Tuula Haatainen on eilen vastannut edustaja Vistbackan kirjalliseen kysymykseen. Tässä kopio sekä kysymyksestä että vastauksesta:
KK 404/2006 vp - Raimo Vistbacka /ps
KIRJALLINEN KYSYMYS 404/2006 vp
Home- ja kosteusongelmista kärsivien työntekijöiden toimeentulon ja oikeuksien turvaaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Homeongelmia aiheuttavien työskentelytilojen määrä Suomessa on merkittävä. Tästä eivät valitettavasti tee poikkeusta valtion tai kuntien rakennuksetkaan, joten yhteiskunta myös työnantajan ominaisuudessa on vastuussa nykyisen heikon tilanteen parantamisesta. Esimerkiksi Laihian terveysasemalla on tehty monia remontteja, joiden tarkoituksena oli poistaa kostuneet ja homeiset rakenteet, mutta tilannetta ei ole saamieni tietojen mukaan vieläkään saatu kokonaan korjattua.
Eräällä henkilöllä, joka työskentelee Laihian terveysasemalla, on todettu ammattitautina jo vuonna 1994 ns. homepölykeuhko, jonka hän on saanut altistuttuaan homeitiöille työskennellessään Isonkyrön hammashoitolassa. Jo tuolloin työnantajana oli sama taho kuin Laihian terveysasemalla eli Kyrönmaan terveyskeskuskuntayhtymä. Tilanteen pahentuessa Laihian terveysasemalla ko. henkilö määrättiin jäämään sairauslomalle työskentelytilojen kosteus- ja homevaurioiden vuoksi 1.11.2003 alkaen. Tästä eteenpäin työntekijälle on aiheutunut suuria taloudellisia vaikeuksia, koska työnantaja hyväksyi sairausloman palkattomana. Tämän lisäksi vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, koska sen näkemyksen mukaan sairausloman syynä ei ollut ammattitauti vaan työnantajan tilat. Työnantaja puolestaan katsoi, ettei työtä voi suorittaa muissa tiloissa. Kelalta työntekijä ei ole saanut sairauspäivärahaa kuin ensimmäisiltä kahdelta kuukaudelta.
Kun ko. henkilön sairausloma päättyi 31.3.2005, hän yritti palata työpaikalle, mutta sairastui pian uudelleen. Nyt kun sairauslomaa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja työkyvyttömyyseläkehakemus oli hylätty, pääsi työntekijä tilanneselvittelyyn Kuntien eläkevakuutuksen korvaamana. Tässä yhteydessä keskusteltiin työnantajan edustajan, Laihian terveysaseman vastaavan hammaslääkärin kanssa, joka ilmoitti, että ko. työntekijä irtisanotaan, jos sairausloma vielä jatkuu. Näin on päädytty tilanteeseen, jossa työntekijä on saanut loppuelämäkseen riesaksi sairauden, joka on aiheutunut työnantajan vastuulla olevien kiinteistöjen hoidon ja huollon laiminlyönneistä, sekä menettänyt ansiotulonsa pitkältä sairausloma-ajalta. Kaiken tämän lisäksi häntä uhataan irtisanomisella.
Onko lainsäädäntömme todellakin tällä hetkellä niin huonolla tasolla, ettei ihmisiä ja heidän toimeentuloaan voida suojella silloin, kun työnantajien laiminlyönnit aiheuttavat työntekijöille vakavan sairauden sekä ansiotulojen menetyksen ja työnantajat uhkaavat heitä tämän lisäksi irtisanomisilla, jos työtä ei enää pysty tekemään? Työnantajallahan on lakisääteinen velvollisuus huolehtia työntekijöidensä työkyvyn turvaamisesta ja ylläpidosta parantamalla tarpeellisilla toimenpiteillä työympäristöä ja työolosuhteita. Työnantajalla on näin myös velvollisuus pyrkiä työolosuhteiden parantamiseen sellaisiksi, että sairastunut työntekijä voi turvallisesti palata työhönsä, eikä tämän velvollisuuden täyttämistä voi sivuuttaa esim. irtisanomisuhkauksin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lainsäädännön tarkentamisen ja muiden keinojen avulla voidaan varmistaa se, etteivät työntekijät menetä terveytensä lisäksi toimeentuloaan silloin, kun työnantaja laiminlyömällä työskentelytilojen huollon aiheuttaa työntekijöille homeesta tai rakenteiden kosteudesta johtuvan työkyvyn menetyksen ja
onko hallituksen mielestä lainsäädäntö näiltä osin tällä hetkellä riittävä, että työntekijän oikeudet, kuten irtisanomissuoja ja velvollisuus sopeuttaa työt sairastuneen työntekijän edellytyksiin sopiviksi, todella toteutuvat?
Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 2006
Raimo Vistbacka /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbacka /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 404/2006 vp:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lainsäädännön tarkentamisen ja muiden keinojen avulla voidaan varmistaa se, etteivät työntekijät menetä terveytensä lisäksi toimeentuloaan silloin, kun työnantaja laiminlyömällä työskentelytilojen huollon aiheuttaa työntekijöille homeesta tai rakenteiden kosteudesta johtuvan työkyvyn menetyksen ja
onko hallituksen mielestä lainsäädäntö näiltä osin tällä hetkellä riittävä, että työntekijän oikeudet, kuten irtisanomissuoja ja velvollisuus sopeuttaa työt sairastuneen työntekijän edellytyksiin sopiviksi, todella toteutuvat?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kysymyksessä selostettua tapausta voidaan arvioida työturvallisuusmääräysten, työsopimusturvan sekä ammattitautikorvauslainsäädännön kannalta.
Työturvallisuuslain (738/2002 ) mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä työssä. Turvallisuustoimien vähimmäistasoa määrättäessä on otettava huomioon ja suhteutettava toisiinsa paitsi terveellisyyden vaatimukset myös teknisen ja taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden asettamat rajoitukset. Siten työoloista aiheutuvan terveyden menettämisen vaaran ohella tulee kiinnittää huomiota kulloinkin käytettävissä olevien vaihtoehtoisten turvallisuustoimien kustannuksiin ja teknisiin toteuttamisedellytyksiin.
Työnantajan velvoitetta on rajoitettu tapauksissa, joihin hän ei voi vaikuttaa tai joihin hän ei voi asianmukaisilla varotoimilla varautua. Työpaikan kosteusvauriohomealtistuksen seurauksena sairastunut työntekijä pystyy yleensä jatkamaan entisellä työpaikalla sen jälkeen, kun rakennus on asianmukaisesti korjattu. Joissakin tapauksissa työntekijän oireilu työpaikalla jatkuu työtilojen korjaustoimenpiteiden jälkeenkin. Koska kosteushomeita esiintyy ilmasto-olosuhteista johtuen jossain määrin lähes kaikkialla tavanomaisessa elinympäristössä, työtiloja ei voida saada aina saada asianmukaisista korjaustoimenpiteistäkään huolimatta täysin altisteettomiksi. Työsuojelulainsäädäntöä äskettäin uudistettaessa Työterveyslaitokselta pyydettiin asiantuntijalausunto siitä, voidaanko biologisille tekijöille, kuten homeitiöille, antaa terveysperusteisia työilman raja-arvoja. Lausunnon mukaan tämä ei ole nykytiedon perusteella mahdollista.
Jos työntekijä ei pysty ammattitautinsa vuoksi palaamaan korjattuihin työtiloihin, ainoa vaihtoehto työnteon jatkamiselle on löytää hänelle sellainen työpaikka ja -tehtävä, jossa hän ei joudu altisteen kanssa tekemisiin. Kun työntekijän työkyvyn alentuminen on johtunut työnantajan työympäristöön kohdistuvista laiminlyönneistä, työnantajan velvollisuus selvittää ja tarjota muuta työtä korostuu.
Työministeriön näkemyksen mukaan työnantaja voi työsopimuslain (55/2001 ) mukaan irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisista ja painavista syistä. Lain nimenomaisen säännöksen mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa sairauden perusteella, jollei työntekijän työkyky ole sairauden tai tapaturman vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Edellytyksenä on, että työntekijä ei sairauden, vamman tai tapaturman vuoksi pysty olennaisilta osin täyttämään työsopimuksesta johtuvia velvoitteitaan. Irtisanomisperusteen täyttymiseen vaikuttavat myös työpaikan yleiset olosuhteet, mahdollisuus sopeuttaa työntekijän työtehtävät tai työolot hänen työkykyään vastaaviksi sekä työnantajan mahdollisuudet töiden uudelleenjärjestelyyn ja muun työn tarjoamiseen. Työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
Työntekijän työstä selviytymistä ja jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan aina työtehtävien asettamia vaatimuksia vasten. Ongelmallista työkyvyn arviointi on tapauksissa, joissa työntekijä sinänsä on täysin työkykyinen, mutta ei kykene terveydellisten rajoitteidensa vuoksi työskentelemään työnantajan tarjoamissa tiloissa.
Työsopimuksen laittoman irtisanomisen vähimmäiskorvaus on kolmen kuukauden ja enimmäiskorvaus 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Työsopimuslain irtisanomisoikeuden lisäksi kyseisen kaltainen tapaus voi tulla arvioitavaksi myös työnantajan vahingonkorvausvelvollisuuden perusteella. Työsopimuslain mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Myös työturvallisuusvelvollisuuksien tahallinen tai tuottamuksellinen laiminlyönti tai rikkominen voi aiheuttaa työnantajalle vahingonkorvausvelvollisuuden, kun syntyneen vahingon ja työnantajan teon tai laiminlyönnin välillä on todettavissa syys-seuraussuhde (KKO 1998:87, KKO 1984 II 8).
Työsopimuslaki uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2001. Työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden riittävyyden arviointi perustuu paitsi kokonaisharkintaan myös kohtuullisuusajatteluun. Täyttääkseen irtisanomisperusteet perusteen on oltava siinä määrin painava, että edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ei ole. Irtisanomissuojaa koskevat säännökset ovat toimineet varsin hyvin, eikä tällä hetkellä ole tarvetta säännösten uudelleen arviointiin.
Työtilojen kosteushomeen aiheuttama sairaus korvataan ammattitautilain (1343/1988 ) mukaisena ammattitautina. Tavallisimmin kysymys on keuhkoastmasta ja alveoliitista. Korvauksen maksamisen edellytykset ja korvauksen suuruus määräytyy tapaturmavakuutuslain (608/1948 ) säännösten mukaan. Kosteushomealtistuksen aiheuttamasta ammattitaudista maksetaan hoitokustannusten lisäksi muun muassa päivärahaa ja tapaturmaeläkettä korvauksena työansionmenetyksestä. Ansionmenetyskorvausta maksetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siihen saakka, kunnes ammattitaudin tila on parantunut sellaiseksi, että työntekijä pystyy jälleen suoriutumaan entisistä työtehtävistään altisteettomissa työtiloissa. Mikäli työhön paluu estyy siitä syystä, että työnantaja on laiminlyönyt työtilojen asianmukaisen korjauksen, ansionmenetyskorvauksen maksamista ei enää jatketa. Työtilojen asianmukaisesta korjauksesta on huolehdittava tarvittaessa työsuojeluviranomaisten toimenpiteiden avulla. Tapauksissa, joissa työntekijän oireilu työpaikalla jatkuu asianmukaisista ja kohtuudella vaadittavista korjaustoimenpiteistä huolimatta eikä työnantaja voi tarjota muita altisteettomia työtiloja, oikeuskäytännössä on vastuuta asetettu myös vakuutusjärjestelmälle. Vakuutusyhtiö on velvoitettu tietyin edellytyksin maksamaan kuntouttamiskorvauksena tapaturmaeläkettä työpaikan vaihdosta johtuvasta ansionmenetyksestä. Ammattitautilainsäädäntöä kehitettään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ammattitautikorvausten maksamisen edellytykset voidaan tarvittaessa ottaa esille käynnistymässä olevan tapaturmavakuutuslain uudistustyön yhteydessä.
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2006
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen
KK 404/2006 vp - Raimo Vistbacka /ps
KIRJALLINEN KYSYMYS 404/2006 vp
Home- ja kosteusongelmista kärsivien työntekijöiden toimeentulon ja oikeuksien turvaaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Homeongelmia aiheuttavien työskentelytilojen määrä Suomessa on merkittävä. Tästä eivät valitettavasti tee poikkeusta valtion tai kuntien rakennuksetkaan, joten yhteiskunta myös työnantajan ominaisuudessa on vastuussa nykyisen heikon tilanteen parantamisesta. Esimerkiksi Laihian terveysasemalla on tehty monia remontteja, joiden tarkoituksena oli poistaa kostuneet ja homeiset rakenteet, mutta tilannetta ei ole saamieni tietojen mukaan vieläkään saatu kokonaan korjattua.
Eräällä henkilöllä, joka työskentelee Laihian terveysasemalla, on todettu ammattitautina jo vuonna 1994 ns. homepölykeuhko, jonka hän on saanut altistuttuaan homeitiöille työskennellessään Isonkyrön hammashoitolassa. Jo tuolloin työnantajana oli sama taho kuin Laihian terveysasemalla eli Kyrönmaan terveyskeskuskuntayhtymä. Tilanteen pahentuessa Laihian terveysasemalla ko. henkilö määrättiin jäämään sairauslomalle työskentelytilojen kosteus- ja homevaurioiden vuoksi 1.11.2003 alkaen. Tästä eteenpäin työntekijälle on aiheutunut suuria taloudellisia vaikeuksia, koska työnantaja hyväksyi sairausloman palkattomana. Tämän lisäksi vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, koska sen näkemyksen mukaan sairausloman syynä ei ollut ammattitauti vaan työnantajan tilat. Työnantaja puolestaan katsoi, ettei työtä voi suorittaa muissa tiloissa. Kelalta työntekijä ei ole saanut sairauspäivärahaa kuin ensimmäisiltä kahdelta kuukaudelta.
Kun ko. henkilön sairausloma päättyi 31.3.2005, hän yritti palata työpaikalle, mutta sairastui pian uudelleen. Nyt kun sairauslomaa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja työkyvyttömyyseläkehakemus oli hylätty, pääsi työntekijä tilanneselvittelyyn Kuntien eläkevakuutuksen korvaamana. Tässä yhteydessä keskusteltiin työnantajan edustajan, Laihian terveysaseman vastaavan hammaslääkärin kanssa, joka ilmoitti, että ko. työntekijä irtisanotaan, jos sairausloma vielä jatkuu. Näin on päädytty tilanteeseen, jossa työntekijä on saanut loppuelämäkseen riesaksi sairauden, joka on aiheutunut työnantajan vastuulla olevien kiinteistöjen hoidon ja huollon laiminlyönneistä, sekä menettänyt ansiotulonsa pitkältä sairausloma-ajalta. Kaiken tämän lisäksi häntä uhataan irtisanomisella.
Onko lainsäädäntömme todellakin tällä hetkellä niin huonolla tasolla, ettei ihmisiä ja heidän toimeentuloaan voida suojella silloin, kun työnantajien laiminlyönnit aiheuttavat työntekijöille vakavan sairauden sekä ansiotulojen menetyksen ja työnantajat uhkaavat heitä tämän lisäksi irtisanomisilla, jos työtä ei enää pysty tekemään? Työnantajallahan on lakisääteinen velvollisuus huolehtia työntekijöidensä työkyvyn turvaamisesta ja ylläpidosta parantamalla tarpeellisilla toimenpiteillä työympäristöä ja työolosuhteita. Työnantajalla on näin myös velvollisuus pyrkiä työolosuhteiden parantamiseen sellaisiksi, että sairastunut työntekijä voi turvallisesti palata työhönsä, eikä tämän velvollisuuden täyttämistä voi sivuuttaa esim. irtisanomisuhkauksin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lainsäädännön tarkentamisen ja muiden keinojen avulla voidaan varmistaa se, etteivät työntekijät menetä terveytensä lisäksi toimeentuloaan silloin, kun työnantaja laiminlyömällä työskentelytilojen huollon aiheuttaa työntekijöille homeesta tai rakenteiden kosteudesta johtuvan työkyvyn menetyksen ja
onko hallituksen mielestä lainsäädäntö näiltä osin tällä hetkellä riittävä, että työntekijän oikeudet, kuten irtisanomissuoja ja velvollisuus sopeuttaa työt sairastuneen työntekijän edellytyksiin sopiviksi, todella toteutuvat?
Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 2006
Raimo Vistbacka /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbacka /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 404/2006 vp:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lainsäädännön tarkentamisen ja muiden keinojen avulla voidaan varmistaa se, etteivät työntekijät menetä terveytensä lisäksi toimeentuloaan silloin, kun työnantaja laiminlyömällä työskentelytilojen huollon aiheuttaa työntekijöille homeesta tai rakenteiden kosteudesta johtuvan työkyvyn menetyksen ja
onko hallituksen mielestä lainsäädäntö näiltä osin tällä hetkellä riittävä, että työntekijän oikeudet, kuten irtisanomissuoja ja velvollisuus sopeuttaa työt sairastuneen työntekijän edellytyksiin sopiviksi, todella toteutuvat?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kysymyksessä selostettua tapausta voidaan arvioida työturvallisuusmääräysten, työsopimusturvan sekä ammattitautikorvauslainsäädännön kannalta.
Työturvallisuuslain (738/2002 ) mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä työssä. Turvallisuustoimien vähimmäistasoa määrättäessä on otettava huomioon ja suhteutettava toisiinsa paitsi terveellisyyden vaatimukset myös teknisen ja taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden asettamat rajoitukset. Siten työoloista aiheutuvan terveyden menettämisen vaaran ohella tulee kiinnittää huomiota kulloinkin käytettävissä olevien vaihtoehtoisten turvallisuustoimien kustannuksiin ja teknisiin toteuttamisedellytyksiin.
Työnantajan velvoitetta on rajoitettu tapauksissa, joihin hän ei voi vaikuttaa tai joihin hän ei voi asianmukaisilla varotoimilla varautua. Työpaikan kosteusvauriohomealtistuksen seurauksena sairastunut työntekijä pystyy yleensä jatkamaan entisellä työpaikalla sen jälkeen, kun rakennus on asianmukaisesti korjattu. Joissakin tapauksissa työntekijän oireilu työpaikalla jatkuu työtilojen korjaustoimenpiteiden jälkeenkin. Koska kosteushomeita esiintyy ilmasto-olosuhteista johtuen jossain määrin lähes kaikkialla tavanomaisessa elinympäristössä, työtiloja ei voida saada aina saada asianmukaisista korjaustoimenpiteistäkään huolimatta täysin altisteettomiksi. Työsuojelulainsäädäntöä äskettäin uudistettaessa Työterveyslaitokselta pyydettiin asiantuntijalausunto siitä, voidaanko biologisille tekijöille, kuten homeitiöille, antaa terveysperusteisia työilman raja-arvoja. Lausunnon mukaan tämä ei ole nykytiedon perusteella mahdollista.
Jos työntekijä ei pysty ammattitautinsa vuoksi palaamaan korjattuihin työtiloihin, ainoa vaihtoehto työnteon jatkamiselle on löytää hänelle sellainen työpaikka ja -tehtävä, jossa hän ei joudu altisteen kanssa tekemisiin. Kun työntekijän työkyvyn alentuminen on johtunut työnantajan työympäristöön kohdistuvista laiminlyönneistä, työnantajan velvollisuus selvittää ja tarjota muuta työtä korostuu.
Työministeriön näkemyksen mukaan työnantaja voi työsopimuslain (55/2001 ) mukaan irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisista ja painavista syistä. Lain nimenomaisen säännöksen mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa sairauden perusteella, jollei työntekijän työkyky ole sairauden tai tapaturman vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Edellytyksenä on, että työntekijä ei sairauden, vamman tai tapaturman vuoksi pysty olennaisilta osin täyttämään työsopimuksesta johtuvia velvoitteitaan. Irtisanomisperusteen täyttymiseen vaikuttavat myös työpaikan yleiset olosuhteet, mahdollisuus sopeuttaa työntekijän työtehtävät tai työolot hänen työkykyään vastaaviksi sekä työnantajan mahdollisuudet töiden uudelleenjärjestelyyn ja muun työn tarjoamiseen. Työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
Työntekijän työstä selviytymistä ja jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan aina työtehtävien asettamia vaatimuksia vasten. Ongelmallista työkyvyn arviointi on tapauksissa, joissa työntekijä sinänsä on täysin työkykyinen, mutta ei kykene terveydellisten rajoitteidensa vuoksi työskentelemään työnantajan tarjoamissa tiloissa.
Työsopimuksen laittoman irtisanomisen vähimmäiskorvaus on kolmen kuukauden ja enimmäiskorvaus 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Työsopimuslain irtisanomisoikeuden lisäksi kyseisen kaltainen tapaus voi tulla arvioitavaksi myös työnantajan vahingonkorvausvelvollisuuden perusteella. Työsopimuslain mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Myös työturvallisuusvelvollisuuksien tahallinen tai tuottamuksellinen laiminlyönti tai rikkominen voi aiheuttaa työnantajalle vahingonkorvausvelvollisuuden, kun syntyneen vahingon ja työnantajan teon tai laiminlyönnin välillä on todettavissa syys-seuraussuhde (KKO 1998:87, KKO 1984 II 8).
Työsopimuslaki uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2001. Työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden riittävyyden arviointi perustuu paitsi kokonaisharkintaan myös kohtuullisuusajatteluun. Täyttääkseen irtisanomisperusteet perusteen on oltava siinä määrin painava, että edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ei ole. Irtisanomissuojaa koskevat säännökset ovat toimineet varsin hyvin, eikä tällä hetkellä ole tarvetta säännösten uudelleen arviointiin.
Työtilojen kosteushomeen aiheuttama sairaus korvataan ammattitautilain (1343/1988 ) mukaisena ammattitautina. Tavallisimmin kysymys on keuhkoastmasta ja alveoliitista. Korvauksen maksamisen edellytykset ja korvauksen suuruus määräytyy tapaturmavakuutuslain (608/1948 ) säännösten mukaan. Kosteushomealtistuksen aiheuttamasta ammattitaudista maksetaan hoitokustannusten lisäksi muun muassa päivärahaa ja tapaturmaeläkettä korvauksena työansionmenetyksestä. Ansionmenetyskorvausta maksetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siihen saakka, kunnes ammattitaudin tila on parantunut sellaiseksi, että työntekijä pystyy jälleen suoriutumaan entisistä työtehtävistään altisteettomissa työtiloissa. Mikäli työhön paluu estyy siitä syystä, että työnantaja on laiminlyönyt työtilojen asianmukaisen korjauksen, ansionmenetyskorvauksen maksamista ei enää jatketa. Työtilojen asianmukaisesta korjauksesta on huolehdittava tarvittaessa työsuojeluviranomaisten toimenpiteiden avulla. Tapauksissa, joissa työntekijän oireilu työpaikalla jatkuu asianmukaisista ja kohtuudella vaadittavista korjaustoimenpiteistä huolimatta eikä työnantaja voi tarjota muita altisteettomia työtiloja, oikeuskäytännössä on vastuuta asetettu myös vakuutusjärjestelmälle. Vakuutusyhtiö on velvoitettu tietyin edellytyksin maksamaan kuntouttamiskorvauksena tapaturmaeläkettä työpaikan vaihdosta johtuvasta ansionmenetyksestä. Ammattitautilainsäädäntöä kehitettään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ammattitautikorvausten maksamisen edellytykset voidaan tarvittaessa ottaa esille käynnistymässä olevan tapaturmavakuutuslain uudistustyön yhteydessä.
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2006
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ammattitautilainsäädäntöä kehitettään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa."
Sosiaali- ja terveysministerit ovat Maija Perhon ajoista lähtien sysänneet vastuun tilanteesta työmarkkinajärjestöille.
sanomalla näin:
Tavallisimmin kysymys on keuhkoastmasta ja alveoliitista.
LAINAUS PÄÄTTYY
Vai vielä ASTMA! Kyseessä ei ole astma, niin kuin me vakiintuneet tämän sivuston lukijat tiedämme.
Ammattiastman aiheuttaa työympäristössä oleva elimistölle vieras aine, joka kokonsa (5-10 mikrometriä) puolesta tarttuu keuhkoputken limakalvolle. Tämä limakalvolla tapahtuma reaktio on ns. Th2-lymfosyyttivälitteinen IgE-allergia. Se voi tapahtua vain 3-4 % väestöstä. Kosteusvauriomikrobien itiöt EIVÄT aiheuta astmaa.
Altistuskokeella saadaan syntymään ns. ahtauttava keuhkoputkitulehdus eli obstruktiivinen bronkiitti (obstructive bronchitis), jonka oireet ovat samanlaiset aidon astman kanssa, mm. monella puhallustehot laskevat! Ne, joilla puhallustehot eivät laske, niin patologin lausunnon mukaan (jos on tehty BAL-huuhtelu) altistuskokeen aiheuttama sairaustila on krooninen keuhkoputkitulehdus.
MOT
hometerveisin
Pekka Nikkola
tutkiva homeallergikko
Tämä on taas näitä turhia jaaritteluja - jonossa sanoja, joita Haataisen avustaja on kerännyt - todellista auttamisen halua tämä vastaus ei ole.
Vihjataan siihen että työnantaja pääse työntekijästään eroon tietyin korvauksin - mutta jos on laiminlyönyt tahallisesti voidaan plaa plaa...
Henkilön tilanteeseen olisi pitänyt olla yhden kahden lauseen ohje. Jota noudattamalla päästään johonkin kaikkia osapuolia tyydyttävään tilanteeseen - ei näin poliittista jaarittelua!
Mutta tämä on se mitä tälläiset Haataiset pystyvät - todellista osaamista heillä ei ole.
Kaiken tämän kruunaa lause ...
"Ammattitautikorvausten maksamisen edellytykset voidaan tarvittaessa ottaa esille käynnistymässä olevan tapaturmavakuutuslain uudistustyön yhteydessä. "
... kiva voidaan TARVITTAESSA ottaa ESILLE - haloo Haatainen, eikö tuo tarve ole jo aivan selkeästi näkyvillä.
Luetun ymmärtämistä voisi lääkäreiden lisäksi harrastaa myös nämä turhat poliitikot!
Olen monasti katsellut ja kuunellut tuota eduskunnan ns. työtekoa ja tuo "vastaus" kyselyyn on mitä oivin esimerkki siitä, miten asiasta voidaan luistaa ottamatta mitään vastuuta ja lisäksi varmistelemalla sopivien piirien suhteet vaikkapa mahdollista eläkevirkaa silmalläpitäen.
Näinhän on tapahtunut, sehän on tuossa laitoksessa itsestään selvyys.
No, onhan siinä sentää Suomen kieltä kuten ehkä, mahdollisesti, voidaan, seuraavissa, tulevissa jne.
Eli joskus hamassa tulevaisuudessa jos Luoja suo, mutta ensin pitää kysyä isokenkäisiltä.