Kyllä kai ammatti-ihmisellä pitäisi olla jo tietoa siitä, ettei autistin älykkyyttä mitata sillä kuinka hän toimii sanallisen ohjeen mukaan. Sanottiin, että on 1-vuotiaan tasolla. Ja voi vietävä kuinka älykäs poika siellä on kaiken taustalla.
Se on suuri vääryys, että tällaista lasta kuvaillaan näin. Tiedossahan pitäisi olla, että autistille pitää opettaa ohjeiden ja käskyjen ja kuvien merkitys. Ei niihin reagoimista saa jättää vain lapsen varaan, jolla on kommunikoinnissa ja sen vastaanottamisessa ongelmia, auttaahan lasta täytyy siinä, että hänellä olisi mahdollisuus kommunikaatioon, ei kommunikaatio itsestään synny. Siihen tarvitaan ohjausta ja motivaatiota. Näin kuvakommunikaatiokin laajenee niin, että lapsi pystyy kommunikoimaan myös sellaisista asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä, eikä pelkästään sellaisista asioista, jotka ovat muiden mielestä hänelle tärkeitä.
Se on suuri vääryys, että tällaista lasta kuvaillaan näin. Tiedossahan pitäisi olla, että autistille pitää opettaa ohjeiden ja käskyjen ja kuvien merkitys. Ei niihin reagoimista saa jättää vain lapsen varaan, jolla on kommunikoinnissa ja sen vastaanottamisessa ongelmia, auttaahan lasta täytyy siinä, että hänellä olisi mahdollisuus kommunikaatioon, ei kommunikaatio itsestään synny. Siihen tarvitaan ohjausta ja motivaatiota. Näin kuvakommunikaatiokin laajenee niin, että lapsi pystyy kommunikoimaan myös sellaisista asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä, eikä pelkästään sellaisista asioista, jotka ovat muiden mielestä hänelle tärkeitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/logo/appro/hipsu/NeuroPsykologia.html
Tietoa on jouduttu etsimään itse. Ammatti-ihmiset näkevät vain 15 minuutin tilanteen, jossa lapsi on lisäksi peloissaan, hämillään eikä tiedä mitä tuleman pitää.
Jotenkin ns. diagnoosi ei oikein ole koskaan kolahtanut kohdalleen. Kyse ei ole siitä ettemmekö hyväksyisi asiaa, vaan siitä, että lapsi on liian seurallinen autismi-diagnoosiin, vaikkakin ihmiset tietenkin ovat erilaisia.
Käytännön ohjeita ei paljoakaan ole saatu. Ne mitä olemme saaneet ovat pohjautuneet siihen, että vaadimme muka lapselta liikaa, jos kerromme, että lapsi esim. osaa tehdä tietokoneella paremmin sellaista, mikä on muuten vaikeaa.
Kun löysin tietoa sensorisen integraation häiriöistä ja miten ne esiintyvä arjessa, sain kaipaamaani tietoa ja selityksiä miksi lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy tietynlaisissa tilanteissa. Ja nimenomaan löysin ohjeita, miten aistiongelmia voi auttaa.
On vain todettu että on autistisia piirteitä. Ei kerrottu, että tulee olemaan paljon aistiongelmia. Nehän tässä päällimmäisenä haittaavat asioita. Ei autismi sinänsä sitä tee, ja aistiongelmille voi jotain tehdäkin ja kun on alettu harjaannuttaa aisteja ja antamaan lapsen tehdä haluamiaan asioita aistipalautteen saamiseksi, nämä ovat vaikuttaneetkin hyvin. Aistiongelmat ovat vähentyneet.
Täällä sanotaan, että 10-vuotias on 3-vuotiaan tasolla. Tosiasiassa lapsi oppi lukemaan jo ennen kouluikää. Kuinka hän voi olla 3-vuotiaan tasolla?
ei uskota. Hän on koko ikänsä tykännyt kirjoista. Minä luulin,että pelkästään kuvat ovat siinä ne jotka kiinnostavat. Mutta olen huomannut, että lapsi osaa lukea. Osaa myös laskea.Vuoden itkeskeli sen takia, kun hänellä ei ollut koulukirjoja. Se oli kamalaa.
Mutta koska lapsi ei esim. koulussa puhu ja käytännön toimissa lukutaito ei näy, vanhempia on haukuttu siitä, että vaaditaan liikaa.
Olen kyllä esim. tietokonepeleissä itse aina kokeillut peliä ja olen siitä aika hyvin pystynyt päättelemään tykkäisikö lapsi siitä. Joka kerta pelit ovat olleet lapselle mieluisia.
Joka tapauksessa kyseessä hyvin älykäs lapsi, joka ei pysty sitä osoittamaan kunnolla ja turhautuu...Onneksi nyt koulussa ei enää ole turhautunut....
Ja kuinka meillä 12-vuotias voi olla 1-vuotiaan tasolla, jos hän esim. radion uutisia kuunnellessaan alkaa itkeä, jos siellä on kerrottu esim. maanjäristyksestä, tsunamista, tai auto-onnettomuudesta sillä tiellä jota pitkin isin pitäisi tulla kotiin ?
Älykkyys ei ole viisaus.
on kysymys. Se ei näy toiminnallisella tasolla, mutta lapsella on erittäin hyvä kyky ymmärtää asioita laaja-alaisemmin kuin normaalisti vaikka diagnoosina laaja-alainen kehityshäiriö. Menee jotenkin ristiin nää hommat. Pystyy käsittelemään suuria määriä tietoa kerralla. Olisikin hyvä saada se hyödynnettyä lapsen omiin tarpeisiin.
Mikä on diagnoosi - se määrää hoitoa!
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0505/pietikainen.pdf
Ihanus esittää psykoanalyysin niin edulli-
sessa valossa, että se vääristää hänen esittämi-
ään arvioita ja väitteitä. Foucault’iin tukeutuen.
Toisaalta se, että psykoanalyysia alettiin käyt-
tää myös skitsofreenikkojen ja muiden vakavas-
ti sairaiden hoitotyössä ei ole tuottanut kovin-
kaan lupaavia tuloksia. Tutkimusaineiston pe-
rusteella psykoanalyyttinen terapia ei parhaim-
millaan vaikuttanut juuri sitä eikä tätä potilaan
sairauden kulkuun, mutta pahimmillaan se joh-
ti katteettomiin spekulaatioihin mielenhäiriöi-
den alkuperästä ja potilaan vanhempien, erityi-
sesti äidin, syyllistämiseen. Skitsofrenian ohel-
la erityisesti autismi houkutteli psykoanalyyt-
tisiin tulkintoihin, joihin liittyy autistisen lap-
sen vanhempien syyllistäminen. Tunnettu psy-
koanalyyttinen”autismiekspertti” Bruno Bet-
telheim osoitti tunnetusti syyttävää sormea äi-
tejä kohtaan, joiden hän katsoi olevan viime kä-
dessä syypää lastensa sairastumiseen. Asettues-
saan hyväntahtoisesti potilaan puolelle psyko-
analyytikot asettivat samalla vanhemmat syy-
tettyjen penkille liian kärkkäästi, omien katteet-
tomien teorioidensa vakuuttamina.