Mitkä ovat olleet teillä pahimmat pelot raskauden aikana?
Minulla itselläni alkuaikoina:
- mahdollinen keskenmeno
- mahdollinen tuulimuna-/rypäleraskaus
- mahdolliset epämuodostumat
Nykyään raskauden keskivaiheilla:
- sikiön ennenaikainen syntyminen
- sikiöllä napanuora kaulan ympäri
- sikiön kuoleminen kohtuun jostain syystä
On se kumma juttu, että kun noista alkuaikojen peloista pääsi eroon, hetken oli autuaan onnellinen, kunnes uudet pelot taas valtasivat mielen... Sellainen se ihmisluonto tahtoo vähän olla, aina pitää pelätä jotain... :/
Rv 22 (21 5)
Minulla itselläni alkuaikoina:
- mahdollinen keskenmeno
- mahdollinen tuulimuna-/rypäleraskaus
- mahdolliset epämuodostumat
Nykyään raskauden keskivaiheilla:
- sikiön ennenaikainen syntyminen
- sikiöllä napanuora kaulan ympäri
- sikiön kuoleminen kohtuun jostain syystä
On se kumma juttu, että kun noista alkuaikojen peloista pääsi eroon, hetken oli autuaan onnellinen, kunnes uudet pelot taas valtasivat mielen... Sellainen se ihmisluonto tahtoo vähän olla, aina pitää pelätä jotain... :/
Rv 22 (21 5)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sikiön kuolema tai sairaus sekä se että sikiö ei saa kaikkia tarvitsemiaan "rakennusaineita" tarpeeksi.
Alussa pelotti keskenmeno, etenkin verisen vessareissun jälkeen - ei se enää ollut pelkoa, kun ajatteli että tässä se nyt oli.
Nyt on alkanut tulla pelkoja lapsen syntymään liittyen, ei mitään sellaista järisyttävää jatkuvaa pelon tunnetta mutta jonkunasteinen pelko kuitenkin, että lapsi syntyy keskosena ja tuo napanuora juttu myös.. Puhumattakaan siitä että synnytyksessä vauvalla todettaisiin joku hätä ja joutuisin hätäsektioon.. hurrr, leikkauksia nimittäin karsastan. Vaikka eipä sitä hätäsektiossa kerkiäisi asiaa tajutakaan.. Synnytykseen liittyen jonkun asteinen pelko sekin, että minuun tyrkättäisiin jotain lääkeainetta ja saisin siitä sitten rajut allergiset reaktiot jne. Jonkun asteinen pelko sekin, että törmään synnärillä kätilöön, joka tyrkyttää kipulääkkeitä eikä yhtään kunnioita minua asiakkaana, heh. Rv27 3
..alussa oli tietty keskenmeno...sit että jotain oli vialla kunnes pääsi kaikkiin ultriin...
ja nyt lopussa et mitä jos jotain on sittenkin vauvassa pahasti vialla :(
- hei, me ollaan tulevia (tai jo) äitejä, joten meidän kuuluukin olla huolissaan kaikesta...
oottakaa vaan kun lapsemme kasvaa, tullaan kyllä panikoimaan taas mitä ihmeellisimmistäkin jutuista, uskokaa vaan!!!! ;)
Mulla on vähän samantyyppisiä ajatuksia synnytyksen suhteen. Olen ollut elämässäni ehkä vähän liiankin idealisti noiden lääkkeiden kanssa, ja olen pyrkinyt hoitamaan terveyttäni ensisijaisesti luomusti (vrt. vyöhyketerapia, homeopatia). Tietysti kieltäytyminen on ollut helppoa, kun olen ollut suhteellisen terve.
Kävin NKL:lla rakenneultrassa, ja kätilö katsoi minua kuin vajaamielistä kun kyselin luonnonmukaisesta synnytyksestä, vesialtaasta jne. Hän sanoi, että kyllä 80 % NKL:n synnyttäjistä haluavat epiduraalin jne. Jotkut synnyttäneet tutut ovat vetäneet myös herneen nenään luomupuheistani ja kysyneet, yritänkö olla parempi äiti.
En ole synnyttänyt ikinä, joten en mene vannomaan, että kestäisin kivut ilman lievitystä. Yleensä olen kyllä kestänyt kipua hyvin, olipa kyse mahantähystyksestä tai viisurin leikkauksesta. Mutta nämä fiilikset tällä kertaa... Katsotaan uudelleen lokakuussa.
Itsekin ihmettelen sitä, kun ihmiset alkavat puhua tuosta mainitsemastasi "parempi äiti" ajatuksesta, vaikka siinä lääkkeettömyydessä ei ole kyse mistään kilpailusta "kuka kestää synnytyksen ilman epiduraalia" tms. Olen myös kuullut kommentin siitä, miten se on sankarin leikkimistä olla ilman epiduraalia.. aika järkyttävää, että jotain lääkeainetta pidetään niin itsestäänselvänä ja automaattisesti synnytykseen kuuluvana, että niitä ihmisiä katsotaan herne-nenässä, jotka eivät halua sitä ottaa. Etenkin kun elämäntapa on kaikilta muiltakin osin mahdollisimman lääkkeetöntä.
Ja sitten ne kommentit, että "katsotaanpa miten käy kun menet synnyttämään.." jne, ihan niinkuin ihmiset saisivat jotain tyydytystä ja voiton tunnetta siitä, että joutuisinkin ottamaan epiduraalin. Sitä pidän tosin todella epätodennäköisenä, sillä vaikka se synnytys sitten olisikin ihan hemmetinmoista tuskaa, niin sitä tuskaakin enemmän minua pelottaisi ottaa sitä kipupiikkiä. Eikä kyse ole mistään fobiasta, vaan sen piikin haitta/sivu yms. vaikutuksista joita en halua ja ne voin välttää vain olla ottamatta sitä. Että jos se synnytys on sitten niin hirveä kokemus, niin täytyy adoptoida seuraavat :P
Molemmat isoäitini ovat synnyttäneet korvessa ja saunassa paljon lapsia - toinen 9, toinen 8. Ei ollut epiduraalia eikä muista helpotuksia. Ajattelen aina, että naiset ovat selvinneet vuosituhansia ilman kipulääkkeitä, joten minkä vuoksi nykynainen ei saisi elää luonnonmukaisesti. Ihan kuin olisi rikos jättää käyttämättä joku etu, jonka yhteiskunta tarjoaa.
Mikään sukupolvi ei ole ennen meitä käyttänyt niin paljon kivunlievitystä ja muita keinotekoisia valmisteita. Synnytys voi olla kivaa (minullekin) ilman kivunlievitystä, mutta mistä tiedämme, mitä pitkäkestoisia haittavaikutuksia aineilla on vaikkapa 40 vuoden kuluttua. Esim. selkään pistetty epiduraali voi alkaa vaikuttaa oireina, joista emme vielä tiedä mitään. No, tämä on turhaa spekulaatiota, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.
(En ole hakemassa tappelukaveria, tuskin Jihuukaan. Joten asiallisia kommentteja, jos jollakin on kommentoitavaa. :))
Tekstisi ihan kuin minun suustani, ihanaa että on edes joku joka ajattelee samalla tavalla ja joku ymmärtää ajatuksen tässä hommassa :)
Alussa oli mieletön keskenmenon pelko. Takana kolme keskenmenoa. Nytkin viikolla 13 uhkaava sellainen. Sitten kehityshäiriön pelko. Siitäkin saatiin "viitteitä", jotka todettiin turhiksi. Nyt ennenaikaisen synnytyksen pelko, koska kaksosraskaus. Lisäksi se, että joudutaan tekemään sektio. Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä otin kipulääkettä. Sanottiin suoraan, että lapsi menettää väristä yhden pisteen ja näin kävi. Mutta kun ensimmäinen supistus tuli oli taju lähteä. Siinä hienot ajatukset kivunlievitykstä kieltäytymisestä jäivät. Kolmannessa annettiin ilokaasua, joka ei auttanut ollenkaan. Epiduraalia en ole saanut, mutta en ole kyllä pyytänytkään. Piikkikammoinen olen... Hienoa olisi, jos ei tarvitsisi käynnistää. Tippasynnytys ja emätinpuikkosynnytys kurjia. Helppoa, luonnollista synnytystä kaikille toivoen rv 21 6
Kaikki nuo raskausmyrkytyksen pelko, nyt kun verenpaineet oli vähän koholla. Alkuraskaudessa oli pahin pelko tuo keskenmeno. Näin unia keskenmenosta ym. Lisäks pelkäsin, et lapsivettä tihkuu...
Nyt rv 21 sitä alkaa sitte pelkäämään, et syntyy ennen aikojaan. Tiedän, että seuraavaks murehdin sitä, että jos ei liikkeitä tunnu muutamaan tuntiin jne. Nyt niitä tuntuu vielä niin harvakseltaan, että sitä en oo keksiny vielä ruveta murehtimaan:) Kirjottelen tänne sitte nimim. Lilja -82 et "kauanko taukoa vauvan liikkeissä" jne. :) Kop kop.