Olen saanut sellaisen käsityksen, että nykyisin apurahoja ei jaeta kovin helposti, vaan suurempi osa hakemuksista hylätään kuin hyväksytään. Onko todella näin? Kertokaapa te jatko-opiskelijat, miten olette taistelleet itsellenne rahoituksen opintoihinne. Vaikuttaako tieteenala, tutkimusaihe tai yliopisto apurahojen saantiin?
Apurahojen myöntäminen
tohtoriksi?
11665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä väitöskirjatyöhön saa aika helposti säätiöiden apurahoja, mutta en sille tielle enää uudestaan lähtisi. Jatko-opiskelut kannattaa aloittaa joko tutkijakoulussa, tai muussa työn keston kattavassa palkkarahoituksessa. Syitä on tuhansia, ja niistä on suurin osa omakohtaisesti koettu (3 vuotta apurahalla).
En ole koskaan saanut yhdeltäkään suomalaiselta säätiöltä pennin hyrrää, vaikka kaikki olen hakenut pariinkin kertaan läpi. Rahoitukseni olen saanut ulkomailta ja Suomen Akatemialta.
Ihan alkuun, valitse ryhmä iso, hyvämaineinen ryhmä. Ja mielellään ryhmän johtajana mainetta niittänyt henkilö. Luonnontieteiden alalla kannattaa suunnistaa lekureiden vetämiin ryhmiin.
Apurahahakemuksissa painaa omien julkaisujen määrä, kollaboraattorit jnejnejne. Yhtään apurahaa en olisi saanut ilman ohjaajani vaikutusta. Pienet ryhmät kärsivät ja kituvat rahapulassa, en suosittele...
Eli kuinkas pitkälle ajalle noita apurahoja aina sitten kerrallaan myönnetään? Oman alani tutkijakoulupaikkojen haku menee juuri sopivasti silloin, etten pysty siihen vielä hakemaan, joten olisi kai aloitettava väitös jotenkin muuten, vaikka nimen omaan tutkijakoulupaikalle olisin halunnut (ja kukapa ei)...
Minun alani tutkimusta väitöskirjatasolla tkeviä on Suomessa oikeastaan vain yksi, eli minä.
Elikä tuo taitaa tarkoittaa sitä, että yliopistolla on väliä, kun apurahoja jaetaan. Helsingissä varmaan paras mahdollisuus rahoitukseen? Ei vaan oikein kiinnostaisi lähteä sinne, koska asuminen onkin liian kallista.
Voisitko kertoa tarkemmin niistä syistä, miksi et apurahatutkimusta suosittele. Itse olisin tyytyväinen, jos saisin edes satasen verran enemmän rahaa kuin työkkäristä, ja ennen kaikkea saisin keskittyä vain ja ainoastaan väikkärin tekemiseen, eikä työkkäri hengittäisi koko ajan niskaan.
Riippuu alastasi. Luonnontieteenalalla saa rahoituksen helposti.
Ala on valtiotieteellinen/yhteiskuntatieteellinen.
Apurahatyöskentely näköjään jakaa mielipiteitä, kuten odottaa saattaakin. Itse olen kokenut sen loistavana vaihtoehtona, koska olen tehnyt omaa opustani perustutkinnon rinnalla. Täysi vapaus on apurahojen ylivertainen ominaisuus, kunhan jutun tai kaksi julkaisee vuodessa niin säätiötkin pysyvät tyytyväisinä. Huonoa on tietenkin ainainen epävarmuus, jollei ole todellinen guru ja nappaa pitempää pottia. Samoin eläke-, sairaus- ja muut sosiaaliturvat ovat aina huonolla mallilla. Henk. koht. rahoja saa helposti 15-20k € kasaan, jos viitsii lähetellä hakemuksia.
Olennaista kuitenkin hyvän ohjaajan ja ryhmän vaikutus, kuten edellä jo mainittiinkin. Hyvissä ryhmissä pysyy leivässä (vaikkakin kapeassa), vaikka omat hakemukset eivät alussa tärppäisikään.
apurahojen saantiin vaikuttaa arvosanat? Entäpä tutkijakouluun haettaessa (niin että tutkijakoulusta maksetaan sun palkka)?