Olen niin väsynyt, kateellinen, surullinen...koska olen ujo, hiljainen enkä osaa käyttäytyä tilanteissa luontevasti ja rennosti.
Olin juuri lapsuudenystäväni kanssa liikenteessä. Hän on niin suosittu, kaunis, menevä, hauska, puhelias, ystävällinen, mukava...kaikki pitävät hänestä. Hänen ei muuta tarvitse kuin lähteä keskustaan, aina löytyy joku jolle jutella. Aina on joku joka heiluttaa ja moikkaa autosta. Ja puhelin, se pirisee koko ajan. Hän on niin elämäniloa täynnä, niin täydellinen.
Miksen minä voi olla sellainen? On minulla muutama kaveri, mutta totean aina jääväni yksin esim.baarissa. Kaikki kaikkoavat muille juttelemaan, minä jään kiusaantuneena seisoskelemaan yksin. Kukaan ei kuule mitä sanon. Jo siinä menee bile-intokin ja yrittäminen, kun on jo puolenyön aikaan niin masentunut... Olen aina ulkopuolinen olin sitten keiden tahansa kanssa liikkeellä. Aina se kolmas pyörä, jolle ei jutella. Tulen aina surullisena viihde-illan jälkeen kotiin.
Olin juuri lapsuudenystäväni kanssa liikenteessä. Hän on niin suosittu, kaunis, menevä, hauska, puhelias, ystävällinen, mukava...kaikki pitävät hänestä. Hänen ei muuta tarvitse kuin lähteä keskustaan, aina löytyy joku jolle jutella. Aina on joku joka heiluttaa ja moikkaa autosta. Ja puhelin, se pirisee koko ajan. Hän on niin elämäniloa täynnä, niin täydellinen.
Miksen minä voi olla sellainen? On minulla muutama kaveri, mutta totean aina jääväni yksin esim.baarissa. Kaikki kaikkoavat muille juttelemaan, minä jään kiusaantuneena seisoskelemaan yksin. Kukaan ei kuule mitä sanon. Jo siinä menee bile-intokin ja yrittäminen, kun on jo puolenyön aikaan niin masentunut... Olen aina ulkopuolinen olin sitten keiden tahansa kanssa liikkeellä. Aina se kolmas pyörä, jolle ei jutella. Tulen aina surullisena viihde-illan jälkeen kotiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Olin juuri lapsuudenystäväni kanssa liikenteessä. Hän on niin suosittu, kaunis, menevä, hauska, puhelias, ystävällinen, mukava...kaikki pitävät hänestä. Hänen ei muuta tarvitse kuin lähteä keskustaan, aina löytyy joku jolle jutella. Aina on joku joka heiluttaa ja moikkaa autosta. Ja puhelin, se pirisee koko ajan. Hän on niin elämäniloa täynnä, niin täydellinen."
ei kukaan ole tuollainen. hänelläkin on ongelmansa.
Miksi menet sinne? Onhan sitä elämää muuallakin kuin bilettäjien seurassa. Minä mm ennemmin vapaapäivänäni käyn ajamassa harraste mielellä kartingia jonka jälkeen sauna ja elokuvailta piristää kummasti mieltä. Joskus pyydän seuraa useinmiten en. Musta on kehkeytynyt yksinäisyyttä kaipaava ihminen. Olen siis sellainen henkilö jolla on satoja tuttuja ja kymmeniä hyviä ystäviä. Olen suulas esiintyjä tyyppi. Silti kaipaan yksinäisyyttä ja ehkäpä joskus löydän sellaisen kumppanin joka on välillä hiljaa ja lukee vaikka kirjaa. Edes hyvä elokuva ei voita hyvää kirjaa.
"Miksi menet sinne?"
Tanssiminen on ihanaa, baarissa on hauskaa (jos ei käy noin että jään yksin, tms.), haluan tutustua uusiin ihmisiin.
Kanssasi baariin. Mä istun yksin jossain hiljaisessa nurkkauksessa ja jos jostain syystä tunnet olosi yksinäiseksi voit vetäytyä seuraani. Minen tanssi. Minen juo. Enkä mä niin siitä seurastakaan enää välitä. Mutta lupaan lähteä tueksesi jos sitä tarvitset. Mä olen todella hyvä löytämään uusia tuttavia. Saat tutustua uusiin ihmisiin. Mä olen sellainen tuttavuusmagneetti. Silleen niinku jotkut mun ystävät on naismagneetteja. Mä olen ihan samanlainen mutta vain tuttavuus tasolla ja kummankin sukupuolen kanssa.
Tanssia lukuunottamatta kaikkia haluamiasi asioita löytää parenmin toisenlaisista piireistä. En ainakaan ole koskaan nähnyt mitään hohtoa jutella kännisen kanssa jos itse olen selvä. Hauskaa voi pitää niin monella muullakin tapaa kuin baarissa pyörimällä. Suomessa vaan on nuorison keskuudessa jonkinlainen " pakko " bilettäminen päällä.Onhan se joskus kiva käydä mutta 3 kertaa viikossa tai omalla kohalla 3 kertaa vuodessa on mielestäni aika paljon.
Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Minun on ollut hyvin vaikea hyväksyä ujouttani ja estyneisyyttä, joka useimmiten hallitsee käyttäytymistäni. Teininä käytin paljon alkoholia, koska kännissä pystyin olemaan sellainen kuin halusin: äänekäs, vilkas ja menevä. Ennen pitkään juominenkin alkoi masentaa ja nykyään käytän huomattavasti vähemmän alkoholia. Olen nyt 24-vuotias.
Viime vuosina olen ainakin huomannut sen ettei kukaan ole täydellisen tyytyväinen itseensä, eivät edes ne suositut ihmiset. Itselläni on myös kavereita, jotka päälle päin näyttävät aina hyvinvoivilta ja rennoilta, mutta syvemmissä keskusteluissa esiin tulevat ahdistus ja inho itseään kohtaan. Syyt ovat heillä usein ulkopuolisen silmin katsottuna ihan järjettömiä ja neuroottisia, mutta eikö yleensäkin ole järjetöntä inhota itseään jonkun luonteenpiirteen, kuten vaikka ujouden takia.
Kaikki ihmiset eivät pysty ymmärtämään ujoutta ja jotkut saattavat ottaa hiljaisen käyttäytymisen töykeytenä. Ihmissuhteethan ovat täynnä väärinkäsityksiä ja tämä on vain yksi mahdollinen selitys niille. Omalla kohdallani suuri apu oli eräästä työkaveristani, joka oli hyvin erilainen kuin minä eli juuri sellainen mitä olen aina halunnut olla: rohkea, positiivinen ja vilkas. Ajattelin aina että hän varmasti halveksii minua hiljaisuuteni ja estoisuuteni takia, mutta kerranpa hän sanoi minulle hyvin lämpimään sävyyn kuinka hän arvostaa rauhallisuuttani, sitä että osaan antaa tilaa muille ihmisille ja hän itse toivoisi voivansa kehittyä samaan suuntaan. Tämä taisi olla oikeasti ensimmäinen kerta kun ymmärsin ettei ujous ole automaattisesti negatiivinen piirre, vaan piirre jota on pystyttävä myös arvostamaan. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ihmeparantuminen, edelleenkin tulee lähes joka päivä tilanteita, joissa saatan mennä täysin lukkoon, mutta uskon että pystyn kuitenkin hyväksymään itseni päivä päivältä aina vähän paremmin. Tärkeintä on lopettaa itsesääli ja -inho, sillä ne eivät johda mihinkään muuhun kuin masennukseen ja yksinäisyyteen. Jokaisen on löydettävä oma luonnollinen tapansa olla, sillä ihminen ei perusluonteeltaan muutu noin vain.
Suosittelen luettavaksi Liisa Kiesiläisen kirjaa Vuorovaikutusvastuu. Sen pääpaino on ammatillisissa vuorovaikutuksessa, mutta mielestäni se käy luettavaksi kaikille, jotka haluavat kehittää itseään vuorovaikuttajina.
Toivon kaikkea hyvää sinulle, et todellakaan ole yksin ujoutesi kanssa.
Kirjoitit viisaita. Itsensä hyväksyminenhän se on kaiken a ja o...
Kiitos sulle.
Minulla on vähän sama tilanne, paitsi että minulla on vain yksi kaveri ja hänkin on todella epäluotettava. Hänen kanssaan tulee vietettyä aikaa aina silloin tällöin viikonloppusin, jotta ei tarvitsisi ihan aina olla yksin.
Hänkin on hirveän menevää tyyppiä, puhelias ja iloinen ja kerää aina itselleen porukkaa ympärille. Itse tunnen oloni aina ulkopuoliseksi ja yleensä päädyn minäkin sitten jossain vaiheessa iltaa lähtemään kotia, kun ahdistus käy liian suureksi. Olen myöskin kateellinen ja katkera kaikille ihmisille, jotka ovat iloisia jne. Itse kärsin masennuksesta ja vaikka kuinka päätän etukäteen, että nyt yritän itsekkin olla puhelias ja iloinen ei siitä mitään tule. Aina päädyn mököttämään jonnekkin nurkkaan. Vihaan itseäni kun olen tuollainen. Tahtoisin niin olla avoin ja reipas, mutta en vain kykene siihen. Olen aina se joka jää kaikesta ulkopuolelle.