Täällä on paljon keskusteltu siitä että on ihastunut/rakastunut ystäväänsä... Toiset on sitä mieltä että tunteet kannattaa ehdottomasti tuoda julki, toiset taas on odottelun ja salaa rakastamisen kannalla. Haluaisin nyt ihan rehellisen vastauksen...
Jos kerron ystävälleni (joka jokin aika sitten erosi poikaystävästään) tunteistani ja hän ei tunnekaan samoin (mikä on erittäin todennäköistä), niin voiko ystävyys jatkua normaalisti siitä eteenpäin?!?
Hän on todella kallisarvoinen ystävä, ja haluaisin olla olemassa edelleen häntä varten, mutta pilaanko kaiken jos menen kertomaan? Kannattaako ottaa riski?
Siis IHAN REHELLISESTI mitä mieltä olette?
Jos kerron ystävälleni (joka jokin aika sitten erosi poikaystävästään) tunteistani ja hän ei tunnekaan samoin (mikä on erittäin todennäköistä), niin voiko ystävyys jatkua normaalisti siitä eteenpäin?!?
Hän on todella kallisarvoinen ystävä, ja haluaisin olla olemassa edelleen häntä varten, mutta pilaanko kaiken jos menen kertomaan? Kannattaako ottaa riski?
Siis IHAN REHELLISESTI mitä mieltä olette?
Vastaukset 12
Vanhimmat
90 prossan varmuudella ei vastaa tunteisiin ja katkaisee välit sun kans kertoo kaikille teidän tutuille sun lesboudesta sitten menetätä viimeisetkin ystäväsi..tää on vaan oletusta mutta näinkin voi käydä. Lesbo naisella on harvoin heteroluotto ystäviä. Mut ainahan on se kymmenen prossaa....!!!
Hmm.olen siis harvinaisuus, sillä minä olen ehta lesbo ja minun KAIKKI TODELLA luottoystävät ovat heteronaisia ja yksi homomies. Kallisarvoisia ja empatiakykyisiä yksilöitä kaikki tyynni!
Ei ensimmäistäkään lesboa. Vaikka frendeissä heitä löytyykin.
Mutta siis mennäkseni ihan alkuperäiseen kysymykseen: minä olen kerran joutunut mentaliteetilla "totuus vapauttaa" kertomaan ystävälleni - en jaksa muista kuinka kauan kestäneet, ehkä 1-2 vuotta???- sydämeni tunteet häntä kohtaan vaikka tiesin tasan tarkkaan hänen vastauksensa. Joka johti tietenkin noin 2 vuorokauden yhtäjaksoiseen itkemiseen.
Mutta se oli tavallaan tapa päästä siitä kaikesta harhaluulosta irti, että meidän välillä koskaan voisi olla mitään muuta kuin maaginen ystävyys.
Maagisuuskin kyllä katosi ajan myötä kuten myös ystävyys, mutta sillä ei ole ollut MITÄÄN tekemistä sen kanssa, että olen lesbo ja hän hetero.
Nykyään olemme vain hyvänpäivän kavereita, mutta näissä taannoisissa tunnekuvioissa ei sen kanssa mitään tekemistä, että ystävyytemme hyytyi.
Hän tiesi kyllä aika pitkään ennen tunnustustani, että olen mikä olen naisiani.
Sanoisin tähän REHELLISESTI, että tämä tilanne minkä olet ottanut framille ja mitä elät, on tyypillinen tapaus siitä, ettei todellakaan voi tietää tai ennustaa mitä tuleman pitää.Vaikka aukaisisitkin suusi tunteistasi.
On vain otettava riski tai sitten olla ottamatta.
Kannettava kaikki seuraukset. Oltava ennenkaikkea oma itsensä, tehtävä niinkuin parhaaksi näkee.
Mikä ei tapa se vahvistaa. Klishee, mutta tautinen totuus. Et kuole siihen, eikä elämäsikään lopullisesti hyydy, jos sanottuasi totuuden ystäväsi katkaisee välit.
Minä olen elävä esimerkki siitä, että ystävyys voi jatkua, ei ehkä TOTAALISEN yhtä intensiivisenä kuin "sillon joskus" mutta kunnes sen joku muu skeida elämän elementti menee ja tärvelee. Jokin jolle et voi mitään.
kertoisit? Se on hetsku, se on just eronnut ja luultavasti ajattelis että no nyt tuokin vielä haluaa jotain jne.
Onnettomat rakkaudet on parempi pitää itsellään ettei niistä synny katastrofia. Ja joskus koittaa jopa oppia päästämään niistä irti.
Mun vastaus on siis älä kerro.
tunteesi
rehellisyys ja avoimuus on nro 1
Mä odottelisin sinuna vielä tovin.
Mitäpä jos kertoisit hänelle, että tykkäät hänestä tosi paljon, että sinulle ei ikinä ole ollut niin ihanaa ystävää (jos se pitää paikkansa) ja että jos hän olisi lesbo, haluaisit hänet tyttöystäväksesi. Sen voisi kertoa vähän leikilliseen sävyyn. Jos hän nimittäin tietää, että olet lesbo?
Ei siis mitään vaatimuksia ja odotuksia ilmaan, vaan pelkkä arvostavien tunteiden ilmaisu.Hänen reaktionsa paljastaa paljon.
MUTTA: jos hän todella on hetero, muista, että vaikka hänestä sinun syvät tunteesi olisivatkin imartelevia, tuskin saat hänestä rakastettua - vain ystävän,joka tietää sinun olevan rakastunut.
Mietipä siis, miksi haluat ilmaista hänelle tunteesi. Onko mielessä rakkaussuhde? Jos hän ei ole biseksuaali, mahdollisuudet ovat olemattomat.
jos hän on vasta eronnut, tuskin ensinnäkään alkaa uuteen suhteeseen heti. Ja jos hän on hetero, ei kannata. Minä tein semmosen virheen, ja meni reilu vuosi että pystyttiin olemaan missään tekemisissä. Ei se sen jälkeenkään enää tullut olemaan sitä samaa ystävyyttä. Se on rankkaa pitää tunteitaan sisällä, mutta loppupeleissä niin on parempi. Tunteistaan on mahdollista päästä yli, ja jos niin käy, olet erittäin tyytyväinen että jätit kertomatta. ERI ASIA on, jos hän jossain vaiheessa antaa itse merkkejä kiinnostumisestaan.. Lykkyä
Olen sitä mieltä että kannattaa tosiaan tarkkaan miettiä että miten sen sanoo ja sekin hiema riippuu että millainen tämä ero heillä oli..Että onko tämä vieläkin murheen murtama erosta vai onko kaikki jo takanapäin..Itselläni on meinaan nyt sellainen tilanne että ystäväni kertoi minulle että rakastaa minua ja menin siitä hieman hämilleni.Itse seurustelen tällä hetkellä ja tämä tyttö kyllä tietää sen mutta silti hän päätti sen kertoa.Ja nyt pelkään että miten meidän ystävyyden käy kun minulla ei ole samanlaisia tunteita häntä kohtaan.Toivon silti parasta.Mutta pointtina tässä se että toisen tunteet kannattaa ottaa huomioon ja olla varovainen omissa sanomisisssan.
tekisin jonkinsortin kartoitusta ensin.
Kertoisin esm. nähneeni unta, että olisin ollut naisen kanssa sängyssä. Sitten vois sanoa, että tuntui ihanalta tai jotain. Eli yrityksenä
nyrjäyttää keskustelu aiheeseen.
Vois kysyä onks toinen nähnyt koskaan yms.
Sit vois kelailla, että miltähän se tuntuisi.
Tietysti tuon keskustelun vois ajoittaa alkoholin nauttimiseen, jos käytte yhessä vaikka kaljalla.
Riippuu keskustelusta sitten.
Jos tyrmäys tai jotain ei niin hyvää, jätetään aihe hautumaan vaikka viikoksi.
Sitten nähdään taas hurjia unia ja otetaan asia puheeksi.
Ensimmäinen kerta voi olla meinaan hurja, jollei toisen pienessä päässä ole liikkunut mitään aiheeseen liittyvää, mutta viikko on hyvä aika antaa toisen ajatella.
Sitten vois hehkutella, kuinka hyvältä tuntui suudella naista unessa, mutta oliskohan se oikeasti semmoista.
Ja tarpeen vaatiessa jätetään taas hautumaan.
Mulla meni vuosi , kun kerroin pikkusiskolleni asian.
Joku oonkohan mä lesbo, sai systerin lähteen pihalle ovet paukkuen.
Mutta kyllä se siitä vuodessa sitten tokeni.
Lähti ekan tyttöystäväni kanssa kaljallekkin, kun olin töissä.
Mä omalle bestikselleni kerroin. Ennenkö hän läks useemman kk matkalle.
Tultuuan matkalta, hän kutsui minut yökylään, kuten ennenkin...mutta ottikin kaikki pois ja ...
Oli vähän noloo, kun jouduin selittään ,että seurustelen.
Oon ollut suunnilleen samassa tilanteessa ystäväni kanssa. Ilmeisesti lesboudesta kertominen ja ihastumisen tunnustaminen yhtäaikaa on perusheteronaiselle liikaa. Jos mä nyt voisin valita uudelleen, pitäisin mielummin lapsellisen kaukorakkauden ja normaalin läheisyyden kuin puhuisin hänet karkuun.
Muistan erityisen hyvin sanat "Mitä sä luulet, että MEISTÄ voi tulla?"
Ajan kanssa mulle on kehittynyt vaisto eli jo hyvin pienistä merkeistä oivallan, koska mun kannattaa avata suuni vakavissaan ja koska ei. Erityisen iso kiitos menee niille ystävänaisille, jotka lesboudesta kuultuaan osaavat suhtautua kuten ihmiseen, ehkä huumorilla mutta kuitenkin lämmöllä =)
Se jättää molemmille tilaa elää tahoillaan ja silti ystävinä.
...muiden vastauksia lukiessa sanoisin sinulle, että noudatat qilan neuvoa. Todella oivallisesti keksitty! Käykää siiderillä rennossa tunnelmassa ja sano miten paljon pidät hänestä ystävänä ja jos olisit lesbo, niin haluaisit hänet tyttikseksesi! Sillä tavoin et menetä kasvojasi, mutta taatusti huomaat mitä hän ajattelee. Jos et heti huomaa, niin hetken päästä kyllä, kun hän on saanut makustella ajatusta...
on muuttunut lesboksi kun jättää poikaystävänsä?