olen 21vuotias nainen, minulla on oma perhe.
ongelmani on epäsosiaalisuus.
en viihdy ollenkaan muiden ihmisten seurassa, en pidä siitä jos meille tulee ihmisiä kylään kutsumatta. olen hyvin epäsosiaalinen ja välillä sen vuoksi ilkeä. minulla ahdistaa kun tutut osaavat jo olla hiljaa, ei tarvitse kuin vilkaista minun ilmettäni.
mieheni olisi todella sosiaalinen ihminen, olen kannustanut häntä lähtemään kavereidensa kanssa ulos. en ole kamalan mustasukkainen, ei haittaisi jos hänellä olisikin muita menoja. olen kamalan masentunut kokoajan.
kun puhun ihmisille, mietin kokoajan mitä he ajattelevat minusta ja sen jälkeen haukun heidät kaikki miehelleni. vihaan tätä piirrettä itsessäni. vihaan yleensäkin luonnettani.
olen kamalan epäsosiaalinen. minulla ei ole yhtään hyvää ystävää, ei ole ketään jonka kanssa juoruta.
sisareni on todella sosiaalinen ja mukava ihminen. en ole tullut hänen kanssaan toimeen juuri tuon takia moneen vuoteen, ennen kuin nyt kun olen itse päättänyt, että siedän(!!!) häntä.
ehkä minun pitäisi vaan muuttaa jonnekkin metsän keskelle yksin asustelemaan, nii ei tulis kukaan häiriköimään.
taidan olla jostain syystä katkera koko ihmiskunnalle, minusta tunnuttaa, että kaikki ovat minua vastaan. lisäksi olen aikas kateellinen.
mitä minun tulisi tehdä, jotta selviäisin ilman, että kohta perheenikin jättää minut. välillä toivoisin että minulla tosiaankin olisi joku/jotkut, jolle kertoa elämästäni ja muutakin. ja joku joka kertoisi minulle.
auttakaa minua. ihan rohkeasti vaan, olen kyllästynyt olemaan aina yksin. kertokaa hyviä vinkkejä hankkia ystäviä. kertokaa hyviä vinkkejä miten pääsen tästä katkeruudesta.
PS:luulen että katkeruuteni johtuu huomion puutteesta, olen kuulemma pienenä aina yrittnyt varastaa huomion sisareltani ja kun en ole onnistunut olen syrjäytynyt vaan yksin nurkkaan. leikin monesti pienenäkin yksin. auttakaa minua.
ongelmani on epäsosiaalisuus.
en viihdy ollenkaan muiden ihmisten seurassa, en pidä siitä jos meille tulee ihmisiä kylään kutsumatta. olen hyvin epäsosiaalinen ja välillä sen vuoksi ilkeä. minulla ahdistaa kun tutut osaavat jo olla hiljaa, ei tarvitse kuin vilkaista minun ilmettäni.
mieheni olisi todella sosiaalinen ihminen, olen kannustanut häntä lähtemään kavereidensa kanssa ulos. en ole kamalan mustasukkainen, ei haittaisi jos hänellä olisikin muita menoja. olen kamalan masentunut kokoajan.
kun puhun ihmisille, mietin kokoajan mitä he ajattelevat minusta ja sen jälkeen haukun heidät kaikki miehelleni. vihaan tätä piirrettä itsessäni. vihaan yleensäkin luonnettani.
olen kamalan epäsosiaalinen. minulla ei ole yhtään hyvää ystävää, ei ole ketään jonka kanssa juoruta.
sisareni on todella sosiaalinen ja mukava ihminen. en ole tullut hänen kanssaan toimeen juuri tuon takia moneen vuoteen, ennen kuin nyt kun olen itse päättänyt, että siedän(!!!) häntä.
ehkä minun pitäisi vaan muuttaa jonnekkin metsän keskelle yksin asustelemaan, nii ei tulis kukaan häiriköimään.
taidan olla jostain syystä katkera koko ihmiskunnalle, minusta tunnuttaa, että kaikki ovat minua vastaan. lisäksi olen aikas kateellinen.
mitä minun tulisi tehdä, jotta selviäisin ilman, että kohta perheenikin jättää minut. välillä toivoisin että minulla tosiaankin olisi joku/jotkut, jolle kertoa elämästäni ja muutakin. ja joku joka kertoisi minulle.
auttakaa minua. ihan rohkeasti vaan, olen kyllästynyt olemaan aina yksin. kertokaa hyviä vinkkejä hankkia ystäviä. kertokaa hyviä vinkkejä miten pääsen tästä katkeruudesta.
PS:luulen että katkeruuteni johtuu huomion puutteesta, olen kuulemma pienenä aina yrittnyt varastaa huomion sisareltani ja kun en ole onnistunut olen syrjäytynyt vaan yksin nurkkaan. leikin monesti pienenäkin yksin. auttakaa minua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos tunnet olosi yksinäiseksi avioliitossa!?
Anna miehen mennä ja keskity elämääsi sen jälkeen paremmin. Sellainen avioliitto on läpimätä, jossa jompikumpi tuntee olonsa syrjäytyneeksi.
Viestistäsi välittyi negatiivisuus omaa itseäsi kohtaan. Miksi menitte yhteen miehesi kanssa, jos hän on aivan erilainen? Erilaisuusko viehätti? Itselläni oli vuosia sitten samankaltainen tilanne: olin itse syrjäytyvä ja mieheni oli sosiaalinen. Meille tuli ero koska en kestänyt sitä, että vanhempani ja sisarukseni alkoivat pitää miehestäni, minustahan ei erityisemmin pidetty. No, oli niitä muitakin syitä mutta en jaksa niihin kaikkiin tässä paneutua eikä ole tarviskaan.
Onko sinulla harrastuksia joista nautit, jotka kohottaisivat itsetuntoasi? Ellei, niin mieti mitä sellaista voisi olla mistä tulisit paremmalle mielelle. Ei elämää kannata hukata murehtimalla sitä että on jotenkin vääränlainen. Vaikeahan itseään on muuttaa (ja toista ihmistä mahdotonta muuttaa), mutta varmaan jotakin pientä voisi ajan mittaan tapahtua. Yritä ajatella asioista myönteisemmin, suhtaudu tulevaisuuteen valoisammin (helpommin sanottu kuin tehty), mutta kuitenkin.
Koetko elämässäsi sellaista, että joku toinen ihminen saa sinusta pahimman puolen esiin? Joskus nuo iloiset sosiaaliset ihmiset osaavat sen taidon, että itse pääsevät parhaine puolineen esiin kun saavat toisesta ihmisestä sen kauhean mörön esiin!
Itselläni avioero on ollut positiivinen asia oman itseni kannalta. En ole ollenkaan niin mörkö kun olen ilman ex-miestäni! :D
rakastan miestäni, meillä jotenkin tasapainottaa tämä erillaisuus(kai). osaan olla todella sosiaalinen jos tahdon. olen joidenkin mielestä kokoajan keskipisteenä. siis jos tahdon.
minusta tunnuttaa, että kaikki vihaavat minua ja rakastavat miestäni. minun perheenikin puhuu aina "mieheni sitä" mieheni tätä" "voi kun se on niin suloinen ja mukava"... minä kuulemma sorran miestäni jos vähänkään häneltä pyydän apua vaikka koko perheeni on kokoajan mieheni perässä "voisitko sitä" ja "voisitko tätä". minusta se on välillä röyhkeää hyväksikäyttöä! ärsyttää! ikävä kyllä, minun on pidettävä välillä v...mäinen perheenikin lähellä sillä meillä on lapsia. ja ihan turha sanoa, että etkös aikaisemmin huomannut.. olen kyllä huomannut! tahtoisin vaan pois tästä ilanteesta. mieheni saa minut tuntemaan itseni oikeaksi kuningattareksi, vaikka olisikin muita ihmisiä lähellä. hänestä en luovu.
mieheni perhe ei pidä minusta yhtään enkä minä heistä. liikaa olen palveluksia tehnyt eikä kiitosta kuulu. ovat muutenkin rasittavaa ja ällöttävää sakkia. noh. eteen päin täytyy yrittää päästä. täytyy kai sitten yrittää sietää kaikkia ihmisiä vaikka ei kyllä kiinnostaisi.
Kirjoitit olleesi kateellinen siskollesi ja muille ystävillesi, jotka ovat huomion keskipisteenä ja Sinä jäät usein vaille huomiota, seinäkukkaseksi kuten ennen lavatansseissa sanottiin. Noh, äläpä huoli. Olen itse aikoinani vielä 6-7 vuotta sitten ollut "suosittu" ihminen, silloin ikää oli 24 v. Kavereita oli, puhuttiin kaikesta mahdollisesta, pidettiin hauskaa yhdessä ja muutenkin tapailtiin lähes joka viikko.
Sitten ystävät katosivat. Silloin kun heitä eniten tarvitsin. Olin tullut työpaikalla ahdistelluksi seksuaalisesti ja sen jälkeen toisessa työpaikassa, työnantaja jätti verot maksamatta. Tein näistä henkilöistä ilmoituksen paikalliselle oikeusavustajalle ja poliisille. Sieltä sanottiin vain: Sana sanaa vastaan, et voi todistaa mitään. Mene terapiaan.
Elämä oli silloin yhtä ajatusten sekamelskaa, väsymystä, tuskaa, kyyneleitä. Olin vasta tuona syksynä aloittanut kauan haaveissani olleet yliopisto-opinnot. Kaikenlisäksi olin yksinhuoltajaäiti, jolle olisi ollut elintärkeää hyvät ihmissuhteet! Kaikkea muuta...
Kaikki entiset ihmiset, joiden kanssa olin vielä joissain väleissä alkoivat melkein aina rähjätä ja haastaa riitaa kanssani. Jouduin jättämään yliopisto-opinnot kesken ja muutin maalle, lähelle vanhempiani, jotta pienokaisellani olisi edes jotain sukulaisuussuhteita. Naapuriin muutti vähäksi aikaa vanha alkoholisti-itsemurhaaja-ongelmainen, joka sekaantui myös elämääni. Jatkuvasti soitti ovikelloa, pyysi puhelinta lainaan, kyytiä sinne ja tänne, ja oli pienen 2,5 v. poikani kimpussa. Lopulta hän muutti pois kun ei saanut itselleen kaltaistaan seuraa. Huusi hyvästiksi vain: Tuomari lähettää sinulle postilaatikkoon kirjeitä, mikä H***A sinä olet! Koko kaupunki tietää mikä sinä olet!!!
Rauha palasi kotiimme...kunnes huomasin että ympärilläni kuhisee. Kaupungilla ihmiset alkoivat puhua samoja asioita kuin minä, matkivat pukeutumistani, ilmeitäni, sanoja. Myymälöissä ja kaikkialla asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt alkoivat käyttäytyä minua kohtaan suorastaan törkeästi. Silti jaksoin taivaltaa yksin, yksin, yksin...
Kunnes sain töitä, tyhjänpäiväistä siivousta, joka oli kaukana siitä mihin olin elämässäni pyrkinyt. Jotenkin oli kuitenkin selvittävä. Sielläkin tuli psykologista pilkkaa, ivaa. Yhtenä iltana venäläinen tuli kolmion takaa kylkeen ja romutti muutenkin vanhan kulkuneuvoni lommoille. Ja poliisi tietenkin käänsi sen syykseni. Puhallutti pilliin tuumaten Että eipä ollut päissään tällä kertaa. Viikko meni, ja työpaikalla alettiin puhua käytävillä minun olevan humalassa töissä. Toisella viikolla onnettomuuden jälkeen poliisi tuli vilkut päällä perääni, pysäytti ja puhallutti. No ei se ollut tälläkään kertaa päissään ratissa. ETTÄ TÄLLAISTA MULLE, JOKA EI KOSKAAN AJA KUN OTTAA.
Sitten rakastuin, nykyiseen mieheeni. Aloin nähdä toivoa paremmasta. Yksinäisyyden päättymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi. Menimme vihille ja aloin odottaa lasta. Merkkiä paremmasta ei kuitenkaan näkynyt, päinvastoin. Henkinen hakkaaminen voimistui, alettiin puhua ajatuksiani kahvipöydissä. tuotiin räikeästi esiin, että kaikki tietää mitä minä teen kotonani ja mitä ajattelen ja olen. Anoppi ja appi ajoivat minut ja esikoiseni ulos mieheni ja minun yhteisestä kodista. Olin kuulema hirveä ihminen!
Äitiysneuvolassa oli sama tyyli. Piruilua, nakkelua, vihjailuja.
Että näin sitä täällä päin eletään avioliitossa, kaksi lasta, kolmas tuloillaan ja ihmissuhteita minulla ei ole ainotakaan, kun en voi/kykene enää, kun he satuttavat minua sanoillaan, ilmeillään, teoillaan...
Elelen lasteni kanssa päivät pitkät kolmestaan, mies käy työssä. Kauppaan lähteminen on yhdenlainen ajatusten ja minän kasaaamis -projekti.
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja etenkin sitä, että OLE ONNELLINEN SIITÄ MITÄ SINULLA ON. OMAT AJATUKSET. OMA IHANA ITSESI, JOTA KUKAAN EI OLE SAASTUTTANUT JA SATUTTANUT. PIDÄ ITSESTÄSI HYVÄ HUOLI, ÄLÄKÄ ANNA ITSELLESI TAPAHTUA SE MITÄ MINULLE ON TAPAHTUNUT.
olen todella pahoillani puolestasi! kiitos. annoit minulle ajattelemisen aihetta. halauksia toivon sinulle ja myöskin, että elämäsi muuttuu paremmaksi!
Tai ainakin melkein. Tarinasi oli hyvin koskettava ja tuntui tutulta, samojen ongelmien kanssa painitaan. Tuossa aiemmin jotkut kirjoitti että sinulla ei mukamas olisi hyvä liitto, mutten ole samaa mieltä. Yksinäisyys on asia, jota voi tuntea vaikka asiat olisi suhteessa kuinka hyvin tahansa. Minullakin on ihana suhde, silti eristäydyn poikaystäväni ystävien seurasta ja alan vihamieliseksi. Omia ystäviä minulla ei ole ollenkaan, elämä heitti meidät eri teille kai. Olen nykyään tosi katkera ja antisosiaalinen, en jaksa ihmisiä ja heidän metkujaan. Ennen tätä kaipasin kyläilyjä ynnä muuta, nyt en vaan välitä enää. Toivoisin, että olisi edes se juorukaveri niin voisi vähän elämä helpottua.
tahtoisitko vaihdella ajatuksiasi minun kanssani? kun kerran olemme samanlaisia!
Suosittelisin että pakotat itsesi seuralliseksi niin huomaat että se loppujen lopuksi palkitsee sinut. Kerroit että sinulla on mies ja luonasi käy vieraita, eli on olemassa ihmisiä, jotka pitävät sinusta ja haluavat vierailla luonasi. Sisaruksilla on usein kilpailua keskenään ja muistan omasta lapsuudestani, kuinka pahalta tuntui jos sisko sai jotain mitä minä en saanut. Joskus vanhemmat tai isovanhemmat voivat tiedostamattaan suosia yhtä sisaruksista ja aiheuttaa toiselle tunteen että ei ole niin hyväksytty kun toinen, mikä saattaa jäädä mieleen kaivelemaan.
Kun olet saamassa vieraita mieti vaikka etukäteen asioita joista voit ja haluaisit jutella heidän kanssaan, jotain mistä olet itse kiinnostunut ja jotain mistä tiedät muiden olevan kiinnostuneita. Ei kaikista tarvitse välttämättä kauheasti pitää, mutta keskustelemalla ihmisten kanssa oppii paremmin tuntemaan heidät ja mahdollisesti myös pitämään heistä. Hyvin monella muullajkin ihmisellä on vaikeuksia keksiä seurustelunaiheita synnynnäisiä seuramiehiä ja -naisia on vähän.