Meillä on ollut sijoitettu n.2vuotta.
Meidän perheessä on aina tervehditty. Aamulla siis huomenet, illalla hyvät yöt. Kun lähdetään jonnekkin niin huikataan heit ja kotiin tullessa myös.
Tämä sijoitettu ei tullessaan koskaan tervehtinyt, ei edes kavereita jos jossain tavattiin. Eikä ole vieläkään siihen oppinut, joskus harvoin saattaa sanoa huomenta kun kuulee jonkun muunkin sanovan, mutta todella harvoin.
Olen asiasta sanonutkin, että se olisi kohteliasta käytöstä, mutta ei.
Onko kellään vinkkejä??
Lapsi oli koulussa jo meille tullessaan, joten mistään pikkulapsesta ei ole kysymys.
Meidän perheessä on aina tervehditty. Aamulla siis huomenet, illalla hyvät yöt. Kun lähdetään jonnekkin niin huikataan heit ja kotiin tullessa myös.
Tämä sijoitettu ei tullessaan koskaan tervehtinyt, ei edes kavereita jos jossain tavattiin. Eikä ole vieläkään siihen oppinut, joskus harvoin saattaa sanoa huomenta kun kuulee jonkun muunkin sanovan, mutta todella harvoin.
Olen asiasta sanonutkin, että se olisi kohteliasta käytöstä, mutta ei.
Onko kellään vinkkejä??
Lapsi oli koulussa jo meille tullessaan, joten mistään pikkulapsesta ei ole kysymys.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin meilläkin on opetettu tervehtimään eri tilanteissa, mutta kyllä ne lapsilta tuppaa unohtumaan niin biologisilta kun sijaislapsiltakin.
Itse sanon aina huomenet ja hyväyöt ja toistan jos en saa vastausta, kyllä se vastaus yleensä tulee viiveellä.
Se on kyllä tylsää jos jää heit sanomatta kun ei tiedä sitten kuka on kotona. Olen sitä lapsille selittänyt etten minäkään voi lähteä sanomatta mitään, tuntuisi varmaan ikävältä.
Kai se on lapsen luonteestakin kiinni miten tälläiset asiat menevät perille.
Minun biologiselta pojalta(17v) ei tervehdykset tahdo sujua, mutta uskon tapojen jäävän takaraivoon ja aikuisena ehkä sitten jo osaa.
Lasten kanssa kaikki on toistoa toisen perään.
Jaksamisia
Taitaa tuo tervehtiminen olla vaikeaa jokaisella lapsella mitä isommaksi kasvaa. Meillä sanotaan huomenta, hyvää yötä yms ja lapsilta se tulee automaattisesti. Mutta kun lasten kaverit tulee kylään, niin loppujen lopuksi hyvin harva vastaa minun tervehdykseeni ja sanoo hei, kun lähtee. Joka kerta tervehdin kavereita ja toivon, että joskus vastaisivat. Ikää kavereilla n. 10 vuotta ja ovat kaikki poikia.
Minäkin uskon, että vaikkei lapset ja nuoret tervehdi eikä hyvästele, niin jos vanhemmat sen tekevät ja ovat esimerkkinä, niin sitten omassa elämässään myöhemmällä iällä nämä samaiset lapset haluavat kuitenkin elämäänsä samaa laatua kuin mitä lapsena oli ja toimivat sen mukaan. Uskon samaa esim. siisteydestä. Vaikkei murrosikäinen pojankoltiainen mikään himosiivooja todellakaan ole kotona ja oma huone on sen näköinen kuin on,. niin jos kodissa on siistiä muuten ja puhdasta, niin samaa laatutasoa pojatkin sitten aikuisena hakee elämäänsä ja sen mukaisesti tekee valintojaan. Lääkkeeni poikien sekasortoiseen huoneeseen on, että ei vaan avaa heidän huoneensa ovea arkioloissa.
perinteinen koirakoulumeininki sopii lapsille, nuorille ja aikuisille.
homma etenee näin: motivointi (kerro tervehtimisen etymologia ja tervehtimisen merkitys)..
näytä mallisuoritus...
KÄSKE "oppilasta" tervehtimään...
toista harjoitusta, kunnes "oppilaan" suoritus on täydellinen...
kehu, kun on kehun paikka...
positiivisen palautteen avulla saat ihmeitä aikaan!!
muista: Vain harjoitus tekee mestarin!
kommentti: älä vaadi mitään, mitä et ole itse opettanut..
vaatimalla ja ainoastaan käskemällä ei kasvattaminen onnistu...
ja muista vielä: kunnioitus ja luottamus on ansaittava molemminpuolisesti!!!
palautetta on aina annettu. Silloin harvoin kun lapsi tervehtii yms.
Mallisuoritusta saa joka päivä perheemme muilta jäseniltä, joita on 5.
Eikö se ole vaatimista jos odotan täydellistä suoritusta..?
Kyse ei ole siitä, että olisi epäkohtelias ainoastaan meitä(sijaisperhettä) kohtaan, vaan ihan kaikkia. Esim. jos näemme vapaa-ajalla lapsen koulukavereita, niin ei heitäkään tervehdi. Juttelee kyllä, ettei ole kyse ujosta lapsesta.
kuulostaaa tutulta.
Yleensä kysymys miehistä,
jotka eivät muutenkaan puhu eivätkä pukahda!
Murahtelua voi kuulla joskus.
Toisilla on sellainen luonnekkin,
että ollaan vähän juroja
ja suomalaisia.
Eikä suomalaiseen mentaliteettiin yleensäkään
kuulu monisanaisuus tai turha löpinä,
sanoja käytetään harkiten ja asiasta.
Jokainen voi viljellä tervehdyksiä mielin määrin,
toinen joko vastaa tai ei vastaa.
luokse.Sinä olet vieras,ja pysytkin sellaisena aina.Miksi lapsen pitäisi teeskennellä pitävänsä teistä?
Tuskin sitä enään kovin vieras on jos lasta hoitanut vuosia. Voihan lapsella ikäväkin olla ja osoittaa sen vaikenemalla. En vain ymmärrä mitä se auttaa jos sijaisvanhemmat iskevät hanskansa naulaan. Ei lapsi sillä biologisten vanhempien luokse pääse. Ei huostaanotot sijaisvanhemmista kiinni ole.