apuva. tässä vaan pikkusen tosissani kirjoittelen.
sylissäni tuhisee kuukauden ikäinen poika ja tuli jo paniikki,että pitääkö tehdä toinen lapsi mahdollisimman pian,ettei tulisi sisaruksille paljoa ikäeroa.
aion mennä opiskelemaan äitiysloman jälkeen ja tahtoisin saada opiskelut päätökseneen ennen toisen lapsen tuloa(jos on tullakseen),niin lapsillehan tulisi varmaan viisi vuotta ikäeroa.
pitääkö miettiä omaa vai lapsien parasta?
sylissäni tuhisee kuukauden ikäinen poika ja tuli jo paniikki,että pitääkö tehdä toinen lapsi mahdollisimman pian,ettei tulisi sisaruksille paljoa ikäeroa.
aion mennä opiskelemaan äitiysloman jälkeen ja tahtoisin saada opiskelut päätökseneen ennen toisen lapsen tuloa(jos on tullakseen),niin lapsillehan tulisi varmaan viisi vuotta ikäeroa.
pitääkö miettiä omaa vai lapsien parasta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miten tiedät et on parempi lapselle saada sisarus heti? Vanhemmalta lapselta jää kaikki huomio pois kun tulee heti jo toinen vauva. Itellä tyttö 7kk, ja en ajatellut ainakaan neljään vuoteen tehdä toista. Niin pystyn antamaan itsestäni tälle lapselle kaikki mitä hän tarvitsee.
No joo...ehkei kannattaisi yleistää, etenkään kun et tiedä asioiden oikeata laitaa.
Kenties sulla on tuttuja, tutuntuttuja tai mitä lie...mua risoo sun kaltaistesi ihmisten luulottelut, että pienellä ikäerolla olevat sisarukset on jotenkin surkeassa tilanteessa, täysin heitteillä, ilman minkäänlaista virikettä ja syliä.
Eikö tule mieleen, että jotkut vanhemmat ei kaiketi kykene tarjoamaan lapselle/lapsilleen "huomiota yms." joidenkin muiden syiden takia?!
Mulla itselläni on muutamia yhden lapsen ystäviä, serkkuja jne., kummasti vaan heistäkin löytyy sellaisia joita ei paljoa kiinnosta oma lapsensa...kuitenkaan en ajattele, että sama koskee kaikkia yhden lapsen perheitä, tunnenhan sentäs muunlaisiakin ainokaisen perheitä.
(Kauheasti taas liikkeellä hyökkääviä ja agressiivisia kirjoittajia..)
Ihan normaaliahan tuo on, että esikoisen jälkeen miettii riittääkö aika ja rakkaus toiselle! Minä mietin vielä toisenkin jälkeen riittääkö kolmannelle aikaa ja rakkautta vaikka tiedän, että riittäähän sitä.. Äidinrakkaus on pohjaton kaivo ja sisarukset nauttivat myös toistensa seurasta kuin myös muiden ihmisten. Mutta TUNNE on aivan normaali ja tarpeellinen!
Mistään "surkeasta tilanteesta, täysin heittäolosta tai ilman minkäänlaista virikettä ja syliä olosta" en nähnyt viitettä alkuperäisen kirjoituksessa. Suotta siis syyllistyt ja syyllistät. Keskustelu voi olla hedelmällistä vain jos ei aleta vääristelemään ja muuttamaan toisen tekstiä.
Vaan hänelle joka kirjoitti vastauksen alkuperäiselle näin:
Miten tiedät et on parempi lapselle saada sisarus heti? Vanhemmalta lapselta jää kaikki huomio pois kun tulee heti jo toinen vauva. Itellä tyttö 7kk, ja en ajatellut ainakaan neljään vuoteen tehdä toista. Niin pystyn antamaan itsestäni tälle lapselle kaikki mitä hän tarvitsee.
Olen pahoillani jos olen mielestäsi "hyökkäävä ja agressiivinen", halusin vain tuoda oman kantani tuohon yläpuolella olevaan väittämään, että kaikki huomio jää pois heti, kun tulee toinen vauva.
PS. Vanhin lapseni on n. 6-vuotias ja neljäs lapsi on masussa kasvamassa, joten luonnollisestikin koin asiakseni ilmoittaa ettei meidän lapsista ole kukaan jäänyt tyystin vaille huomiota yms., vaikka jotkut ehkä niin kuvittelee :-)
Anteeksi virheeni, tarkoitukseni oli kyllä ihan viitata tuohon nimenomaiseen kirjoitukseen jota kiivaasti kommentoit..
Mielipiteet kannattaa tuoda julki, mutta MITEN sen tekee on eri asia ja osoittaa paljon kommentoijasta.
Kuten todettu, tuo pitää ihan kutinsa, että ei ne lapset paitsioon jää vaikka olisi sisaruksia, MUTTA on aivan luonnollista esikoisen jälkeen pohtia tätäKIN asiaa! Ei sen miettiminen tee ihmisestä mitenkään huonoa tai pahaa..
samahan koskee sitten myöskin sitä, joka väitti kaiken huomion jäävän esikoiselta, jos seuraava syntyy liian pian. Se mielipide oli sitten nähtävästi tuotu esille ns. oikealla tavalla?
Mielestäni sen asian miettimisen olisi voinut esittää...hmmm, vähemmän "ärsyttävästi".
Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia, jookos?
Mä en ainakaan jaksaisi täällä palstalla vierailla, jos kaikki täällä kirjoittaisi mielipiteensä "kiltisti"/tietyllä tavalla, ettei vaan kukaan provosoidu.
Meille tulossa ensimmäinen tuhinapaketti ja vuosi olisi tätä koulua vielä jäljellä, sitten jatko-opinnot. Jos vaan ekan kanssa homma luistaa hyvin - tarkoitus olla kotona kaksi vuotta, sitten kouluun, siellä vuosi.. lapsi olisi sitten muutaman vuoden ikäinen ja ylikin kenties, kun sisarus tulisi. Ollaan myös pohdittu mahdollisuutta, että se toinen pyöräytettäisiin tähän samaan syssyyn, eli synnytyksen jälkeen ensin palautumiset ja sitten antaa tulla jos tulee sisarus. Mutta se miten tehdään, selviää vasta kun saadaan tämä ensimmäinen nyytti kehiin. Itse mietin molempien parasta, ja ihan kätevästihän ne lapset kasvaa siinä samalla, vaikka äippä vielä opiskelisikin. Ei se koulu minnekään häviä :)
Silloin kun on kaksi lasta, niin sitä touhuakin on kaksin verroin.
Ei ole helppo opiskella jos on kaksikin pientä hoidettavana. Paitsi jos siirrät opiskelujasi sen verran että lapsesi alkavat olla jo koulu iässä ja pärjäävät pihalla leikkimässä ilman vahtimista.
..niin ajattelin vaan, että lapsen paras olisi ehkä saada mahdollisimman saman ikäinen sisarus.. alussa kaikki on varmaan raskasta,mutta lopussa kiitos seisoo,kun sisaruksilla olisi toisistaan seuraa.
aloin ajattelemaan mieheni kanssa yksilapsisia perheitä tai onko kukaan kaveri sellaisesta tai serkku tms. eipä tullut yhtään mieleen,vaikka on iso suku ja laaja kaveripiiri. olisi toisaalta kiva jutella ja kysellä tuntemuksia ja kokemuksia ainoana lapsena olosta. ei sekään mikään mahdottomuus ole meillä,siis että tämä lapsi jäisi ainoaksi.
Minulla on vuoden vanhempi sisko ja 4 vuotta nuorempi pikkusisko. Olen pikkusiskon kanssa PALJON läheisempi kuin isosiskon. Aina ei ikäero merkitse.
Miettikää miten itse jaksatte?
Itse tei kaksi vanhinta kahden vuoden ikä erolla ja minusta oli kiva että veljeksillä on aina ollut seuraa toisistaan.
Veljeni teki pojat yhden vuoden ikä erolla ja niistä veljeksistä tuli paita ja peppu. Eli tosi tosi läheiset ja paljon nopeammalla väli ajalla, koska ikä ero on niin pieni, niin myös kehitys erkin pienempi. Eikä siinä isompi ole kärsinyt yhtään. Onhan heilla kaksi vanhempaa antamassa huomiota.
Eli jos haluat tehdä lapset peräkkäin, niin tee ja lyhyellä ikä erolla. Alku työlästä (2 vaippa ikäistä) mutta sitten helpompaa.
Lähde opiskelemaan sen jälkeen kun lapset lähentelee koulu ikää.
Meillä on sama tilanne, että haluaisin saada opiskelut päätökseen ennenkuin lisää lapsia alkaa tulemaan. Psykologisesti ja fysiologisesti noin kaksi vuotta olisi hyvä ikäero lapsille. Alle sen etenkin äidin keho on tosi raskailla, jos tulee raskaaksi melkein heti uudelleen. Keho ei ehdi palautua.
Olen miettinyt, että ehkä sellainen 2 tai 3 vuotta olisi hyvä ikäero, mutta jaksaisinko kahden pienen lapsen kanssa? Kuitenkin haluaisin jo, että vanhempi olisi jo vähän itsenäinen, ettei tarvisi koko ajan ohjeistaa ja kieltää.
Mutta vaikea sanoa, mitä elämä tuo tullessaan. Tuoko se edes kahta lasta. Mutta ehkä annetaan vain ajan kulua ja palaudutaan raskaudesta normaalisti!
Meillä poika viisi kuukautta kahden päivän päästä.
Kaksi vuotta on huono ikäero lapsille. Tutkimusten mukaan lapset, joilla on yli neljä vuotta ikäeroa ovat onnellisempia kuin ne joilla on vähemmän ikäeroa.
Nyt relaat ja nautit vauvasta, täysin väärä ajankohta uusien tulokkaiden ajatteluun. Mun 'vauvoilla' on ikäeroa yhdeksän (9) vuotta eikä se ole haitannut mitenkään. Oikeastaan päinvastoin. Tiedän myös perheitä, joissa ikäero on vielä suurempi.
Myös viimeinen kymysyksesi on perin outo. Sinun parhaasi on luonnollisesti myös lastesi paras, joten pidäpä pikkuisen vauvelin äiti itsesi tyytyväisenä.
Taitaapa aloittajan "pikkuinen vauveli" olla jo koulussa.
Riippuuhan tuo myös äidin iästä. Nuorena pystyy vielä lykkäämään ja suunnittelemaan, mutta jos kumppani on löytynyt vasta vanhempana, voi olla hyvä tehdä heti peräkkäin lapset. Myöhemmin se ei ehkä enää onnistu ollenkaan ja voi sitten kaduttaa tuo että esikoinen jäi ainoaksi lapseksi. Lapset ei tule muutenkaan nappia painamalla, ts. voi ilmetä lapsettomuutta vaikka olisi jo yhden lapsen saanutkin. Jos ikäero on ihan pieni, lapsia hoitaa kuin kaksosia - kaikki vapaa-aika menee joka tapauksessa lastenhoitoon.
Kannattaa myös miettiä tarkkaan talousasioita - jos äiti on kotona vaikka 5 vuotta putkeen, riittääkö miehen tulot elämiseen? Ja suostuuko mies olemaan ainut tienaaja? Entä jos tulee ero? (ja hei, se ero voi siis tulla jopa raskausaikana, pienen vauvan kanssa jne). Jos olet poissa työelämästä monta vuotta, saatko vielä töitä sen jälkeen?
Kyllä sun Ap kannattaa se koulu käydä loppuun. On liian raskasta hoitaa lapsia ja käydä koulua ja siinä voi jäädä koulu pian ihan kesken.
Lasten ikäero, se puhututtaa, mutta tuossa äiti tuskaili kovin kun on kaksi vaipoissa samaan aikaan, oli väsynyt.
Itselläni luoja päätii että ikäero on 6 vuotta, sillä toista ei aikaisemmin todellakaan ja sitä ensimmäistäkään ei saatu ilman hoitoja.
Koulu on sinun kohdallasi numero yksi seuraavaksi, sillä turvaat tulevaisuuttasi ja lastesi tulevaisuutta.
Minä pidin yhdeksän vuoden paussin kahden lapsen välillä. Halusin hoitaa ensimmäsitä viimeisen päälle hyvin, olin kovin nuori ja koko elämä työssäkäynteineen, opiskeluineen ja asunnonhankkimisineen vei voimia.
Nyt ovat isoja ja ovat läheisiä toisilleen ja muutenkin olen heistä kovin iloinen. Oikein oli hyvä ratkaisu.