealtistuminen maataloudessaHomepölyn aiheuttamien vakavien terveyshaittojen vuoksi, on sen esiintymistä tutkittumaataloudessa meillä Suomessa jo parikymmentä vuotta. Tutkimuksen alkuaikoinasyytettiin karjanrehuksi tarkoitettua paaliheinää ongelman aiheuttajaksi. Tehdyt tutkimuksetovat osoittaneet tuossa syytöksessä olleen paljonkin perää, mutta myös sen, ettähomepölylähteitä on useita muitakin, ja että homepölyn määrä ja laatu määräytyvät osittainmyös tuotantosuunnan mukaan, kuin myös sen, että tilanne on muuttumassa parempaansuuntaan.Maatalouden työympäristöissä esiintyy homepölyä vaihtelevia määriä tilan tuotantosuunnan,tuotantotapojen ja käytettyjen materiaalien mukaan. Homepölyaltistus on tyypillisintälypsykarjatiloilla, mutta homepölyä esiintyy kohtalaisia määriä myös kanaloissa ja sikaloissa. Kana-ja sikatiloilla altistus koostuu useimmiten bakteereista ja terveyshaittojen taustalla voivat olla myösendotoksiinit, jotka ovat peräisin Gram-negatiivisten bakteereiden soluseinästä.Liiasta kosteudesta seuraa homehtuminenTavallisin syy homepölyn esiintymiseen on käsiteltävän materiaalin homehtuminen varastoinninaikana. Homehtumisen taustalla puolestaan on materiaalin liian suuri kosteus varastoinninalkaessa. Ns. turvallinen varastointikosteus on kullekin materiaalille omansa, esim. heinälle se onnoin 16% ja viljalle noin 14%. Jos kosteus on tätä rajaa korkeampi, materiaali homehtuu. Mitäkorkeampi kosteus on sitä korkeammaksi lämpötila voi varastoinnin aikana homehtumisen myötänousta, pahimmillaan jopa noin 60oC:een.Homehtuminen - mikrobien järjestelmällinen esiintyminenHomehtuminen ei ole mielivaltainen tapahtuma, vaan sopivien lämpö-, kosteus- jaravinneolosuhteiden mahdollistama järjestelmällinen ilmiö. Jos varastoitava heinä onvarastoitaessa hyvin kosteaa, syrjäytyvät sen pinnalta pellolla kasvaneet peltosienet, joille ontyypillistä suuri itiökoko. Nämä ovat tyypillisiä ulkoilmasieniä ja niiden aiheuttamat terveyshaitatilmenevät yleensä välittöminä allergiaoireina. Syrjäyttämisen tekevät ns. kuivassa viihtyvät sienet,homehtumisen pioneerit, joille riittää suhteellisen pienikin kosteus. Näiden kasvu tuottaa lämpöä jakosteutta, mikä mahdollistaa vaateliaampienkin lajien kasvamisen, jotka lopulta syrjäyttävätkuivassa viihtyvät sienet. Ns. ympäristön lämpötilassa kasvavien mesofiilisten sienten kasvutuottaa edelleen lämpöä ja luo olosuhteet ihanteellisiksi ns. lämpökestoisille sienille ja edelleenlämmössä viihtyville sienille ja aktinomykeeteille. Tällaisen homehtumisen läpikäynyt materiaalisisältää runsaasti ns. varastosienten itiöitä, jotka ovat tyypillisesti pienikokoisia (useimmat alle 5mikrometriä) ja pääsevät siten esteettä alveoleihin saakka. Näiden joukkoon kuuluvat useimmattunnetut allergisen alveoliitin aiheuttajat.Homepölylähteitä on paljonTavallisimmat homepölyn lähteet maataloudessa ovat rehut (kuivaheinä tai vilja) ja kuivikkeet (olkitai puru). Niissä on suuria eroja sen mukaan, mitä varastointimenetelmää on käytetty. Yksittäistämaataloustyötä tekevää ajatellen tärkeämpää kuin se, mitä menetelmää on käytetty on se, mitenkyseistä menetelmää on käytetty. Kuivaheinistä usein pahin altistaja on paaliheinä, jota ei olevarastokuivattu; vähiten altistaa varastokuivattu heinä. Kuivikkeista olkikuivike on useimmitenhomeista, sahanpuru hyvin harvoin. Hapolla käsitelty vilja säilyy varmemmin homeettomana kuinlämminilma- tai kylmäilmakuivattu vilja. Säilörehu on vain harvoin merkittävä homelähde.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 16
Samantyyppisten materiaalien aiheuttamassa homepölyaltistuksessa on erittäin suuria tilakohtaisiaeroja, mikä johtuu työtapaeroista ja jopa henkilökohtaisista eroista huolellisuudessa jasiisteydessä.Työ altistaa homeilleEläinten ruokinta ja kuivitus irrottaa itiöt homehtuneista materiaaleista, joita käsiteltäessä tulisikäyttää P2-luokan hengityksensuojaimia. Tehokkaan yleisilmanvaihdon avulla voidaanpitkäaikaisaltistumista vähän pienentää, mutta yksittäisiin työvaiheisiin liittyviä hetkittäisiä huippujaei voida poistaa.Miten eroon maatalouden homeistaTärkein homeentorjuntakeino on materiaalien varastointi siten, ettei homehtumista pääsetapahtumaan, mikä voidaan tehdä joko kuivaamalla materiaalit riittävästi tai käsittelemällä nehomeentorjuntakemikaalein. Yleisin virhe kuivaamisessa on perisuomalainen ahnehtiminen, jolloinpyritään kuivaamaan kerralla enemmän kuin mihin on kapasiteettia, kemikaalien käytössä taasnuukuus tai suurpiirteisyys, jolloin ei voi varmuudella sanoa, miten paljon vaikuttavaa ainettamateriaaliin on päätynyt.Tulevaisuudessa vähemmän homeita?Säilörehuvaltaiseen ruokintaan siirtyminen on vähentänyt kuivaheinän käyttöä jalietelantajärjestelmän yleistyminen on oleellisesti vähentänyt tarvittavia kuivikemääriä, mikä onpienentänyt potentiaalisten homepölylähteiden määrää. Automaattiruokinnan ja pihattonavetoidenyleistyminen näyttävät vaikuttavan homepölyn määrää vähentävään suuntaan lypsykarjatiloilla.Myös varastokuivaus on yleistynyt, mikä on merkinnyt homehtumisriskin merkittävää pienenemistä.Maatalouden tuotantotekniset muutokset vähentävät homepölystä aiheutuvaa terveysriskiä.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 17
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarjut Reiman, FT, erikoistutkijaKuopion aluetyöterveyslaitosKosteusvauriorakennuksen mikrobikasvustoHomeet tarvitsevat kasvaakseen happea, ravinteita, kosteutta ja lämpöä. Koskaympäristömme mikrobit ovat aikojen kuluessa oppineet sopeutumaan kovin monenlaisiinolosuhteisiin, käytännössä ainoa niiden kasvua rajoittava tekijä on kosteus. Pitkäänjatkunut vesivahinko tarjoaa siten usemmiten riittävät edellytykset hyvin monienbakteereiden ja sienten kasvulle. Ravinnoksi riittävät jopa ympäristössä olevatepäpuhtaudet, hyvää ravintoa on esimerkiksi puu. Homeet pärjäävät pienelläkinhappimäärällä, ympäristön lämpötiloista jopa pieni pakkanenkin sopii eräille sienille.Mikrobeja on kaikkialla ympäristössämme, joten tarvitaan vain kosteutta ja kasvualusta, jotta kasvulähtee käyntiin. Nopeasti korjatut vesivahingot eivät johda väistämättä homekasvuun. Pitkäänjatkunut kosteusrasitus voi sen sijaan johtaa minkä tahansa rakennusmateriaalin homehtumiseen.Homehtumisen syyt ja seurauksetKosteusvaurioiden tavallisimpia syitä ovat katto- tai putkivuodot, puutteellinen kosteus- tailämpöeristys, huono salaojitus, riittämätön ilmanvaihto, liian matalat perustukset ja kosteudentiivistyminen. Kosteusvauriot ilmenevät joko kosteusläiskinä, pinnoitteiden irtoamisena taivioittumisena sekä näkyvänä homekasvuna. Tavallista on, että homekasvu on näkymättömissäpintamateriaalien alla. Kosteusvaurion seurauksena syntyneeseen homeongelmaan viittaavatrakennuksen epämääräisen tunkkainen ilma, maakellarin tai homeen haju. Vakavampia merkkejäon rakennuksessa olevien ihmisten sairastelu, joka lievittyy tai katoaa muualla ollessa.Mitä mikrobeja kosteusvauriorakennuksista löytyy?Rakennuksen kosteusvaurion laajuuden selvittämisessä yhtenä menetelmänä ovat mikrobiologisettutkimukset, joita varten näytteitä voidaan ottaa (ja tulee ottaa) ilmasta, pinnoilta jamahdollisuuksien mukaan myös rakennusmateriaaleista. Yleinen käytäntö on, että näytteettutkitaan ns. viljelymenetelmillä, joilla esiin saadaan elävät ja kasvukykyiset mikrobit. Tulostentulkinnassa huomioidaan sekä mikrobien määrä että niiden laatu. Saatuja tuloksia verrataan"terveistä" näytteistä tehtyjen määritysten tuloksiin. Mikrobien tunnistaminen näytteistä on tärkeääsiksi, että tietyt sienisuvut esiintyvät tyypillisesti kosteusvauriotilanteissa.Kosteusvauriorakennusten mikrobisto vaihtuu olosuhteiden muuttuessa. Homehtuminen ei olepaikallaan pysyvä prosessi, vaan ns. pioneerimikrobit muuttavat paikallisia olosuhteita ja luovat needullisiksi toisille mikrobeille. Homeet ovat yleensä ensimmäisiä mikrobeja, jotka kosteusvauriossaaloittavat kasvun, lahottajasienet tulevat pidempikestoisen kosteusrasituksen seurauksena. Viimevuosina on tieto kosteusvauriota indikoivista mikrobeista lisääntynyt, ja vuonna 1992 BaarnissaHollannissa päädyttiin seuraavanlaiseen indikaattorilistaan: Aspergillus fumigatus, Trichoderma,Exophiala, Stachybotrys, Phialophora, Fusarium, Ulocladium, hiivat, sädesienet, Gram-negatiivisetbakteerit, Aspergillus versicolor, Eurotium, Wallemia ja Penicillium-suvun lajit. Tätä luetteloa ei tulepitää ehdottomana, koska tieto ja kokemus lisääntyy sitä mukaa kuin näytteitä tutkitaan.Mikrobipitoisuudet usein matalia - silti haitallisiaKosteusvauriorakennusten ilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat suuresti. Pahimmillaan ne voivatolla samaa suuruusluokkaa kuin homealtisteisissa teollisuustyöympäristöissä. Yleisempääkuitenkin on, että ilman homepitoisuudet ovat matalaa normaalitasoa. Usein esitetty kysymys on,
--------------------------------------------------------------------------------
Page 18
miksi nämä kosteusvauriorakennusten matalat pitoisuudet aiheuttavat ihmisille oireita, josulkonakin voi altistua suuremmille homepitoisuuksille. Yksi mahdollinen vastaus on, ettäkosteusvauriorakennusten homeet ovat pieni-itiöisiä verrattuna ulkoilmassa esiintyviin, joten niidenpääsy syvälle hengitysteihin on esteetöntä. Toinen mahdollinen selitys on, ettäkosteusvauriorakennuksessa saattaa esiintyä homelajeja, jotka muodostavat mykotoksiineja elisienimyrkkyjä, joilla voi olla hyvinkin vakavia terveysvaikutuksia.Miten suojautua korjausrakentamisen aikana?Kosteusvaurioiden korjaamisessa ilman mikrobipitoisuudet kohoavat kymmen- jopa satakertaisiksinormaalitilanteeseen verrattuna. Työntekijöiden tulisikin suojautua homeisten rakenteidenpurkamisen aikana vähintään P2-luokan tai mieluimmin P3-luokan suodattimilla varustetuillahengityksensuojaimilla. Suojaimen tulisi olla kokonaamari tai raitisilmakypärä, jotka suojaavatmyös silmiä. Koska mikrobit liikkuvat ilmavirtausten mukana, kohoavat ilman mikrobipitoisuudetmyös korjauskohteen ulkopuolella. Mikrobipitoisen pölyn leviämisen estämiseksi purkutyömaapitää eristää muista tiloista esim. muovien avulla. Suositeltavaa on, että korjauskohteen asukkaattai työntekijät siirretään toiseen rakennukseen korjaustöiden ajaksi.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 19
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarkku Seuri ja Marjut ReimanAltistumisen arviointi työhygieenisin mittauksin ja serologisestiMikrobialtistumista kosteusvauriorakennuksissa voidaan arvioida joko työhygieenisinmittauksien määrittämällä sisäilman mikrobipitoisuudet tai määrittämällä työntekijöidenmikrobivasta-aineet. Molemmilla menetelmillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa eivätkäne useinkaan ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä menetelmiä. Koska ei tiedetä,mikä mikrobikasvun tekijä (sienirihmasto, itiö, haihtuva aineenvaihduntatuote, toksiini taijokin muu tekijä) aiheuttaa oireita ja sairauksia, ei altistuminen suurillekaan pitoisuuksillevälttämättä merkitse sairastumista. Samasta syystä on toistaiseksi mahdotonta asettaaaltistumiselle mitään terveysperusteista, turvallista alarajaa. Suomessa voidaan kuitenkinasettaa terveysperusteiseksi rajaksi se, että rakennuksessa ei saa olla mikrobikasvua.Altistumisella tarkoitetaan sitä, että henkilö on alttiina jollekin ympäristössä esiintyvän fysikaalisen,kemiallisen tai biologisen tekijän vaikutukselle. Altistuminen sinänsä ei merkitse sairastumista.Sairastumisvaara riippuu mm. siitä reitistä, millä altiste elimistöön joutuu, altisteen vaikutustavasta,altistumisajasta ja -tasosta sekä altistuvan henkilön yksilöllisistä tekijöistä.Ihanteellisessa tapauksessa altistumisen mittarin ja sairastumisen välillä olisi suora yhteys ts.näiden välillä olisi annos-vaste suhde. Kosteusvauriokohteiden mikrobien ja terveysvaikutuksienvälistä suhdetta ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että voitaisiin perustellusti väittää olevan annos-vaste suhdetta. Tämä johtuu siitä, että terveysvaikutuksien aiheuttajaa ei tunneta ja ilmeisesti osaterveysvaikutuksista syntyy myös allergisten mekanismien välityksellä, joille HTP (haitalliseksitunnettu pitoisuus) -arvojen kaltaisia rajojen asettaminen on ylipäänsä ongelmallista.Altistumisen arviointia kuitenkin tarvitaan esim. ammattitautitapausten tutkimuksessa tai senosoittamisessa, että henkilö tai henkilöt ovat ylipäänsä altistuneet mikrobeille. Tällöin useimmitenriittää, että todetaan altistumista tapahtuneet tai että altistuminen ei eroa merkittävästi normaalistaympäristöaltistumisesta. Altistumisen terveysvaaraa arvioitaessa voidaan käyttää hyväksi myöstietoa mikrobikannoista ja mahdollisesta toksiinin tuotosta. Toksiinien tuotannon mittaaminen ei olevielä rutiininomaisessa käytössä.Kosteus- ja homevauriorakennuksen kaikkien selvittelyjen perimmäinen tavoite on useimmissatapauksissa vakuuttua siitä, että korjaustoimet ovat tarpeen. Toistaiseksi näitä selvityksiä vielätarvitaan, mutta tietämys kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten terveysvaaroista onlisääntymässä siinä määrin, että pelkästään korjaustarpeen vakuuttamiseksi tehtävien tutkimustenmäärä laskee todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Tällöin rakennuksien käyttäjät, omistajat,huoltajat, kunnossapitäjät, rakentajat ja korjaajat ymmärtävät sen, ettei suomalaiseenrakennukseen kuulu homekasvu.Altistumisen arviointia voidaan tehdä kahdella tapaa. Altistuneiden työntekijöiden verinäytteistävoidaan määrittää IgG-luokan homevasta-aineet tai rakennuksen sisäilmasta tai rakenteistavoidaan joko kasvatuksellisin tai muiden menetelmien avulla määrittää mikrobeja tai niidenaineenvaihdunta-tuotteita. Periaatteessa samat altistumisen arviointitavat ovat mahdollisia kaikkientyöpaikan epäpuhtauksien selvittelyssä, esim. lyijypitoisuutta voidaan arvoidan työpaikan ilmasta jaaltistumista arvioidan erilaisin biologisin monitorointimenetelmin, esim. määrittämällä lyijypitoisuusverestä.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 20
Vasta-ainemäärityksetMikrobien biologista vastetta elimistössä mitataan seeruminäytteistä määritettävistä vasta-aineista.Kun mikrobi joutuu tekemisiin elimistön kanssa (kosteusvauriorakennuksessa hengitysteidenvälityksellä), elimistössä muodostuu vasta-aineita kyseistä mikrobia vastaan. Tätä vasta-aineittavoidaan mitata ja määrittää monella eri tavoin. Ongelmana on se, että jokaiselle eri mikrobillemuodostuu oma vasta-aineensa ja useiden eri mikrobien vasta-ainevasteen mittaaminen ontyölästä. Tämä on ratkaistu siten, että on käytössä erilaisia kokonaisuuksia, paneeleja, joihin onkerätty esim. kosteusvauriorakennuksissa tyypillisesti tavattavat mikrobit. Kuopionaluetyöterveyslaitoksessa on käytössä kahdeksan yleisesti kosteusvauriokohteessa tavattavanmikrobin kokonaisuus. Useiden mikrobien mittaaminen samanaikaisesti onkin perusteltua, silläkosteusvauriokohteissa ei käytännössä koskaan kasva vain yhtä mikrobia, vaan ne ovatsekakasvustoja ja lisäksi kohteessa kasvavien mikrobien tyypit muuttuvat kasvuolosuhteidenmuutuessa. Siten kosteusvauriorakennuksessa altistuneen seerumissa tavataankin useimmitenvasta-aineita useita eri mikrobeja kohtaan.Vasta-ainemääritysten tulkintaa vaikeuttaa se, että ainakin tupakointi ja joissakin tapauksissaallergiset sairaudet heikentävät näiden IgG -luokan vasta-aineiden muodostumistaipumusta.Pelkän yksittäisen vasta-ainemäärityksen perusteella ei myöskään voida sanoa ovatko vasta-aineet peräisin työpaikalta, kotoa tai harrastusten parista. Muun altistumistiedon yhdistäminenvasta-ainemäärityksen tulokseen on välttämätöntä. Helpointa tulkinta on silloin kun onkäytettävissä useita (mieluiten yli 10) samalla tavalla altistunutta, jolloin heidän tuloksiaan yhdessätarkastelemalla voidaan saada käsitys siitä, onko altistuminen tapahtunut samassa kohteessa.IgG -luokan vasta-aineet eivät mittaa sairastumistodennäköisyyttä, sairauden ennustetta tai mitäänmuutakaan sairauteen tai oireeseen liittyvää piirrettä vaan vain ja ainoastaan altistumista. IgG -luokan vasta-aineita voidaan käyttää myös altistumisen muutosten seurantaan kuten esim.viljelijöiden työterveyshuollossa on tapana. Koska vasta-ainepitoisuudet laskevat hitaasti, vasta-ainepitoisuuksia ei kannata yleensä määrittää tiheämmin kuin kerran vuodessa, jollei ole epäilyäuudesta altistumisesta.Ympäristön mikrobipitoisuuksien arviointiTässä käsitellään pelkästään sellaisia menetelmiä, joissa ympäristönäytteistä viljellään mikrobeja,koska muut menetelmät eivät ole rutiinikäytössä ja niiden kehittely on vielä edelleen kesken. Näitämuita menetelmiä ovat mm. elektronimikroskopia ja mikrobi VOC:ien (=haihtuvat orgaanisetyhdisteet) määrittäminen. Joissakin tapauksissa voi olla mahdollista myös valomikroskooppisestimäärittää onko näytteessä mikrobikasvustoa vai vain itiöitä.Erään arvion mukaan pystymme kasvattamaan vain alle 10 % ympäristömme mikrobeista, joten jotämä asettaa rajoituksia kasvatukseen perustuville menetelmille. Kasvatuksellisissa menetelmissäarvio perustuu kahteen seikkaan: kasvavien mikrobipesäkkeiden lukumäärään ja lajistoon. Pitkäänsamoja menetelmiä käyttävissä laboratorioissa on tutkimustyön ja käytännön palvelutyön mukanasyntynyt kokemus, jonka pohjalta pystytään luotettavasti arvioimaan sitä, liittyvätkö havaitutlöydöksen kosteusvaurioon vai ei. Ihmiseen joutuneen mikrobimäärän arviointi on kuitenkinhankalampaa eikä sitä pelkän laboratoriossa olevan tiedon perusteella voi antaa seuraavistasyistä:• materiaali- ja pintanäytteet kuvastavat pinnan, eivät hengitysvyöhykkeen pitoisuutta• laskeumamaljoilla otetut näytteet ovat riippuvaisia maljan paikasta, näytteenottohetkestä, -ajasta ja tilan ilman liikkeistä• Andersen-keräimellä otetut näytteet kuvastavat vain hyvin lyhyttä hetkeä ( elinäytteenottohetkeä)• ihmiseen joutuneen mikrobin määrä riippuu tilassa oleskeluajasta, hengitystiheydestä, -syvyydestä ja -tavasta (nenä- vai suuhengitys)Arvioitaessa ihmisen altistumista ympäristön mikrobimääritysten perusteella on syytä olla erittäinvarovainen. Varsinkin negatiivisen tai vähäisen kasvun näytteen (esim. laskeumamaljan)tulkitseminen niin, että altistumista ei ole tapahtunut tai ei tapahdu, on useimmiten perusteetonta.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 21
On olemassa useita käytännön esimerkkejä siitä, että työ- tai asuinympäristön sisäilmanmikrobimääritysten vähäisen kasvun perusteella on tehty virheellisiä päätelmiä tilan puhtaudesta jasoveltuvuudesta. Eräässä tapauksessa koulurakennuksen silminhavaittavat kosteus- jahomeongelmat oli sivuutettu sillä perustein, että laskeumamaljoille ei saatu merkittävää kasvua !Mikrobimääritysten tavoitteena on löytää ja todentaa kosteus- ja homevauriot, jotka on korjattava.Jos seinässä on selvä homekasvu, ei näytteenotto ole välttämätöntä, korjaaminen on.Lajiston tunnistaminen vaatii korkeaa ammattitaitoa ja siksi vähänkin vaikeimmissa tapauksissatulisi tukeutua sellaiseen laboratorioon, jossa tästä on kokemusta. Lajiston tunnistamisella on sikälimerkitystä, että nykyisin tunnetaan koko joukko sellaisia mikrobilajeja, joita ei esiinny ilmanrakennuksen kosteusvauriota. Nämä ns. indikaattorilajit ilmaisevat jo vähäisessä määrässäesiintyessään rakennuksessa olevan merkittävän kosteusvaurion.Mikrobikasvuston määrä voidaan ilmoittaa myös semikvantitatiivisesti, esim. neljään luokkaanluokiteltuna. Silti on muistettava, että tällä jaolla ei ole mitään tekemistä mahdollisen terveysvaarankanssa. Terveysvaaraa voi olla ja mitä ilmeisimmin myös on sellaisessa kosteusvauriokohteessa,jossa saadaan määrällisesti suhteellisen normaalin näköiset tulokset virheellisellänäytteenottoajankohdalla tai -paikalla.Lääkintöhallitus on vuonna 1990 julkaissut asuntojen kuntoa ja hoitoa koskevan oppaan, jossa onmääritelty asuntojen suurimmat tavanomaisena pidettävät sisäilman sieni-itöpitoisuudet. Onhuomattava, että nämä eivät ole terveysperusteisia raja-arvoja eikä niitä tule sellaisiksi tulkita.Näihin raja-arvoihin on päädytty tutkimalla noin 70 sellaista asuntoa, joissa ei ole ollut tiedossaolevaa sisäilmaongelmaa ja määrittämällä tutkimustuloksista katkaisukohta tilastollisesti.Terveysvaikutuksia voi esiintyä myös huomattavasti matalimmissa pitoisuuksissa kuinlääkintöhallituksen oppaassa on ilmoitettu ja toisaalta maataloudessa töitä tehdään useitakertaluokkia suuremmissa pitoisuuksissa.Mitä altistumismittaria milloinkin käyttää ?Jos rakennuksen korjaamisen välttämättömyydestä ollaan yksimielisiä, korjaamiseen on ryhdyttäväviipymättä. Tällöinkin altistumisen arvio voi olla tarpeen esim. ammattitautia epäiltäessä taimietittäessä sitä, voidaanko tilassa asua tai työskennellä korjaustoimien alkuun saakka.Jos taas korjaamiseen ei jostain syystä ole mahdollista ryhtyä heti, vaan täytyy päättää voidaankorakennuksessa asua tai tehdä töitä, ratkaisevana ei tulisi pitää yksinomaan altistumisen arviota(työ)hygieenisin näyttein tai seerumin vasta-aineita tarkastelemalla vaan tulisi ottaa huomioonoireiden esiintyvyys ja vakavuus, vaurion laajuus ja altistumisen taso yhdessä. Jos kohteessaolevilla henkilöillä on runsaasti oireita ja varsinkin, jos altistuneilla on todettu tuoreita allergisiasairauksia, on käyttökielto perusteltu vaihtoehto.Joskus rakenteellinen kosteusvaurio on rajatulla alueella rakennuksessa ja halutaan selvittääaltistuvatko myös muut rakennuksessa asuvat tai työskentelevät mikrobeille. Tällöin seeruminvasta-ainemääritykset kaikilta mahdollisesti altistuvilta paljastaa todelliset mikrobikontaktit. Toisenamahdollisuutena on pyrkiä arvioimaan sisäilman liikkeitä rakennuksessa ja päättelemäänmahdollinen altistuminen tämän perusteella.Yksinkertaisuutensa ja halpuutensa takia laskeumamaljamenetelmä soveltuu ensivaiheentutkimusmenetelmäksi, mutta on muistettava, että vähäkasvuiselle näytteelle ei tule antaa paljoapainoa, jos rakennuksessa on esim. havaittavaa homekasvua tai homeenhajua. Sama varauskoskee myös vähäkasvuista materiaali- ja pintasivelynäytettä.Korjaustoimien onnistumista ja riittävyyttä arvioitaessa voidaan käyttää ennen ja jälkeen remontinotettuja ilmanäytteitä, mieluiten Andersen-menetelmällä samaan vuoden aikaan ja samoistapaikoista otettuna. Oirekysely on myös käyttökelpoinen menetelmä koettujen ympäristöhaittojen jaoireiden muutosten todentamiseksi. Seerumista mitatut vasta-aineet muuttuvat hitaasti, mikärajoittaa tämän menetelmän käyttöä altistumistason muuttumisen seurannassa.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 22
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarkku Seuri, vs ylilääkäriKuopion aluetyöterveyslaitosKosteusvauriorakennukseen liittyvät oireet ja sairaudetUseimmat kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvät oireet ovat ohimeneviä ärsytys- jayleisoireita. Yksittäisen potilaan kohdalla näiden oireiden liittäminen kosteusvaurioon onerittäin vaikeaa tai mahdotonta, koska vastaavia oreita voi ilmeta monesta muusta,yleisemmästäkin syystä. Mikäli altistuneita on useita, vähintään kymmenen,
--------------------------------------------------------------------------------
Page 1
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTASisällysluettelo :Pääkirjoitus- Markku Seuri ................................................................................................................. 2Kosteusvauriorakennukset - mitä tiedetään ja mitä ei - Aino Nevalainen .......................................... 3Asuntojen kosteusvaurioiden yleisyys Suomessa - Pertti Partanen ja Aino Nevalainen ................... 5Kosteusvaurioiden syntytavat pientaloissa - Jari Koivisto ................................................................. 7Kosteusvauriokohteen rakennusteknisen tutkimuksen ja korjaamisen periaatteet - Jari Koivisto ..... 9Homealtistuminen teollisuudessa- Marjut Reiman ........................................................................... 13Homealtistuminen maataloudessa - Marjut Reiman ja Heikki Kallunki ............................................ 15Kosteusvaurioisten rakennusten mikrobikasvu - Marjut Reiman ..................................................... 17Altistumisen arviointi työhygieenisin mittauksin ja serologisesti - Markku Seuri ja Marjut Reiman .. 19Kosteusvauriorakennuksiin liittyvät oireet ja sairaudet - Markku Seuri ............................................ 22Esimerkki Örebro -lomakkeen käytöstä - Markku Seuri ja Katve Kontturi ....................................... 26Altistuskokeiden tekeminen homeilla - Raili Kreus .......................................................................... 30Puolustusvoimat selvittävät ja korjaavat kosteusvaurionsa - Kyösti Lehtomäki .............................. 33Kosteusvaurioista johtuvien ongelmien selvittäminen kuntatasolla - Päivi Loikkanen ja KaisaHemminki ......................................................................................................................................... 35Home-eksperttien toimintatapa ....................................................................................................... 37
--------------------------------------------------------------------------------
Page 2
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu
IX/1995:HOMETTATyöterveyslääkäritoimintaa 20 vuotta Itä-SuomessaVuoden 1975 alkupuolella joukko Itä-Suomessa toimineita työterveyslääkäreitä perusti yhdistyksenkeskinäistä yhteistoimintaansa varten. Yhdistystä ei tuossa vaiheessa rekisteröity vaan se toimiepävirallisena Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistyksen alaosastona. Yhdistyksenperustamisen jälkeen aloitti saman vuoden lopulla toimintansa myös Kuopion aluetyöterveyslaitosja vajaan kymmenen seuraavan vuoden ajan työterveyshuolto laajeni nopeasti.Työterveyshuollossa toimivien lääkärien lukumäärä kasvoi nopeasti ja joukkoon tuli myös yhäenemmän naisia, jolloin eräitä alkuvuosina vakiintuneita toimintatapoja oli syytä muuttaa. Esim.alkuvuosina oli tapana hoitaa vuosikokousasiat kahden löylynheittämän välissä lauteilla. Yhdistysrekisteröityi tammikuussa 1989.Itä-Suomen työterveyslääkärien 20-vuotisjuhlajulkaisu käsittelee homeita. Teema sopiiyhdistykselle hyvin. Ensinnäkin aihe on ajankohtainen eikä siitä ole paljoa kirjallista tietoasaatavilla, joten julkaisun uskoisin kiinnostavan monia lääkäreitä. Toiseksi teema korostaayhdistyksen hyvää yhteistoimintaa Kuopion aluetyöterveyslaitoksen kanssa. Kuopionaluetyöterveyslaitos täyttää myös tänä vuonna 20 vuotta ja tällä tavoin yhdistys haluaa onnitellatätä läheistä yhteistyökumppaniaan. Kuopion kokoaan suurempi merkitys home- jakosteusvauriokysymyksissä johtuu mm. siitä, että Kuopion aluetyöterveyslaitoksen yksi keskeisistätutkimus- ja kehittämisalueista on ollut maatalous, jossa mikrobialtistuminen eräs keskeisimmistäaltaisteista. Lisäksi Kuopioon on sijoitettu Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveydenosastoryhmä. Nämä laitokset yhdessä Kuopion yliopiston kanssa muodostavat kansainvälisestikinhuomattavan suuren ympäritsöterveyden tutkimus- ja palvelukokonaisuuden. Päätoimisesti home-ja kosteusvaurioden kimpussa työskenteleviä tutkijoita Kuopiossa Savilahden ympäristössä lieneenoin 10-15 henkilöä.Tällä julkaisulla Itä-Suomen työterveyslääkärit ry haluaa selventää homekysymykseen liittyviäongelmia. Keskeinen sanoma, jonka toivon artikkeleista välittyvän on seuraava: Joskosteusvauriot korjataan kunnolla ja heti, terveysongelmat poistuvat !Markku Seurijulkaisun päätoimittaja
--------------------------------------------------------------------------------
Page 3
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTA Aino Nevalainen, dos.KansanterveyslaitosKOSTEUSVAURIORAKENNUKSET -
MITÄ TIEDETÄÄN JA MITÄ EIRakennusten kosteus- ja homevauriot ja niihin liittyvät terveyshaitat ovat olleet paljonjulkisuudessa viime aikoina.
Onko kyseessä muoti-ilmiö, joka aikanaan vanhenee jaunohtuu, vai onko taustalla oikeaa asiaa? Perusasetelma, että rakennuksen homekasvuunliittyy terveyshaittoja, on osoitettu useissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Ilmiö onsamankaltainen erilaisissa ilmastoissa ja erilaisissa kulttuureissa. Tutkimista riittää vieläsiinä, mikä tai mitkä homekasvusta peräisin olevat altisteet aiheuttavat terveyshaittoja jamitkä ovat haittavaikutusten syntymekanismit. Sen sijaan tämän hetkinen tieto on riittävääoikeuttamaan torjuntatoimet; rakennukset ja ihmiset voidaan saada kuntoon samallavaivalla.Rakennustekninen taustaRakennusten kosteusongelmat ja siitä seuraava homekasvu ovat pohjimmiltaanrakennusfysikaalisia ilmiöitä. Homesienten itiöitä on kaikkialla, ja niiden kasvuun lähtöä sääteleekäytännössä vain saatavilla oleva kosteus. Minkä tahansa rakennusmateriaalin pinnalla voi alkaahomekasvu, jos materiaali on jatkuvasti kosteana.Rakentamisessa pyritään kosteuden hallintaan. Ulkoa tulevaa kosteutta torjutaan vesikatteen,räystäiden, perustuksen, salaojituksen ja ympäröivän maaston muotoilun avulla. Sisäpuolella esim.asumisesta muodostuva kosteus poistetaan ilmanvaihdon avulla. Rakenteet eristetään siten, etteimuodostu kylmiä pintoja, joille ilman kosteus voisi tiivistyä. Tämän kaiken hallitseminen on vaativatehtävä, sillä käytännössä sisä- ja ulkoilman välillä on usein suuria lämpötilaeroja, jarakennustekniikka lukuisine materiaali- ja rakenneratkaisuvaihtoehtoineen on tänä päivänämonimutkainen kokonaisuus. Rakennusten kunnossapitoon ei myöskään ole käytetty resurssejalähellekään sitä, mitä autojen kunnossapitoon. Näiden tekijöiden lopputuloksena on, ettäsuomalaisissa rakennuksissa on runsaasti kosteusvaurioita. Näistä osa johtaa homekasvuun.Homeongelman rakennusteknisellä alueella suurin tutkimus- ja kehittämistarve on tällä hetkelläkosteus- ja homevaurioiden korjaustekniikoissa.Altistavat tekijätHomesieni- ja muusta mikrobikasvustosta vapautuu epäpuhtauksia sisäilmaan. Näitäepäpuhtauksia ovat itiöt, muut kasvuston osaset, mikrobien haihtuvat aineenvaihduntatuotteet jamikrobitoksiinit, jotka eivät yleensä ole haihtuvia, vaan jotka joutuvat ilmaan itiöiden mukana.Altistustilanne sisätiloissa on erilainen kuin ulkona, esimerkiksi sienimetsässä tapahtuva itiöillealtistuminen. Rakennuksen homekasvussa kyseessä ovat muutamat organismit, jotka löytävätitselleen sopivan ekologisen kolon; luonnonoloissa mikrobien keskinäinen kilpailu yleensä estääyhden lajin massiivisen kasvun. Mikrobikasvusta peräisin olevat epäpuhtaudet kertyvät sisäilmaan;ilmanvaihto on harvoin riittävän tehokas niiden poistamiseksi.Itiöiden pitoisuuksia, lajikoostumusta ja käyttäytymistä on tutkittu paljon. Tämän hetkisen tiedonperusteella on tärkeää tarkastella rakennusten mikrobiologista statusta kokonaisuutena: niin ilma-kuin pinta- tai materiaalinäytteistä tulee tarkastella pitoisuuksien lisäksi lajistoa. Joissakintapauksissa selvästi kohonneet pitoisuudet antavat viitteitä homekasvun läsnäolosta, kun taasosassa tapauksista johtopäätökset perustuvat kosteusvaurioita indikoivien lajien tai sukujenläsnäoloon. Yksinkertaistaen, tavoitteena on tunnistaa, viittaako rakennuksen mikrobisto kosteus-
--------------------------------------------------------------------------------
Page 4
ja homeongelmaan. Asiantuntevasti tehdyt mikrobimittaukset helpottavat ongelmatilanteenanalysointia ja toimenpiteiden suunnittelua.Haihtuvien aineenvaihduntatuotteiden toteaminen suoraan sisäilmasta on kehitteillä olevamenetelmä. On odotettavissa, että muutaman vuoden kuluttua sisäilman kemiallisesta profiilistavoidaan tunnistaa, onko joukossa aktiivista mikrobikasvua osoittavia aineryhmiä. Mykotoksiinientoteamismenetelmiä ympäristönäytteistä on myös kehitetty, mutta menetelmän herkkyys ei yleensäriitä sisäilmanaytteisiin.Altistuksen toteamisen saralla on kehitetty menetelmäyhdistelmiä, joilla ongelmatilanteet voidaantunnistaa. Tutkimus kohdistuu tällä hetkellä entistä käyttökelpoisempien näytteenottomenetelmienkehittämiseen, indikaattoriorganismien listan täydentämiseen ja eri tyyppisten altisteiden osuudenselvittämiseen terveysvaikutusten aiheuttajina.Altistuminen mikrobeille voidaan osoittaa myös henkilökohtaisista näytteistä, joista tarkastellaanseerumin IgG-vasta-aineita. Tulosten tulkinnassa käytetään apuna tietoja, joita saadaanaltistusympäristön mikrobimääristyksistä. Tutkimuksella saatavaa lisätietoa kaivattaisiin tällähetkellä lähinnä vasta-ainetasojen liittymisestä oireisiin.Altistuksen poistaminen edellyttää, että alkuperäisen kosteusvaurion aiheuttaneet syyt korjataan jaettä kontaminoituneet rakennusmateriaalit poistetaan tai puhdistetaan. Esimerkiksimineraalivillaeristeet tulee uusia, mutta kantavien rakenteiden kohdalla on tyytyminen näkyvänhomeen poistoon. Usein tarvitaan myös ilmanvaihdon tehostamista tai säätämistä.Terveyshaittojen torjuntaRakennuksen homekasvulle altistumisen terveyshaitat koostuvat ilmeisesti monen altisteen jamonen mekanismin yhteisvaikutuksesta. Epidemiologista, kliinistä ja kokeellista tutkimusta tehdäänparhaillaan täsmätiedon lisäämiseksi. Terveyshaittojen syntyminen on selkeästi sidoksissaaltistumiseen, joten sen torjuminen on myös haittojen ehkäisemistä parhaimmillaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 5
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAAino Nevalainen, dosentti, KansanterveyslaitosPertti Partanen, rakennusinsinööriASUNTOJEN KOSTEUSVAURIOIDEN YLEISYYS SUOMESSARakennusten kosteusvauriot ovat Suomessa yleisiä. Pientaloissa noin puolessa on todettukorjaamista vaativa kosteusvaurio. Kerrostalojen kosteusvaurioiden yleisyyttä kartottavahanke on käynnissä. Julkisessa keskustelussa on silloin tällöin ajauduttu syyllistenetsimiseen. Kosteusvaurioiden yleisyyden ja terveydellisen merkityksen selvittyä olisivoimavarat suunnattava korjaustoimintaan ja vaurioiden ehkäisyyn vastaisuudessa.Kosteusvaurioiden torjunta on kaikkien, asukkaiden, työntekijöiden, tilojen huoltajien,haltijoiden, käyttäjien ja omistajien vastuulla.Rakennusten homekasvua ja sen terveyshaittoja selvittävässä tutkimuksessa on jouduttupalaamaan alkutekijöihin: altistuksen karakterisointi mikrobimittauksin tai seerumimäärityksin onkallista ja aikaavievää ja tulosten tulkinta usein vaikeaa. Ympäristömikrobeille "altistutaan"asunnon mahdollisen homeongelman vuoksi tai työperäisen altistuksen kautta myösharrastuksissa, vaikkapa puutarhatöissä tai sienimetsässä. Siksi haetaan koko ajan uusiamenetelmiä haitallisen altistuksen havaitsemiseksi. Näitä menetelmiä tarvitaan niinepidemiologisissa tutkimuksissa kuin yksittäisiä "hometalotapauksia" ratkottaessa.Koska jokaisen homeongelman perussyy on jatkuvasti kosteana pysyvä materiaali, on mahdollistatarkastella tähän alkusyyhyn johtaneita tekijöitä. Rakennuksen kosteusvaurio voi johtua vuodosta,tiivistymisestä, puuttuvasta kosteuseristyksestä, maaperäkosteuden kapillaarinoususta,sadevesien pääsystä rakenteisiin tai sisällä muodostuvan kosteuden puutteellisesta poistosta.Usein tämä ylimääräinen vesi jättää silminnähtävän jäljen materiaaliin. Rakennuksensilmämääräinen kosteustarkastus yhdistettynä pintakosteusmittauksiin ja muihin, esim.hajuhavaintoihin, onkin osoittautunut oivalliseksi apuvälineeksi sekä ongelmatapaustentunnistamisessa että korjaustoimien suunnittelussa.Olemme käyttäneet kosteustarkastusta myös tutkimusmenetelmänä sen osuvuuden ja hyvänkustannus-hyötysuhteen rohkaisemana. Pidämme tarpeellisena koko "hometalo-ongelman"kansanterveydellisen merkityksen arvioimista, ja tämän hankkeen ensimmäisenä osatavoitteenaselvitettiin pientalojen kosteusvaurioiden yleisyys. Samalla saatiin paljon käyttökelpoista tietoakosteusvaurioiden syistä.Pientalotutkimuksen aineisto ja menetelmätTutkimusaineistona oli 450 pientaloa kolmesta sisämaan ja kahdesta rannikkokaupungista.Tutkimuskohteet valittiin satunnaisotannalla kaupunkien rakennusluparekistereistä ja ne edustivat1950-, 60-, 70- ja -80-luvuilla valmistuneita taloja. Kohteista 80% oli omakotitaloja ja loput rivitaloja.Tutkimus tehtiin paikan päällä haastattelemalla asukkaita ennalta laaditun kyselykaavakkeenmukaisesti ja tarkastamalla rakennukset aistihavaintojen ja pintakosteusmittareiden avulla, pintojarikkomatta.Vauriot yleisiä pientaloissaKoko aineistossa oli tapahtunut kosteusvaurio jossain muodossa 82%:ssa kohteista. Osa niistä olikorjattu, mutta edelleen korjauksen tai lähemmän tarkastuksen tarpeessa oli 55% kiinteistöistä.Koko pientalokantaan yleistettynä tulokset merkitsevät, että maassamme on lähes 500 000pientaloa, jotka olisivat kosteusvauriokorjauksen tai perusteellisemman tarkastamisen tarpeessa.Vaurioita oli yleisesti kaiken ikäisissä pientaloissa.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 6
Yleisimmät kosteusvauriot 1950-luvun kiinteistöissä (N=30) olivat perusmuurin vuotaminen (50%kohteista), vesikattovuodot sekä putkisto-tai laitevauriot. Useimmissa kiinteistöissä oli tehtyperuskorjaus, jolloin myös kellaritilat oli saneerattu asuintiloiksi, mutta ympäröivä salaojitus japerusmuurin vesieristys oli asennettu ainoastaan neljässä tapauksessa. Tämän aikakauden talojenvesikattovuodot olivat vähäisiä ja ne oli useimmiten huomattu ja korjattu ajoissa.1960-luvun taloissa yleisimpiä kosteusvaurioita olivat yläpohjan ja seinien kosteusvauriot (42%:ssakohteista). Lisäksi havaittiin usein ikääntymiseen liittyviä putki- ja viemäri- sekä alapohjan vaurioita.Tänä aikana yleistyivät erilliset ilmanvaihtokanavat, joiden läpiviennit olivat usein vuotaneet.1970-luvun talojen yleisin kosteusvaurio oli yläpohjan kastuminen (56%). Tänä aikana yleistynyttasakatto osoittautui riskialttiiksi ratkaisuksi, sillä 73% tasakatoista oli vuotanut, kun harjakatoissaoli 35%:ssa. Useimmissa kohteissa, joissa oli ollut kattovuoto, ei rakenteita ollut kuivattu tai edestarkastettu.Myös 1980-luvun taloissa oli yleisesti kosteusvaurioita, mutta ne olivat yleisimpiä seinärakenteissa(42%:ssa kohteista), erityisesti pesutiloissa. Tänä aikana yleistyi pesutilojen kaakelilaatoitus.Näiden seinäpinnoitteiden alusrakenne oli vaihteleva, mutta useimmiten siitä puuttui kunnollinenvesieristys. Laatoituksen saumat eivät ole vesitiiviitä, joten niiden kautta imeytynyt vesi kasteleealla olevat rakenteet väistämättä. Lisäksi esiintyi ilmanvaihtokanavien ja yläpohjan vaurioita sekälähinnä huolimattomasta asennuksesta johtuneita laitevaurioita.Tutkimuksen mukaan yli puolet pientalojen kosteusvaurioiden syistä oli aiheutettu jorakennusvaiheessa puutteelliseslla suunnittelulla, virheellisillä tai huolimattomilla työsuorituksilla taiväärillä materiaalivalinnoilla. Näiden virheiden välttäminen edellyttää rakentajilta entistä parempaatietoa rakenteiden ominaisuuksista ja toimivuudesta, vastuullista laatuajattelua ja huolellisuuttaetenkin riskialttiissa työvaiheissa, esim. vesikaton asennuksessa ja kosteiden tilojenvesieristyksissä. Asukkaiden itsensä tulisi huoltaa rakennusta säännöllisesti ja korjata havaitut viatvälittömästi.JohtopäätöksetTutkimuksen yhteydessä ei ollut mahdollista varmistaa laboratoriotutkimuksin, kuinka yleisestikosteusvauriot olivat aiheuttaneet homekasvua. Muusta kenttätyöstä saatuun kokemukseenperustuen tiedetään kuitenkin, että kosteusvaurio korjaantuu harvoin itsekseen. Vaikka materiaalinpinnalla näkyy ainoastaan kosteusjälki, voi pinnan alla tai rakenteen sisällä olla myös aktiivistahomekasvua.Tulokset osoittavat, että kosteusvauriot ovat suomalaisissa pientaloissa varsin yleisiä. Muustarakennuskannasta ei vielä ole vastaavaa tietoa, mutta kerrostaloasuntoja koskeva selvitys onparhaillaan käynnissä.Asukkailla on tärkeä rooli kosteusvaurioiden ja niiden haittojen ennalta ehkäisemisessä.Kosteusvauriot on usein helppo todeta esim. pintamateriaalin irtoamisena, vuotojälkinä tailastulevyn turpoamisena. Apuun kannattaa pyytää rakennusalan ammattilainen, jos omat taidoteivät riitä. Rakennuksen säännöllinen tarkastus esimerkiksi keväisin ja vaurioiden korjaaminen hetisäästää rahaa ja ehkäisee terveyshaittojen syntyä.Tutkimuksen rahoittivat Ympäristöministeriön Remontti-ohjelma, Kansanterveyslaitos ja Helsingin,Oulun, Kiuruveden ja Varkauden kaupungit. Kiitämme yhteistyöstä.Viite: Partanen P, Jääskeläinen E, Nevalainen A, Husman T, Hyvärinen A, Korhonen L, Meklin T,K, Forss P, Saajo J, Röning-Jokinen I, Nousiainen M, Tolvanen R, Henttinen I. Pientalojenkosteusvauriot - yleisyyden ja korjauskustannusten selvittäminen. Kansanterveyslaitoksenjulkaisuja KTL B6/1995, 48 s. liitt.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 7
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAJari Koivisto, rak.ins., tutkijaKansanterveyslaitos, ympäristömikrobiologian osastoKOSTEUSVAURIOIDEN SYNTYTAVAT PIENTALOISSARakennusinsinööri Jari Koivisto selvittää oheisessa artikkelissa pientalojenkosteusvaurioiden syntytapoja. Kosteusvaurio voi syntyä samoilla tavoilla myöskerrostaloissa tai työpaikoilla. Työpaikoilla kosteusvaurio voi syntyä myös tuotannollisistasyistä. Kosteusvaurioiden syntytapojen tuntemus auttaa terveydenhuollon henkilöstöätunnistamaan vaurioita.Kosteuden lähteetRakennusten kosteuslähteitä ovat sade-, sulamis- ja valumavedet, maaperästä kapillaarisestinouseva kosteus, ulko- ja sisäilman kosteus, pesu- ja käyttövedet, putki- ja laitevauriot,rakennekosteus ja sisäilman kosteuden tiivistyminen kylmiin pintoihin. Rakenteen lyhytaikainenkostuminen ei useinkaan aiheuta vaurioita, mutta rakenteisiin jäävä kosteus johtaa lähes ainahome- ja lahovaurioon. Tällaisiä vaurioita voidaan vähentää huomattavasti hyvällä suunnittelulla,rakennustyön huolellisuudella ja rakennuksen huollolla.Kosteus rakenteissaKosteus rakenteissa esiintyy vetenä ja vesihöyrynä. Vetenä kosteus liikkuu painovoimanvaikutuksesta alaspäin, mutta se voi nousta myös ylöspäin tietyissä materiaaleissakapillaarisuuden avulla. Vesihöyrynä kosteuden kaksi liikkumistapaa ovat konvektio ja diffuusio.Konvektiolla tarkoitetaan vesihöyryn liikkumista ilmavirran mukana ja diffuusio on rakenteen eripuolilla olevien vesihöyrypitoisuuksien erojen tasaantumispyrkimyksen aiheuttamaa liikettä.Kapillaarisesti kosteus nousee pääasiassa rakennuksen maanpinnan alapuolisissa osissa, muttaniin voi tapahtua myös ylempänä, jopa eri rakennusosien välillä. Maaperästä kosteuden nousukatkaistaan yleensä sorakerroksella tai muovilla ja rakennusosien välillä tiiviillä eristeellä taikermeillä. Puun liittyessä johonkin kivipohjaiseen, vettä sitovaan tai kapillaarisesti siirtäväänmateriaaliin, kuten tiileen tai betoniin, tulee rakenteen väliin aina asentaa kosteuden liikkeenkatkaiseva kosteuseristys.Sade- ja sulamisvesien rakennukselle aiheuttamaa kosteusrasitusta pyritään pienentämäänrakenteiden kallistuksilla ja muotoiluilla sekä pelkästään veden poisjohtamiseen tarkoitetuillarakenteilla. Maanpinnan muotoilulla on suuri merkitys ja erilaisia kuoppia ja painanteita tulisi välttäärakennuksen välittömässä läheisyydessä.Äkilliset ja suuret kosteusrasitukset, kuten tulvat, vesiputki- ja laitevauriot aiheuttavat rakenteisiinlyhytaikaisia, mutta kaiken kastelevia kosteusrasituksia. Tällaiset vauriot ovat usein työläitä korjata,mutta ne eivät aiheuta home- ja lahovaurioita, jos rakenteet saadaan kuivatettua nopeasti.Useimmiten kuivattaminen vaatii rakenteiden avaamista ja pinnoitteiden poistamista kuivumisennopeuttamiseksi.Diffuusion ja konvektion liikuttamaa vesihöyryä ja sen rakenteita kostuttavaa vaikutusta pyritäänehkäisemään tekemällä rakenteet ilmatiiviiksi muun muassa tuulensuojalevyjen ja höyrysulunavulla. Jos vesihöyry pääsee esimerkiksi höyrysulun reiästä kulkemaan rakenteeseen, se tiivistyykastepisteessä tai kylmässä rakennusmateriaalissa vedeksi ja imeytyy rakenteisiin tai valuu vetenäalaspäin. Kostunut materiaali alkaa homehtua otollisissa olosuhteissa. Lämpöeristeen kastuessase menettää lämmöneristyskykynsä, jolloin rakenteeseen muodostuu kylmäsilta. Tähän tiivistyväsisäilman kosteus aiheuttaa homekasvustoa tai lahovaurion.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 8
Rakenteen tuulettuvuudella on tärkeä merkitys rakenteisiin kerääntyneen kosteudenpoistamisessa. Puu, tiili, betoni, puru- ja lastueristeet sitovat hyvin kosteutta. Jos materiaaliinsitoutunut kosteus ei pääse haihtumaan, kerääntyy rakenteeseen jatkuvasti lisää kosteutta ja senkosteuspitoisuus kasvaa, jolloin seurauksena on ennen pitkää rakenteen vaurioituminen.Pienehkö vesikattovuoto saattaa kerätä vähitellen vettä yläpohjaan esimerkiksi höyrysulun päälle.Vettä voi huomattavia määriä, ennen kuin se tulee jostakin läpiviennin kohdasta huonetilaan. Siinävaiheessa, kun vuoto huomataan, ovat yläpohjan puurakenteet saattaneet vaurioitua pahastikinpitkäaikaisesta kosteusrasituksesta.Salaojituksella johdetaan sade- ja sulamisvedet pois sokkelin ja anturoiden läheisyydestä.Tukkeutuneen tai vaurioituneen salaojituksen seurauksena vesi jää sokkelin viereen ja imeytyyrakenteisiin tai jäätyessään liikuttaa perustuksia. Rakennuksen liikkumisen seurauksena tuleerakenteisiin halkeamia ja rakoja, joissa ilmavirtausten mukana liikkuva kosteus voi aiheuttaavaurioita.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 9
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAJari Koivisto, rak.ins., tutkijaKansanterveyslaitos, ympäristömikrobiologian osastoKOSTEUSVAURIOKOHTEEN RAKENNUSTEKNISEN TUTKIMUKSEN JAKORJAAMISEN PERIAATTEETLääkärit, terveydenhoitajat ja työterveyshoitajat eivät ole rakennusalan ammattilaisia, muttaheidän on syytä tuntea ne tavat, joilla kosteusvauriokohteita tutkitaan ja korjataan. Näidentapojen tuntemus helpottaa kommunikointia rakennusalan ammattilaisten kanssa.Rakennusalalla on tietämys korjausrakentamisesta lisääntynyt viimevuosina huomattavastija samalla on opittu tunnistamaan vaurioita aikaisemmassa vaiheessa.Rakennustekninen tutkimus etenee vaiheittain. Aluksi tutustutaan yleisesti rakennukseen jarakenteisiin, kartoitetaan rakennuksessa tehdyt havainnot ja korjaukset, selvitetään kosteusvaurionsyy ja vaurion laajuus sekä lopuksi laaditaan korjausohjeet.Rakennukseen ja rakenteisiin tutustaan pohja-, leikkaus- ja rakennekuvia ja työselitystä tutkimalla.Haastattelemalla rakennuksen käyttäjiä, huoltomiehiä ja korjausmiehiä saadaan selvillemahdolliset aikaisemmin tehdyt korjaus- tai muutostyöt. Samalla selvitetään tutkimustarpeenaiheuttaneet havainnot ja tiedossa olevat vauriot. Rakennuksessa on syytä tehdä yleissilmäysennen tarkempia tutkimuksia, jotta rakennuksesta muodostuisi kokonaiskuva.Yleissilmäyksen jälkeen tarkastetaan kohde ja tehdään omat havainnot kohteesta käyttäen apunaomia aistihavaintoja ja erilaisia teknisiä apuvälineitä. Havainnot on syytä kirjata heti. Näkö-, kuulo-ja hajuaisteja käyttäen tutkija saattaa paikallistaa vauriokohdan tai paikantaa vaurion syyn.Teknisinä apuvälineinä voivat olla erilaiset pintakosteusmittarit, joiden avulla voidaan paikantaarakenteissa esiintyvä kosteus pintamateriaaleja rikkomatta. Muita teknisiä apuvälineitä voivat ollamyös lämpökamerat, videoendoskoopit ym.Tutkimuksen aikana etsitään vaurion syy tai syyt. On tärkeää ettei syyn etsimistä lopetetaensimmäisen vaurion aiheuttajan löydyttyä. Kohteessa voi olla useita kosteusvaurion syitä, jotkatulisi kaikki löytää. Lisäksi vaurion laajuus täytyy kartoittaa, jotta voidaan tehdä riittävän laajatkorjaussuunnitelmat ja -toimenpiteet.Tutkimuksesta tulee tehdä kirjallinen lausunto, jossa käy ilmi havaitut vauriot ja niihin johtaneetsyyt sekä syntytavan ja laajuuden selvittäminen. Lisäksi korjausohjeiden pääperiaatteiden tuleesisältyä lausuntoon.Kosteusvaurioiden korjaamisen periaatteetKosteusvauriot ovat huomattavan yleinen ongelma suomalaisissa asunnoissa. Teknillisenkorkeakoulun arvioiden mukaan kosteusvauriot muodostavat 80-90% kaikista kiinteistöjenvaurioista (Väänänen ym. 1992). Yksinomaan putkistovaurioista johtuvia vesivahinkoja sattuuSuomessa vuosittain yli 20 000 (Hämäläinen 1989). Äskettäin valmistuneen selvityksen mukaan55%:ssa pientaloista on korjausta tai lähempää tarkastusta edellyttävä kosteusvaurio (Partanenym. 1995).Suomen olosuhteissa rakennukset ovat yleensä kuivia pitkän lämmityskauden ja hyväneristystekniikan ansiosta. Tämä kuitenkin edellyttää hyvää rakennustapaa, jonka avulla vältetäänrakennusaikainen kosteus rakenteissa, ja joka estää kosteuden tiivistymisen ja vuotamisenrakenteisiin.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 10
Kosteusvauriotapauksissa korjataan usein vain vaurioitunut rakenne ilman että vaurion syyselvitettäisiin ja poistettaisiin. Seurauksena on saman vaurion kehittyminen uudelleen. Vanhojenrakennusten peruskorjausten yhteydessä tehdään myös virheitä, jotka saattavat johtaa ennenmoitteettomasti toimineen rakenteen vaurioitumiseen. Kosteusvauriot ovat taloudellisesti jaterveydellisesti merkittävä ongelma.Kosteusvaurioista aiheutuva mikrobikasvu turmelee rakennusta ja huonontaa sisäilman laatua.Kosteaan materiaaliin ensimmäisenä ilmaantuva homekasvu voi aiheuttaa vakavia terveyshaittojaja ääritapauksissa pitkään jatkunutta kosteusongelmaa ilmentävä lahosieni voi turmella kokorakennuksen. Toisaalta jo kasvun lopettaneesta homekasvustosta voi lähteä itiöitä ja muitaepäpuhtauksia sisäilmaan.Korjaustarpeen tiedostaminenPääperiaatteena voidaan sanoa, että kosteusvaurio on korjattava aina. Vahingon tapahduttua onnopea korjaustoimenpide aina suoranaista säästöä. Korjaamattomana kosteusvaurio muuttuunopeasti myös terveyshaitaksi. Lähes mikä tahansa materiaali homehtuu nopeasti, jos se onjatkuvasti kosteana.Kaikki rakennuksen ulkopuoliset pinnoitteet on tarkoitettu ja suunniteltu suojelemaan rakennustasääolosuhteita vastaan. Veden, lumen, lämmön ja pakkasen rasittamiksi joutuvat materiaalitkuluvat ja heikkenevät taistelussa luonnonvoimia vastaan. Sisätiloissa peseytymistilojenpinnoitteiden tarkoitus on estää pesuvesien pääsy rakenteisiin. Sisäilman sisältämän kosteudenpääsy rakenteisiin estetään ilmanvaihdolla ja erilaisilla rakenneratkaisuilla.Mahdollisen kosteusvaurion tunnusmerkkejäAsunnossa oleskeltaessa voidaan kiinnittää huomio seuraaviin tyypillisimpiin kosteudenaiheuttamiin vaurioihin:• kosteusläikkiä sisäpinnoitteissa• tapetti irtoaa tai väri on muuttunut paikoitellen• sisäpinnoitemaali irtoaa• muovimatto irtoaa alustastaan• parketti tummuu paikoitellen• kaakelit tai klinkkerit irtoavat• tunkkainen tai kellarille ominainen haju• sokkelin maali irtoaa paikoitellen• tiiliverhous paikoin valkoinen vielä keskikesällä• näkyvä homekasvu• ikkunat jatkuvasti huurteessa (johtaa homekasvuun)Korjaustyön vaiheetKun jonkin rakennusosan havaitaan olevan korjauksen tarpeessa tai vahinko on jo tapahtunut,tulisi korjaustyön ja -tarpeen arviointi tehdä suunnitelmallisesti. Hyvällä etukäteissuunnittelulla työedistyy vaiheittain oikeassa järjestyksessä ja hankkeen kokonaiskuva on tiedossa alusta alkaen.Korjaustyön eteneminen voidaan jaotella kahdeksaan eri vaiheeseen:1. Vaurion havaitseminen2. Vaurion syyn selvittäminen3. Vaurion aiheuttajan poistaminen4. Vaurion laajuuden selvittäminen5. Korjaussuunnitelman laatiminen6. Rakenteiden kuivattaminen7. Vaurioituneiden rakenteiden uusiminen
--------------------------------------------------------------------------------
Page 11
8. Jälkiseuranta9. Ensimmäinen vaihe on vaurion havaitseminen. Tämä voi perustua näköhavaintoon, hajuun tai jopakuulohavaintoon, esimerkiksi putkivuodossa. Ihanteellisin olisi tietenkin tilanne, jossa syntyvävaurio voitaisiin havaita jo ennakolta, esimerkiksi kuntotarkastuksen tai huollon yhteydessä.Ennakoidun tai syntyneen vahingon korjaamiseen tulisi ryhtyä välittömästi.Seuraavana vaiheena on havaitun vaurion syyn selvittäminen. Esimerkiksi yläpohjankosteusvaurion perussyyn löytäminen saattaa joskus olla vaikeaa ja usean tekijänyhteisvaikutuksen aiheuttama. Jos vesikatteesta ei löydy näkyvää reikää, on syytä ryhdyttäväetsimään sisäkaton ja vesikatteen välistä, yläpohjan rakenteista. Korjaustyön onnistumisenvarmistamiseksi kaikki vaurioon johtaneet osatekijät on selvitettävä.Vaurion aiheuttaneen vian korjaaminen mahdollisimman nopeasti on tärkeää, koskakosteusvaurion vaikutusajalla ja vesimäärällä on ratkaiseva merkitys vaurion laajuuteen javakavuusasteeseen. Usein pikaisesti korjattu vesivahinko saadaan kunnostettua pelkällärakenteiden kuivatuksella. Pitkävaikutteisena vesivahingolla on aina tuhoisat seuraukset. Josvaurion aiheuttajaa ei poisteta, saattaa seurauksena olla saman vaurion kehittyminen uudelleen.Vaurion laajuuden selvittämisen on tärkeää hyvän korjaussuunnitelman tekemiseksi. On tärkeää,että terveeltäkin näyttävän rakenteen taustat ja ympäristöt tarkastetaan. Korjattuun rakenteeseenpiilevänä jäänyt kosteus tai homekasvusto aiheuttaa nopeasti saman vaurion uusiutumisen.Korjaussuunnitelman on oltava joustava, kunnes kaikki tarkastus- ja purkutyöt on tehty. Vielä työnsuorituksen aikanakin voi suunnitelmiin tulla niin suuria muutoksia, että tarkan kustannusarvionlaatiminen on usein mahdotonta etukäteen.Entinen rakenne ja siinä käytetyt materiaalit on selvitettävä tarkoin ennen suunnitelmien laatimista.Pelkkä vanhoihin piirustuksiin tutustuminen ei riitä, vaan rakenteita on avattava käytettyjenmateriaalien selvittämiseksi. Rakennusaikana tehdyistä suunnitelmamuutoksista ovattarkepiirrokset usein jääneet tekemättä. Myös korjaustyön aikana tehdyt muutokset on korjattavapiirustuksiin, sillä tehtävä korjaus ei välttämättä ole viimeinen remontointi kyseisessä kiinteistössä.Rakenteiden kuivattamisessa on olennaista, että kaikki eri materiaalit kuivatetaan rakennus- japinnoitetyön vaatimaan kuivuuteen. Olipa kyseessä betoni, puu, lämpöeriste tai jokin muumateriaali, ei pelkkä silmämääräinen tai kokeilemalla tehty kosteusmääritys riitä, vaankosteuspitoisuudet on mitattava. Puhaltimien ja lämmittimien käyttö nopeuttaa kuivumista.Esimerkiksi maanvaraisen betonilaatan kuivatus puhaltamalla laatan alle kuivaa, lämmintä ilmaa,nopeuttaa moninkertaisesti betonin kuivumista. Tämä on ammattiliikkeen työtä.Rakenteiden uusimisessa on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa materiaalien yhteensopivuus jatoimivuus entisten materiaalien kanssa.Lahonnutta ja homehtunutta puutavaraa poistettaessa on varmistuttava, että kaikki vaurioitunutmateriaali poistetaan. Puun sisällä edennyt sieni- ja homerihmasto ei aina ole silmin havaittavissa,joten lahovaurioon liittyvää terveeltä näyttävää puuta on poistettava vielä noin puoli metriä.Kosteusvauriokohdan läheisyydessä oleva puutavara olisi syytä käsitellä homekasvua estävälläpuunsuoja-aineella.Homehtunut teollisesti valmistettu lämpöeriste on vaikea puhdistaa ja siksi se on syytä uusia.Vanhoissa rakennuksissa lämpöeristeenä käytetyn sahanpurun kastuessa siinä alkaamikrobikasvu erittäin nopeasti, joten ne olisi aina uusittava. Jos materiaaleja ei voida uusia (esim.perustukset, kantavat rakenteet), tulee näkyvä home puhdistaa, rakenteet kuivata huolellisesti japinnat käsitellä desinfioivalla aineella.Loppusiivous on tehtävä huolellisesti, jotta purku- ja korjaustyön yhteydessä ilmaan levinneitämikrobeja ei jää korjattuun rakennukseen.Kosteusvaurioitunut rakennusosa on asetettava aina erityistarkkailuun. Huolella tehdyssäkorjaustyössä ilmenevä pienikin merkki uusiutuvasta kosteusvauriosta on useimmiten helppopaikallistaa ja korjata.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 12
Suojautuminen purkutyön aikanaHomeitiöpitoisuudet nousevat homeisten materiaalien purkutyön aikana korkeiksi. Suositeltavaaolisi, että asukkaat tai työntekijät muuttaisivat korjaustöiden ajaksi pois. Purku- ja korjaustyökohdeon myös mahdollista osastoida suojaseinien avulla. Osastoitu tila tulee tehdä alipaineiseksi jajärjestää riittävä ilmanvaihto. Purku-, puhdistus ja siivoustyön aikana työntekijän tulee käyttäävähintään P2-luokan suodattimella varustettua hengityssuojainta. Lisäksi silmät ja kädet tuleesuojata rakennuspölyltä. On myös pyrittävä välttämään homeitiöpitoisen rakennuspölynihokosketusta.Kirjallisuutta:Väänänen H, Absetz I, Kanerva I. Puurakenteisen pientalon kosteusvaurion tutkiminen,Tekninen korkeakoulu, Talonrakennustekniikan laboratorio, 1992, julkaisu 32Hämäläinen T. Kiinteistöjen vesivahingot lisääntyneet,LVI-lehti, 1989; 10: 10-11Partanen P, Jääskeläinen E, Nevalainen A, Husman T, Korhonen L, Meklin T, Miller K, Forss P,Saajo J, Röning-Jokinen I, Nousiainen M, Tolvanen R, Henttinen I (1995).Pientalojen kosteusvauriot - Yleisyyden ja korjauskustannusten selvittäminen,Kansanterveyslaitoksen julkaisuja KTL B6 1995.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 13
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarjut Reiman, FT, erikoistutkijaHomealtistuminen teollisuudessaNe teollisuuden alat, jotka käyttävät tuotannossaan orgaanista materiaalia, ovat mahdollisiahomepölyn esiintymisympäristöjä. Ammattitautitilastoista käy hyvin ilmi, että saha- jaselluteollisuus ovat esimerkkejä tällaisista toimialoista. Raaka-aineena käytettävä puu onhyvä elatusalusta monille sienille. Elintarviketeollisuudessa saattaa esiintyä korkeitahomealtistumistasoja, samoin lämpövoimaloissa. Kosteat työympäristöt, kutenjätevedenpuhdistamot, paperitehtaat tai ilmankostutusta vaativat prosessit, suosivaterityisesti bakteereiden esiintymistä, joskin homeitakin voi esiintyä, mutta yleensä vainkohtalaisia määriä. Kannattaa muistaa, että myös teollisuusrakennus voi kosteusvaurioitua,jolloin kyseessä on ensisijaisesti rakennusteknisesti ratkaistava ongelma.Teollisuudessa homealtistuminen on tavallisimmin seurausta siitä, että prosessissa käytettäväeloperäinen raaka-aine on homehtunut joko varastoinnin tai tuotantoprosessin aikana liiallisenkosteuden seurauksena. Useimmilla teollisuuden aloilla tätä homehtumista pyritään joko teknisintai kemiallisin keinoin pitämään kurissa. Alakohtaiset kuin myös tietyn teollisuuden alanlaitoskohtaiset erot altistuksen määrässä ja laadussa voivat olla erittäin suuria, mikä johtuuerilaisista tuotantotavoista, kemikaalien käyttötavoista, raaka-aineen kiertonopeuksista,ilmanvaihtoratkaisuista, työhygieenisistä torjuntatoimenpiteistä ja mm. siivousrutiineista.Hakkeessa usein paljon homettaHake homehtuu herkästi ja tärkein homehtumiseen vaikuttava tekijä on varastointiaika.Käytännössä alle kolmen viikon varastointi pitäisi homekasvun kurissa. Niin selluteollisuudessakuin haketta käyttävissä lämpövoimaloissakin varastointiajat ovat tätä pidempiä. Pahimmillaanhakkeen homehtuminen noudattaa samaa kaavaa kuin kostea heinä eli lämpötila voihomehtumisen myötä nousta aina 60oC:een saakka. Homehtuneen hakeen käsittelyssäitiöpitoisuudet voivat olla jopa miljardeja itiöitä kuutiometrissä ilmaa, ja lajisto on samantyyppinenkuin maatalouden työympäristöissä. Terveyshaittoja on todettu mm. sellutehtaiden hakeosastoillatyöskentelevillä, hakekasojen puskutraktoreiden kuljettajilla ja hakekuljettimien ja -siilojensiivoojilla. Hakkeen kiertonopeuden lisääminen vähentää homehtumisriskiä.Sahateollisuus ja homeetTuoreen puun varastointiaika on myös sahateollisuudessa keskeinen homehtumiseen vaikuttavatekijä. Sahateollisuudessa pyritään kuitenkin aktiivisesti pienentämään homeongelmansyntymahdollisuuksia. Vastasahattu puutavara on kosteuspitoisuudeltaan suuri ja siten hyväkasvualusta kaikenlaisille sienille. Sahalaitoksessa voidaan erottaa ns. märkä pää, jossakäsitellään tuoretta puuta ja jolle on tyypillistä mm. hiivojen, bakteereiden ja puussa viihtyvienhomeiden esiintyminen ja ns. kuiva pää, jossa käsitellään kuivattua puutavaraa ja jolle puolestaanon ominaista ns. termotoleranttien homeiden esiintyminen. Termotolerantit sienet, jotka kasvavatkorkeissa (40-50oC:ssa) lämpötiloissa, viihtyvät hyvin sahojen kuivaamoissa käyttöhäiriöidenaikana tai jos lämpötila on aiottua kuivauslämpötilaa alhaisempi. Tasaamotyöntekijän alveoliitinetiologiassa tärkeimpiä sieniä lienevät juuri kuivaamossa syntyneiden homeiden itiöt, mutta myösennen kuivausta puun pinnalle kasvaneet homeet, joiden itiöt kuitenkin irtoavat vasta kuivauksenjälkeen. Sahoilla on voitu pienentää homeongelmaa puun kiertoa nopeuttamalla,kuivauslämpötiloja nostamalla ja kemikaalien avulla.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 14
Monet teollisuustyöpaikat yksilöllisiä homeongelmien suhteenTavallista suurempaa homealtistumista voi esiintyä lähes millä työalalla tahansa. Mm.turvevoimaloissa, tupakkateollisuudessa ja vihannesten lajittelutöissä homeongelma saattaanousta esiin satunnaisen homehtuneen raaka-aine-erän vuoksi. Bioteknisillä työaloilla, mm.juustoloissa, oluen ja entsyymien valmistuksessa, puolestaan on kysymys mahdollisestaaltistumisesta tiedossa olevalle prosessiorganismille. Viime mainituilla aloilla hygieniavaatimus onkorkea, joten altistuminen muille mikrobeille on poikkeuksellista, mutta mahdollista.Tuoko siivous helpotusta teollisuuden homeongelmiin?Teollisuudessa siivoustyöstä vastaavat näyttävät usein altistuvan enemmän kuin varsinaisettuotantoon osallistuvat työntekijät. Eräiden puuteollisuuden työpaikkojen homeongelmaselvittelytovat osoittaneet, että käsiteltävä materiaali on mikrobiologisesti varsin puhdasta, mutta tästähuolimatta työilmassa esiintyy runsaita määriä monenlaisia homeita. Vasta tarkemmat tutkimuksetovat johtaneet homelähteen, työympäristöön kertyneen puupölyn ja muun puujätteen, jäljille. Monetpuuteollisuudessa käytetyt työmenetelmät ovat sellaisia, että puujätettä leviää ympäristöön.Jätteen kertyminen on jokapäiväistä, mutta siivoaminen jokavuotista. Kostean puumateriaalinhomehtumisherkkyyden huomioiden siivousväli ei saisi olla talviaikaankaan kuukautta pidempi,kesäaikaan jäte tulisi poistaa tätäkin useammin. Imurointi on siivousmuotona hyvä, kun poistoilmasuodatetaan tehokkaasti. Paineilmapuhdistus sen sijaan nostaa tehokkaasti jo laskeutuneet itiötilmaan.Minne homeitiöt joutuvat?Erityisesti puunjalostusteollisuuden työpaikoilla on havaittu, että itiöt eivät pysy syntypaikoillaan,vaan leviävät usein saman tuotantorakennuksen eri osiin. Osastoinnilla ja paine-erojen avullavoidaan vaikuttaa itiöiden liikkeisiin siten, etteivät ne kulkeudu vähäitiöisiin tiloihin. Monillatehdasalueilla ulkoilman itiöpitoisuudet ja homelajisto kuvastavat paremminkin laimennuttatehdasilmaa kuin tavanomaista ulkoilmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. toimistorakennuksenkorvausilmaksi käytetty raakailma täytyy suodattaa erityisen tehokkaasti. Toivottavaa on, ettähomeitiöt pysähtyisivät poistoilmasuodattimiin niissä osissa tehdasta, joissa itiöitä syntyy.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 15
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarjut Reiman, FT, erikoistutkijaHeikki Kallunki, fil.yo, apulaistutkijaHomealtistuminen maataloudessaHomepölyn aiheuttamien vakavien terveyshaittojen vuoksi, on sen esiintymistä tutkittumaataloudessa meillä Suomessa jo parikymmentä vuotta. Tutkimuksen alkuaikoinasyytettiin karjanrehuksi tarkoitettua paaliheinää ongelman aiheuttajaksi. Tehdyt tutkimuksetovat osoittaneet tuossa syytöksessä olleen paljonkin perää, mutta myös sen, ettähomepölylähteitä on useita muitakin, ja että homepölyn määrä ja laatu määräytyvät osittainmyös tuotantosuunnan mukaan, kuin myös sen, että tilanne on muuttumassa parempaansuuntaan.Maatalouden työympäristöissä esiintyy homepölyä vaihtelevia määriä tilan tuotantosuunnan,tuotantotapojen ja käytettyjen materiaalien mukaan. Homepölyaltistus on tyypillisintälypsykarjatiloilla, mutta homepölyä esiintyy kohtalaisia määriä myös kanaloissa ja sikaloissa. Kana-ja sikatiloilla altistus koostuu useimmiten bakteereista ja terveyshaittojen taustalla voivat olla myösendotoksiinit, jotka ovat peräisin Gram-negatiivisten bakteereiden soluseinästä.Liiasta kosteudesta seuraa homehtuminenTavallisin syy homepölyn esiintymiseen on käsiteltävän materiaalin homehtuminen varastoinninaikana. Homehtumisen taustalla puolestaan on materiaalin liian suuri kosteus varastoinninalkaessa. Ns. turvallinen varastointikosteus on kullekin materiaalille omansa, esim. heinälle se onnoin 16% ja viljalle noin 14%. Jos kosteus on tätä rajaa korkeampi, materiaali homehtuu. Mitäkorkeampi kosteus on sitä korkeammaksi lämpötila voi varastoinnin aikana homehtumisen myötänousta, pahimmillaan jopa noin 60oC:een.Homehtuminen - mikrobien järjestelmällinen esiintyminenHomehtuminen ei ole mielivaltainen tapahtuma, vaan sopivien lämpö-, kosteus- jaravinneolosuhteiden mahdollistama järjestelmällinen ilmiö. Jos varastoitava heinä onvarastoitaessa hyvin kosteaa, syrjäytyvät sen pinnalta pellolla kasvaneet peltosienet, joille ontyypillistä suuri itiökoko. Nämä ovat tyypillisiä ulkoilmasieniä ja niiden aiheuttamat terveyshaitatilmenevät yleensä välittöminä allergiaoireina. Syrjäyttämisen tekevät ns. kuivassa viihtyvät sienet,homehtumisen pioneerit, joille riittää suhteellisen pienikin kosteus. Näiden kasvu tuottaa lämpöä jakosteutta, mikä mahdollistaa vaateliaampienkin lajien kasvamisen, jotka lopulta syrjäyttävätkuivassa viihtyvät sienet. Ns. ympäristön lämpötilassa kasvavien mesofiilisten sienten kasvutuottaa edelleen lämpöä ja luo olosuhteet ihanteellisiksi ns. lämpökestoisille sienille ja edelleenlämmössä viihtyville sienille ja aktinomykeeteille. Tällaisen homehtumisen läpikäynyt materiaalisisältää runsaasti ns. varastosienten itiöitä, jotka ovat tyypillisesti pienikokoisia (useimmat alle 5mikrometriä) ja pääsevät siten esteettä alveoleihin saakka. Näiden joukkoon kuuluvat useimmattunnetut allergisen alveoliitin aiheuttajat.Homepölylähteitä on paljonTavallisimmat homepölyn lähteet maataloudessa ovat rehut (kuivaheinä tai vilja) ja kuivikkeet (olkitai puru). Niissä on suuria eroja sen mukaan, mitä varastointimenetelmää on käytetty. Yksittäistämaataloustyötä tekevää ajatellen tärkeämpää kuin se, mitä menetelmää on käytetty on se, mitenkyseistä menetelmää on käytetty. Kuivaheinistä usein pahin altistaja on paaliheinä, jota ei olevarastokuivattu; vähiten altistaa varastokuivattu heinä. Kuivikkeista olkikuivike on useimmitenhomeista, sahanpuru hyvin harvoin. Hapolla käsitelty vilja säilyy varmemmin homeettomana kuinlämminilma- tai kylmäilmakuivattu vilja. Säilörehu on vain harvoin merkittävä homelähde.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 16
Samantyyppisten materiaalien aiheuttamassa homepölyaltistuksessa on erittäin suuria tilakohtaisiaeroja, mikä johtuu työtapaeroista ja jopa henkilökohtaisista eroista huolellisuudessa jasiisteydessä.Työ altistaa homeilleEläinten ruokinta ja kuivitus irrottaa itiöt homehtuneista materiaaleista, joita käsiteltäessä tulisikäyttää P2-luokan hengityksensuojaimia. Tehokkaan yleisilmanvaihdon avulla voidaanpitkäaikaisaltistumista vähän pienentää, mutta yksittäisiin työvaiheisiin liittyviä hetkittäisiä huippujaei voida poistaa.Miten eroon maatalouden homeistaTärkein homeentorjuntakeino on materiaalien varastointi siten, ettei homehtumista pääsetapahtumaan, mikä voidaan tehdä joko kuivaamalla materiaalit riittävästi tai käsittelemällä nehomeentorjuntakemikaalein. Yleisin virhe kuivaamisessa on perisuomalainen ahnehtiminen, jolloinpyritään kuivaamaan kerralla enemmän kuin mihin on kapasiteettia, kemikaalien käytössä taasnuukuus tai suurpiirteisyys, jolloin ei voi varmuudella sanoa, miten paljon vaikuttavaa ainettamateriaaliin on päätynyt.Tulevaisuudessa vähemmän homeita?Säilörehuvaltaiseen ruokintaan siirtyminen on vähentänyt kuivaheinän käyttöä jalietelantajärjestelmän yleistyminen on oleellisesti vähentänyt tarvittavia kuivikemääriä, mikä onpienentänyt potentiaalisten homepölylähteiden määrää. Automaattiruokinnan ja pihattonavetoidenyleistyminen näyttävät vaikuttavan homepölyn määrää vähentävään suuntaan lypsykarjatiloilla.Myös varastokuivaus on yleistynyt, mikä on merkinnyt homehtumisriskin merkittävää pienenemistä.Maatalouden tuotantotekniset muutokset vähentävät homepölystä aiheutuvaa terveysriskiä.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 17
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarjut Reiman, FT, erikoistutkijaKuopion aluetyöterveyslaitosKosteusvauriorakennuksen mikrobikasvustoHomeet tarvitsevat kasvaakseen happea, ravinteita, kosteutta ja lämpöä. Koskaympäristömme mikrobit ovat aikojen kuluessa oppineet sopeutumaan kovin monenlaisiinolosuhteisiin, käytännössä ainoa niiden kasvua rajoittava tekijä on kosteus. Pitkäänjatkunut vesivahinko tarjoaa siten usemmiten riittävät edellytykset hyvin monienbakteereiden ja sienten kasvulle. Ravinnoksi riittävät jopa ympäristössä olevatepäpuhtaudet, hyvää ravintoa on esimerkiksi puu. Homeet pärjäävät pienelläkinhappimäärällä, ympäristön lämpötiloista jopa pieni pakkanenkin sopii eräille sienille.Mikrobeja on kaikkialla ympäristössämme, joten tarvitaan vain kosteutta ja kasvualusta, jotta kasvulähtee käyntiin. Nopeasti korjatut vesivahingot eivät johda väistämättä homekasvuun. Pitkäänjatkunut kosteusrasitus voi sen sijaan johtaa minkä tahansa rakennusmateriaalin homehtumiseen.Homehtumisen syyt ja seurauksetKosteusvaurioiden tavallisimpia syitä ovat katto- tai putkivuodot, puutteellinen kosteus- tailämpöeristys, huono salaojitus, riittämätön ilmanvaihto, liian matalat perustukset ja kosteudentiivistyminen. Kosteusvauriot ilmenevät joko kosteusläiskinä, pinnoitteiden irtoamisena taivioittumisena sekä näkyvänä homekasvuna. Tavallista on, että homekasvu on näkymättömissäpintamateriaalien alla. Kosteusvaurion seurauksena syntyneeseen homeongelmaan viittaavatrakennuksen epämääräisen tunkkainen ilma, maakellarin tai homeen haju. Vakavampia merkkejäon rakennuksessa olevien ihmisten sairastelu, joka lievittyy tai katoaa muualla ollessa.Mitä mikrobeja kosteusvauriorakennuksista löytyy?Rakennuksen kosteusvaurion laajuuden selvittämisessä yhtenä menetelmänä ovat mikrobiologisettutkimukset, joita varten näytteitä voidaan ottaa (ja tulee ottaa) ilmasta, pinnoilta jamahdollisuuksien mukaan myös rakennusmateriaaleista. Yleinen käytäntö on, että näytteettutkitaan ns. viljelymenetelmillä, joilla esiin saadaan elävät ja kasvukykyiset mikrobit. Tulostentulkinnassa huomioidaan sekä mikrobien määrä että niiden laatu. Saatuja tuloksia verrataan"terveistä" näytteistä tehtyjen määritysten tuloksiin. Mikrobien tunnistaminen näytteistä on tärkeääsiksi, että tietyt sienisuvut esiintyvät tyypillisesti kosteusvauriotilanteissa.Kosteusvauriorakennusten mikrobisto vaihtuu olosuhteiden muuttuessa. Homehtuminen ei olepaikallaan pysyvä prosessi, vaan ns. pioneerimikrobit muuttavat paikallisia olosuhteita ja luovat needullisiksi toisille mikrobeille. Homeet ovat yleensä ensimmäisiä mikrobeja, jotka kosteusvauriossaaloittavat kasvun, lahottajasienet tulevat pidempikestoisen kosteusrasituksen seurauksena. Viimevuosina on tieto kosteusvauriota indikoivista mikrobeista lisääntynyt, ja vuonna 1992 BaarnissaHollannissa päädyttiin seuraavanlaiseen indikaattorilistaan: Aspergillus fumigatus, Trichoderma,Exophiala, Stachybotrys, Phialophora, Fusarium, Ulocladium, hiivat, sädesienet, Gram-negatiivisetbakteerit, Aspergillus versicolor, Eurotium, Wallemia ja Penicillium-suvun lajit. Tätä luetteloa ei tulepitää ehdottomana, koska tieto ja kokemus lisääntyy sitä mukaa kuin näytteitä tutkitaan.Mikrobipitoisuudet usein matalia - silti haitallisiaKosteusvauriorakennusten ilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat suuresti. Pahimmillaan ne voivatolla samaa suuruusluokkaa kuin homealtisteisissa teollisuustyöympäristöissä. Yleisempääkuitenkin on, että ilman homepitoisuudet ovat matalaa normaalitasoa. Usein esitetty kysymys on,
--------------------------------------------------------------------------------
Page 18
miksi nämä kosteusvauriorakennusten matalat pitoisuudet aiheuttavat ihmisille oireita, josulkonakin voi altistua suuremmille homepitoisuuksille. Yksi mahdollinen vastaus on, ettäkosteusvauriorakennusten homeet ovat pieni-itiöisiä verrattuna ulkoilmassa esiintyviin, joten niidenpääsy syvälle hengitysteihin on esteetöntä. Toinen mahdollinen selitys on, ettäkosteusvauriorakennuksessa saattaa esiintyä homelajeja, jotka muodostavat mykotoksiineja elisienimyrkkyjä, joilla voi olla hyvinkin vakavia terveysvaikutuksia.Miten suojautua korjausrakentamisen aikana?Kosteusvaurioiden korjaamisessa ilman mikrobipitoisuudet kohoavat kymmen- jopa satakertaisiksinormaalitilanteeseen verrattuna. Työntekijöiden tulisikin suojautua homeisten rakenteidenpurkamisen aikana vähintään P2-luokan tai mieluimmin P3-luokan suodattimilla varustetuillahengityksensuojaimilla. Suojaimen tulisi olla kokonaamari tai raitisilmakypärä, jotka suojaavatmyös silmiä. Koska mikrobit liikkuvat ilmavirtausten mukana, kohoavat ilman mikrobipitoisuudetmyös korjauskohteen ulkopuolella. Mikrobipitoisen pölyn leviämisen estämiseksi purkutyömaapitää eristää muista tiloista esim. muovien avulla. Suositeltavaa on, että korjauskohteen asukkaattai työntekijät siirretään toiseen rakennukseen korjaustöiden ajaksi.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 19
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarkku Seuri ja Marjut ReimanAltistumisen arviointi työhygieenisin mittauksin ja serologisestiMikrobialtistumista kosteusvauriorakennuksissa voidaan arvioida joko työhygieenisinmittauksien määrittämällä sisäilman mikrobipitoisuudet tai määrittämällä työntekijöidenmikrobivasta-aineet. Molemmilla menetelmillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa eivätkäne useinkaan ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä menetelmiä. Koska ei tiedetä,mikä mikrobikasvun tekijä (sienirihmasto, itiö, haihtuva aineenvaihduntatuote, toksiini taijokin muu tekijä) aiheuttaa oireita ja sairauksia, ei altistuminen suurillekaan pitoisuuksillevälttämättä merkitse sairastumista. Samasta syystä on toistaiseksi mahdotonta asettaaaltistumiselle mitään terveysperusteista, turvallista alarajaa. Suomessa voidaan kuitenkinasettaa terveysperusteiseksi rajaksi se, että rakennuksessa ei saa olla mikrobikasvua.Altistumisella tarkoitetaan sitä, että henkilö on alttiina jollekin ympäristössä esiintyvän fysikaalisen,kemiallisen tai biologisen tekijän vaikutukselle. Altistuminen sinänsä ei merkitse sairastumista.Sairastumisvaara riippuu mm. siitä reitistä, millä altiste elimistöön joutuu, altisteen vaikutustavasta,altistumisajasta ja -tasosta sekä altistuvan henkilön yksilöllisistä tekijöistä.Ihanteellisessa tapauksessa altistumisen mittarin ja sairastumisen välillä olisi suora yhteys ts.näiden välillä olisi annos-vaste suhde. Kosteusvauriokohteiden mikrobien ja terveysvaikutuksienvälistä suhdetta ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että voitaisiin perustellusti väittää olevan annos-vaste suhdetta. Tämä johtuu siitä, että terveysvaikutuksien aiheuttajaa ei tunneta ja ilmeisesti osaterveysvaikutuksista syntyy myös allergisten mekanismien välityksellä, joille HTP (haitalliseksitunnettu pitoisuus) -arvojen kaltaisia rajojen asettaminen on ylipäänsä ongelmallista.Altistumisen arviointia kuitenkin tarvitaan esim. ammattitautitapausten tutkimuksessa tai senosoittamisessa, että henkilö tai henkilöt ovat ylipäänsä altistuneet mikrobeille. Tällöin useimmitenriittää, että todetaan altistumista tapahtuneet tai että altistuminen ei eroa merkittävästi normaalistaympäristöaltistumisesta. Altistumisen terveysvaaraa arvioitaessa voidaan käyttää hyväksi myöstietoa mikrobikannoista ja mahdollisesta toksiinin tuotosta. Toksiinien tuotannon mittaaminen ei olevielä rutiininomaisessa käytössä.Kosteus- ja homevauriorakennuksen kaikkien selvittelyjen perimmäinen tavoite on useimmissatapauksissa vakuuttua siitä, että korjaustoimet ovat tarpeen. Toistaiseksi näitä selvityksiä vielätarvitaan, mutta tietämys kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten terveysvaaroista onlisääntymässä siinä määrin, että pelkästään korjaustarpeen vakuuttamiseksi tehtävien tutkimustenmäärä laskee todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Tällöin rakennuksien käyttäjät, omistajat,huoltajat, kunnossapitäjät, rakentajat ja korjaajat ymmärtävät sen, ettei suomalaiseenrakennukseen kuulu homekasvu.Altistumisen arviointia voidaan tehdä kahdella tapaa. Altistuneiden työntekijöiden verinäytteistävoidaan määrittää IgG-luokan homevasta-aineet tai rakennuksen sisäilmasta tai rakenteistavoidaan joko kasvatuksellisin tai muiden menetelmien avulla määrittää mikrobeja tai niidenaineenvaihdunta-tuotteita. Periaatteessa samat altistumisen arviointitavat ovat mahdollisia kaikkientyöpaikan epäpuhtauksien selvittelyssä, esim. lyijypitoisuutta voidaan arvoidan työpaikan ilmasta jaaltistumista arvioidan erilaisin biologisin monitorointimenetelmin, esim. määrittämällä lyijypitoisuusverestä.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 20
Vasta-ainemäärityksetMikrobien biologista vastetta elimistössä mitataan seeruminäytteistä määritettävistä vasta-aineista.Kun mikrobi joutuu tekemisiin elimistön kanssa (kosteusvauriorakennuksessa hengitysteidenvälityksellä), elimistössä muodostuu vasta-aineita kyseistä mikrobia vastaan. Tätä vasta-aineittavoidaan mitata ja määrittää monella eri tavoin. Ongelmana on se, että jokaiselle eri mikrobillemuodostuu oma vasta-aineensa ja useiden eri mikrobien vasta-ainevasteen mittaaminen ontyölästä. Tämä on ratkaistu siten, että on käytössä erilaisia kokonaisuuksia, paneeleja, joihin onkerätty esim. kosteusvauriorakennuksissa tyypillisesti tavattavat mikrobit. Kuopionaluetyöterveyslaitoksessa on käytössä kahdeksan yleisesti kosteusvauriokohteessa tavattavanmikrobin kokonaisuus. Useiden mikrobien mittaaminen samanaikaisesti onkin perusteltua, silläkosteusvauriokohteissa ei käytännössä koskaan kasva vain yhtä mikrobia, vaan ne ovatsekakasvustoja ja lisäksi kohteessa kasvavien mikrobien tyypit muuttuvat kasvuolosuhteidenmuutuessa. Siten kosteusvauriorakennuksessa altistuneen seerumissa tavataankin useimmitenvasta-aineita useita eri mikrobeja kohtaan.Vasta-ainemääritysten tulkintaa vaikeuttaa se, että ainakin tupakointi ja joissakin tapauksissaallergiset sairaudet heikentävät näiden IgG -luokan vasta-aineiden muodostumistaipumusta.Pelkän yksittäisen vasta-ainemäärityksen perusteella ei myöskään voida sanoa ovatko vasta-aineet peräisin työpaikalta, kotoa tai harrastusten parista. Muun altistumistiedon yhdistäminenvasta-ainemäärityksen tulokseen on välttämätöntä. Helpointa tulkinta on silloin kun onkäytettävissä useita (mieluiten yli 10) samalla tavalla altistunutta, jolloin heidän tuloksiaan yhdessätarkastelemalla voidaan saada käsitys siitä, onko altistuminen tapahtunut samassa kohteessa.IgG -luokan vasta-aineet eivät mittaa sairastumistodennäköisyyttä, sairauden ennustetta tai mitäänmuutakaan sairauteen tai oireeseen liittyvää piirrettä vaan vain ja ainoastaan altistumista. IgG -luokan vasta-aineita voidaan käyttää myös altistumisen muutosten seurantaan kuten esim.viljelijöiden työterveyshuollossa on tapana. Koska vasta-ainepitoisuudet laskevat hitaasti, vasta-ainepitoisuuksia ei kannata yleensä määrittää tiheämmin kuin kerran vuodessa, jollei ole epäilyäuudesta altistumisesta.Ympäristön mikrobipitoisuuksien arviointiTässä käsitellään pelkästään sellaisia menetelmiä, joissa ympäristönäytteistä viljellään mikrobeja,koska muut menetelmät eivät ole rutiinikäytössä ja niiden kehittely on vielä edelleen kesken. Näitämuita menetelmiä ovat mm. elektronimikroskopia ja mikrobi VOC:ien (=haihtuvat orgaanisetyhdisteet) määrittäminen. Joissakin tapauksissa voi olla mahdollista myös valomikroskooppisestimäärittää onko näytteessä mikrobikasvustoa vai vain itiöitä.Erään arvion mukaan pystymme kasvattamaan vain alle 10 % ympäristömme mikrobeista, joten jotämä asettaa rajoituksia kasvatukseen perustuville menetelmille. Kasvatuksellisissa menetelmissäarvio perustuu kahteen seikkaan: kasvavien mikrobipesäkkeiden lukumäärään ja lajistoon. Pitkäänsamoja menetelmiä käyttävissä laboratorioissa on tutkimustyön ja käytännön palvelutyön mukanasyntynyt kokemus, jonka pohjalta pystytään luotettavasti arvioimaan sitä, liittyvätkö havaitutlöydöksen kosteusvaurioon vai ei. Ihmiseen joutuneen mikrobimäärän arviointi on kuitenkinhankalampaa eikä sitä pelkän laboratoriossa olevan tiedon perusteella voi antaa seuraavistasyistä:• materiaali- ja pintanäytteet kuvastavat pinnan, eivät hengitysvyöhykkeen pitoisuutta• laskeumamaljoilla otetut näytteet ovat riippuvaisia maljan paikasta, näytteenottohetkestä, -ajasta ja tilan ilman liikkeistä• Andersen-keräimellä otetut näytteet kuvastavat vain hyvin lyhyttä hetkeä ( elinäytteenottohetkeä)• ihmiseen joutuneen mikrobin määrä riippuu tilassa oleskeluajasta, hengitystiheydestä, -syvyydestä ja -tavasta (nenä- vai suuhengitys)Arvioitaessa ihmisen altistumista ympäristön mikrobimääritysten perusteella on syytä olla erittäinvarovainen. Varsinkin negatiivisen tai vähäisen kasvun näytteen (esim. laskeumamaljan)tulkitseminen niin, että altistumista ei ole tapahtunut tai ei tapahdu, on useimmiten perusteetonta.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 21
On olemassa useita käytännön esimerkkejä siitä, että työ- tai asuinympäristön sisäilmanmikrobimääritysten vähäisen kasvun perusteella on tehty virheellisiä päätelmiä tilan puhtaudesta jasoveltuvuudesta. Eräässä tapauksessa koulurakennuksen silminhavaittavat kosteus- jahomeongelmat oli sivuutettu sillä perustein, että laskeumamaljoille ei saatu merkittävää kasvua !Mikrobimääritysten tavoitteena on löytää ja todentaa kosteus- ja homevauriot, jotka on korjattava.Jos seinässä on selvä homekasvu, ei näytteenotto ole välttämätöntä, korjaaminen on.Lajiston tunnistaminen vaatii korkeaa ammattitaitoa ja siksi vähänkin vaikeimmissa tapauksissatulisi tukeutua sellaiseen laboratorioon, jossa tästä on kokemusta. Lajiston tunnistamisella on sikälimerkitystä, että nykyisin tunnetaan koko joukko sellaisia mikrobilajeja, joita ei esiinny ilmanrakennuksen kosteusvauriota. Nämä ns. indikaattorilajit ilmaisevat jo vähäisessä määrässäesiintyessään rakennuksessa olevan merkittävän kosteusvaurion.Mikrobikasvuston määrä voidaan ilmoittaa myös semikvantitatiivisesti, esim. neljään luokkaanluokiteltuna. Silti on muistettava, että tällä jaolla ei ole mitään tekemistä mahdollisen terveysvaarankanssa. Terveysvaaraa voi olla ja mitä ilmeisimmin myös on sellaisessa kosteusvauriokohteessa,jossa saadaan määrällisesti suhteellisen normaalin näköiset tulokset virheellisellänäytteenottoajankohdalla tai -paikalla.Lääkintöhallitus on vuonna 1990 julkaissut asuntojen kuntoa ja hoitoa koskevan oppaan, jossa onmääritelty asuntojen suurimmat tavanomaisena pidettävät sisäilman sieni-itöpitoisuudet. Onhuomattava, että nämä eivät ole terveysperusteisia raja-arvoja eikä niitä tule sellaisiksi tulkita.Näihin raja-arvoihin on päädytty tutkimalla noin 70 sellaista asuntoa, joissa ei ole ollut tiedossaolevaa sisäilmaongelmaa ja määrittämällä tutkimustuloksista katkaisukohta tilastollisesti.Terveysvaikutuksia voi esiintyä myös huomattavasti matalimmissa pitoisuuksissa kuinlääkintöhallituksen oppaassa on ilmoitettu ja toisaalta maataloudessa töitä tehdään useitakertaluokkia suuremmissa pitoisuuksissa.Mitä altistumismittaria milloinkin käyttää ?Jos rakennuksen korjaamisen välttämättömyydestä ollaan yksimielisiä, korjaamiseen on ryhdyttäväviipymättä. Tällöinkin altistumisen arvio voi olla tarpeen esim. ammattitautia epäiltäessä taimietittäessä sitä, voidaanko tilassa asua tai työskennellä korjaustoimien alkuun saakka.Jos taas korjaamiseen ei jostain syystä ole mahdollista ryhtyä heti, vaan täytyy päättää voidaankorakennuksessa asua tai tehdä töitä, ratkaisevana ei tulisi pitää yksinomaan altistumisen arviota(työ)hygieenisin näyttein tai seerumin vasta-aineita tarkastelemalla vaan tulisi ottaa huomioonoireiden esiintyvyys ja vakavuus, vaurion laajuus ja altistumisen taso yhdessä. Jos kohteessaolevilla henkilöillä on runsaasti oireita ja varsinkin, jos altistuneilla on todettu tuoreita allergisiasairauksia, on käyttökielto perusteltu vaihtoehto.Joskus rakenteellinen kosteusvaurio on rajatulla alueella rakennuksessa ja halutaan selvittääaltistuvatko myös muut rakennuksessa asuvat tai työskentelevät mikrobeille. Tällöin seeruminvasta-ainemääritykset kaikilta mahdollisesti altistuvilta paljastaa todelliset mikrobikontaktit. Toisenamahdollisuutena on pyrkiä arvioimaan sisäilman liikkeitä rakennuksessa ja päättelemäänmahdollinen altistuminen tämän perusteella.Yksinkertaisuutensa ja halpuutensa takia laskeumamaljamenetelmä soveltuu ensivaiheentutkimusmenetelmäksi, mutta on muistettava, että vähäkasvuiselle näytteelle ei tule antaa paljoapainoa, jos rakennuksessa on esim. havaittavaa homekasvua tai homeenhajua. Sama varauskoskee myös vähäkasvuista materiaali- ja pintasivelynäytettä.Korjaustoimien onnistumista ja riittävyyttä arvioitaessa voidaan käyttää ennen ja jälkeen remontinotettuja ilmanäytteitä, mieluiten Andersen-menetelmällä samaan vuoden aikaan ja samoistapaikoista otettuna. Oirekysely on myös käyttökelpoinen menetelmä koettujen ympäristöhaittojen jaoireiden muutosten todentamiseksi. Seerumista mitatut vasta-aineet muuttuvat hitaasti, mikärajoittaa tämän menetelmän käyttöä altistumistason muuttumisen seurannassa.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 22
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarkku Seuri, vs ylilääkäriKuopion aluetyöterveyslaitosKosteusvauriorakennukseen liittyvät oireet ja sairaudetUseimmat kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvät oireet ovat ohimeneviä ärsytys- jayleisoireita. Yksittäisen potilaan kohdalla näiden oireiden liittäminen kosteusvaurioon onerittäin vaikeaa tai mahdotonta, koska vastaavia oreita voi ilmeta monesta muusta,yleisemmästäkin syystä. Mikäli altistuneita on useita, vähintään kymmenen,
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.