Minulla on taipumusta masennukseen, minulla on ollut paniikkikohtauksia, ym. joiden takia käyn terapiassa, mutta haluaisin kysyä tällä palstalla neuvoja seuraavaan ongelmaani:
Tunnen itseni usein väsyneeksi eikä mikään huvita. Sitten makaan vain sängyssä, surffaan netissä tai katson telkkaria ja olen mielettömän pitkästynyt. Ajattelen, että voisin lukea, tiskata, tehdä palapelin (palapelien teko oli nuorempana minulle mukava harrastus), voisin opiskella, tehdä kävelylenkin, ottaa harrastuksen, mutta en millään JAKSA.
Luulen jotenkin, että tämä ongelma liittyy osittain itseeni kohdistuviin vaatimuksiin: haluaisin olla tehokas, hoitaa työt, kodin, harrastaa, opiskella jotakin työn ohella, liikkua, laihduttaa. Siksi ensimmäisenkin askareen aloitus tuntuu mahdottomalta.
Miten pystyisin helpottamaan tätä ristiriitaa sisälläni? Vaikka ajattelen, että tänään imuroin ja sitten loppupäivä on vapaa, tunnen nujertuvani sänkyyn. En saa millään aloitettua. Sanon itselleni, että imuroi edes huonosti, max puoli tuntia. Mutta ei, keksin kaikkea kiertääkseni homman ja samalla minua inhottaa itseni. Tiedän, että olisin tyytyväinen, jos hoitaisin homman ja tiedän myös sen, että saatuani aloitettua, homma menee kuin itsestään ja saatan innostua olemaan huolellisempi kuin alunperin ajattelin. Silti, olo on melkeinpä tuskainen, kun yritän ajatella aloittamista. Tiedän myös sen, että imuroidessa nämä paineet (olisivatko suorituspaineita?) helpottavat ja olen silloin päivän onnellisimmillani. Päästyäni loppuun vajoan sitten takaisin tähän tylsyyteen ja voihkin seuraavan asian aloittaminen ja jaksamattomuuden välillä.
Näissä samoissa tunnelmissa olen menettänyt lähes kaiken ilon sellaisistakin asioista, joita ennen tein mielelläni. Kaikki on raskasta ja tylsää. Telkkaristakaan ei tule mitään katsomisen arvoista, mutta kun en jaksa evääni nostaa, niin pakko tyytyä oloonsa.
Onko teillä hyviä neuvoja?
Tunnen itseni usein väsyneeksi eikä mikään huvita. Sitten makaan vain sängyssä, surffaan netissä tai katson telkkaria ja olen mielettömän pitkästynyt. Ajattelen, että voisin lukea, tiskata, tehdä palapelin (palapelien teko oli nuorempana minulle mukava harrastus), voisin opiskella, tehdä kävelylenkin, ottaa harrastuksen, mutta en millään JAKSA.
Luulen jotenkin, että tämä ongelma liittyy osittain itseeni kohdistuviin vaatimuksiin: haluaisin olla tehokas, hoitaa työt, kodin, harrastaa, opiskella jotakin työn ohella, liikkua, laihduttaa. Siksi ensimmäisenkin askareen aloitus tuntuu mahdottomalta.
Miten pystyisin helpottamaan tätä ristiriitaa sisälläni? Vaikka ajattelen, että tänään imuroin ja sitten loppupäivä on vapaa, tunnen nujertuvani sänkyyn. En saa millään aloitettua. Sanon itselleni, että imuroi edes huonosti, max puoli tuntia. Mutta ei, keksin kaikkea kiertääkseni homman ja samalla minua inhottaa itseni. Tiedän, että olisin tyytyväinen, jos hoitaisin homman ja tiedän myös sen, että saatuani aloitettua, homma menee kuin itsestään ja saatan innostua olemaan huolellisempi kuin alunperin ajattelin. Silti, olo on melkeinpä tuskainen, kun yritän ajatella aloittamista. Tiedän myös sen, että imuroidessa nämä paineet (olisivatko suorituspaineita?) helpottavat ja olen silloin päivän onnellisimmillani. Päästyäni loppuun vajoan sitten takaisin tähän tylsyyteen ja voihkin seuraavan asian aloittaminen ja jaksamattomuuden välillä.
Näissä samoissa tunnelmissa olen menettänyt lähes kaiken ilon sellaisistakin asioista, joita ennen tein mielelläni. Kaikki on raskasta ja tylsää. Telkkaristakaan ei tule mitään katsomisen arvoista, mutta kun en jaksa evääni nostaa, niin pakko tyytyä oloonsa.
Onko teillä hyviä neuvoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerrassaan uskomatonta, hyvin olet pukenut ajatuksesi sanoiksi, olen samassa tilanteessa,
tosi kriittinen itseäni kohtaan ja täydellisyyteen pyrkivä, kaikki lopahtaa aloittamisen tuskaan aivan kun sullakin, en käy terapiassa!!!
Tässä pikku hiljaa tuskastuu pitkästymiseen ja saamattomuuteen, oletko saanut apua terapiasta?
Tuo Kolhun kirjoittama aloittamisen tuska taitaa olla vahvan masennuksen avainsana.
Olen kirjoittanut monta uskomattoman hienoa kirjettä jotka ilahduttavat taatusti vastaanottajaa. Mutta en ole kirjoittanut, enkä lähettänyt. Kun en saa aloitetuksi. Ikkunoita olen pessyt päivittäin jo kolme viikkoa, mutta en vain ole aloittanut. Jne :=(
Taitaa olla aika ottaa taas vahvempi annos masennuslääkettä tähän kylmyyteen ja pimeyteen, kunhan olen puhunut hoitajan kanssa. :=)
mut ei o tunnetta voimavarojen uupumisesta, alakulosta tai siitä ettei jaksaisi suorittaa hommia loppuun.
Masentaahan jokaista joskus mutta masennus, puhumattakaan vakavasta masennuksesta, ne on ihan oma asiansa.
Ongelma on se ettei uskalla aloittaa/ottaa vastuuta epäonnistumisen pelossa vaan on sitten mieluummin tekemättä vaikka kuinka myöhemmin korpeekin. Pystyn porukassa laskemaan leikkiä itestäni ja röhöttämään mutta sisimmässäni omat virheet kiehuttavat tunteita sitten niin vietävästi ja edelleen siten kasvattavat kynnystä...
Sekä pitkästymiselle että Kolhulle.
Jippiii, mä tiskasin, eikä mennyt pieleen.Laitoin ruokaa ja onnistui. Huomenna siivoan ...tai ylihuomenna. Synttärivieraita tulee perjantaina niin tehtävä on, ettei tartte hävetä. Koirakin on harjattava - taas, karvanvaihtoaika. Ne aiemmin mainitut ikkunatkin on pestävä, oli pakkanen tai ei. Verhotkin vaihdettava.
Kun pääsen alkuun niin kyllä se siitä. Itselläni on ollut vuosikymmeniä masennus, vasta pari vuotta hoidettu...., sorry että sekoitin teidän ongelman siihen, mutta kun tuntui niin tutulta ongelmalta.
Ehkä teidän vähemmän masentuneiden on aloitettava duunit ensin ostamalla kaunis kukka tai pieni pöytäliina.
Sitten tulee pyyhityksi pölyt siltä pöydältä. Sitten huomaa ehkä että lattiankin voi vaikka nihkeä-mopata. Imuri on inhottava, se pitää meteliä ja levittää hienopölyn takaisin ilmaan ja pinnoille. Sopii mielestäni vain matoille, ellei jaksa tai hyödytä rahdata niitä parvekkeelle tai talvella lumihankeen. (Pakkaslumella voi lakaista sisälläkin, kun ei aikaile, tulee raikasta ja pölyt poistuu.)
Ja sitten onkin jo aika palkitsevalle päiväkahville tms. ja katsella sitä kukkaa tai liinaa. Jatkaa sitten jos jaksaa....
Ei ole tarvis olla maailman paras tekijä, riittää kun on optimaalinen eli taito ja tulos hyödyllinen (auttava).
Tiskaamista ei oikeasti olekaan. On vain erilaisia tapoja puhdistaa ruokavälineet joko käsin tai koneellisesti.
Rakastakaa itseänne, ei teidän itseltänne tarvitse "ostaa" olemalla täydellisiä ja virheettömiä! Myös teillä on oikeus rakkauteen ja hyvinvointiin omana itsenänne, sanokaa se joka päivä itsellenne peilin edessä.
Rattoisia kaamospäiviä, ne on kohta ohi ja joulurauha tulossa... 8=)
Kiitti että jaksoit ylipäätään ottaa kantaa, varsinkin kirjoittamasi kappale loppupuolella; "rakastakaa itseänne........." kolahtaa syvälle sisimpään just omalla kohdalla.
Yritän, ainakin siis pikkuhiljaa opetella olemaan riittävän hyvä sellaisena kun oon ja hyväksymään myös epätäydellisyyttä ja epäonnistumisia tekemisissäni, hyviä vointeja sinulle =-D