Olen menossa naimisiin ja minulla on yksi lapsi entisestä suhteesta.
Lapsen biologinen isä ei ole kuvioissa.
Miten adoptio-prosessissa vaikuttaa se että minä olen isyystutkimuksista aikoinani kieltäytynyt ja entäs nyt kun nykyinen mieheni haluaa adoptoida lapsen omakseen,niin:
-- Tullaanko adoptiopapereissa tai jossain muussa vaiheessa kyselemään lapsen biologista isää tai hänen suostumustaan adoptioon?
Koska biologinenhan EI halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa.
Eli riittääkö adoptio tilanteessa se että MINÄ vain päätän yhdessä nykyisen mieheni kanssa?
Mulle ei tämä adoptio homma ole ollenkaan tuttu,joten en oikein osaa välttämättä edes oikeita kysymyksiä tehdä.
Kai yritän tässä vain kysyä että Onko biologisella jotakin sanavaltaa adoptiossa? otetaanko häneen yhteyttä vaikka isyystutkimuksen kielsin.Tiedän että hän voi joskus jos mielensä muuttaa niin vaatia isyystutkimusta,mutta epäilen suuresti.
Vai oisko vaan parempi sanoa adoptio-prosessissa että "en tiedä kuka isä on",niin pääsisikö helpommalla? En halua että biologinen isä tulee koskaan ottamaan yhteyttä ja kun ei itse halua olla tekemisissä,niin se siitä sitten!
Lapsen biologinen isä ei ole kuvioissa.
Miten adoptio-prosessissa vaikuttaa se että minä olen isyystutkimuksista aikoinani kieltäytynyt ja entäs nyt kun nykyinen mieheni haluaa adoptoida lapsen omakseen,niin:
-- Tullaanko adoptiopapereissa tai jossain muussa vaiheessa kyselemään lapsen biologista isää tai hänen suostumustaan adoptioon?
Koska biologinenhan EI halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa.
Eli riittääkö adoptio tilanteessa se että MINÄ vain päätän yhdessä nykyisen mieheni kanssa?
Mulle ei tämä adoptio homma ole ollenkaan tuttu,joten en oikein osaa välttämättä edes oikeita kysymyksiä tehdä.
Kai yritän tässä vain kysyä että Onko biologisella jotakin sanavaltaa adoptiossa? otetaanko häneen yhteyttä vaikka isyystutkimuksen kielsin.Tiedän että hän voi joskus jos mielensä muuttaa niin vaatia isyystutkimusta,mutta epäilen suuresti.
Vai oisko vaan parempi sanoa adoptio-prosessissa että "en tiedä kuka isä on",niin pääsisikö helpommalla? En halua että biologinen isä tulee koskaan ottamaan yhteyttä ja kun ei itse halua olla tekemisissä,niin se siitä sitten!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota selvää, missä ajassa isyystutkimusta ei voi enää vaatia. Muistaakseni isyystutkimus tulee tehdä viiden vuoden sisällä lapsen syntymästä ja jos sitä ei ole siinä ajassa tehty, niin kumpikaan lapsen vanhemmista ei voi sitä enää vaatia tehtäväksi.
Jos isyyttä ei ole selvitetty, niin sinä saat yksin päättää lapsen adoptiosta. Jos tuo isyystutkimuksen määräaika on kuitenkin vielä voimassa, niin sosiaalityöntekijät aloittavat keskustelun tästä aiheesta.
Jos viisi vuotta (tai mikä se määräaika onkaan) niin voi mielestäni turvallisin mielin ilmoittaa lapsen tiedot adoptiopapereihin. Nimittäin lapselle voi olla erittäin tärkeä saada aikuisena tietää biologinen isänsä, vaikka tämä asia tuntuisi sinusta nyt järjettömältä. Muista myös, että lapsi saa aikuisena lukea kaikki häntä koskevat adoptiopaperit. Jos valehtelet sosiaalityöntekijälle, ettet tiedä isää, niin lapsi saa sen myöhemmin niin kuulla. Entä jos lapsi kuulee totuuden isästään joltain muulta? Sukulaiselta? Isältä itseltään? Muista myös, että vaikka sinä et halua ottaa biologiseen isään yhteyttä, niin lapsesi saattaa sen aikuisena haluta tehdä ja hänellä on siihen oikeus. Hän saa joka tapauksessa henkilötiedoistaankin tietää olevansa adoptoitu. Mitä enemmän on salaisuuksia, sitä enemmän on uteliaisuutta.
Isällä ei kuitenkaan ole päätösvaltaa adoptioon, mikäli isyyttä ei ole vahvistettu ja määräaika on jo mennyt umpeen. Yksi mahdollisuus on siis odottaa sen ajan umpeutumista. Neuvoisin sinua kuitenkin ottamaan yhteyttä johonkin perheoikeutta tuntevaan asianajajaan (löytyy myös netistä ja palvelevat myös puhelimitse jopa nimettömästi). Kun otat asioista itse etukäteen selvää, niin sinun on helpompi asioida sosiaalityöntekijöiden kanssa.
lapseltasi oikeutta tietää oikeasta syntyperästään? Kerrot sitten kun lapsi ymmärtää niitä asioita. Käsittääkseni lapsi (hänelle nimetty edunvalvoja) voi vaatia isyyden selvittämistä sitten kun hän on 15v.
Ei ole bio-isällä tuossa tilanteessa sananvaltaa.Meillä samnlainen tilanne meneillään,mutta kerromme lapselle bio-isästä sitten kun hän on tarpeeksi vanha.
:) varsinkin viimeisen kirjoittajan tieto sai hymyn korviin ja sanan "Jesss!" tulemaan huulilta. Eli homma sitten käyntiin :)))))))
Jos uusi miehesi adoptoi lapsen, niin sitten lapsi myös perii hänet. Adoption jälkeen lapsi ei enää peri bioisäänsä, eikä maksa elatusmaksuja. Jos eroatte uuden miehesi kanssa ja lapsi on vielä alaikäinen, niin sitten hän joutuu maksamaan elatusmaksuja. Tämmöisiä raha-asioita adoptioon ainakin kuuluu.
Lapseni saa valtiolta elatustukea...mahtaako se sitten loppua jos mieheni hänet omakseen ottaa?
Tiedän kyllä nämä perimisjutut,samoin mieheni.
Meillä myös lapsi saa valtiolta elatuksen ja luonnollisesti se loppuu adoption astuttua voimaan.