Kuukausi sitten syntyi mieheni serkun avovaimolle, joka asui yläkerrassamme, vauva (syntyi vielä siellä yläkerrassa, ambulanssien avustuksella). Vauva oli viikon sairaalassa ja sen jälkeen sain minäkin illat ja pari yötä ja viikonloppuisin olla vauvan kanssa kahden viikon ajan. Itse olen lapseton 40-vuotias ja minulla on kaikki asiat ns. kunnossa, työpaikat ja kaikki, aviomiehelläni ei ole työpaikkaa tällä hetkellä ja hieman päihdeongelmaa, jota on näillä lapsen vanhemmillakin. No viikko sitten he yhtäkkiä ilmoittivat minulle, että vievät seuraavana aamuna vauvan johonkin sijaisperheeseen siksi aikaa että vauva on 8-viikkoinen ja sen jälkeen päättävät adoptoivatko vai mitä tekevät.
No aloin miettiä, että jos minä adoptoisin vauvan, olenhan sukua (jos minulla olisi lapsi mieheni kanssa olisi se tämän lapsen pikkuserkku). Ja jos mieheni ei kelpaisi adoptioon, voisin muuttaa miehestäni erikseen ja adoptoida lapsen yksin. Kun tämän ilmoitin he miettivät viikon ja eilen kirjeellä ilmoittivat, että haluavatlapsen parasta ja että mieluummin adoptoivat hänet jollekkin jota eivät tunne, on kuulemma helpompaa, ei tunnu niin pahalta kuin adoptoida tutulle. Ja että lapsella on varmaksi äiti ja isä, molemmat vanhemmat. Heillä on vielä vähän yli 3 viikkoa aikaa miettiä, mutta ilmoittivat, että eivät vaihda mielipidettään.
Olisiko jollakin mielipiteitä mikä olisi lapsen kannalta paras, itse olen miettinyt, että minusta se olisin minä koska takanani olisi iso oma hyviä ihmisiä täynnä oleva perheeni siis omat vanhempani ja sukulaiseni ja lapsen isän perhe ja sukulaiset ynnä muuta. Ja luulen, että tämä päätös on vain ruotsalaisen äidin, joka ei edes osaa suomea, ei siis isän päätös, vaikkakin äiti kirjeessä sanoi, että lapsen isä tukee häntä päättää hän miten vain. Neuvokaa jotakin..
No aloin miettiä, että jos minä adoptoisin vauvan, olenhan sukua (jos minulla olisi lapsi mieheni kanssa olisi se tämän lapsen pikkuserkku). Ja jos mieheni ei kelpaisi adoptioon, voisin muuttaa miehestäni erikseen ja adoptoida lapsen yksin. Kun tämän ilmoitin he miettivät viikon ja eilen kirjeellä ilmoittivat, että haluavatlapsen parasta ja että mieluummin adoptoivat hänet jollekkin jota eivät tunne, on kuulemma helpompaa, ei tunnu niin pahalta kuin adoptoida tutulle. Ja että lapsella on varmaksi äiti ja isä, molemmat vanhemmat. Heillä on vielä vähän yli 3 viikkoa aikaa miettiä, mutta ilmoittivat, että eivät vaihda mielipidettään.
Olisiko jollakin mielipiteitä mikä olisi lapsen kannalta paras, itse olen miettinyt, että minusta se olisin minä koska takanani olisi iso oma hyviä ihmisiä täynnä oleva perheeni siis omat vanhempani ja sukulaiseni ja lapsen isän perhe ja sukulaiset ynnä muuta. Ja luulen, että tämä päätös on vain ruotsalaisen äidin, joka ei edes osaa suomea, ei siis isän päätös, vaikkakin äiti kirjeessä sanoi, että lapsen isä tukee häntä päättää hän miten vain. Neuvokaa jotakin..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lue nuo kirjoitukset, joihin on linkit alhaalla. Vaikka niitä on tosi paljon, niin lue silti mahdollisimman paljon. Pystytkö miettimään sellaista vaihtoehtoa, että alkaisitte sijaisvanhemmiksi tälle vauvalle. Tai pystyisivätkö lapsen biovanhemmat ajattelemaan tällaista? Silloinhan voisitte muuttaa vähän kauemmas toisistanne, ettei heidän tarvitsisi koko ajan nähdä lasta, mikäli se on heille liian rankkaa. Lapselle voisi todella olla suuri onni, että saisi säilyttää yhteyksiä edes osaan biologisista sukulaisista, jos kaikkiin ei yhteyksiä voi pitää. Myös sukunne ulkopuolinen sijaisperhe voisi olla hyvä vaihtoehto. Jos vanhemmat eivät halua antaa vauvaa teille, niin te saattaisitte saada lapseen yhteydenpito-oikeuden. Mitä mieltä muut sukulaiset ovat lapsen tulevaisuudesta? Isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit, sedät, serkut yms. Entä onko lapsella sisaruksia tai sisaruspuolia? Tietäähän lapsen vanhemmat, että jos he antavat lapsen adoptioon, niin silloin heiltä kuten myös kaikilta sukulaisilta katkeaa kaikki yhteydet lapseen. Jos lapsi asuisi sijaisperheessä, niin näitä yhteyksiä voitaisiin ylläpitää. Esimerkiksi teistä voisi tulla lapselle tukiperhe, jonka kautta lapsi saisi pitää yhteyttä sukulaisiinsa. Adoptio on lopullinen. Lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen voidaan myöhemmin muuttaa adoptioksi, mikäli se tuntuu sitten parhaimmalta ratkaisulta. Tällöin asiaa voisi harkita vielä pidempään ja luoda suhteita lapsen sekä suvun välille. Jos adoptio tehdään sijoituksen jälkeen, niin yleensä suku saa edelleen pitää lapseen jonkinlaista yhteyttä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016621285
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016164676
He miettivät vielä mitä tekisivät.
Varmaan he löytävät parhaiten rauhassa heille sopivimman ratkaisun.
Jos te puututte tilanteeseen ja he tekevät loppujen lopuksi teidän keksimän ratkaisun ja he joskus vuosien päästä kokevat ratkaisun todella huonoksi, niin ketä arvelet heidän syyttävän?
Tietenkin perheen mielipidettä pitää kunnioittaa ja hehän sen asian loppujen lopuksi päättävät. Tilanne on kuitenkin se, että adoptioneuvonnassa ei läheskään aina edes puhuta sijaisperheen mahdollisuudesta. Sen takia siitäkin olisi hyvä kertoa vanhemmille vaikka sukulaisten, jos sosiaalityöntekijät eivät sitä tee.