Onko sinulla jotain todella vanhoja huonekasveja?Muistatko mistä sen sait?Jutteletko sille kun sitä hoivailet ja onko se sinusta oikein kun kasville puhut?Itse olen sellanen kukkien kanssa juttuava ja viisaat sanovat,että kun kasville juttelee niin se saa siitä oliko se happea vai mitä?Muistatko sinä?
Mummo ja mummon kukat.
lea
267024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minulla ei ole palsamia, enkä tiedä onko sellaista kukka enää markkinoillakaan. Palaan muistoissani lapsuuden maisemiin, ehkä 50-60 v. taakse. Isomumollani kukki ikkunalla palsamit, hän oli ne itse siemenestä kasvattanut, kukka oli punainen lehdet hennon vihreät.
Isomummo opetti, kukille pitää puhua pehmeällä äänellä kun niitä kastelee ja poimia kuivuneet lehdet pois.Kukat pitävät siitä, kiitoksena ne antavat kauniin kukinnon. Näin jälkeenpäin ajatellessa kukkien kanssa keskustelu ja hoito on terapiaa puolin ja toisin.
Kastelupisarat välkkyivät kirkkaina lehdillä vesipisaran niihin joutuessa. Palsamit kukkivat isomummon kamarin ikkunalla kauniiden pitsiverhojen lomassa. Muistan vieläkin sieluni silmillä palsamit isomummon ikkunalla.
joka oli niin kaunis ja ruukussa vain kaarnankuoren tapasta siis ei multaa kunnes annoin rakkautta ja substralia:ei kestänyt sitä vaan kuoli!Olisin jättänyt rauhaan niin saisin iloita vieläkin.Vain vettä kerran viikossa oli ohje ja suuruudenhulluudessa yritin saada sen vielä kauniimmaksi,mitä tästä opin?
Kukkien kasvatus lie tullut perintönä äidiltäni. Siihen aikaan ei arvostettu niinkään viherkasveja vaan kukkivia huonekasveja. Ja toden totta kasvin puhjettua kukkaan, on se ikäänkuin palkinto hoitajalle.
En yleensä osta valmiita kukkia, vaan kasvatan ne itse. Ei tarvitse pelätä tuholaisia, joita voi saada ostetuista kukista. Marketin kukkamyymälästä ostan joskus alennuksella huonokuntoisen kasvin, jonka sitten elvytän. Se on mielenkiintoista puuhaa. Tällä hetkellä kukkii tällainen syklaami. Soihtuköynnös on monta vuotta vanha. Poikkeuksellisesti leikkasin sen syksyllä. Poistin saunavihdan verran oksia. Nyt uudet haarat kasvaneet ja tulevat kukkimaan runsaasti kesän aikana. Yön kuningas alkaa olla jo sen kokoinen, että kukkia voisi jo tulla.Yön kuningasta sanotaan usein erheellisesti yön kuningattareksi.Asian olen varmistanut kirjoista sekä kasvitieteellisestä puutarhasta (Arno Kasvi)
Yön kuningas(Hylocereus costaricencis) on köyntelevä leveälehtinen yöllä kukkiva isokukkainen.
Yön kuningatar(Selenicereus grandiflorus) on 4-5 särmäisenä köyntelevä, sormenvahvuinen verso kasvattaa tarttumajuuria koko pituudeltaan. Kukkii iltayöstä muutaman tunnin tuoksuvia valkeita kukkia.
Anoppini kuoltua vein hänen vanhan porsliinikukkasen sairaalan päiväsalin seinälle. Se peitti monta neliömetriä. Vuosi oli 1986. 90-luvun lopulla sain oksan siitä kuten moni muukin. Nyt se peittää olohuoneeni kulmaikkunan ja kukkii tällä hetkellä runsaasti. Muistan rakasta anoppiani sitä katsoessani.
mutta ostan joka kesä verenpisaran pihalle. Muistan kotona kun ikkunalaudalla oli verenpisaroita ja me paukutelttiin kukkanuppuja. Palsamikukkia kasvatettiin myös. En minkään ole nähnyt niitä täytyy kysyä kun käyn kukkakaupassa että on enää olemassakaan sen nimisiä kukkia.
Olen kasvitieteellisessä puutarhassa nähnyt sen ajan palsamin. Se oli pystyvartinen, kerrotut kukat olivat rungossa kiinni usein lohenpunaiset. Kaikki nuo monimuotoiset Ahkerat Liisat, joita nyt o myynnissä kuuluvat tuohon palsamien sukuun.
Muutin pari vuotta sitten pois Tikkurilasta, jossa palsamit kasvoivat valtavina pöheikköinä pitkin puronvartta. Ne olivat levinneet Viertolan kartanon ikivanhasta puutarhasta ja villiintyneet sitten pitkin maita. Ne sopivat Suomen ilmastoon niin hyvin, että karkuun päästessään rehottavat horsman lailla.
Siemeniä voi tilata netistäkin: http://www.isoaidinkasvit.fi/kasvit/32/3203vpal.htm
Tuo kasveille juttelu... enpä ole koskaan ennen ajatellut, mutta kasvithan todella saavat ihmisen hengityksestä hiilidioksidia. Kasveille se on sama kuin meille happi, jota ne puolestaan luovuttavat meidän hengitettäväksemme. (Sademetsät ovat maapallon keuhkot!)
Ei siis ole ollenkaan huuhaata, että kukat voivat hyvin, jos niitä hellii juttelemalla!
Yksi palsamin roduista kasvaa ulkokukkana ja se on ainakin metrin korkuinen ,vaaleanpunakukkainen.
Vein kerran puutarhurille nähtäväksi ja hän sanoi sen olevan palsamin. Että varmaan eri rotu joka sopi mummon ikkunalle.
Minä toin jostain siemeniä ja kylvin tontin rajalle silloiseen ruusupenkin reunaan ja ne valtasivat pian koko penkin joten revin ne pois ,mutta ne ehtivät siementää ja ovat levinneet tontin ulkopuolelle kaupungin metsiköön valtavana alueena . Sieltä minä ihailen niiden kukkimista ja kauniita ovat ,mutta kukka penkissä liian röyhkeitä.
Tunnen kukan,sain sen siemeniä myös joskus vuosia sitten ja kylvin kukkapenkkiin. Luoja varjele kuinka ne alko leviämään. Olen tuhonnu niitä vaikka kuinka paljon,mutta aina kevään tullen ne nousee maasta ja ei tarvi olla mitään penkkejä kyllä melkein hiekkakin kelpaa kasvualustaksi. Sitten keksin viedä niitä mökille joka on karussa korvessa ja siellä ei mikään kukka juurikaan jaksa kesääkään kukkia,mutta palsami,Se on suoranainen väripilkku ja todella tervetullu kukka silmän iloksi.Siellä lähellä suota ja kuivaa sammalikkoa se on todella kaunis ja harvinaisempi väriläiskä.Nyt olen alkanu ohjailemaan sen leviämistä järven rantaan päin. Taisi muuten onnistua ,kun kävin mökillä oli siellä jo selviä taimen alkuja,että sellanen kukka se Palsami luonnossa on.
Minäkin Itä-Helsingissä ekan kerran törmäsin palsameihin ja ihastelin niitä. Mutta kuulin, että sitä pidetään Suomen luonnossa "tuhokukkana" kuten lupiiniakin. Vievät kuulemma alkuperäisten luonnonkukkien elintilan.
Tiedä sitten... niin kauniita ovat molemmat nuo puutarhan karkulaiset. Lupiinitkin aina alkukesästä metroradan varren töyräitä peittämässä. (Enää en ole niitä ihailemassa!)
Erehdyin kerran ottamaan palsameja kotiin maljakkoon. Niiden tuoksu sisällä voimistuu sellaiseksi, ettei enää henki kulje! Ulos ne oli töyryytettävä mitä pikimmin!
Kirjopippurini rullaa nätisti lehtensä. sanoessaan” Soili, mull on jano”
Vanhin kukkaystäväni on aralia, jonka sain kukkakorissa, joulukuun 4 p, v 1988
Olen rääkännyt sitä bonsain tapaan , nipistellyt kasvuja ja niukasti lannoitellut.
Siinä on nyt 4 cm paksuinen puumainen runko,.
Kasvutupsut olen nipistellyt sitä mukaa, jotta koko korkeus on vain 40 cm.
Kivannäköinen 18 vuotias
...liuska-aralia. Se vain sitten kuoli, kun koko talo oli paketissa puoli vuotta. Samoin kuoli vielä vanhempi kiinanruusu. Sen liuska-aralian olisin kyllä halunnut säilyttää. Se täytti melkein koko olohuoneen ikkunan ja oli komean näköinen. Kun lyhensin oksia, niin lyhensin niitä aina noin metrin kerrallaan. Harmi vain, ettei mitään taimia jäänyt jäljelle, kun se tukahtui valon puutteeseen. Se torjui itse tehokkaasti kaikki tuholaiset. Siinä ei koskaan ollut kirvoja eikä muita itikoita.
Minulla oli vuosikausia tuoksupielikki, jota pidin ikkunalla vain sen vuoksi, että sen alku oli saatu Sylvi Kekkoselta. Kyllästyin siihen. Se ei ollut kauniin näköinen, eikä sen tuoksu kovinkaan paljon miellyttänyt nenää. Ajattelin, että minkä ihmeen takia pidän ikkunallani jotakin haisevaa rumilusta vain sen vuoksi, että sillä on "historia".
Eräällä pikkupaikkakunnalla, jonka läpi ajan aina silloin tällöin autolla, on erään talon ikkunalla aivan uskomaton pelargonia. Se on ollut samalla ikkunalla niin kauan kuin muistan. Se on noin metrin korkuinen ja saman verran leveä, ja aina kesäin tupaten käynnä kukkia. En tiedä, kuka talossa asuu, mutta ainakin asuja osaa hoitaa pelargoniaansa.
säilyttää se historia ja sen sielu on vanha.Minulla on amaryllis vanha sukua.Kukkinut kahdesti vuodessa ja kukinto kestää kauan.Sain sen Sdankylässä naapuriltani noin alle 40 vuotta.
Kaikessa se on ollut mukana.Toinen on kaktuslaji jolle ei ole löytynyt nimeä mutta viimekesänä kukki ensikerran kun sai tarpeeksi aurinkoa.
Sain sen monen vaiheen kautta kun se oli ollut monessa talossa jo pitivät rumana sitä.Kuljetin mukana sitä kun se oli niin vanha.
Annoin kodin onnen alun ystävälleni kun hänen miehensä kuoli.Nyt se on niin kauniina ystäväni ikkunalla ja hän on siitä iloinen.
Jos olisin vienyt leikkokukkia niinkuin toiset ei olisi muistoa nyt se pysyy aina muistossa.
Palsamia saa muuten siemenistä ja siemeniä kaupasta.
Mummolla oli kaktus-50 luvulla se kaktus on vielä hengissä. Tosin po kasvia hoitaa tätini joka täyttää 83 v. Ko kasvi on varmaan 70 tai 80 vuotta vanha.
kasvia hoitaa tuntee sitä kohti enemmän kuin nuorempaa
kasvia hoitaessa.Muuten ne vanhat kasvien suvut ovat monesti loppuneet ja ne ovat ihan uniikkia.
Kun on 70 vuotta kasvi niin siitä kannattaa pitää huolta ja ottaa itselle.
Kukka tietää mitä ajattelee kukakin huoneessa.
Minä olen kyllä itse hoitanut kukkia ihan välttävästi.Monesti ovat ihan kuoleman lähellä kastelun puutteesta mutta ne haluaa silti elää.
Juttelen joskus kun kastelen. Ne ovat yleensä olleet hyviä hetkiä.
Kun olin lapsi, niin vanhempani ostivat uuden asunnon kerrostalosta. Vanha vuokra-asunto säilytettiin, koska kaikki mööpelit eivät mahtuneet uuteen paikkaan, ja koska vanha oli aivan isäni työpaikan lähellä. Hän saattoi käydä siellä lepäämässä, ja jopa yöpymässä, jos päivä venyi kovin pitkäksi.
Sinne oli jäänyt vanha lehtikaktus, joka ei ollut milloinkaan kukkinut. Se oli kastelematta monen monta kuukautta, ehkä puolisen vuotta. Se oli aivan nahistunut ja nuukahtanut. Kun se lopulta sai vettä, niin siihen ilmestyi valtavan suuri, kerrottu, puna-keltainen kukka. Kukka oli pallomainen, ja sen läpimitta joka suuntaan oli reilusti yli 10 cm.
Se tuoksupielikki, jolla oli "historia" ei kuki koskaan. Se on vain ruma, ja se haisee. Tosin tuoksupielikki on hyvin vanhanaikainen kasvi, eikä sitä juurikaan enää näe missään. (Runebergin kodissa Porvoossa on ikivanha, suurikokoinen, ehkäpä suorastaan alkuperäinen tuoksupielikki. Sen varsi on paksu, puumainen, ja kasvi on n. metrin korkuinen. Ruma sekin on, alaston ja väritön.)
[Sellaiselle lukijalle, joka ei tiedä: Tuoksupielikki = tuoksupelargonia. Pielikki on pelargonian vanha nimitys. Tuoksupielikillä on hailakan vihreät, hyvin liuskaiset, karvaiset lehdet, joihin koskeminen saa aikaan sitruunan tuoksua muistuttavan tuoksun. Se ei kuki lainkaan meidän oloissamme.]
...ihan vakavasti otettavasta lähteestä, että kasvi "pelästyy" leikkaamisesta. Leikatut oksat pitäisi heti viedä kauas kasvista eli suoraa päätä ulos.
Se voi hyvinkin olla taikauskoa, kukapa tietää. Niin kuitenkin tein silloin, kun minulla oli vielä hengissä olevia, leikattavia kasveja.
Steinerilaiset (antroposofit ja biodynaamisen viljelyn kannattajat) pitävät tarkkaa lukua kuun kierrosta, kun he istuttavat tai hyötävät kasveja. Siihen nyt en luota. Biodynamiikassa ja antroposofiassa on niin paljon sellaista hömppää, jota kristitty ihminen ei voi hyväksyä.
****
[(Anteeksi nyt vain kaikille steinerilaisille ja Steiner-koulujen opettajille ja oppilaille. Minulla on sekä sukulaisia että suvunsukulaisia, jotka ovat steinerilaisia. Kyllä se on aikamoista puppua, mita Steiner on itse tykönään kehitellyt. Monet asiat eivät perustu mihinkään tunnettuun uskontoon, vaikka Steiner vetoaakin Idän uskontoihin. Paljon on peräisin Madame Blavatskylta, joka oli sirkustaiteilija ja kehitti ikioman syvähenkisen oppinsa. En muista, mikä hänen oikea nimensä oli.)]
Jossain, joku, jotenkin , on tieteellisesti todennut sen.
Myös , jos kasvin tappaja lähestyy, kasvi reagoi negatiivisesti
Tiiä häntä.
Tämä elämä , viruksesta meihin eläimiin,
on jo ihmisjärjelle käsittämätön ihme, selitetään se sitten miten tahansa.
Kauppapuutarhassa,jossa välillä asioin, on myynnissä tuoksupelargonioita. Niitä näyttää olevan useammman sorttisia, jopa tuoksukin vaihtelee ja lehtien muoto samoin. Minulla on ollut tuoksupielikki, joka myös kukki. Kukat niinkuin pelargonioissakin, mutta paljon vaatimattomammat.
Kerro minkälainen kukka kaktus se on. kukkiiko se koskaan vai onko se sellanen komia muuten vaan?
Sinä annat kuivua ja minä taas yritän opettaa niitä uimaan sanoo joku vitsiniekka kun kastelen aina liikaa.Ei me olla hortonoomeja kumpikaan, mutta pidän kukista paljon ja joku on jopa viihtyny minun hoidossa.
Se minun oli sitä vanhaa "mallia". Se ei kukkinut ollenkaan, eikä sen tuoksu niin kovin miellyttävä ollut.
Minä pidä kyllä kovasti tavallisista pelargonioista niiden näyttävän kukkimisen takia. Parvekkeella ne ovat omiaan: Kestäviä, runsaasti kukkivia ja selviävät kuivinakin jonkin aikaa. Ne voivat jopa oikein hyvin talvehtia kylmäkellarissa, ja seuraavana kesänä ne ovat taas voimissaan.
Lapsena en osannut antaa niille mitään arvoa, mutta nyt osaan. Kerran panin parvekkeelle pelkästään valkoisia pelargonioita, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu. Niiden kukista tuli osittain ruskeita jo paljon ennen kuin ne lakastuivat.
Kaikkein kestävin parvekekukka on kokemukseni mukaan pikkuneilikka (rönsyneilikka tai mikä lie sen oikea nimi).
Se kukkii marraskuuhun asti, kunhan muistaa poistaa siemenkodat. Se ei hätkähdä kuivuutta eikä kylmyyttä, mutta ihan keskikesällä voi tulla tilanne, että se kukkii itsensä loppuun, ja vie viikon verran, ennen kuin uudet kukat taas puhkeavat.
herkillä laitteilla että joku on sanonut minä leikkaan ja hävitän tuon kasvin.Kun se henkilö tuli uudestaan siihen huoneesee kasvi värähti ja reakoi voimakkaasti.
Steineriläisistä sanon iilille että minäkin luulin aliksi niissä olevan oikeata kunnes luin pitemmälle ja huomasin sen jatkon menevän höppään.
Sanoin siitä eräälle ystävälle jonka lapsi opiskeli steiner kouluun opettajaksi.Se kehui steiner oppia sanoi etten tiedä mutta vuoden perästä ei enää kehunut.
Minulla oli eri käsitys neilikasta. Vuosia sitten ostin parvekkeelle ja se kukki vaan loppuun ja sillä siisti. Tuo, että pitää napsia siemenkodat pois olikin uutta. Taidankin kokeilla taas sitä kukkaa pitkästä aikaa.
Huomiosta,kosketuksesta ja juttelusta tykkäävät kaikki - myös kukat,kasvit ja puut.
Kun hoidamme luontoa - luonto hoitaa meitä.
ANNA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA OMALLA TAVALLAAN!
marlisun
Kyllä uskon,että kukkakin tuntee omalla tavallaan,koska jotkut kukat reagoivat välittömästi ihmisen kosketukseen. Kohdellaan kukkia samoin hellästi kuten lähimmäisiämme.